Isoisovanhempani Heta ja Kalle Siukola Rengon Vehmaisten Siukolasta, osa 1

Mietin, mistä kohdasta aloittaisin. Tarkoitukseni on pyrkiä ensin aikaan noin 100 vuotta sitten. Käsittelin näitä asioita, kun olin kirjoittamassa tekstiä Kaloisten kyläkirjaan.  Kuten viime vuosien teksteistäni on käynyt ilmi, kyläkirjojen ja sukukirjojen kirjoittaminen on hektistä puuhaa. Kun ollaan kirjoitusvaiheessa, on kiire saada valmista. Tutkimus on usein tehty kiireellä, vaikka siihen olisi pitänyt käyttää paljon enemmän aikaa. Lopputulos tuskin on koskaan paras mahdollinen. Olisi ollut ehkä viisainta olla sekaantumatta tällaisiin projekteihin. 

 

Mutta enhän ole pystynyt olemaan erossa.  Kaloisten kyläkirjaa oli yritetty saada aikaiseksi jo vuosia ennen kuin tulin mukaan (2017). Aloitus sattui juuri samaan aikaan, kun olin tekemässä muuttoa omakotitalosta vuokra-asuntoon kerrostalossa. Sen jälkeen koimme yhden projektin vetäjän kuoleman ja korona-ajan.  Aineistoja oli jo paljon valmiina ja kokenut kirjojen tekijä Pekka Peltotalo veti projektin loppuun ja kirja ”Kaartjoen rannoilta – Elämää ja ihmisiä Kaloisten seudulla” julkaistiin kesäkuussa 2022. 

Tekovaiheessa tapasin vanhoja luokka- ja koulukavereita kansakouluajoilta 1950-luvulla. Olin mukana useassa muistelutilaisuudessa. Rohkenin mennä vanhaan kotiini. Avasin ensimmäinen päiväkirjani vuodelta 1957, josta kirjassa julkaistiin otteita. Huomasin, että olin edennyt kauas niistä ajoista. Kuljin koulumatkani uudelleen isäni omina kouluaikoinaan piirtämän kartan kanssa. Sain vanhoja asiakirjoja käsiini. En ollut nähnyt niitä koskaan aiemmin. Palasin kotikyläni historiaan. Jouduin lopettamaan tekstin 1980-luvulle, koska en saanut mainita tilalla sittemmin asuvia. Julkistustilaisuus 11.6.2022 meni vahingossa ohitse, se olisi ollut ainoa tilaisuus pieneen juhlaan. Huomasin, etten ollut edes merkinnyt sitä kalenteriini. Eräs kirjoittajista on menehtynyt kirjan valmistumisen jälkeen. 

Tehdessäni tutkimuksia pitkään artikkeliini "Paluu Vehmaisten kylään ja Siukolan talon historiaan", kirjoitin myös blogipostauksia joistakin aiheeseen liittyvistä asioista, olinhan kirjoittanut niistä jo usein aiemminkin. Samanaikaisesti olin jo pitkään tutkinut edelleen äitini sukua ja kotiseutua Karjalan kannaksen Kuolemajärvellä. Olen kirjoitellut vapaamuotoisia tekstejä kannustaakseni itseäni, keskustellen sillä tavalla itseni kanssa, koska minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut aiheisiin liittyen muita keskustelukumppaneita. 

Sirkiän sukukirjan tekemisestä päätettiin syyskuussa 2020 eli molempien kirjojen osalta mentiin ristiin. Kalentereitani selatessa huomaan, että minulla oli samoihin aikoihin paljon muutakin tekeillä, kursseja, matkoja, artikkeleita, pöytäkirjoja, kokouksia, tutkimuksia. Pyörryttävää, kun nyt ajattelen.

Olisi ollut ja olisi edelleen kiva pysähtyä kaiken sen ääreen, mitä on tehnyt. Siihen ei ole koskaan ollut aikaa tai minusta ei ole ollut siihen.  Kaiken lisäksi arkistoni ovat sekaisin, ovat asiakirjat sitten mapitettuja tai tiedostoissa. Niiden järjestämiseen ei ole myöskään koskaan ollut aikaa. Ne ovat hallittavissa, mutta teettävät paljon runsaasti työtä. 

 

Samaan aikaan aina tähän hetkeen saakka ja vielä eteenpäin olen elänyt useita vaikeita aikoja, jotka kyllä tulevat esiin blogeissani. Sellaista ihmiselämä on kaikessa kauneudessaan ja kauheudessaan! 

Omat vaikeuteni eivät kuitenkaan ole mitään verrattuna sukujeni aiempien sukupolvien elämään.

Kyläkirjaan kirjoittaessani tallensin vastaisen varalle oman perheeni ja Vehmaisten kylän kannalta mielenkiintoisia asiakirjoja tiedostoihin ja osan kopioin mappeihin.  Nyt ajattelen, että aloittaisin jostakin asiakirjasta ja antaisin sen johdattaa minua eteenpäin. Kirjoittaminen käy ehkä hitaammin kuin kuvittelen. Kun jakaa asiat pienempiin osiin, voi tekstiä hallita helpommin. Ehkä sen helpommin sanottu kuin tehty?

Ensimmäiseksi osuin kopioon Heta Siukolan perukirjasta. Olin ottanut kopion alkuperäisestä asiakirjasta, joka oli minulla lainassa. 

Ensimmäinen sivu perukirjasta.

Heta Loviisa (virallisesti Hedda Lovisa) Erkintytär Siukola s. Eskola kuoli Rengon Vehmaisissa 6.6.1922. Hän oli syntynyt Siukolan talon naapurissa Eskolassa 21.4.1849. Rengon vanhan hautausmaan hautakivessä hänen syntymäajakseen on merkitty 21.1.1849, mikä päiväys on väärä.  Olisiko aikoinaan kulunut kultaus uutta tehtäessä luettu väärin? Hautauspäivä ei ole vielä saatavissa digitaalisesti kirkonkirjoista, ei Kansallisarkistosta eikä SSHY:stä. Kuolinsyy lienee vanhuus, olihan kuollessaan 71 vuotias. Entä keuhkotauti, tuberkuloosi, johon todennäköisesti myös hänen poikansa Kalle Kustaa kuoli kolme vuotta myöhemmin. 

Hetan mies Kalle Kustaa Heikinpoika Siukola oli syntynyt 7.3.1851 ja kuoli ennen vaimoaan 24.5.1917. Avioliittoon heidät oli vihitty 7.4.1872. Heta oli silloin 21-vuotias. Ensimmäinen lapsi Edla Sofia syntyi 8 kk myöhemmin 4.12.1872.

Hetan äidinpuoliset sukujuuret olivat Lammilla Syrjäntaan kylässä, jossa Heta ja hänen nuoremmat holhottavat sisaruksensa oleskelivat isoisänsä luona omien vanhempiensa kuoltua varhain.  Osan tarinasta olen kertonut blogissani, kun Hetan äidin rikas sisar Maria Margareta Rekola s. Seppälä  kuoli Hausjärvellä, Karhin kylässä ja jätti jälkeensä ison perinnön muistaen testamentissaan  lähes kaikkia sukulaisiaan kuten Hetaa.

Hetalla oli kaksoisveli Kustaa Erkinpoika Eskola, joka kuoli 5-vuotiaana 9.5. 1854 pudottuaan kaivoon. Se lienee ollut nk. rajakaivo, joka sijaitsi minunkin aikanani Eskolan ja Siukolan tonttien rajalla. Hetan seuraavaksi syntyneestä, isänsä mukaan nimensä saaneesta veljestä Erik Johan Erkinpojasta s. 1850 polveutuivat sitten Eskolan tulevat isännät.  

Sisarukset Heta ja Erik Johan asuivat sittemmin naapureina ja näkivät toistensa elämää läheltä. Erik Johanin perheessä murheet jatkuivat, sillä hänen ensimmäisen vaimonsa, Ahoisten Eskolasta olevan Ulrika Adolfintytär Eskolan s. 1850 kanssa saaduista 10 lapsesta kaikki, lukuun ottamatta vanhinta, seuraavaa Erkki Juhoksi nimettyä s. 1871, kuolivat, useimmat ensimmäisenä vuotenaan syntymän jälkeen välillä 1875–1885. Kahden viimeisimmän syntymä- ja kuolinajat ovat rippikirjassa epäselviä.  Äiti Ulrika kuoli 36-vuotiaana vuonna 1887.  Murheita oli runsaasti molemmissa perheissä ja taloissa, jotka seisoivat lähes rinnakkain kylässä. 

Perimätieto ei ole kertonut meille jälkipolville oikeastaan mitään.  Kirkonkirjat eivät paljasta paljon enempää. Kun myöhemmin tutustun muihin säilyneisiin asiakirjoihin, tiedän enemmän. 

Meidän on vaikea kuvitella, miten ihmiset niihin aikoihin selvisivät. Siitä tuskin edes keskusteltiin vaan hampaat purtiin yhteen ja kestettiin. Ehkä me jälkipolvet kannamme taakkana sen ajan läheisten ihmisten hurjia kokemuksia mielessämme, traumoissamme, tunteissamme.  Mielessäni palaan joskus lapsuuteni /nuoruuteni tunteisiin kotipihalla, kun koin vahvan aavistuksen siitä, että menneisyys kätkee meiltä jälkipolvilta paljon tärkeitä asioita. Jospa vaikkapa Hetan kengät oli heitetty hänen kuoltuaan vanhan aittarakennuksen keskellä olevaan romuhuoneeseen. Emme kuitenkaan olleet kovin innokkaita tutkimaan pölyisiä vanhoja tavaroita.

Siukolassa Hetan ja Kallen perheeseen syntyi Edla Sofian lisäksi viisi muuta lasta, joista neljä kuoli vauvana tai pikkulapsina. Edlan lisäksi isoisäni Kalle Kustaa s. 7.4.1879 jäi eloon.

Edla Sofia Siukola avioitui 1893 Lopen Topenolle Tirran sukuun. Hän synnytti kahdeksan lasta, joista vain yksi Arvo Aleksanteri s. 8.4.1904 ja kasvoi aikuiseksi. Hänestä en tiedä sen enempää kuin, että hänet mainitaan joissakin asiakirjoissa.

Edellä mainitsemassani kyläkirjassa on luonnollisesti puutteita. Esimerkiksi Eskolan tila mainitaan kirjassa vain parissa kohtaa mm. kirjoittamassani artikkelissa. Kirjoitin isojaon jälkeen ja myöhemmin tehdyistä talojen siirroista, jossa nimenomaan Eskolan päärakennus ynnä muita rakennuksia siirrettiin kyläkeskuksen oltua mahdottoman ahdas. Isojako oli pitkä prosessi ja se oli Rengossa suunnilleen valmis 1852. Sen jälkeenkin tapahtui kaikenlaista, jotka muuttivat kylämaisemaa.  Kotimäessä oli pitkään talojen kiviperustuksia, joissa leikimme. Samoin puutarhojen kukkia kasvoi erikoisissa paikoissa. Aikaa on kulunut aivan liian pitkään. 

Isäni kirjoittama teksti kuvan alla

 Koska monet asiat liittyvät toisiinsa, olisikin  hyvä ottaa selville, miten pitkät maastoprosessit talojen siirtoineen vaikuttivat em. perheiden elämään. Tiedän itsekin kokemuksesta, miten ahdistavia asuntoon ja asumiseen liittyvät asiat ovat.  Asumisolosuhteet olivat aika ajoin surkeat, joten taudit pääsivät iskemään. Siinä olisi tutkimissarkaa. Kiinnostavaa olisi myös tutkia mäkitupatorppien sijainteja. Ne ovat suurimmaksi osaksi hävinneet maastosta jo aikoja sitten.

Selatessani vanhoja lehtiä, osuin Hämeen Sanomien 12.6.1889 julkaistussa numerossa 47 uutiseen, että Rengossa oli kotivalkeasta syttynyt tulipalo 27.5., jossa paloi Maarpakan torppa kokonaan, torpassa oli uutisen mukaan 19 huonetta. Se oli yksi Eskolan torpista. Torpissa asui yleensä talollisten perheisiin kuuluneita ihmisiä. 

Talo, jossa Siukolan perhe asui 1800-luvun loppupuolella, tulee näkyviin muutamassa isäni 1930-luvulla ottamassa kuvassa. Oletan, että pitkäomainen talo purettiin 1940-luvulla sotien jälkeen ennen syntymääni. Uusi talo vanhuksia varten rakennettiin 1911 ja tämä talo oli myöhemmin lapsuutemme koti. Tarkoitus oli käsittääkseni rakentaa uusi, iso talo, mutta siitä ei tullut mitään. Olisiko se ollut parinkin sukupolven mielessä?  Isoisäni kuoli 46-vuotiaana oman isäni ollessa vasta 7-vuotias. Hänen sisaruksensa olivat nuorempia.

Tästä kertomuksesta huomaa, että moni lapsi jäi aikanaan pienenä orvoksi.  Paineita tuli monelta taholta. Edellisten sukupolvien taakka saattaa painaa meitäkin hyvinvointiyhteiskunnan ihmisiä.

Etenin kauas alkuperäisestä. Olkoon tämä ensimmäinen osa jatkokertomuksesta. Pohdintani lähti isoisoäitini perukirjasta. Seuraavassa osassa aion kertoa lisää, kunhan ensin kerään, mietin ja sisäistän asioita ja omia päätelmiäni.

Hetan kuolinilmoitus oli Helsingin Sanomissa ja Hämeen Sanomissa 19.6.1922

 

Telon - unohtunut sukuhaara

Elokuun 1 päivänä 1793 kastettiin Rengon Vehmaisissa poikalapsi, joka sai nimen Henric (Henrik tai Heikki) Johan Telon. Hän oli syntynyt 29.7.1793. Syntyneiden luettelossa ei ole merkintää, missä hänet kastettiin, mutta kastajana toimi Rengossa jo pari vuotta kappalaisena toiminut David Cavander. Lapsen vanhemmiksi Rengon kastettujen luetteloon on merkitty snickaren eli puuseppä Henrik Telon ja vaimo Anna Maja Rasberg. 

Tässä kuvassa eletään 1960-lukua. Rengon raittia ja Rengon kirkko. Negatiiveistäni skannattu.

Kaste saatettiin suorittaa Rengon keskiaikaisessa kivikirkossa, joka oli kymmenisen vuotta aiemmin rakennettu lähes uudelleen. Kivikirkko oli sitä ennen ollut pitkään lähes raunioina, ja seurakuntalaiset olivat käyttäneet sen korvaajaksi rakennettua puista kirkkoa, joka sekin oli 1770-luvulle tultaessa huonossa kunnossa. Ajatus kivikirkon uudelleen rakentamisesta raunioista heräsi. Kirkolla pidettiin katselmus ja tehtiin korjaussuunnitelma ja alettiin valmistella rakentamista vuodesta 1779 alkaen. Rengon historia (1993) kertoo näistä vaiheista yksityiskohtaisesti. (Markus Hiekkanen: Kivikirkon rakentaminen uudelleen 1779–1784; ss. 110–124).

On siis hyvin todennäköistä, että alussa kuvaamani lapsen kaste tapahtui uudelleen pystytetyssä kirkossa. Alkaessani kirjoittaa tätä tekstiä ja tutkittuani suvun historiaa ja kirjoitettuani tämän tekstin jo lähes valmiiksi,  heräsin eräänä yönä kesken uniani ja aloin miettiä siihen mennessä tutkimaani, tätä isäni puoleiseen sukuun kuulunutta henkilöä. Yöllinen oivallus kantoi minut tutkimaan jälleen kirjaa Rengon historiasta.  Kirkon uudelleen rakentamisella olikin ilmeisesti suuri merkitys ko. henkilön ja hänen jälkeläistensä elämään. 

18.2.2018 Rengon kirkolla

Koen edellisen kaltaiset oivalllukseni katseen tarkentamisena menneisyyteen. Usein silloin joku kirjoitukseni tai tutkimukseni on kesken ja vaikka en koko ajan ajattele sitä, alitajuntani tekee työtä.

Peruutan alussa mainitsemani lapsen isän, myös Henric-nimeltään, syntymään vuonna 1765.  Kirjoitin kotitaloni historiaa tutkittuani artikkelin ”Paluu Vehmaisten kylään ja Siukolan talon historiaan” vuosi sitten ilmestyneeseen kirjaan ”Kaartjoen rannoilta: elämää ja ihmisiä Kaloisten seudulla”. Minulta jäi tutkimisen ja kirjoittamisen välissä paljon huomioita tekemättä. Tosin niillä ei ollut merkitystä kokonaisuuden kannalta, joka kattoi ajan 1700-luvun alusta aina 1980-luvulle.

Siukolan talossa Rengon Vehmaisten kylässä syntyneellä Anna Antintytär Siukolalla (1728–1798) ja tämän aviopuolisolla Antti Juhonpojalla (1721–1794) oli kuusi lasta. Anna oli syntynyt Vehmaisissa kylään 1720-luvun puolivälissä muuttaneiden vanhempiensa toisen avioliiton lapsena.  Annan isän Antti Tuomaanpojan kuoltua 1746,  18-vuotiaasta Annasta ja hänen miehestään Antti Juhonpojasta tuli talon uusi isäntäpari. Perheeseen syntyi kuusi lasta välillä 1751-1765. 

Tuli myös mieleeni, että olisiko Henrik Telon myös ollut rakentamassa 1800-luvun alussa rakennettua aittaa. Kuvani elokuulta 1999.

 

Tässä käsittelen perheen nuorinta 1765 syntynyttä Heikki tai HenricAntinpoikaa. Rengon rippikirjat, varsinkin Vehmaisten kylän syntyneiden ja kuolleiden kirjojen osalta tuolta ajalta ovat puutteellisia tai niitä ei ole. En löytänyt tietoja edes naapurikuntien kirjoista. Näin ollen Heikki Antinpoika jäi tarkemman tutkimuksen ulkopuolelle. Kun nyt sattumalta jostakin syystä kiinnitin tähän yksityiskohtaan huomioni, löysin kokonaan uuden sukuhaaran. 

Somen sukututkimusryhmissä herää silloin tällöin erityisen kiivasta keskustelua ja väittelyä, miten nimet pitäisi kirjata. Tässä tekstissä ja kuten kaikissa muissakin kirjoituksissani, saatan käyttää vaihtelevasti erilaisia muotoja. Kasteessa lapsi on ehkä Henric, mutta oikeassa elämässä täysin suomenkielinen henkilö käyttänee nimeä Heikki tai Henrik. Arkistotiedoissa tämän henkilön nimi esiintyy lähes aina 1700–1800-luvuilla muodossa Henric tai Henrik. Yleensä suosin suomenkielistä versiota, jota ensimmäinen sukututkimuksen opettajani Teuvo Ikonen suositteli.

Viisi vuotta vanhemmasta veljestä Juho Antinpojasta (1760–1833) tuli talon seuraava isäntä, mutta nuorempi veli pysytteli myös kylässä. Perheessä oli kaksi muutakin veljeä, jotka asuivat kylässä iäkkäiksi avioitumatta. Heikki Antinpoika sen sijaan lähti pian ripille päästyään puusepän oppiin ja palasi vielä ennen avioitumistaan kotiinsa, mikä seikka oli minulta jäänyt huomioimatta.  Hän solmi avioliiton 27.6.1793 Anna Maja Rasbergin kanssa, jonka sukujuuret vievät Vanajalle. Oletan, että vaimo on tullut ensin piiaksi Siukolaan ja sitä kautta tutustunut tulevaan mieheensä. Avioliiton solmimisen aikaan, alussa mainittu isänsä mukaan nimen saanut Henric (Henrik tai Heikki) oli jo pantu alulle.

Ammatti-ihmisenä Heikki Antinpoika oli ottanut sukunimen Telon, joka muuttui aika ajoin Teloniukseksi, mutta vakiintui koko perheen osalta nimeksi Telon. Myöhemmin Rengon Vehmaisten rippikirjassa hänen ammattinsa on sockensnickare eli pitäjän puuseppä.  Vieraantuntuinen sukunimi vaikutti, etten osannut yhdistää häntä syntymäperheeseensä.

Rengon historiassa kerrotaan, että kirkon kattoa tervattiin uudelleen jo vuonna 1790 ja tervamestarina toimi puuseppä Henrik Telon Vehmaisista. Minäkin siirryn tässä vaiheessa käyttämään etunimeä Henrik kuten Rengon historia.

Kun kirkon katto tervattiin seuraavan kerran 1800 ja sitten vielä 1821, niin edelleen Henrik Telon toimi tervamestarina.  Hänet mainitaan myös sakariston lattian korjauksessa 1813.  Tiedot historiaan löytyvät Rengon kirkonkokousten pöytäkirjoista ja tileistä, jotka kuka tahansa pääsee lukemaan digitoidusta aineistosta. Kirjaukset on tehty ruotsin kielellä ja vaikeasti luettavalla käsialalla.

18.7.2018 Rengon museo kirkon vieressä oli kiinni.

On hyvin todennäköistä, että lapsen isään ja koko Telon-sukuhaaran historiaan, Rengon kirkon uudelleen rakentaminen vaikutti suuresti.  Henrik lähti varhain Vihtiin oppimaan puusepän taitoja.  Olisiko hän ollut Rengon kirkon rakennusmestariksi valitun, puusepäksi mainitun Martti (Mårten) Tolpon opissa?  Rengon kirkon mainitaan olleen tämän kuuluisan kirkkojen rakentajan ensimmäinen työ vuosien 1770–1783 välillä.   Olisiko ollut mahdollista, että Henrik lähti Martti Tolpon oppiin? Hän lähti kotikylästään välillä 1782–1784? Palattuaan hän oleskeli ensin kotitalossaan, mutta avioiduttuaan asui koko elämänsä Vehmaisissa. Rippikirjassa, joka alkaa vuodesta 1789 hänen mainitaan olleen pitäjän puuseppä.

Telonin perheeseen syntyi kymmenen lasta, joiden elämää lähdin tutkimaan ulottaen tutkimukseni niin pitkälle eteenpän kuin pystyin.

Edellä mainittu vanhin poika 1) Henrik muutti 16-vuotiaana rengiksi Vanajalle 1809, muutto löytyy sen vuoden muuttaneista numerolla 20.  Sitten onkin vaikea löytää häntä, koska ei ole tietoa siitä, minne siellä hän muuttaa eikä sukunimi kulje mukana.

2) Vilhelm syntyi 31.3.1796. Hän vuorostaan muutti numerolla 23/30.11.1810 Pyhäjärvelle. Sukunimi Telon kulki Vilhelmin mukana. Hän toimi myös renkinä. Viimeiseksi asumispaikaksi jäi Tuusulan Paijalan Lill-Klaavon tila, missä hän kuoli 40-vuotiaana 10.6.1836 vilutautiin (frossa) naimattomana. Tuusulaan hän oli tullut Janakkalasta pari vuotta aiemmin. Paijalaan hän siirtyi Tuusulan Vanhankylän Mykkylän rälssitilalta.

3) Johan Staphan syntyi 28.12.1798 ja muutti sepänkisälliksi Hämeenlinnaan 1825, josta hän siirtyi Janakkalan Tervakosken rusthollille tilan sepäksi ja avioitui 29.10.1829 Tervakosken Napialan Knuutilan talon tyttären Ulrika Heikintyttären kanssa. He saivat yhden lapsen 15.2.1831, joka kuitenkin kuoli 14.5.1831. Ikävä kyllä myös isä Johan Staphan oli kuollut vähän aiemmin eli 23.3.1831 keuhkotautiin.

4) Ulric syntyi 11.4.1801 ja kuoli parivuotiaana 1.10.1803.

29.5.2018 Rengon sankarihaudoilla

 5) Gotleb syntyi 4.7.1803. Hän muutti myös Tuusulaan. Hänellä oli kasteessaan arvovaltainen kummien joukko, jota en nyt käy läpi. Olihan hänen isänsä siinä vaiheessa jo hyvin tunnettu paikkakunnalla. Joukossa myös suvun jäseniä.

Gotlebin myöhemmästä perheestä kirjasin seuraavaa:

Tuusulan Jäniksenlinnassa Vanhakylän kartanon mailla asui Telonin perhe. Isä Gotleb Telon oli syntynyt Rengon Vehmaisissa ja hän kuoli Tuusulassa 6.2.1868 ollessaan 64 vuotta ja 7 kuukautta. Hänen jälkeensä jäi vaimo Stina Lovisa Ramstedt s. 11.12.1811 Nurmijärvellä.  Leski kuoli Tuusulan Vanhakylässä 70-vuotiaana 5.4.1882. Pariskunta oli avioitunut Nurmijärven Raalan kartanon mailla, jossa Gottleb oli oppimassa sepäksi.  Hänet on merkitty seppä Henrik Johan Ramstedtin (s. 1771) työntekijäksi ja käsityöläisten sivulle rippikirjaan. Samalta sivulta löytyy vaimo, em. sepän tytär Stina Lovisa. Avioliitto solmittiin Raalan aateliskartanossa Nurmijärvellä /Råskog, Adlerskap 1.8.1828, jolloin vaimo oli vasta 17-vuotias. Tytär Anna Sofia syntyi 9.12.1831 Raalan aateliskartanossa ja kastettiin 11.12. samassa paikassa. Kummeina olivat Henrik Lojander ja Maria Henrikintytär.

Nuori perhe muutti lokakuussa 1833 lyhyen matkan päähän Tuusulaan, josta heidät löytää rippikirjasta Vanhankartanon (Gammelby) viimeiseltä rippikirjan sivulta muonamiehenä (spannmålstorpare). Lyhentääkseni tekstiäni, olen poistanut alun perin tekstiin kirjaamani viittaukset alkuperäisiin kirkon asiakirjoihin.

Gotlebin perhe asui Tuusulassa Gammelbyn Jäniksenlinnassa ja siellä syntyi 23.9.1939 toinen tytär, joka sai nimen Maria Wilhelmiina. 

2.9.2018

Koska 1800-luvun maailma on meille 2020-luvun ihmisille hyvin kaukaista, halusin etsiä tähän postaukseeni jotakin tekstiä siitä, missä kohtaa Tuusulaa ko. alue sijaitsi. Karttaa tutkimalla voi löytää suunnilleen sen paikan, jonka alueella perhe silloin asui. Minua asuinpaikat kiinnostavat erityisesti, koska itsekin olen asunut pitkän aikaa Tuusulassa. Kulutin paljon aikaa tarkkojen paikkojen tutkimiseen ja etsin tarkat kuvaukset sijainneista, mutta jätän ne tästä kirjoituksesta pois.

Tyttäret aloittivat työelämän piikoina todella varhain. Esimerkiksi vanhin tytär, joulukuussa 1831 syntynyt Anna Sofia oli jo rippikirjaan 1840–1851 merkitty Jäniksenlinnan eller Margarethendalin tilan piikojen suureen joukkoon. Hän oli päässyt ripille 1846 ja muutti sitten jo syksyllä 1848 Nurmijärvelle. Maria Vilhelmiina oli myös myöhemmin piikana samassa paikassa, mutta muutti 14.10.1855 Helsinge.

Vanhempi tyttäristä Anna Sofia Telon avioituu Nurmijärven Nukarilla 11.7.1858 Johan Henrik Lindin kanssa, joka on syntynyt rippikirjojen mukaan 1.3.1828. Paikkakuntaa ei ole mainittu. Hän oli muuttanut Nukarin Tallbackaan Helsingistä 14.2.1858. Hänen edessään oleva merkintä tarkoittaa hänen olleen aiemmin matruusi. Samanaikaisesti Helsingistä muuttaa samaan paikkaan useita miehiä. Ehkä siellä juuri silloin tarvittiin lisää työvoimaa, renkejä.  Perhe liikkui Nukarin ja Raalan kartanon välillä, jotka olivat myös Anna Sofialle tuttuja paikkoja. Olihan hänet jo kastettu Raalan kartanon mailla.

Mainitsemani alueet ovat tuttuja, mutta en ole koskaan perehtynyt syvällisesti Nurmijärven enkä myöskään Tuusulan historiaan. Tyttäreni perhe asui muutaman vuoden Raalassa ja myös aiemmin jonkin aikaa Jäniksenlinnassa.

Tällaiset maisemat kuten tämä kuvani Rengon kirkonkylästä, jossa kirkko taustalla, alkavat olla historiaa, koska kaikki vanha alkaa olla tuhottu ja alueet täyteen rakennettuja. Kuva on 1960-luvun puolivälistä.

 

Johan Henrik Lind ja Anna Sofia Telon saivat kaksi poikaa. Johan Victor Lind syntyi Nurmijärven Nukarilla 22.3.1859 ja Henrik Edvard Lind 17.8.1861 Nurmijärven Raalassa. Muuttiko koko perhe pois Nurmijärveltä? Löydän merkinnän, että Anna Sofia Telon muutti Helsinkiin 26.10.1861. Sieltä löytyy myös koko perheen tiedot, joista selviää Johan Henric Lindin alkuperä. Hän on syntynyt Ulvilassa ja työskennellyt tai palvellut matruusina ennen Nurmijärvelle tuloaan Finska Sjöllä.  Pojat muuttivat mukana. Heidän osaltaan tutkimukseni päättyy tähän. On mahdollista, että sukuhaara on jatkunut näistä Lindin veljeksistä.

Telonin veljekset eivät unohda syntymäpaikkaansa Renkoa, sillä se kulkee koko ajan mukana uusilla paikkakunnilla. On silti aika surullista, että lapset joutuivat lähtemään rengiksi tai piiaksi heti rippikoulun käytyään. Mutta niin vain oli siihen aikaan, tilattomien nuorten, joilla ei ollut ammattia eikä avioliittoa, oli jo lainkin mukaan lähdettävä liikkeelle. 

Gotleb Telon anoi todistusta Helsinkiin 3.10.1850, olisiko kysymyksessä meno sairaalaan (Gammelby, Jäniksenlinna rippikirja 1840-1851 s. 346.  Hän kuoli 5.7.1868 Vanhakylän Jäniksenlinnassa 65-vuotiaana kuumeeseen ja haudattiin 16.2.1868. 

2.9.2018

6) Axel syntyi 26.1.1806, mutta kuoli vajaan 4 vuoden ikäisenä 3.11.1809 punatautiin.

7) Ulrik syntyi 18.6.1809. Hän kuoli 20.5.1814 myös lähes 4-vuotiaana (trånssjuka)

8) Konstantin syntyi 3.8.1810 ja lähti nuorena miehenä 1830 myös Tervakosken kartanolle. Pari vuotta myöhemmin hän suutarioppilaana 1832 lähti Pietariin ja värväytyi Venäjän armeijaan sotilaaksi.

9) David syntyi 20.3.1812. Hän lähti Rengon rippikirjan mukaan 21.12.1828 Lopelle.

10) tytär Albertina syntyi 8.1.1815. Hän avioitui Markkulan sukuun kuuluneen palovahti Juho Emmanuelinpoika Murinin kanssa 3.12.1837. Miehen isä on ollut Markkulan tilan puolikkaan isäntänä 1796–1811. Perheen elämä jatkui Hämeenlinnassa, jossa Juho toimi myös sahurina. Ainakin tytär Maria Lovisa s. 20.3.1841 avioitui ja sai lapsia, hänen miehensä nimi oli Johan Benjamin Andell.

Henrik Telon kuoli halvaukseen 65-vuotiaana 21.2.1830  kotonaan Rengon Vehmaisissa, oletan ja hänet haudattiin 28.2.1830. Vaimo Anna Maria Rasberg kuoli keuhkotautiin 28.9.1831 lähes 50-vuotiaana.

Myöhemmin selvisi myös, mistä Henrik Telonin vaimo Anna Maria tuli. Hän tuli Vanajan Rastilan rakuunantorpasta 1789 Kaloisiin piiaksi ja sitten 1793 Henrik Telonin vaimoksi. Hänen isänsä 28.7.1751 syntynyt Matti Rastberg (huom. t) oli tullut Vanajalle Pälkäneeltä ja nainut Riitta Tuomaantyttären s. 1748, joka oli tullut Janakkalasta Ikaloisten Skinnarille piiaksi. Oletan vahvasti, että tämä oli tullut Janakkalaan Rengon Oinaalasta ja oli sukunimeltään Asp, isän ja veljen ollessa sotilas. Toisin sanoen Henrikin puoliso syntyperä johti myös Renkoon.

On aivan hyvin mahdollista, että joku Henrik Telonin jälkeläisten jälkeläinen elää vielä tänäkin päivänä, sillä aika monen osalta polun tutkiminen jäi minulta kesken. Olisi nimittäin lähes ihme, jollei noin rikkaasta sukuhaarasta ei olisi jäänyt yhtäkään henkeä jatkamaan  tähän päivään asti.

Hautausmaan vanhimman osan muuria 23.7.2020