Olihan niitä ennenkin...

Olemme varmaan kaikki ymmärtäneet, että elämme poikkeuksellista aikaa. Jos seuraa valtavaa uutisvirtaa, joka tänä päivänä saattaa sisältää myös valeuutisia tai muuten hämäävää sisältöä, voi joutua hakoteille. Silti on hyvä elää ajassa. Tarkoitan, että on hyvä pitää huolen siitä, että oma osaaminen on ajan tasalla, jotta uutisten annosteleminen, sulattelu ja ymmärtäminen myös onnistuu. 

Saatan kuulostaa tosi ärsyttävältä jakaessani neuvoja, koska olen vanha ihminen. Meitä ei aina edes kuunnella. Kommenttini syynä ovat omat huomioni ympäröivästä maailmasta, ihmisten kommenteista ja käsityksistä. Kaikenikäisten. Meillä vanhoilla onkin kohta aikaa. Britanniassa on tänään ehdotettu kaikkien yli 70-vuotiaiden eristämistä karanteeniin neljäksi kuukaudeksi. Mitä se tarkoittaa ja mihin pelkästään tuollainen ehdotus johtaa, se jää nähtäväksi. 

Tarkoitukseni ei ole pelotella. Luen vain uutisia eri lähteistä,  uutisointi on tosi vilkasta. Poikkeuslakeja otetaan käyttöön, rajoja suljetaan. Elämme kuin sota-aikaa.  Selviämme siitä kuten olemme aina selvinneet. Suomalaisilla on malttia.

Olen pyöritellyt mielessäni, että aloitan kirjoittaa jostakin aiemmasta, maailmaa kohdanneesta hirvittävästä epidemiasta. Olen viime viikkoina aloittanut pari muutakin kirjoitusta, jotka odottavat viimeistelyä ennen niiden jakamista.  Saan vähän liian helposti inspiraation aiheesta kuin aiheesta, mutta jutut jäävät sitten kesken eri syistä. 

Äskettäin erään Facebook-postauksen innoittamana aloitin yhden sukututkimukseen perustuvan kirjoituksen. Sen yhteydessä etsin kovalevyjeni sokkeloista muutama vuosi sitten aloittamaani toista sukutarinaa liittyen Kuolemajärven Kirjosten sukuun. Se sivusi vahvasti nyt aloittamaani, mutta jäi kesken. En löytänyt. Vielä.

Nyt ajattelin ottaa siihen erilaisen lähtökohdan, jälleen kerran tuntemattoman naisen historian hämärästä. Nuori parikymmentä vuotta vanha nainen nimeltä Valborg Peterintytär Skyttä  n. 1729/1731 – 1769) tulee Johanneksen Karhulasta Kuolemajärven Hatjalahteen 1751 mennessään naimisiin Mikko Gabrielinpoika Kirjosen 1722 – 1769 kanssa.

Nimittäin äitini isänpuoleisen isoäidin 1850 syntyneen Eeva Taavetintytär Kirjosen sukujuuret ovat erityisen vahvasti Kuolemajärven Kirjosissa, erityisesti hänen isänsä Taavetti Gabrielinpoika Kirjosen 1820 – 1868 molempien vanhempien kautta. Taavetin juuret johtavat edellä mainitsemiini Valborgiin ja Mikkoon. Äidin Maria Jaakontytären kautta  1798 - 1870 kautta päästään Mikon vanhimpaan veljeen Simoon s. noin 1709.

Kun Valborg Skyttä tulee perheeseen, niin kaikki kolme, sukututkimukseni kautta todennettua Mikon vanhempaa veljeä ovat vielä elossa. Syntymäajat ovat ohjeelliset, koska ne saattavat poiketa eri lähteissä. Lähteinä olen käyttänyt väestöluetteloita vuodelta 1754, rippikirjoja, syntyneiden ja kuolleiden luetteloita.

Simo (1709-1764)

Johan (1716 – 1757)

Karl (1719 – 1776)

Sukukertomuksillani on taipumus tulla hyvin pitkiksi. Niin tulee tästäkin, sillä olin yllättynyt, kuinka paljon tuntemiani ihmisiä on Valborgin ja Mikon jälkeläisissä. Jatkan kirjoitustani pikkuhiljaa. Eräs esiäiti jälkipolvineen tulee siinä taas tutkittua. 

 

Kärvistelemme siis koronaviruksen valtaamassa maailmassa, odottaen lisääntyviä uhkia ja rajoituksia. Osa ihmisistä meilläkin on melkein paniikissa.  Siksi onkin hyvä käyttää juuri nyt aikaa ajatellen ja tutkien entisaikojen ihmisten elämää.

Otin jo viikolla kirjahyllyn ylähyllyltä alas norjalaisen Karsten Alnaesin Euroopan historiaan liittyvän erityisen mielenkiintoisen teossarjan osan ”Herääminen”, joka kertoo vuosista 1300 – 1600. Muistin, että kirjassa käsiteltiin myös Euroopassa tuona aikana riehuneita ruttoepidemioita.

Turkki ja Eurooppa kävivät tuolloinkin iänikuista käsirysyä. Euroopan idea oli oikeastaan vasta syntymässä. Siihen kuuluivat ”kreikkalainen ihmiskäsitys, roomalainen oikeus ja kristillinen universalismi”. Uskonpuhdistuksen ja renessanssin Eurooppa olivat silloin syntyneet, ollen olemassa jatkaen nykyaikaan saakka.

Idästä tuli silloinkin 1300-luvulla tauti kuten nyt. Se iski Italiaan, Sisilian Messinaan keväällä 1347. Se oli lähtöisin Krimiltä, Kaffan kaupungista (nykyisin Feodosija). Genovalaiset merenkulkijat ja kauppiaat pakenivat Krimiltä ja osa laivojen väestäkin sairastui. Mukana tuli rottia ja kirppuja, joiden sanotaan levittäneen tautia. Myöhemmin on epäilty taudin lähteneen Kiinasta, mutta kirjassa sen kerrotaan saaneen alkunsa Keski-Aasiasta, mutta tarkemmin sitä ei tiedetä. Kiinassa se kuitenkin riehui jo 1330-luvulla.

Tauti oli kauhistuttava ja nopeasti tarttuva. Sisiliassa Piazza Armerinassa elänyt fransiskaanimunkki Michael Platensis kertoi myöhemmin, että jokainen, joka vaihtoi laivassa tulleiden kanssa edes muutaman sanan tai sairastuneiden kanssa tekemisissä ollut sairastui. Tartunnan saanut tunsi vaikutukset heti. Ensin tuli valtava kipu, jonka jälkeen reisiin ja olkavarsiin kasvoi linssipavun kokoisia paiseita, jotka levisivät koko ruumiiseen. Potilaat alkoivat sylkeä ja oksentaa verta usean päivän ajan ja lopulta he heittivät henkensä. Tauti levisi myös esineiden kautta. Myös kotieläimet, koirat ja kissat saivat tartunnan ja kuolivat. Vainajia ei ehditty haudata, kaikkialla lojui ruumiita.

Paniikki levisi kaikkialle. Rutto levisi Sardiniaan, Korsikalle ja Marseilleen ja saavutti sitten seuraavana vuonna 1348 Espanjan ja koko Italian. Kesään mennessä se saapui myös Pariisiin, jossa se tappoi puolet väestöstä eli 50.000 henkeä. Ranskan jälkeen oli vuorossa Englanti. Norjaan rutto saapui elokuussa 1349. Ruotsi- Suomen alueen rutto saavutti 1350 ja Moskovan 1351. Puolan kuningas sulki maan rajat ja maa säästyi rutolta. Wikipediassa sanotaan Suomen säästyneen rutolta. Täältä löytyy kuva ruton leviämisestä.

Sitä kutsuttiin mustaksi surmaksi. Sen arveltiin tappaneen 30-60 % Euroopan väestöstä. Se on vaikuttanut ihmisten suhtautumiseen kulkutauteihin ja sairauksiin ja moneen muuhunkin asiaan. Samoin kuin nyt koronavirus, se on lähtenyt eläimistä, rotista ja kirpuista. Kirjassa kuvataan tarkkaan, miten Yersinia pestis syntyy. Sen sanottiin olleen bakteeripohjainen. Useita muitakin epidemioita syntyi tuon jälkeen. Tutkijat olettavat nykyään, että 1348 epidemia olikin virustauti eikä lainkaan bakteereista lähtöisin. Se olisi silloin levinnyt ihmisestä ihmiseen kosketuksen tai hengitysilman kautta tuhoten ihmisen immuunijärjestelmän hetkessä. Kovin tuttua.

Olen leikannut kirjan väliin Helsingin Sanomista lehdessä 19.8.2011 ilmestyneen artikkelin, jossa kerrotaan erään arkeologin suurtutkimuksesta (Barney Sloane). Tutkimuksessa kävi ilmi, että todisteet eivät tue rottien syyllisyyttä. Barney Sloane kirjoitti kymmenen vuoden aikana tutkimusaiheestaan kirjan ”Black Death in London” (2011).

Vastaavia epidemioita on vuosisatojen aikana ollut useita, kirjassa kerrotaan myös myöhemmistä vuosisadoista. Musta surma on kuitenkin se tunnetuin. Nyt koronavirus tuntuu eniten riehuvan osassa Eurooppaa Kiinan jälkeen. Epäilen, raportoivatko kaikki maat tunnontarkasti tilanteensa. Samalla ihmettelen sitä, että meillä matkoilta tulleet eivät automaattisesti jää vähäksi aikaa vapaaehtoisesti kotiin ennen töihin menoa. Miten myös viruksen testaus onnistuu henkilöstä, joka ei ole vielä saanut oireita?

Aika näyttää, miten tämä maailman pysähtyminen vaikuttaa, millaisia muutoksia se tuo yhteiskuntaan. Vastaavaa ei meillä ole koettu sitten sotien, joiden vaikutuksia ajattelemme vieläkin usein. Nyt 80 vuotta sitten päättynyt talvisota jäi melkein koronan jalkoihin. Koska sota kesti vain 105 päivää, en ehtinyt aiemmasta lupauksestani huolimatta kirjoittaa sodasta toista juttua. Niin hidasta on kirjoittamiseni!