Keskusteluja ystävän kanssa ja muita menoja

On lauantai 23.8. ja aamupäivä.  Tässä aamun huomioita. Blogin teksti pitäisi kunnolla käydä läpi aina  ennen julkaisua. Kävin äsken tarkistamassa viime torstaisen (21.8.) postauksen, jota olin vielä korjaillut ennen julkaisua. Huh sentään, siellä oli paljon epäjohdonmukaisuuksia, joita kävin nyt muokkaamassa. Voi olla, että niitä jäi vieläkin. Ikävä kyllä tekstiäni oli jo paljon luettu. Lukija voi vetää ja vetää johtopäätöksen, että mummeli taitaa olla sekoamassa päästään. Ei ole ihme, jos on seurannut minua. Kuka meistä on virheetön? 

Mainitsen usein, että kesä on jäänyt väliin. Elokuun alussa ehdin sentään  kierrellä ystävän kanssa Vanhankylän niemessä. 

Hesarin luku jää usein kesken. Viikonloppuisin nautin paperisen lehden lukemisesta. Arkisin luen lehdet vanhalla tabletillani, jota käytän vain siihen tarkoitukseen. Silloinkin lukeminen keskeytyy, kun lähden kesken kaiken tutkimaan jotakin asiaa. Niin kävi nytkin. Siitä ei sen enempää.

Kun vain lähtisinkin tutkimaan, mutta toimintani on kuin kääntyisin jollekin polulle, joka vie odottamattomiin ja yllättäviin suuntiin. Onneksi osaan tarpeen tullen palata lähtöpisteeseen ja tehdä, mitä kulloinkin oikeasti pitäisi tehdä. Kuka ymmärtää tällaista tekstiäni? Se tarkoittaa sitä, että ajatukseni ja mielikuvitukseni vievät minua itseäni kiinnostavien asioiden parien ja arkipäivän vaatimukset ja tehtävät tahtovat jäädä sivuasiaksi. Mutteivat kuitenkaan loppujen lopuksi jää.

Eilen oli taas kiva päivä. Tapasimme jälleen hyvän ystäväni kanssa. Lähdimme käymään Järvenpään Prismassa. Oli sen verran kolea päivä, välillä jopa satoi, etten edes halunnut lähteä luontoretkelle, joihin olen tänä kesänä kerta toisensa jälkeen pettynyt. Järvenpään Prismassa oli uudistetun Prisman avajaisviikko, paljon lisää ostettavaa ja käyttötavaroissa 25 prosentin alennus. Ruokapaikka Puffa on myös vetänyt meitä syömään. Minusta on ollut kiinnostavaa lähteä ihmisten ilmoille. Jonkun seurassa, yksin ei huvita, sillä niin ihmisiä vierastava minusta on tullut. Samalla saa hyötyliikuntaa.

 

Ostokset jäivät kohtuullisiksi, koska ostan nykyään vain tarpeeseen, heräteostokset ovat jääneet historiaan. Ostin uuden repun. Kotoa otin taas yhden laatikon kirjoja mukaan jättäen autohallissa olevaan Kierrätyskeskuksen boxiin. Nyt aloitan seuraavan laatikon täyttämisen.

Olin kaivannut esiin aikoinaan tallentamani Messenger-keskustelut, joita kävin ystäväni kanssa alkaen 26.11. 2013. Satuimme molemmat silloin osallistumaan Keravan Seudun Sukututkijoiden tilaisuuteen Keravan kirjastossa. Minä en huomannut häntä, mutta hän oli tunnistanut minut ja siksi otti minuun yhteyttä.

Kirjastossa oli silloin syyskokous ja sen jälkeen Markku Pihlajaniemi kertoi piikojen ja renkien työsopimusasioista. Olin silloin sukututkijaurani alkuvaiheissa ja keräsin tietoa kaikesta mahdollisesta. Vajavaisia muistiinpanoja tein päiväkirjoihini.  Kaikki blogini marraskuulta 2013 ovat täällä.

Kun nyt tarkistin, mitä kirjoitin blogeissani 2013, niin liitän tähän vielä linkin joulukuuhun 2013.

Mutta sitten asiaan. Aloitimme keskustelut Messengerissä vielä samana iltana 26.11.2013 ja niitä oli elokuuhun 2014 mennessä kertynyt yli 200 sivua (A4). Aikomukseni oli lukea niitä ystävälleni ääneen. Niin teinkin.

Istuimme kotini parvekkeella ja aika suorastaan katosi ympäriltämme. Emme edes huomanneet, että ulkona oli lyhyt kaatosade. Pääsin lukemisessa päivään 14.12.2013. Keskustelumme verkossa olivat olleet hyvin intensiivisiä, monipuolisia ja täydellisiä, ne olivat uuden ajan kirjeitä. Oma laaja vanhan ajan kirjeenvaihtoni oli juuri niihin aikoihin lakkaamassa kokonaan. 

Tapasimme aikoinaan kasvokkain vasta kuukautta myöhemmin. Saatuani ensimmäisen viestin, tunnistin hänet heti. Siksi keskustelumme jatkui sujuvasti. Olimme molemmat unohtaneet, kuinka usein ja paljon vaihdoimme viestejä ja kuinka laaja aiheiden kirjo oli. Meistä tuli ystävinä tärkeitä toisillemme.

Olin tavannut hänet ensimmäisen kerran jo 1973 Riihimäellä aloitettuani kauppaopiston. Hän kuului siskoni ystäväpiiriin.  Keskusteluaiheita riitti laidasta laitaan.

Samaan aikaan marraskuussa eli 22.11.2013 olin huomannut, että asumassani talossa oli vesivahinko, joka sittemmin pitkän tutkimusvaiheen jälkeen osoittautui laajaksi. Oli kiireistä aikaa ja menoja oli paljon. Olin kiitollinen ystävyydestä ja keskusteluista, jotka saivat minut etääntymään raskaasta elämänvaiheesta.  Syvälliset keskustelut ovat aina olleet meille tärkeitä. Sekin on hyvin harvinaista ihmisten kesken. 

Sitten olenkin yhtäkkiä jo tiistaiaamussa 26.8.2025. Aurinko paistaa ja on + 11 ° C.  Suljen parvekkeen oven, jotta voin istua sen vieressä kirjoittamassa. Minni-kissa on aina pyrkimässä ulos ja sitten taas sisälle. Olisittepa nähneet, kuinka Minni riemuitsi, kun sunnuntaina illansuussa palasin kotiin. Hän juoksi ympäri asuntoa, hyppi huonekalujen yli ja läpi ja palasi lopulta aina luokseni. Nyt hän asettui pöydälle viereeni. Öisin hän nukkuu vierelläni. Toisenlainen elämänkumppani ei minua edes kestäisi.

Sunnuntaina osallistuin Markkulan sukuseuran kesäretkeen, joka tänä vuonna suuntautui Hausjärvelle. En varmaan koskaan opi täysin tuntemaan synnyinseutuni lähikuntia. Kesäretkemme ovat useina vuosina suuntautuneet lähiseuduille Hämeessä, joskus myös kauemmas. Tiedonjano pitäjistä on jo olemassa, mutta retkien jälkeen se kasvaa entisestään. Sukututkimuksissa tarvitaan paikallistuntemusta.

Oli jälleen mahdottoman hauska retki, ihania ihmisiä ja paljon kertomuksia, hyvä ruoka, kahvit, hautausmaa ja paljon historiaa, keskusteluja sekä osallistujien että Hausjärven oppaiden kertomana. Kiitos kaikille! Muutama meistä rupatteli vielä ohjelman päätyttyä liittyen sukututkimuksiin, kunnes sitten pääsin kotimatkalle.

Päivästä kertyi pitkä huolimatta kohtuullisesta ajomatkasta. Sää oli onneksi aurinkoinen.  Etukäteen epäilin kestävyyttäni, koska pistän viikoittaisen Trexan-annoksen reiteeni sunnuntaiaamuisin.  Mutta selvisin päivästä hyvin. Yöllä heräilin jatkuvasti ja eilisen päivän vietin päänsäryssä ja huonovointisempana kuin yleensä maanantain.  En saanut mitään aikaiseksi. Meillä kaikilla on omat ristimme.

Tiistaipäivä on yleensä myös huono samasta syystä. Aamuyöstä juutuin taas unen johdattamana miettimään asioita ja suunnittelemaan. Minulla on paljon käytännön asioita hoidettavana ja kuten lukijani ovat ehkä huomanneet, tuskailen usein niiden kanssa.  Vaikka olen keväästä alkaen pystynyt ottamaan rennommin, niin tehtäväni eivät helpotu syksyn ja talven tullessa. 

Löysin kyllä Maria Margareta Rekolan haudan helposti. Kuvat jäivät toissijaisiksi tällä matkalla. Hajavalo häiritsi, mutta onhan syytä myös laitteissa ja kuvien ottajassa.

 

Eilinen retki liittyi tavallaan myös omaan sukuuni ja nimenomaan isoisoäitiini Hetaan, josta äskettäin kirjoitin.  Hausjärven hautausmaalla pääsin käymään hänen äitinsä sisaren eli tätinsä Maria Margareta Abrahamintytär Rekolan s. Seppälä haudalla, josta sain nyt otettua kuvan. Blogini ja tekstini Heta ja Kalle Siukolasta odottaa jatkoa, joten aion palata tähän asiaan myöhemmin. Sain jaettua tarinaani joillekin, mutta koska se ei varsinaisesti liittynyt sukuseuraan, jätin asian vähemmälle.

On aika tehdä jotakin täällä sekaisessa asumuksessani. 

28.8.2025 No jaa. Koko ajan teen jotakin, mutta eteneminen on hidasta. Eipä ole ollut edes aikaa tuijottaa koivumetsää parvekkeelta.

perjantai 29.8.2025 Vielä hetki, niin elokuu ja samalla kesä on loppunut. Olen pettynyt, sillä tunnen, ettei tänä vuonna tavannut kesää ollenkaan. Mitähän oikein odotin?

Eilen jouduin keskeyttämään kirjoittamisen enkä edes muista, mikä oli syy siihen. Viime viikon aikana tuli kaksi suruviestiä. Molemmat koskettivat minua, koska tunsin molemmat henkilöt heidän Kuolemajärvi-taustansa ja yhteisen toimintamme takia. Esitin oman osanottoni ja tein muutamia muitakin toimenpiteitä mm. välitin tiedon ja jopa lisäsin molemmat oman sukunsa tauluihin Kuolemajärven Sirkiän suvun jälkipolviin, jotta he näkyvät myös tänä vuonna ilmestyvässä sukukirjassamme.

Keskiviikkona pidimme illalla Sirkiän sukuseuran hallituksen kokouksen etänä. Pitkiä sukukirjakokouksia etänä olemme kesän aikana pitäneet lähes joka viikko. Etäkokoukset ovat helpotus entisiin kokouksiin, jolloin usein jouduin ajamaan pitkiäkin matkoja. Kuolemajärven pitäjäjuhlat ovat Raisiossa sunnuntaina 14.9. Pitkän edestakaisen matkan vuoksi jätän sen väliin kuten jätin viime vuonna.

Keltaisia koivun lehtiä lentelee vastapäisessä koivikossa. Suostuin jälleen ottamaan Alexin täksi viikonlopuksi luokseni. Hän tulee jo tunnin päästä, kun on päässyt koulusta. Tarkoitukseni oli käydä kaupassa ennen sitä, mutta käymme myöhemmin yhdessä.

Päätän tämän tekstin aloituksesta viikon päähän. On sateinen lauantai, kotipäivä Alexin kanssa, Minni osallistuu kaikkeen meidän kanssamme.  Häntä ei paljon kannata paimentaa. Erimielisyyksiä tulee välillä, koska hän tietää kaiken paremmin. En aio kommentoida tätä asiaa sen enempää. Vanha nainen ei jaksa. On muutakin ajateltavaa ja tehtävää vaikka kuinka paljon.