8.8.2025 perjantai
Huomasin, etten ole aloittanut uutta päiväkertomustani. Olen ollut energinen ja fyysisesti paremmassa kunnossa. Sattuneista syistä selasin blogejani syksystä 2023 alkaen. Haluan kokonaan siirtää tämän terveyteen liittyvän dilemman syrjään. Itse asiassa minulla on ollut nk. burnout, jonka yleensä saavat työtätekevät ihmiset. Tajusin, että minäkin olen tehnyt yhtäjaksoisesti monta vuotta vaativaa työtä, vaikkakin eläkkeellä. Kaiken lisäksi olen tehnyt sitä vastikkeetta. Ahdistuin ja fyysiset vaivat palasivat.
 |
| Muru 3.5.2016 |
Burnoutin oireiksi kuvataan väsymystä, kyynisyyttä ja ammatillisen itsetunnon laskua. Siitähän se alkoi, kun tajusin, että en olekaan niin hyvä tekemissäni kuin olin ajatellut. Minut ajettiin usean kerran nurkkaan ja koin, että olin tehnyt turhaa työtä. Kamelin selkä alkoi katketa syksyllä 2023 monen syyn kohdatessa. Pinnistelin ja pinnistelin, tein enemmän, yritin ja yritin. Ensin alkoivat ruumiilliset vaivat, kova niveltulehdus oikeaan käteeni, joka sai sormeni käpristymään enkä pystynyt kirjoittamaan kunnolla. Pian alkoi perussairauteni nivelreuma oireilla. Siihen tietysti liittyi tuo niveltulehdus. Oli otettava yhteyttä lääkäriin. Kun huhtikuussa vihdoin tapasin lääkärin, molemmat käteni näyttivät kauheilta, nilkkani ja polveni olivat kipeät. Elämä ja liikkuminen oli tullut vaikeammaksi. Enkä vieläkään tajunnut. Porskuttelin eteenpäin huonovointisena ja tein kaikki, mitä piti tehdä. Syksyyn mennessä tilanne oli äitynyt tosi pahaksi. Hyvä, että yleensä pystyin liikkumaan. Tarvitsin joka päivä buranaa, koska muuten en olisi enää päässyt ylös.
 | |||
| Tuttu näky 18.8.2014 |
 |
| Muru oli aina valmiina, kun Alex oli lähdössä. Hänestä oli kehittynyt loistava lapsenvahti. |
18.8.2025 maanantai
Päiväkertomukseni jatkaminen jäi tauolle. Hellejaksosta toipuminen on vienyt aikansa. Olen kirjannut asioita huomattavan vähän tässä välillä. En halua sanoa, että tuhlaan aikaa vaan, että tarvitsen enemmän aikaa kaikkeen. Valokuviakin on tullut otettua todella niukasti. Kauhistelen usein vanhenemistani ja sitten se ei tunnukaan niin pahalta. Väsymykseni saattaa johtua myös iästä. Taisin päättää jo aiemmin, että otan rennosti, vaikken saakaan mitään aikaan. Pari kertaa olen sortunut tuhlaamaan päiväni sukututkimukseen. Siihen on innoittanut jokin pieni yksityiskohta. Joka kerta olen löytänyt jotakin uutta, mutten tiedä vielä, miten voisin näitä tutkimuksiani hyödyttää. Kun väsyneenä lopetan, ajattelen, ettei sillä ole niin väliä.
Muutaman laatikollisen kirjoja olen vienyt Kierrätyskeskuksen boxiin. Valitsemista on paljon eikä se ole kivaa. Usein sorrun kesken kaiken pienestä vinkistä kirjassa tai kirjan välissä tutkimaan jotakin tai vieläpä lukemaan jotakin pitempää tekstiä. Samalla olen heitellyt paljon vanhoja lehtileikkeitä paperikeräykseen, myös sellaisia, joista olen aikonut kirjoittaa.
 |
| Muru oli syntynyt 28.11.2000, mutta tuli perheeseen alkuvuodesta ehkä helmikuussa 2011. |
Olen pari kertaa ehtinyt tavata rakkaan ystäväni ja olemme silloin tehneet pieniä retkiä Keravalla ja Järvenpään Vanhankylän niemessä. Ne ovat tulleet tarpeeseen. Näen, että jaksan liikkua hyvin koko päivän. Tosin retkien jälkeisen päivän olen todella väsynyt. Mutta eihän vanhasta voi enää tehdä nuorta. Henkinen toipuminen on vielä kesken. Tosiasia on, etten kestä vielä paljon mitään ylimääräistä. Ehkä en koskaan myöhemminkään.
Sää on kylmenemässä. Tuntuu, ettei ole välimuotoja. Kuuma ja kylmä. Alan palella tosi herkästi.
Hämäläisen perheeni historiaan liittyvät blogipostaukset tulevat etenemään hitaasti. Se on toteamus.
Tänään kuvavirroista tulivat isäni valokuvakansion kuvat hänen partiotoimintaansa liittyvistä kuvista. Ajattelin julkaista jonkin niistä Facebookissa tai Instassa tai sitten en. Näköjään en. Viime aikoina olen pysytellyt usein kyseisiltä alustoilta poissa. Skannasin valokuvia 18.8.2019. Samalla kirjoitin blogia ”Grande tour – Jamboree 1937”, jonka julkaisin 19.8.2019.
Aikamme muistuttaa tuota suuria sotia edeltävää aikaa, joten voisin aivan hyvin ottaa edellä mainitut kuvat ja muistelut käsittelyyn. Ne liittyvät perheeni historiaan. Niiden kautta osoitan kunnioitusta minulle tärkeille henkilöille kuten vanhemmilleni. Samalla ehkä löydän jotakin, joka selittää myöhempää historiaamme, johon en voi puuttua kuin oman itseni osalta.
Viime viikolla silmiini osui Instagramista eräs postaus. Olin seurannut ko. henkilöä tietystä syystä. Ensin vähän taustaa. Nimittäin toukokuun lopulla 2020 perheemme kävi kiivasta keskustelua WhatsAppissa. Tyttäreni oli antanut Murun, kissan pois keskustelematta siitä vakavasti etukäteen.
Perheeseen oli jäänyt perheen hajoamisen ja muuton jälkeen vielä kaksi kissaa, Muru ja Minni. Kissoista oli edellisenä vuonna tullut sisäkissoja, kun ne aiemmin saivat kulkea vapaasti asuessaan metsän keskellä omakotitalossa. Keskustelua syntyi nyt, koska kissa oli siirtynyt toiseen kotiin ja sitten vielä uudelleen eikä siirto ollut enää peruttavissa, vaikka haluaisin. Olin aiemmin aina sanonut, etten suostu ottamaan kissaa. Elimme jo pandemia-aikaa, eikä minulla ollut enää paljon menoja. Olisin ehkä nyt harkinnut asiaa uudelleen. Muruhan oli ollut minulle erityisen tärkeä kissa.
Tyttäreni oli lapsineen muuttanut edellisen vuoden keväänä (2019) pois entisestä kodista. Kaikki kissat oli jaettu eri paikkoihin sen jälkeen. Muru oli kissoista vanhin. Oli osoittautunut, etteivät Muru ja Minni sopeutuneet keskenään, niiden oli mm. vaikea jakaa hiekkalaatikko.
Muru oli erityisen tärkeä myös Alexille. Kaikista kuvista, joita olen ottanut vuosien mittaan hänestä, näkee, kuinka hän rakasti perhettään. Marraskuussa 2011 hän muutti luokseni asumaan siksi aikaa, kun äitinsä odotti Alexia. Oli liikuttavaa tutkia valokuviani hänen ajastaan luonani ja sitten oikeassa kodissaan ja hänen suojelevasta luonteestaan. Talven 2011–2012 hän hoivasi minua ja kärsi ensimmäisestä juoksuajastaan. Löysin nyt tarkan tiedon Murun syntymäajasta. Hän oli syntynyt 28.11.2010 ja täytti 1 vuotta asuessaan luonani
Kun sitten Alexin kanssa aloin kulkea lähimetsissä, Muru kulki aina perässämme.
Muru sai selvästi hyvän kodin, johon sopeutui. Hänen nimensä muuttui. Hänen uusi emäntänsä on innokas Instan postaaja, mutta Muru ei pitänyt valokuvauksesta. Murun nimikin vaihtui muuton yhteydessä. Hänellä ei ollut tietoa Murun menneisyydestä.
Viime viikolla Murun uusi omistaja jakoi liikuttavan tiedon muutaman kuvan reelsissä kertoen, että yhteinen kissamme on kuollut 7.8.2025. Taustalla Samuli Edelmanin Suojelusenkeli. Teksti kuului näin:
”Itkemättä tätä reelsiä en pysty tekemään. Vihasit kuvaamista, mutta rakastit kävelyjä, Raamatun lukemista ja rapsutuksia. Kehräsit kuin nelitahtimoottori. Nyt kehräät ikuisuudessa. Loppuelämän kotisi oli luonamme. Nyt olet Kaikkivaltiaan sylikissana. Kiitos ja tapaamme toisella puolen!”
Itkin ja jaoin perheelle. Tässä välin olen kaivannut lisää Murun kuvia ajatuksena tehdä itsekin muistojulkaisu hänestä. Joka tapauksessa olen tallentanut hänestä valtavasti kuvia. Itkin kuvia kerätessäni. Minua liikutti todellakin eniten se, kuinka Muru palattuaan luotani 2012 koki tehtäväkseen hoivata helmikuussa syntynyttä Alexia. Perhe asui silloin maalla metsän keskellä ja kävin usein hoivaamassa pikku-Alexia. Joka kerta lähdimme samoilemaan lähimetsään ja Muru kulki perässä. Samanlaisen hoivavaiston omaa nyt luonani asuva Minni. Kissat osaavat olla äitejä myös ihmisille!
20.8.2025 keskiviikko
En pystynyt jatkamaan tämän tekstin kirjoittamista menneiden asioiden ja surujen kalvaessa minua. Kävin läpi samalla muitakin seuraavia prosesseja perheessä ja surua perheen hajoamisesta. Jos jatkossakin suren yhtä kovasti kaikkia asioita, en tiedä, miten jaksan eteenpäin. Tämä on ihmisen osaa.
Olemme viikoittain pitäneet Zoomin kautta muutaman tunnin sukukirjaan liittyviä keskusteluja. Olemme jo aika pitkällä. Aineistot ovat koossa, vielä tarkastetaan.
Ikävää on, että olen ollut entistä väsyneempi, mutta nukun myös huonosti.
Ehkä tällä viikolla saan postaukseni julkaisukuntoon.
Kuvia on mahdottoman paljon, moni ansaitsisi paikan myös blogissani. En jaksa enää korjata tekstin fontteja, joita blogi-alusta muuttelee. (P.S. En jaksanut näköjään korjata edes tekstiä, jossa oli paljon virheitä, korjasin niitä jälkikäteen.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti