Lähimaisemia tällä viikolla. |
Jos tämä olisi tapahtunut ennen televisiota, nettiä ja
sosiaalisia kontaktejamme sitä kautta, olisimme vielä pahemmassa tilanteessa. Osa
yksinäisistä ihmisistä on varmasti äärettömän huolissaan, peloissaan ja yksin,
koska heillä on paljon vähemmän yhteyksiä ulkomaailmaan. Useimmilla on
kuitenkin televisio, jota kautta tulee informaatiota. Sosiaalinen media olisi
heille liian pelottava, sen ymmärtäminen vaatii enemmän, mm. nk.
digilukutaitoa. Valeuutisia, pelottavia haittaohjelmia liikkuu tuttujen
ihmisten lähettämänä. Osa ihmisistä riehuu poliiseina väittäen osaavansa
järjestää kaiken paremmin kuin valtiovalta ja terveysviranomaiset. Siellä
pahoittaa nopeasti mielensä, jos vaikkapa menee kommentoimaan jotakin eikä osaa
muotoilla tekstiä hyvin ja saa siihen sitten haukkumisia ja henkilökohtaisia
solvauksia. Minulle ei ole niin käynyt, mutta olen joskus seurannut tällaisia
keskusteluja.
En jää tähän voivottelemaan vaan jatkan omaa arkipäivääni.
Pidimme viime maanantaina aiemmin sovitun sukuseuran hallituksen kokouksen
verkossa. Olemme kyllä aiemminkin pitäneet niitä joko etä- tai sähköpostikokouksena.
Yleensä pidämme kokouksia Riihimäellä tai Järvenpäässä. Useimmilla on
pitkä matka ajaa kokouksiin, ovat ne sitten kummassa paikassa tahansa. Ilman
omaa autoa, osallistuminen olisi vaikeata. Jokainen maksaa kulkemisen kulut
omasta pussistaan. Sukuseuran hallituksessa toimiminen on vapaaehtoista työtä.
Tammikuun lopussa pidimme toisen sukuseuran kokousta Littoisissa
Turun suunnalla, jonne on vielä pidempi matka. Vallitseva epidemia on pakottanut siirtämään sukuseuroissa kaiken toiminnan kuten kevään
vuosikokoukset hamaan tulevaisuuteen. Etätyö tässäkin on yllättävän helppoa ja
halvempaa, koska kaikilla on yleensä nettiyhteys, läppärit, älypuhelimet ja
tabletit. Joskus aiemmin se ei olisi ollut mahdollista. Kaiken lisäksi suurin
osa meistä aktiivisista hallituksen jäsenistä on yli 70-vuotiaita, osa jopa yli
80-vuotiaita.
Toisin sanoen etäkokoukset säästävät aikaa ja rahaa. Ne eivät
silti korvaa henkilökohtaista tapaamista. Nyt olisi aikaa kehittää toimintaa,
mutta en silti vielä usko, että mitään sen kummempaa saadaan aikaiseksi.
Kun aloitin kirjoittaa tätä, ajattelin, etten mainitse
koronatilannetta ollenkaan. En voi mitään sille, että se paistaa läpi.
Koko ajan. Epätodellinen, surrealistinen tunnelma on välittynyt jopa uniini. Niistä
paljastuu ikävä entiseen, perheeseen, lapsenlapsiin. Herätessä mieleen tulee
huoli, jos ei ole kuullut mitään. Kukaan ei loppujen lopuksi ole turvassa.
Isoäiti vauvana. Kuvat ovat heikkoja, osittain myös negatiivien vaurioitumisen takia |
Tässä eräänä yänä heräsin ajattelemaan. Ehkä jokin uni kirvoitti siihen. Muistin alkuvuoden 1969 Saksassa. Odotin
silloin tytärtäni. Asuin tulevan mieheni isovanhempien talon toisella puolella
yksin, koska emme olleet vielä naimisissa. Ystäväni Suomesta tuli kylään. Hän
sairastui ja muistaakseni veimme hänet lääkärille. Jos oikein muistan, se oli
angiina. Sairastuin itsekin, muistaakseni samaan tautiin, lumimyrskyn aikaan
helmikuussa. Menimme lähikaupungin sairaalaan kävellen ja rämpien lumituiskussa
läpi nummen ja rautatiekiskoja myöten. Tiet olivat tukossa, joten autolla oli
mahdotonta kulkea. Olin melkein unohtanut tämän tapauksen. Vaikka oireet olivat
ikävät, ne olivat pelottavia, koska olin raskaana. Angiina on usein myös
viruksen aiheuttama.
Mummi keväällä 1969 isän sylissä. |
Lumimyrsky oli pohjois-Saksassa aina iso katastrofi. Ihmisiä
kuoli autoihin. Huomasin, että vuosina 1968 - 1970 maailmassa oli liikkeellä influenssapandemia nk.
hongkongilainen, jonka mainitaan tappaneen maailmassa noin miljoona
ihmistä. Siihen sairastui
maailmanlaajuisesti noin miljardi ihmistä. Täällä
lisää tietoa (katso myös liitteitä ja video). Minulla ei ole minkäänlaista
mielikuvaa tästä epidemiasta noina vuosina. Influenssa on jäänyt minulle ja perheelleni vieraaksi
sairaudeksi.
Autoon vietiin jo heti vauvana. Ei sitten mikään ihme, että... |
Totta on, etten ole kuitenkaan osannut tarttua tekemättömiin ja
keskeneräisiin juttuihini ja kirjoituksiini. Siivosin kyllä, mutta muuten en
ole tehnyt mitään, en edes lupaamiani asioita. Olen kyllä tosi hyvä
sulattelemaan asioita eli tekemään ajattelemalla. Jonakin päivänä sitten vaan
asia onkin valmis. Ja nythän on aikaa eikä keskeytyksiä. Perhe ei tule
yllättäen käymään eikä Alex ilmoita haluavansa tulla mummille. Taitaa meillä
kaikilla olla pallo hukassa.
Olisi tehnyt mieli lähteä tuonne alas... Odotellaan vielä vähän. |
Sain myös tekstiviestin kunnalta, että minulle, yli 70- vuotiaalle
soitetaan lähipäivinä. Viesti sisälsi onneksi puhelinnumeron alun. Näin osaan
vastata siihen. Olen nimittäin lakannut jo aikoja sitten vastaamasta
tuntemattomiin numeroihin. Ihan hyvä, sillä minulla onkin pari kysymystä. Ahdistava
aika voi vaikuttaa terveyteeni, vaikka en koe olevani mitenkään ahdistunut. Se
aktivoi aikanaan minut sairastamaan nivelreumaa ja se on pahentunut aina, kun paine
kasvaa syystä tai toisesta. Onhan se aika uskomaton juttu. Tunnemme itse
itsemme parhaiten.
Voin vain kuvitella, miten paljon hätää, ahdistusta ja pelkoja ihmiset
kokevat tällä hetkellä. 92-vuotias
ystäväni, joka on kokenut kaksi kertaa evakkoonlähdön, ensin 11-vuotiaana ja
sitten toisen 16-vuotiaana, sanoi tämän kaiken olevan pahempaa kuin sota-aika.
Ajattelin vanhempiani, hekin saattaisivat sanoa niin, ainakin äitini, jonka
kanssa keskustelin aikanaan myös tunteista ja tunnelmista.
Viikko on loppumassa. Uudenmaan maakuntaa ollaan eristämässä muusta Suomesta. Vaikka en aikonut kirjoittaa uutta koronaviikkoblogia, niin tämä muistuttaa auttamatta sitä. Olen suorastaan pöyristynyt ihmisten kommentoinnista ja iltapäivälehdistön syyttelyistä. Sama tulee jatkossa kiihtymään myös eduskunnassa, erityisesti persujen taholta. Kommenttien mukaan kaikki on hoidettu Suomessa väärin ja huonosti. Lisäksi ihmiset syyttelevät nyt uusimaalaisia, joihin minäkin kuulun viruksen levittämisestä. Rajoja ollaan panemassa kiinni myös henkisesti.
Olen toista mieltä. Valtiovalta ja terveysviranomaiset ovat hoitaneet tilanteen hienosti. Ihmisten on pitänyt käyttää myös omaa järkeään. Ulkomaille muuttaneet suomalaiset ovat olleet itse vastuussa informaation hankkimisesta, välimatkan pitämisestä.
Me kaikki olemme olleet yllättyneitä, miten virus levisi Euroopassa. Piti oikein tutkia, miten kaikki alkoi. Tässä Helsingin Sanomien artikkeli 22.1.2020, jossa myös linkki THL:n sivulle, jonne pääset myös tästä. Kiinalaiset taisivat ensin kyllä pimitellä virusta.
Tämän päivän Hesarissa oli mielenkiintoinen artikkeli siitä, miten kaikki Kiinassa alkoi ja miksi sitä piiloteltiin. Kiinan sananvapaustilanne voi tulla myös muualle. Muitakin uhkia on vaikkapa meille tulevaisuudessa, joita voi jo nähdä, vaikkapa nationalismi ja sisäänpäin omaan napaan katsominen.
Em. artikkelissa kerrotaan, miten Kiinassa pimitettiin asiaa kolmisen viikkoa ennen kuin alettiin hoitaa asioita. Vasta 20.1., kun viruksen leviäminen oli tosi pitkällä (kun 1500 potilasta tuli päivittäin Wuhanin keskussairaalan ensiapuun), Kiina ilmoitti, että uudenlainen virus oli levinnyt ihmisestä toiseen. Tässä linkki artikkeliin.
Lapsenlapseni Arttu palasi jo eilen lomille Parolasta. Eno pääsi heti katsomaan sisarensa pikkutyttöä. Vauveli näyttää kuvissa jo niin paljon isommalta. Mutta me muuthan emme häntä näe nyt aikoihin. Eikä siis kuviakaan tule tänne.
Lopetan tämän viikon tähän. Toivon pian pääseväni kirjoittamaan aivan muusta. Hyvää viikonloppua kaikesta huolimatta.
Viikko on loppumassa. Uudenmaan maakuntaa ollaan eristämässä muusta Suomesta. Vaikka en aikonut kirjoittaa uutta koronaviikkoblogia, niin tämä muistuttaa auttamatta sitä. Olen suorastaan pöyristynyt ihmisten kommentoinnista ja iltapäivälehdistön syyttelyistä. Sama tulee jatkossa kiihtymään myös eduskunnassa, erityisesti persujen taholta. Kommenttien mukaan kaikki on hoidettu Suomessa väärin ja huonosti. Lisäksi ihmiset syyttelevät nyt uusimaalaisia, joihin minäkin kuulun viruksen levittämisestä. Rajoja ollaan panemassa kiinni myös henkisesti.
Olen toista mieltä. Valtiovalta ja terveysviranomaiset ovat hoitaneet tilanteen hienosti. Ihmisten on pitänyt käyttää myös omaa järkeään. Ulkomaille muuttaneet suomalaiset ovat olleet itse vastuussa informaation hankkimisesta, välimatkan pitämisestä.
Me kaikki olemme olleet yllättyneitä, miten virus levisi Euroopassa. Piti oikein tutkia, miten kaikki alkoi. Tässä Helsingin Sanomien artikkeli 22.1.2020, jossa myös linkki THL:n sivulle, jonne pääset myös tästä. Kiinalaiset taisivat ensin kyllä pimitellä virusta.
Tämän päivän Hesarissa oli mielenkiintoinen artikkeli siitä, miten kaikki Kiinassa alkoi ja miksi sitä piiloteltiin. Kiinan sananvapaustilanne voi tulla myös muualle. Muitakin uhkia on vaikkapa meille tulevaisuudessa, joita voi jo nähdä, vaikkapa nationalismi ja sisäänpäin omaan napaan katsominen.
Em. artikkelissa kerrotaan, miten Kiinassa pimitettiin asiaa kolmisen viikkoa ennen kuin alettiin hoitaa asioita. Vasta 20.1., kun viruksen leviäminen oli tosi pitkällä (kun 1500 potilasta tuli päivittäin Wuhanin keskussairaalan ensiapuun), Kiina ilmoitti, että uudenlainen virus oli levinnyt ihmisestä toiseen. Tässä linkki artikkeliin.
Lapsenlapseni Arttu palasi jo eilen lomille Parolasta. Eno pääsi heti katsomaan sisarensa pikkutyttöä. Vauveli näyttää kuvissa jo niin paljon isommalta. Mutta me muuthan emme häntä näe nyt aikoihin. Eikä siis kuviakaan tule tänne.
Lopetan tämän viikon tähän. Toivon pian pääseväni kirjoittamaan aivan muusta. Hyvää viikonloppua kaikesta huolimatta.