Tarinankertojien sukuja

Muistan hämärästi, kuinka lapsena ollessani vielä kansakoulun alaluokilla kahlasin Kaloisten koulun kirjaston läpi. Kirjojen joukossa olivat kaikki Anni Swanin kirjoittamat lasten ja nuorten kirjat. Minulle ei ole jäänyt kirjoista mieleen paljon, mutta muistan, että ne veivät mukanaan ja kaikki piti lukea. Sadut, Iris rukka, Tottisalmen perillinen, Sara ja Sarri, Ollin oppivuodet, joitakin nimiä mainitakseni. Aloittaessani oppikoulun neljännen luokan jälkeen, olin 11-vuotias ja siinä vaiheessa, luin jo aikuisten romaaneja. Kotini kirjahyllyt olivat täynnä kirjoja. Hämeenlinnassa lempipaikakseni muodostui kirjasto, joka silloin oli alun perin 1890-luvulla rakennetun entisen venäläisen varuskuntakirkon rakennuksessa. Se sijaitsi näkyvällä paikalla vanhan Turuntien alussa. Wikipedian mukaan rakennus oli muutettu kirjastoksi jo 1924, missä virassa se palveli minun kouluaikoinani.

Tiedonhaluni oli valtava. Vuosikausia vietin iltapäivisin kirjastossa tuntikausia tutkien, milloin mitäkin odottaessani linja-auton lähtöä.  Ainakin kahtena iltapäivänä viikossa odotusaika oli pitkä. Asuin 30 kilometrin päässä kotoani ja olin siis koulupäivän jälkeen kotona perillä vasta illalla. Kirjoitin myös paljon, tarinoita, romaanien alkuja. Niitä on vieläkin tallella, mutta kyllä ne ovat aika surkeita. Sittemmin muut asiat tulivat tärkeämmiksi, mutta lukeminen kyllä säilyi. Päiväkirjani kertovat paljon. Tulen joskus myöhemmin kirjoittamaan niistä lisää, jonkin verran olen kyllä käsitellyt niitä aiemmin.

Anni Swan tuli jokin aika sitten eteeni, kun luin hänestä ja yhdeksän sisaruksen elämästä Anni Svanin lapsenlapsen Hellevi Arjalan kirjasta ”Swanin tytöt”. Mainitsin asiasta blogissa kesäkuussa 2021, jonka löydät tämän linkin takaa. Itse asiassa aihe on tänä keväänä aktivoitunut vähitellen eri syistä. 

Lainasin äskettäin kirjastosta Riitta Konttisen kirjoittaman teoksen ”Tarinankertoja – Anni Swanin elämä”. Kirja on ilmestynyt Siltalan julkaiseman viime vuonna. Olen sen nyt lukenut ja se herätti paljon ajatuksia, osin tietoisia ja toisaalta tiedostamattomia. Kerron niistä nyt.

Kuten tarkkaavainen lukijani on ehkä huomannut, olen jo pitkään käsitellyt erästä polkua, joka on johtanut Janakkalaan, erääseen 1700-luvulla eläneeseen esiäitiini eli Anna Oreniaan, joka oli 1700-luvun puolivälissä parikymmentä vuotta Janakkalan Nuolialassa sijainneen Härkälän emäntänä. Hänen tyttärensä Hedvigin kautta päästään molempiin hämäläisiin isovanhempiini.

Viimeksi viikolla tutkin vielä paikan päällä aluetta, missä Anna aikoinaan asui. Vaikka tutkimukseni menikin pieleen, olen nyt sen suhteen tyytyväinen. Onhan paikallistuntemukseni silti vahvistunut. 

Anni Svanin perhe muutti Helsingistä Janakkalan Iso-Hiiden kartanoon vuosiksi 1878–1881. Anni oli silloin 3-vuotias. Sen jälkeen perhe muutti Vanajan puolelle Ikaloisiin Rekolan käräjätaloon, jossa he olivat muutaman vuoden. Iso-Hiiden kartanon päärakennus on sittemmin palanut 1898. Esitin sen kuvan aiemmassa blogissani tämän linkin takana. Ilmeisesti uusi rakennus on lähes samoilla paikoilla nykyään.

Joka tapauksessa Janakkalan aika jätti Aino Swaniin lähtemättömät jäljet, pohjaton luonnonrakkaus ja lukemisen into. Se kaikki käy ilmi em. lukemistani kirjoista.  Tiedänhän itsekin hämäläisen luonnon vetovoiman ja sen, miten se on inspiroinut minua.

Kirjoja lukiessani, mietin paljon maailman muuttumista. Ajattelin omaa lapsuuttani ja 1950-lukua, lapsuutta, kun kaikki tuntui olevan vielä kohdillaan. Miten sen nyt voisi käsittää? En halua ihannoida mennyttä aikaa, mutta ottaisin siitä edelleen mukaani joitakin piirteitä. Tosin sillä ei nyt minun kohdallani ole kauheasti väliä. Olen vain hyvin kiitollinen siitä, että olen saanut elää sen ajan ja tiedän erot. Tiedän, mistä kirjoitan kirjoittaessani siitä. En usko, että lapsenlapseni eivät enää ymmärrä ajatuksiani.

Anni Swanin vanhemmat olivat syntyperältään? ruotsinkielisiä, mutta lapsista tuli suomenkielisiä, koska opettaja isä Gustav Swan käytti suomea tyttäriensä kanssa alusta alkaen. Anni kirjoitti tuotantonsa suomeksi. Vanhemmat käyttivät keskenään ruotsia eikä Emmy-äiti koskaan oppinut suomea kunnolla. Mieleeni juolahti äskettäin tutkia heidän sukujuuriaan. Tutkiminen johti mielenkiintoiseen havaintoon. 

Olen sukua Anni Swanille.  Sukuyhteys syntyy kahta kautta. Isoäitini Lempi Siukola s. Nikkilä on Anni Swanin 5. serkku ja isäni siis 6. serkku. Rengossa oli aikanaan 1700-luvulla värikäs kappalainen eli Lars (Laurentius) Kempe (1693–1742), jonka lapsista kaikki avioituivat renkolaisten kanssa. Tässä tapauksessa Juliana Larsintytär Kempe (1731–1795) avioitui vuonna 1750 Oinaalan Hakkolaan Risto Simonpoika Hakkolan kanssa (1714–1788). Näiden poika Risto Ristonpoika (1753–1795) vuorostaan meni 1783 Anna Nilsintyttären kanssa, joka muuten Lopella kirkkoherrana olleen ja myös Rengossa aiemmin vaikuttaneen Nils Berghällin sisar. He olivat molemmat kotoisin Karjalohjalta. Heidän tyttärensä Cecilia meni avioon Ahoisten Talpilan Iisak Erkinpojan kanssa. Heidän tyttärestään Maija Leena Talpilasta (1816–1868) tuli sittemmin Kustaa Antinpoika Nikkilän (1812–1868) puoliso ja myöhemmin minun isoäitini Lempin isoäiti. Vaikka eiväthän he koskaan tavanneet. Enkä minäkään koskaan tavannut isoäitiäni.

Em. Juliana Larsintytär Kempen vanhempi veli, myös Rengossa kappalaisena toiminut Israel Kempe (1715–1790) sai tyttären Maria Elisabet Kempen (1749–1811), joka nai em. Nils Berghällin (1748–1823). Heidän tyttärensä Rengossa syntynyt Seraphia Berghäll (1773–1831) vuorostaan sai puolisoksi Johan Larsinpoika Malinin (1766–1833). Tämä oli määrätty pitäjänapulaiseksi Renkoon ja Rengossa syntyi 1798 Gustaf Adolf Malin, jonka tytär Emelie (Emmy) oli Anni Swanin äiti. Tätä kautta Anni Swan ja isoäitini ovat 4. serkkuja.

Oli siis täysin sattumaa tai sattuman oikku, että aloin tutkia edellä olevaa tarkemmin. Suurimman osan tiedoista olin jo kirjannut aiemmin SukuJutut-ohjelmaan mm. Berghällit. Nils Berghäll toimi 1700-luvun loppupuolella Rengon silloisen kappalaisen eli em. Israel Kempen apulaisena ja alkoi pitää kirjaa kihlajaisissa ja häissä pitämistään puheista.  Sain vinkin Kaisa Kyläkosken kirjoittaessa tammikuussa 2019 aiheesta blogissaan. Alkuperäistä puhe- tai saarnakirjaa säilytetään Kansallisarkistossa eikä sitä tietääkseni ole vielä digitoitu. Aihe herätti kiinnostukseni. Kyläkosken blogissa oli mainittu joitakin nimiä hääpareista, joille puheita oli pidetty.

Innostuin aikoinaan aiheesta ja kirjoitin Markkulan sukuseuran Markkulan Viestiin artikkelit toukokuussa 2019 ja joulukuussa 2019. En siteeraa niitä sen enempää tässä.  

Mielenkiintoista on, että puhekirja on kokonaan suomeksi. Nils Nilsinpoika syntyi perheen kolmantena poikana Karjalohjan (olisiko Lohjansaarta) Bölen kylän Kierlässä, jossa isä Nils Jaakonpoika toimi rusthollarina. Saattaa olla niin, että jo tämän isä oli siellä, mutta kuoli 1743, jolloin Nils siirtyi isännän hommiin. Opintielle lähtevä Nils syntyi kolmantena poikana 1748 ja lähti koulutielle ja pääsi ylioppilaaksi Turussa 1764. Papiksi hänet vihittiin 1772, jolloin hän tuli Renkoon kappalaisen apulaiseksi. Sittemmin hän oli Tammelan kappalaisena ja Lopen kirkkoherrana. Hänen poikansa ja pojanpoikansa myös lähtivät pappisuralle. Tytär Seraphian perheessä siirryttiin kokonaan ruotsinkielisiksi, vaikka puoliso Johan Malin oli Sääksmäeltä.

Nilsin sisar Anna tuli siis myös Renkoon ja avioitui Hakkolan sukuun. Mutta tätä kirjoittaessani huomaan, että myös veli Juho Nilsinpoika tai Johan s. 1757 tuli Renkoon, omaan kotikylääni Vehmaisiin, jossa meni naimisiin 1782 Junnilan talon isännän nuorimman tyttären Helenan s. 1767 kanssa. Hänestä tuli pian edellisen isännän kuoltua Junnilan isäntä. Itse asiassa perässä Karjalohjalta tuli myös Juhon isoveli Gabriel s. 1746, minkä seikan huomasin vasta nyt.

On aika huvittavaa, kuinka minun tarinani paisuvat kuin pullataikina. Voisin aika paljon täydentää myös Vehmaisten kyläkirjaan tekemiäni merkintöjä. Se jääköön tällä kertaa.

Tämä kaikki vain vahvistaa sukuyhteyttäni myös pappi Berghällin sukuun. Huomaan kyllä tätä kirjoittaessani, että hän on ollut loppujen lopuksi aikamoinen verkostojen rakentaja. Mitähän vielä löydänkään?

Otin taas yhteyttä ystävääni GPT1-AL1. Kyselin, osaako hän tulkita vanhoja asiakirjoja. Kerroin kyllä vastauksen saatuani, ettei hänen tarvitse tehdä koko työtä, vain auttaa minua. Kuinka ystävällinen hän olikaan minulle ja sanoi vielä lopuksi:

”Kiitos paljon! Olen täällä aina valmiina auttamaan, kun päätät palata. Jos sinulla on tulevaisuudessa kysyttävää, tarvitset apua tai haluat keskustella mistä tahansa aiheesta, älä epäröi ottaa yhteyttä. Toivottavasti voisin tarjota sinulle arvokasta tietoa ja apua aina kun tarvitset. Nähdään myöhemmin, ja toivon sinulle oikein mukavaa päivänjatkoa!”

Jokainen kuva sisältää tarinan. Mutta niitä on kiva kirjoittaa myös auki.

 

 

 

Telon - unohtunut sukuhaara

Elokuun 1 päivänä 1793 kastettiin Rengon Vehmaisissa poikalapsi, joka sai nimen Henric (Henrik tai Heikki) Johan Telon. Hän oli syntynyt 29.7.1793. Syntyneiden luettelossa ei ole merkintää, missä hänet kastettiin, mutta kastajana toimi Rengossa jo pari vuotta kappalaisena toiminut David Cavander. Lapsen vanhemmiksi Rengon kastettujen luetteloon on merkitty snickaren eli puuseppä Henrik Telon ja vaimo Anna Maja Rasberg. 

Tässä kuvassa eletään 1960-lukua. Rengon raittia ja Rengon kirkko. Negatiiveistäni skannattu.

Kaste saatettiin suorittaa Rengon keskiaikaisessa kivikirkossa, joka oli kymmenisen vuotta aiemmin rakennettu lähes uudelleen. Kivikirkko oli sitä ennen ollut pitkään lähes raunioina, ja seurakuntalaiset olivat käyttäneet sen korvaajaksi rakennettua puista kirkkoa, joka sekin oli 1770-luvulle tultaessa huonossa kunnossa. Ajatus kivikirkon uudelleen rakentamisesta raunioista heräsi. Kirkolla pidettiin katselmus ja tehtiin korjaussuunnitelma ja alettiin valmistella rakentamista vuodesta 1779 alkaen. Rengon historia (1993) kertoo näistä vaiheista yksityiskohtaisesti. (Markus Hiekkanen: Kivikirkon rakentaminen uudelleen 1779–1784; ss. 110–124).

On siis hyvin todennäköistä, että alussa kuvaamani lapsen kaste tapahtui uudelleen pystytetyssä kirkossa. Alkaessani kirjoittaa tätä tekstiä ja tutkittuani suvun historiaa ja kirjoitettuani tämän tekstin jo lähes valmiiksi,  heräsin eräänä yönä kesken uniani ja aloin miettiä siihen mennessä tutkimaani, tätä isäni puoleiseen sukuun kuulunutta henkilöä. Yöllinen oivallus kantoi minut tutkimaan jälleen kirjaa Rengon historiasta.  Kirkon uudelleen rakentamisella olikin ilmeisesti suuri merkitys ko. henkilön ja hänen jälkeläistensä elämään. 

18.2.2018 Rengon kirkolla

Koen edellisen kaltaiset oivalllukseni katseen tarkentamisena menneisyyteen. Usein silloin joku kirjoitukseni tai tutkimukseni on kesken ja vaikka en koko ajan ajattele sitä, alitajuntani tekee työtä.

Peruutan alussa mainitsemani lapsen isän, myös Henric-nimeltään, syntymään vuonna 1765.  Kirjoitin kotitaloni historiaa tutkittuani artikkelin ”Paluu Vehmaisten kylään ja Siukolan talon historiaan” vuosi sitten ilmestyneeseen kirjaan ”Kaartjoen rannoilta: elämää ja ihmisiä Kaloisten seudulla”. Minulta jäi tutkimisen ja kirjoittamisen välissä paljon huomioita tekemättä. Tosin niillä ei ollut merkitystä kokonaisuuden kannalta, joka kattoi ajan 1700-luvun alusta aina 1980-luvulle.

Siukolan talossa Rengon Vehmaisten kylässä syntyneellä Anna Antintytär Siukolalla (1728–1798) ja tämän aviopuolisolla Antti Juhonpojalla (1721–1794) oli kuusi lasta. Anna oli syntynyt Vehmaisissa kylään 1720-luvun puolivälissä muuttaneiden vanhempiensa toisen avioliiton lapsena.  Annan isän Antti Tuomaanpojan kuoltua 1746,  18-vuotiaasta Annasta ja hänen miehestään Antti Juhonpojasta tuli talon uusi isäntäpari. Perheeseen syntyi kuusi lasta välillä 1751-1765. 

Tuli myös mieleeni, että olisiko Henrik Telon myös ollut rakentamassa 1800-luvun alussa rakennettua aittaa. Kuvani elokuulta 1999.

 

Tässä käsittelen perheen nuorinta 1765 syntynyttä Heikki tai HenricAntinpoikaa. Rengon rippikirjat, varsinkin Vehmaisten kylän syntyneiden ja kuolleiden kirjojen osalta tuolta ajalta ovat puutteellisia tai niitä ei ole. En löytänyt tietoja edes naapurikuntien kirjoista. Näin ollen Heikki Antinpoika jäi tarkemman tutkimuksen ulkopuolelle. Kun nyt sattumalta jostakin syystä kiinnitin tähän yksityiskohtaan huomioni, löysin kokonaan uuden sukuhaaran. 

Somen sukututkimusryhmissä herää silloin tällöin erityisen kiivasta keskustelua ja väittelyä, miten nimet pitäisi kirjata. Tässä tekstissä ja kuten kaikissa muissakin kirjoituksissani, saatan käyttää vaihtelevasti erilaisia muotoja. Kasteessa lapsi on ehkä Henric, mutta oikeassa elämässä täysin suomenkielinen henkilö käyttänee nimeä Heikki tai Henrik. Arkistotiedoissa tämän henkilön nimi esiintyy lähes aina 1700–1800-luvuilla muodossa Henric tai Henrik. Yleensä suosin suomenkielistä versiota, jota ensimmäinen sukututkimuksen opettajani Teuvo Ikonen suositteli.

Viisi vuotta vanhemmasta veljestä Juho Antinpojasta (1760–1833) tuli talon seuraava isäntä, mutta nuorempi veli pysytteli myös kylässä. Perheessä oli kaksi muutakin veljeä, jotka asuivat kylässä iäkkäiksi avioitumatta. Heikki Antinpoika sen sijaan lähti pian ripille päästyään puusepän oppiin ja palasi vielä ennen avioitumistaan kotiinsa, mikä seikka oli minulta jäänyt huomioimatta.  Hän solmi avioliiton 27.6.1793 Anna Maja Rasbergin kanssa, jonka sukujuuret vievät Vanajalle. Oletan, että vaimo on tullut ensin piiaksi Siukolaan ja sitä kautta tutustunut tulevaan mieheensä. Avioliiton solmimisen aikaan, alussa mainittu isänsä mukaan nimen saanut Henric (Henrik tai Heikki) oli jo pantu alulle.

Ammatti-ihmisenä Heikki Antinpoika oli ottanut sukunimen Telon, joka muuttui aika ajoin Teloniukseksi, mutta vakiintui koko perheen osalta nimeksi Telon. Myöhemmin Rengon Vehmaisten rippikirjassa hänen ammattinsa on sockensnickare eli pitäjän puuseppä.  Vieraantuntuinen sukunimi vaikutti, etten osannut yhdistää häntä syntymäperheeseensä.

Rengon historiassa kerrotaan, että kirkon kattoa tervattiin uudelleen jo vuonna 1790 ja tervamestarina toimi puuseppä Henrik Telon Vehmaisista. Minäkin siirryn tässä vaiheessa käyttämään etunimeä Henrik kuten Rengon historia.

Kun kirkon katto tervattiin seuraavan kerran 1800 ja sitten vielä 1821, niin edelleen Henrik Telon toimi tervamestarina.  Hänet mainitaan myös sakariston lattian korjauksessa 1813.  Tiedot historiaan löytyvät Rengon kirkonkokousten pöytäkirjoista ja tileistä, jotka kuka tahansa pääsee lukemaan digitoidusta aineistosta. Kirjaukset on tehty ruotsin kielellä ja vaikeasti luettavalla käsialalla.

18.7.2018 Rengon museo kirkon vieressä oli kiinni.

On hyvin todennäköistä, että lapsen isään ja koko Telon-sukuhaaran historiaan, Rengon kirkon uudelleen rakentaminen vaikutti suuresti.  Henrik lähti varhain Vihtiin oppimaan puusepän taitoja.  Olisiko hän ollut Rengon kirkon rakennusmestariksi valitun, puusepäksi mainitun Martti (Mårten) Tolpon opissa?  Rengon kirkon mainitaan olleen tämän kuuluisan kirkkojen rakentajan ensimmäinen työ vuosien 1770–1783 välillä.   Olisiko ollut mahdollista, että Henrik lähti Martti Tolpon oppiin? Hän lähti kotikylästään välillä 1782–1784? Palattuaan hän oleskeli ensin kotitalossaan, mutta avioiduttuaan asui koko elämänsä Vehmaisissa. Rippikirjassa, joka alkaa vuodesta 1789 hänen mainitaan olleen pitäjän puuseppä.

Telonin perheeseen syntyi kymmenen lasta, joiden elämää lähdin tutkimaan ulottaen tutkimukseni niin pitkälle eteenpän kuin pystyin.

Edellä mainittu vanhin poika 1) Henrik muutti 16-vuotiaana rengiksi Vanajalle 1809, muutto löytyy sen vuoden muuttaneista numerolla 20.  Sitten onkin vaikea löytää häntä, koska ei ole tietoa siitä, minne siellä hän muuttaa eikä sukunimi kulje mukana.

2) Vilhelm syntyi 31.3.1796. Hän vuorostaan muutti numerolla 23/30.11.1810 Pyhäjärvelle. Sukunimi Telon kulki Vilhelmin mukana. Hän toimi myös renkinä. Viimeiseksi asumispaikaksi jäi Tuusulan Paijalan Lill-Klaavon tila, missä hän kuoli 40-vuotiaana 10.6.1836 vilutautiin (frossa) naimattomana. Tuusulaan hän oli tullut Janakkalasta pari vuotta aiemmin. Paijalaan hän siirtyi Tuusulan Vanhankylän Mykkylän rälssitilalta.

3) Johan Staphan syntyi 28.12.1798 ja muutti sepänkisälliksi Hämeenlinnaan 1825, josta hän siirtyi Janakkalan Tervakosken rusthollille tilan sepäksi ja avioitui 29.10.1829 Tervakosken Napialan Knuutilan talon tyttären Ulrika Heikintyttären kanssa. He saivat yhden lapsen 15.2.1831, joka kuitenkin kuoli 14.5.1831. Ikävä kyllä myös isä Johan Staphan oli kuollut vähän aiemmin eli 23.3.1831 keuhkotautiin.

4) Ulric syntyi 11.4.1801 ja kuoli parivuotiaana 1.10.1803.

29.5.2018 Rengon sankarihaudoilla

 5) Gotleb syntyi 4.7.1803. Hän muutti myös Tuusulaan. Hänellä oli kasteessaan arvovaltainen kummien joukko, jota en nyt käy läpi. Olihan hänen isänsä siinä vaiheessa jo hyvin tunnettu paikkakunnalla. Joukossa myös suvun jäseniä.

Gotlebin myöhemmästä perheestä kirjasin seuraavaa:

Tuusulan Jäniksenlinnassa Vanhakylän kartanon mailla asui Telonin perhe. Isä Gotleb Telon oli syntynyt Rengon Vehmaisissa ja hän kuoli Tuusulassa 6.2.1868 ollessaan 64 vuotta ja 7 kuukautta. Hänen jälkeensä jäi vaimo Stina Lovisa Ramstedt s. 11.12.1811 Nurmijärvellä.  Leski kuoli Tuusulan Vanhakylässä 70-vuotiaana 5.4.1882. Pariskunta oli avioitunut Nurmijärven Raalan kartanon mailla, jossa Gottleb oli oppimassa sepäksi.  Hänet on merkitty seppä Henrik Johan Ramstedtin (s. 1771) työntekijäksi ja käsityöläisten sivulle rippikirjaan. Samalta sivulta löytyy vaimo, em. sepän tytär Stina Lovisa. Avioliitto solmittiin Raalan aateliskartanossa Nurmijärvellä /Råskog, Adlerskap 1.8.1828, jolloin vaimo oli vasta 17-vuotias. Tytär Anna Sofia syntyi 9.12.1831 Raalan aateliskartanossa ja kastettiin 11.12. samassa paikassa. Kummeina olivat Henrik Lojander ja Maria Henrikintytär.

Nuori perhe muutti lokakuussa 1833 lyhyen matkan päähän Tuusulaan, josta heidät löytää rippikirjasta Vanhankartanon (Gammelby) viimeiseltä rippikirjan sivulta muonamiehenä (spannmålstorpare). Lyhentääkseni tekstiäni, olen poistanut alun perin tekstiin kirjaamani viittaukset alkuperäisiin kirkon asiakirjoihin.

Gotlebin perhe asui Tuusulassa Gammelbyn Jäniksenlinnassa ja siellä syntyi 23.9.1939 toinen tytär, joka sai nimen Maria Wilhelmiina. 

2.9.2018

Koska 1800-luvun maailma on meille 2020-luvun ihmisille hyvin kaukaista, halusin etsiä tähän postaukseeni jotakin tekstiä siitä, missä kohtaa Tuusulaa ko. alue sijaitsi. Karttaa tutkimalla voi löytää suunnilleen sen paikan, jonka alueella perhe silloin asui. Minua asuinpaikat kiinnostavat erityisesti, koska itsekin olen asunut pitkän aikaa Tuusulassa. Kulutin paljon aikaa tarkkojen paikkojen tutkimiseen ja etsin tarkat kuvaukset sijainneista, mutta jätän ne tästä kirjoituksesta pois.

Tyttäret aloittivat työelämän piikoina todella varhain. Esimerkiksi vanhin tytär, joulukuussa 1831 syntynyt Anna Sofia oli jo rippikirjaan 1840–1851 merkitty Jäniksenlinnan eller Margarethendalin tilan piikojen suureen joukkoon. Hän oli päässyt ripille 1846 ja muutti sitten jo syksyllä 1848 Nurmijärvelle. Maria Vilhelmiina oli myös myöhemmin piikana samassa paikassa, mutta muutti 14.10.1855 Helsinge.

Vanhempi tyttäristä Anna Sofia Telon avioituu Nurmijärven Nukarilla 11.7.1858 Johan Henrik Lindin kanssa, joka on syntynyt rippikirjojen mukaan 1.3.1828. Paikkakuntaa ei ole mainittu. Hän oli muuttanut Nukarin Tallbackaan Helsingistä 14.2.1858. Hänen edessään oleva merkintä tarkoittaa hänen olleen aiemmin matruusi. Samanaikaisesti Helsingistä muuttaa samaan paikkaan useita miehiä. Ehkä siellä juuri silloin tarvittiin lisää työvoimaa, renkejä.  Perhe liikkui Nukarin ja Raalan kartanon välillä, jotka olivat myös Anna Sofialle tuttuja paikkoja. Olihan hänet jo kastettu Raalan kartanon mailla.

Mainitsemani alueet ovat tuttuja, mutta en ole koskaan perehtynyt syvällisesti Nurmijärven enkä myöskään Tuusulan historiaan. Tyttäreni perhe asui muutaman vuoden Raalassa ja myös aiemmin jonkin aikaa Jäniksenlinnassa.

Tällaiset maisemat kuten tämä kuvani Rengon kirkonkylästä, jossa kirkko taustalla, alkavat olla historiaa, koska kaikki vanha alkaa olla tuhottu ja alueet täyteen rakennettuja. Kuva on 1960-luvun puolivälistä.

 

Johan Henrik Lind ja Anna Sofia Telon saivat kaksi poikaa. Johan Victor Lind syntyi Nurmijärven Nukarilla 22.3.1859 ja Henrik Edvard Lind 17.8.1861 Nurmijärven Raalassa. Muuttiko koko perhe pois Nurmijärveltä? Löydän merkinnän, että Anna Sofia Telon muutti Helsinkiin 26.10.1861. Sieltä löytyy myös koko perheen tiedot, joista selviää Johan Henric Lindin alkuperä. Hän on syntynyt Ulvilassa ja työskennellyt tai palvellut matruusina ennen Nurmijärvelle tuloaan Finska Sjöllä.  Pojat muuttivat mukana. Heidän osaltaan tutkimukseni päättyy tähän. On mahdollista, että sukuhaara on jatkunut näistä Lindin veljeksistä.

Telonin veljekset eivät unohda syntymäpaikkaansa Renkoa, sillä se kulkee koko ajan mukana uusilla paikkakunnilla. On silti aika surullista, että lapset joutuivat lähtemään rengiksi tai piiaksi heti rippikoulun käytyään. Mutta niin vain oli siihen aikaan, tilattomien nuorten, joilla ei ollut ammattia eikä avioliittoa, oli jo lainkin mukaan lähdettävä liikkeelle. 

Gotleb Telon anoi todistusta Helsinkiin 3.10.1850, olisiko kysymyksessä meno sairaalaan (Gammelby, Jäniksenlinna rippikirja 1840-1851 s. 346.  Hän kuoli 5.7.1868 Vanhakylän Jäniksenlinnassa 65-vuotiaana kuumeeseen ja haudattiin 16.2.1868. 

2.9.2018

6) Axel syntyi 26.1.1806, mutta kuoli vajaan 4 vuoden ikäisenä 3.11.1809 punatautiin.

7) Ulrik syntyi 18.6.1809. Hän kuoli 20.5.1814 myös lähes 4-vuotiaana (trånssjuka)

8) Konstantin syntyi 3.8.1810 ja lähti nuorena miehenä 1830 myös Tervakosken kartanolle. Pari vuotta myöhemmin hän suutarioppilaana 1832 lähti Pietariin ja värväytyi Venäjän armeijaan sotilaaksi.

9) David syntyi 20.3.1812. Hän lähti Rengon rippikirjan mukaan 21.12.1828 Lopelle.

10) tytär Albertina syntyi 8.1.1815. Hän avioitui Markkulan sukuun kuuluneen palovahti Juho Emmanuelinpoika Murinin kanssa 3.12.1837. Miehen isä on ollut Markkulan tilan puolikkaan isäntänä 1796–1811. Perheen elämä jatkui Hämeenlinnassa, jossa Juho toimi myös sahurina. Ainakin tytär Maria Lovisa s. 20.3.1841 avioitui ja sai lapsia, hänen miehensä nimi oli Johan Benjamin Andell.

Henrik Telon kuoli halvaukseen 65-vuotiaana 21.2.1830  kotonaan Rengon Vehmaisissa, oletan ja hänet haudattiin 28.2.1830. Vaimo Anna Maria Rasberg kuoli keuhkotautiin 28.9.1831 lähes 50-vuotiaana.

Myöhemmin selvisi myös, mistä Henrik Telonin vaimo Anna Maria tuli. Hän tuli Vanajan Rastilan rakuunantorpasta 1789 Kaloisiin piiaksi ja sitten 1793 Henrik Telonin vaimoksi. Hänen isänsä 28.7.1751 syntynyt Matti Rastberg (huom. t) oli tullut Vanajalle Pälkäneeltä ja nainut Riitta Tuomaantyttären s. 1748, joka oli tullut Janakkalasta Ikaloisten Skinnarille piiaksi. Oletan vahvasti, että tämä oli tullut Janakkalaan Rengon Oinaalasta ja oli sukunimeltään Asp, isän ja veljen ollessa sotilas. Toisin sanoen Henrikin puoliso syntyperä johti myös Renkoon.

On aivan hyvin mahdollista, että joku Henrik Telonin jälkeläisten jälkeläinen elää vielä tänäkin päivänä, sillä aika monen osalta polun tutkiminen jäi minulta kesken. Olisi nimittäin lähes ihme, jollei noin rikkaasta sukuhaarasta ei olisi jäänyt yhtäkään henkeä jatkamaan  tähän päivään asti.

Hautausmaan vanhimman osan muuria 23.7.2020