Usein minulle käy niin, että en pääse millään tekemään
suunnittelemaani vaan aikani menee kaikessa muussa. Se on varmaan tuttua
kaikille muillekin. Ajattelen, että sillä ei oikeasti ole väliäkään, sillä
siinä välissä tulee tehneeksi monia muita hyödyllisiä/tarpeellisia
asioita. Iltaisin olen aina mahdottoman
väsynyt, että tiedän aivan varmasti tehneeni jotakin. Ja vaikken olisikaan
tehnyt, sekin on hyvä. Olen edelleen toipumassa. Hiljakseen ajattelen, etten
ehkä enää koskaan toivukaan samalle tasolle, millä olin. On vaarallista ja
kohtalokasta sairastaa vanhana. Pelkällä tahdonvoimalla ei asiaan voi
vaikuttaa. On hyväksyttävä vauriot ja osattava armeliaasti katsoa niiden ohitse
ja selvitä elämässä pienemmällä vahvuudella.
Nuoripari Aino ja Abraham Sirkiä ja vanhimmat tyttäret Lempi ja Helvi (äitini) noin 1917
En tiedä, pääsenkö nytkään asiaan, mutta mikä kiire tässä on. On uudenvuoden aatto ja nyt ja edellisinä päivinä mielessä ovat pyörineet lähempänä menneisyydessäni olevat asiat. Olin taas etsimässä joitakin valokuvia ja löysin paljon muita. Yritin putsata sähköpostiani. Olen poistanut paljon posteja, mutta sattumalta törmään taas johonkin oleelliseen, jonka haluan säilyttää. Osan siirrän sähköpostin aiheen mukaisiin kansioihin, joita myös koko ajan siivoan. Hetken sitä tehtyäni kyllästyn aina ja siirrän työtä eteenpäin. Ehkä vain minulla on tällaisia ongelmia. Alkuvuoden tehtävät odottavat myös. Hoidan asian kerrallaan. Joulun ja uudenvuoden väliin sijoittuvat päivät ovat ihanan sopiva väli tehdä kaikkea kivaa. Kaikkea en ehdi enkä pysty edes tekemään. Mutta…
Olen myös ajatellut paljon kesken olevaan tarinaan mummostani liittyviä asioita ja sitä, miten ne ovat mahdollisesti liittyneet jälkipolvien elämään. Vaikutus on ehkä ollut alitajuista. Ensin oli mahdottomalta tuntuva salaaminen. Todennäköisesti lapsen äiti ei halunnut paljastaa mitään ja juttuun sekoitettiin myös syyttömiä miehiä. Mikä osuus oli lapsen tulevalla äidillä, hänkin saattoi olla syyllinen. Kaikkien perheet kärsivät. Typerä maailma ja typerät moraalisäännöt ja naisten alistaminen. Ne kaikki ”periytyivät” vanhempiemme kautta seuraavaan sukupolveen. Naiset eivät olleet vielä vapaita osoittamaan mieltään, olemaan eri mieltä tai yleensä omaan ajatteluun. Naisten vapautumiseen meni kauan aikaa ja nyt näyttää usein siltä, että vielä on paljon kehitettävää. Tilanne on nyt erilainen. Onneksi. Mutta asiat saattavat mennä taas väärään suuntaan. Maailma on tällä hetkellä aivan sekopäinen ja ihmiset myös. On paras olla sanomatta mitään!
Ainon seitsemän poikaa 1947
Pohdin pitkään isoisoäitiäni Beataa ja hänen käyttäytymistään. Siitähän en tiedä oikeastaan mitään. Hän oli jo lähes 30-vuotias Ainon syntyessä. Miksi hän ei ollut löytänyt aviomiestä? Hän oli perheen nuorimmainen ja tyttö. Ehkä hänen osalleen kaatui vanhemmista huolehtiminen. Isä oli jo aiemmin kuollut, mutta äiti Maria Sakarintytär Koskelainen kuoli 67-vuotiaana 27.10.1893 eli hän ehti nähdä Ainon vauvana.
Helvi-äitini oli tavannut isoäitinsä Beatan, kun tämä oli jo vanha. Hänhän kuoli 73-vuotiaana 1936. Hän kuvaili Beataa pieneksi, etäiseksi ja kiukkuiseksi, joka kyräili nuoria naisia ajatellen, että näille voisi käydä samoin kuin hänelle. Voimme vain kuvitella, miten traumatisoitunut hän ehkä oli. Emmehän tiedä, oliko hän kokenut jopa raiskauksen tai useampia, jolloin jonkun isäksi todistaminen oli mahdotonta. Hän saattoi itse kieltäytyä kertomasta mitään ja useampi lähiympäristön mies saattoi joutua epäilyksenalaiseksi. Joillakin kylän miehistä oli rippikirjassa papin huolimattomia, keskeneräisiksi jääneitä merkintöjä salavuoteudesta. Asiasta siis saattoi kärsiä useampi naapuriston mies ja muutkin siinä sivussa.
Todellinen isäkandinaatti selvisi minun ja erään ko. henkilön lapsenlapsenlapsen eli pikkuserkkuni tyttären ja muutaman muun DNA-näytteiden perusteella. Ko. isään ja hänen sukuhaaraansa minulla ei ollut perinteisen sukututkimuksen mukaan mitään yhteyksiä.
Ainoa mahdollinen isä oli Abraham Simonpoika Rusi, joka oli syntynyt Simo Taavetinpoika Rusin lapsena 9.2.1844. Kirkonkirjan merkintä paljastaa, että hän pääsi ripille 1860 ja 11.4.1864 hän lienee oleskellut Viipurissa ja saanut rikosmerkinnän rippikirjaan. Kysymyksessä oli tullin asiakirjapetos, josta hänet tuomittiin 16 markan sakkoon. Perheellä oli omistusosuus Seivästö 3:ssa. Hänen isänsä Simo Taavetinpoika Rusi kuoli 1869. Tämä oli ollut eräänlainen sankari, koska oli saanut 1844 eli poika Abrahamin syntymävuotena mitalin pelastettuaan viisi miestä merihädästä. Tästä on merkintä on Kuolemajärven rippikirjassa.
Rusin suku oli vanha suku, hyvin näkyvä ja runsas Seivästön kylässä. Minulla ei tekemieni sukututkimusten pohjalta ollut sukuun kovin läheisiä yhteyksiä. Isäehdokkaaseen suunnilleen samanikäisellä isoisäni isällä Abraham Joosepinpoika Sirkiällä ei ollut mitään sukuyhteyttä. Myös Aikamiesten sukuun ei ollut aiempia yhteyksiä. Sukuyhteyden puuttuminen on aika erikoista, koska kuolemajärvisten sukujen välillä on useinkin kaukaisia yhteyksiä. Tässä tutkimuksessa se oli helpottava asia.
Tapahtumien kulku 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa osoitti myös, että kylässä tapahtui silloin kaikenlaista. Myös henkilö, joka osoittautui isoäitini isäksi, käyttäytyi erikoisella tavalla.
Isoäitini Aino syntyi 10.5.1892. Koska isä on nyt varmistunut, niin ensin kesä-heinäkuussa 1891 on tapahtunut jotakin isoäitini äidin Beatan ja Abraham Simonpojan välillä, mistä lähti kasvamaan lapsi, joka sitten syntyi oletettavasti normaalin ajan päästä. Aikoinaan tyttäreni piti syntyä kätilön arvion mukaan myös 10.5., mutta hän syntyikin jo huhtikuun puolella, silloin oli vuosi 1969. Kesällä 1891 Beata oli 29-vuotias ja Abraham jo 47-vuotias. Molemmat aikuisia. Vain he olisivat voineet kertoa, mitä silloin tapahtui. Beata sai kärsiä salavuoteudesta ja joutui papin ripitettäväksi. Yhteisön paine saattoi ratkaista syyllisyyden Abrahamin osalta. Niin voisi päätellä.
Abraham toimi ripeästi. Hänen kotitaloonsa muutti marraskuussa 1891 Inkerinmaan Keltosta Pietarissa syntynyt 18-vuotias Maria Matilda Heikintytär Malm. Pian perässä tulivat myös Keltosta Marian vanhemmat seppä Henrik Tanelinpoika Malm vaimonsa Johannan kanssa ja lapset Viktor ja Wilhelmiina. Kaikki tämä tapahtui ennen isoäitini syntymää.
Lähes 50-vuotias Abraham vihittiin nuoren Marian kanssa vasta seuraavana vuonna syksyllä 18.9.1892. Ensimmäinen lapsi Matilda syntyi pian avioliiton solmimisen jälkeen 11.12.1892. Muut lapset syntyivät 1895, 1898, 1900, 1904 ja 1906. En luettele tässä heidän nimiään, mutta ne ovat vapaasti tutkittavissa kirkon asiakirjoissa.
Abraham Rusi kuoli 6.2.1908 ollessaan 63-vuotias. Kuolinsyytä ei ole mainittu. Nuorin lapsista, tytär oli kuollut alle 3-vuotiaana 1909. Toinen tytär oli kuollut myös pikkulapsena 1900. Muut neljä lasta elivät aikuisiksi. Äiti Maria Rusi o.s. Malm muutti miehensä kuoleman jälkeen vuonna 1910 Kivennavan Raivolaan, jossa hän synnytti aviottoman pojan, joka sai äitinsä mukaan myös sukunimen Rusi. Myöhemmin hän meni uudelleen Terijoella naimisiin ja kuoli siellä 1937. Kaikki muut lapset lensivät Kuolemajärveltä omille teilleen, Suojärvelle tai Terijoelle. Nuorin pojista 1904 syntynyt lähti äitinsä mukana Kivennavalle ja myöhemmin hän oleskeli ilmeisesti sisarensa luona Suojärvellä. Hän oli testin tehneen naisen isoisä, josta löysin paljonkin tietoa.
Ainon äiti Beata lähti 1910 Uudellekirkolle ja avioitui siellä 18.12.1910 leskeksi jääneen Taavetti Juhananpoika Juustin kanssa. Tytär Aino oli vihitty 11.9.1909 tulevan isoisäni Abraham Abrahaminpoika Sirkiän kanssa. Hän oli 17-vuotias. Salomon Väisänen oli ottanut hänet kasvattilapsekseen ja antoi vaimonsa kanssa luvan avioliittoon. Salomonin perheen kaikkien jäsenten nimi oli muutettu jo aiemmin Väisäseksi.
Nuori Sirkiän perhe asui ensin Seivästön peräkylässä, Seivästö 5:ssä Salomon Väisäsen talossa, joka oli jäänyt hänelle perintönä. Salomonin isä Tahvo oli aikoinaan nainut Maria Sakarintytär Koskelaisen, jonka äiti oli Hedvig Paulintytär Gottskalk. Sittemmin Seivästö 5:n (Huovi)(1/24 tai 41/1200) osuus periytyi Salomonille. Lähellä oli Marian veljen Simo Sakarinpoika Koskelaisen jälkeen Tahvo Simonpoika Koskelaiselle periytynyt samankokoinen tilanosa, joka oli tuolloin henkikirjan mukaan tämän lesken hallussa. Tilanne oli tämä 1890-luvun alkaessa. Seivästö oli kokonaisuudessaan vielä isoa jakokuntiin määriteltyä aluetta. 1892 henkikirjasta selviää myös, että Abraham Simonpoika Rusi omisti Seivästö 5:ssä tilanosan 41/1200, 1/24, joka oli perintönä saatua. Ketään ei silloin ollut kirjattu siihen asuvaksi.
Seivästö 3:ssa oli Simo Rusin tilukset 1/10, 1/30 ja 11/200, myös tämän lesken hallussa, siellä asuivat lapset Samuel ja Abraham ja Jooseppi vaimoineen. Olen usein yrittänyt sijoittaa alueita kartalle.
1900 tilanne oli muuttunut Seivästö 3:ssa. Tilan osuus oli jaettu kolmelle Simo Rusin pojalle, jako-osuus oli 1/30, 11/600. Abrahamin tilanosuudessa hän asui vaimoinen ja lapsineen. Vieressä oli läksiäinen Heikki Malmin asumus ilman jako-osuutta. Lautamies Salomon Aikamies oli edelleen Seivästö 5:ssä edelleen 1/24 ja 41/1200 ja perhe ennallaan, myös Beata.
Talojen sijoittamiseen kartalle on loistava apuväline Raili Tabermanin kirja Seivästö, meri, mäki, majakka. Paikallistuntemusta sain yhden matkan aikana kesällä 2015, jolloin itse asiassa olin melko lähellä paikkaa, jossa isoäitini oletettavasti aikoinaan syntyi. Ajattelin, että seuraavalla matkalla pääsen käymään siellä. Toisin kävi.
DNA ei valehtele. Blogipostaukseni edellisessä osassa kerroin, että henkilö, johon aluksi vertasin omaa tulostani, oli todennäköisesti pikkuserkkuni tytär. Arvelu oli aivan oikea, mutta ollakseni täysin varma otin mukaan tutkimukseen useita muita saman sukuhaaran henkilöitä. Käytin MyHeritagen palvelussa olevia apuvälineitä kuten DNA-osumien ryhmittelyä, kromosomiselainta ja cM Explaineria. Vertasin itseni ja useiden henkilöiden trianguloituja segmenttejä keskenään ja kaikki valitsemani jakoivat nämä segmentit toistensa kanssa ja todistivat, että olimme kaikki perineet ko. segmentit yhteiseltä esivanhemmalta. Myös DNA-osumien ryhmittely antoi selkeän tuloksen.
Oli onni, että niin moni henkilö tutkimastani sukuhaarasta oli tehnyt testin. Usein unohdamme sen, että DNA periytyy kullekin henkilölle vanhemmilta eri tavalla, esim. sisarusten DNA:ssa voi olla isoja eroja. Ensijaisena kohteena ollut henkilö oli etsimässä isäänsä, jonka hän löysikin. Kerroin hänelle sähköpostilla tutkimukseni tuloksesta, mutta hän ei ole koskaan reagoinut siihen. Hänen isoisänsä tietoja kaivelin netistä ja löysinkin aika paljon, jopa yhden kuvan. Kuva näytti selkeästi yhdennäköisyyden hänen ja enojeni, kaikkien seitsemän kanssa erityisesti otsan kiharan pyöräntäisen kanssa, joka on yleistä useammilla sukumme miehillä ja jopa naishenkilöillä, minullakin otsatukka tahtoo nousta ylös, jos se leikataan liian lyhyeksi.
Olen todennut, että kukaan serkuistani ja sisaruksistani ei ole kiinnostunut tästä aiheesta. Tosin en ole myöskään tyrkyttänyt tietojani. Tutkimatta jättäminen ei ollut minulle vaihtoehto. Nuorempien sukupolvien joskus tutkiessa omia geenejään, tämän asian selvittely tuskin olisi enää mahdollista, koska yhteys ei ehkä enää tule näkymään DNA:ssa yhtä selkeästi, kun se nyt vielä näkyi. Menetelmät kehittyvät jatkossakin.
Tämän kirjoittaminen on ollut tuskallisen vaikeaa. Toivottavasti ei jäänyt paljon virheitä.
 |
kuva 11.10.2015 Kuulutko sukuuni-tapahtumassa Teuvo Ikonen, sukututkimuksen opettaja |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti