Tarkennan katsettani...

Tee viime hetken muutos… En osaa joka päivä päättää, mitä aion tehdä. Sukukirjan taulut odottavat kylläkin, mutta on paljon muutakin, mihin haluan paneutua, kun on hyvä aamu. Kesä on ihanaa aikaa, vaikka nyt on ollutkin yllättävän kuumaa. Se ei innosta lähtemään minnekään. Tosin onneksi joinakin päivinä on viileämpää. Tutkiminen ja kirjoittaminen vie kummasti mennessään. Ympäristö katoaa. Se sopisi paremmin talveen, mutta…

Tämä kartta ja selitykset löytyvät Maanmittaulaitoksen uudistusarkistosta (H23:3/2-3 Nuoliala; N:o 1, isojaonkartta, jakokirja ja pyykkiselitys (1784-1784)

Ajattelin ottaa kiinni mielivaltaisesta kohdasta jotakin random-sukututkimusta kirjoittaakseni siitä. Lähdin taas hautakivestä tai tällä kertaa kahdesta hautarististä. En saanut kuitenkaan juuri näistä haudatuista otetta. 1800-luku on usein hankala, koska ihmiset ottivat silloin niin paljon samoja sukunimiä tai olivat ensin nimettömiä. Eksyin Vanajaan ja tutkin pienen palan erään sikäläisen talon sukua. Tajuan kyllä tämän tarpeeni olevan taas sijaistoimintaa, jotta voin jättää hetkeksi tai pidemmäksi pakolliset tehtäväni syrjään.

Vanajasta ja Janakkalasta, hämäläisten sukujeni alkujuurilta, löytäisin helposti jutun juurta. Sivulukemistona minulla on jo pitkään ollut, hitaasti lukemani kirja R. M. Rosenbergin ”Hakoisten Anna”. Se kertoo Hakoisten kartanon elämästä 1700-luvun puolivälin jälkeen eli ajasta, jota minäkin olen äskettäin käsitellyt kirjoittaessani eräästä esiäidistäni, joka asui samoilla nurkilla samoihin aikoihin. 

"Hakoisten Anna" kertoo aatelisten elämästä eikä innosta minua muuten kuin, että tarina liikkuu samoilla seuduilla, missä oleskelin mielikuvituksessani viime vuonna kirjoittaessani artikkelia Markkulan Viestiin. Kaiken kaikkiaan en osaa ehkä enää edes lukea romaaneja. Vanaja ja Janakkala olivat aikoinaan melkein samaa aluetta, mutta silloin pitää mennä vähän kauemmas historiassa. Renkokin kuului niihin. Vanajaa ja Renkoa, ikivanhoja pitäjiä ei ole enää olemassa. Historia elää silti.

Hakoisten linnavuori sijaitsi aikoinaan erittäin keskeisellä paikalla Hämeessä halliten ympäröivää maaseutua. Vietin hetken aikaa tutkien aihetta katsomalla joitakin videoita alueesta. Nythän sinne ei pääse enää käymään. Eräästä videosta mieleeni tuli ajatus, että Renko oli itse asiassa erityisen keskeisellä paikalla keskiajalla ja sitä ennen. Tieyhteys Turun suunnasta, tie, jota alettiin myöhemmin kutsua Hämeen härkätieksi, saattoi kulkea ennen aikaa, kun se meni Hämeenlinnaan, kohti Hakoista, jolloin se lähti Rengon kirkolta halki Rengon Janakkalaan. Eli Oinaalan ja Nevilän jälkeen se kääntyi kohti Janakkalaa. Ehkä se todellakin kulki pienenä hevostienä sitä samaa reittiä eli  sittemmin autotietä, jota isäni usein käytti ajaessaan Rengosta Hämeenlinnaan tai päinvastoin. Toimme isän uurnan myös sitä tietä pitkin Hämeenlinnasta Rengon hautausmaalle toukokuussa 1999. Minuakin veri on joskus vetänyt sille tielle. Ovathan sukuni yhteydet mahdottoman voimakkaasti Janakkalan suunnalla.  Tie kulkee Rengosta tultaessa Hyvikkälän tai Viralan kautta ohi Hakoisten, Janakkalan kirkolle, Tarinmaan kylän ohitse ja pian ollaan eräässä Janakkalan vanhimmassa kylässä Nuolialassa, joka on vielä nimenä paikalla. Matkalla sinne ohitamme paljon ikivanhoja menneisyyden paikkoja, joihin nykyihmiset eivät haaskaa aikaansa. Minäkin ajan ohitse.

Luin Museoviraston artikkeleita Janakkalan löydöistä, joista on aikoinaan tullut hyvin runsaasti esille, mutta suurin osa on sittemmin hävitetty eikä niitä enää eikä paikkoja myöhemmin etsittäessä pystytty tunnistamaan.  Janakkalan miekkamiehen ruumishauta löydettiin myös 2013 näiltä seuduilta. DNA on tutkittu, mutta tarkkaa haploryhmää ei ole vieläkään kerrottu. Siihen aiheeseen saatan joskus palata.

Jostakin olen tämänkin kartan löytänyt. Siinä Nuoliala on osa Suurhiitiksen rusthollia.

Luin juuri romaanista Hakoisten Annan äidin kuolemasta Hitis gårdissa 26.7.1761. Hänet haudattiin uskomattoman pitkän ajan päästä, vasta lähes neljä kuukautta myöhemmin 10.11.1761, jotta kaikki ehtisivät paikalle kunnioittamaan häntä. Hänen nimensä oli Maria Gustava Fulda, fru Lilliebrun, s. 1696. Hakoisten kartanon silloiset omistajat olivat Ugglan sukua. Kirjassa olevat henkilöt ovat todellisia henkilöitä. Lilliebrunit asuivat Hitis Gårdissa eli Hiiden tai Monikkalan kartanossa. Vaikka en löydä näiden kartanoiden todellista paikkaa, mutta 1800-luvun kartasta voin päätellä, että Hiiden kartano sijaitsi kauempana ja Monikkalan lähempänä Hakoisten kartanoa. Yhtä kaikki siinä lähellä Nuolialan kylää, jossa oma esiäitini asui samoihin aikoihin.

Maanomistusolot ovat sittemmin vuosisatojen kuluessa eläneet, maisemat ovat muuttuneet, talot hävinneet.  Artikkelia viime syksynä kirjoittaessani ja tutkiessani esiäitini kotipaikkaa 1700-luvun puolivälissä löysin kartan ajalta 1784, jolloin alettiin valmistautua isojakoon. Maamittari Gabriel Melander laati Nuolialan kylän tilanteesta piirustuksen, jossa oli kaikkien siellä sijaitsevien talojen tarkat sijainnit. Voitte kuvitella, että hihkaisin ilosta. Silloin tilan isäntänä oli Fredrik Erkinpoika Härkälä, Anna Orenian poika.

24.6.2009

Nyt Hakoisten Annaa lukiessani, aloin vielä tutkia omasta Annastani yksityiskohtia. Se on kuin katseen tarkentamista ja yritystä kohdata vielä paremmin entisajan elämää. Anna Orenia nimittäin kuoli 14.7.1763 Janakkalan Nuolialan kylän Härkälän talossa ja hänet haudattiin Janakkalan kirkkoon 17.7. eli vain muutamaa päivää kuoleman jälkeen, mikä kertoo siitä, että hän ei ollut aatelinen.  Kun seuraavan kerran kävelen Janakkalan kirkon lattialla, voin kuvitella, että hänen luunsa ovat siellä tai ovat olleet, jos niitä on siirretty syystä tai toisesta. Eläytyminen menneeseen harppaa askeleen eteenpäin. Anna kuoli vatsatautiin ollessaan vain 50-vuotias.

24.6.2009 Kirkossa on tehty muutoksia 1800-luvulla.

 

Annan 2. aviomies Erkki Kustaanpoika Härkälä (s. 1710) oli kuollut 15.7.1757 vain 47-vuotiaana. Perheen nuorin lapsi, poika Kustaa Erkinpoika oli syntynyt 3.11.1752. Hänen yhtenä kumminaan oli mm. major Lilliebrun. Kummina oli myös Anna Orenian siskon Ingridin tytär Hedvig Bergelin ja muitakin, merkinnät ovat epäselviä. Kustaa Erkinpoikaa ei kuitenkaan näy rippikirjassa äitinsä kuollessa, vaikka hän olisi silloin ollut vasta 9-vuotias. Todennäköisintä lienee, että hän on kuollut pikkulapsena, mutta kuolemaa ei ole rekisteröity.

Paljon vanhempi ei ollut myöskään tytär Hedvig, joka oli syntynyt 1749. Hän oli äitinsä kuollessa vasta 11–12-vuotias ja jäi veljensä Fredrikin isännöimään taloon, kunnes sitten 1773 avioitui Rengon Nikkilään ja sitä kautta tuli myös esiäidikseni.

24.6.2009  Janakkalan kirkon saarnastuoli on 1660-luvulta ja on näin ollen ollut kirkossa jo Annan aikana

Annan vanhimmalla lapsella Fredrik Erkinpoika Härkälällä ei ollut rikkeetöntä onnea avioliitoissaan. Mutta kenellä olisi ollut silloin, kun ei ole tänä päivänäkään. Ensimmäinen vaimo Ingrid Mikontytär Söderman tuli aviovaimoksi 30.9.1763 ja synnytti ainakin neljä lasta, joista isänsä kaima Fredrik kuoli vain parin kuukauden ikäisenä. Ingrid-vaimo itse kuoli vain 32-vuotiaana kuumeeseen tammikuussa 1773. Uusi vaimo piti nopeasti etsiä pienten lasten äidiksi. Rengosta löytyi pian Anna-niminen nainen, oletettavasti Muurilan Laurilasta, jonka kanssa avioliitto solmittiin vielä samana vuonna kuin Ingrid oli kuollut. Merkintää avioliitosta en löytänyt, mutta tein päätelmäni rippikirjan merkinnöistä. Anna kuoli kuitenkin syksyllä 1775 synnytykseen. Uusi vaimo Anna Ernestintytär Toffela löytyi Janakkalan Viralan Toffelasta ja avioliitto solmittiin 22.6.1776. Lapsia syntyi ainakin kahdeksan, joista kaksi kuoli vauvana tai pikkulapsena.  Moni lapsista avioitui, mutta jatkoselvittäminen on minulta kesken ja oletan jäävän keskeneräiseksi.

Anna oli noihin aikoihin erityisen suosittu tytön nimi, mutta valinnan varaa ei silloin ollut Helenan, Marian ja Hedvigin ynnä muiden sen ajan nimien lisäksi. Olen maininnut aiemmin, että kun lähden kirjoittamaan, niin kesken kaiken alan tutkia ja siihenhän aika sitten menee. Samalla se on kuitenkin oppimista ja opettelua, menneen ajan ymmärtämistä. Mitä hyötyä siitä on, se on merkityksetöntä.

24.6.2009 Hautoja lienee ollut myös näillä alueilla joskus ammoin, koska ennen kivikirkkoa paikalla oli puukirkko.

Maanomistusoloihin ja eri säätyihin tutustuminen vie myös aikansa. Vähän aikaa sitten eräs henkilö taas kysäisi, olenko löytänyt suvuistani aatelisia. Joku toinen sanoi aiemmin, ettei häntä edes kiinnosta muut kuin aateliset. Näihin minä vastaan yleensä, että olen erityisen ylpeä maanläheisistä talonpoikaissuvuistani, sillä sellaisia ovat molempien vanhempieni suvut olleet. Siksi varmaan, romaani Hakoisten Annastakin on tullut niin hitaasti luetuksi.

Hiiden kartano. Magnus von Weightin piirustuksen luonnos noin 1845, kuva ladattu Finnasta.

Selasin taas kerran Veikko Kerkkosen Janakkalan historiaa. Ruotsin sotiessa koko ajan, tarvittiin paljon upseereja, virkamiehiä ja muita valtakunnalle hyödyllisiä henkilöitä, joille korvattiin heidän tekemänsä palvelukset antamalla heille kruununtiloja läänityksiksi. Talonpojat maksoivat sitten verot kruunun sijasta uusille omistajille. Talonpojat toimivat sitten tilojen lampuoteina. Kokonaisia kylä annettiin aatelisille. Niin mm. Vehmainen, syntymäkotikyläni oli aikoinaan läänitetty Irjalan kartanolle, jonne olikin sieltä lyhyt matka.

Omistuksissa tapahtui myös muutoksia tilanteiden vaihtuessa. Tiloja vaihdettiin nk. rälssitiloiksi. Rälssitilojen ja aatelistilojen alustalaiset välttyivät sotapalvelulta. Kuningaskunta tarvitsi kuitenkin myös rahaa, läänityksiä piti myös perua, puhuttiin reduktioista, tiloja palautettiin kruunulle. Muiden säätyjen köyhtyminen aatelisten kustannuksella ei ollut kansalle hyväksi. 1600-luvun loppupuolella tehtiin useita reduktioita sotien niin vaatiessa, valtio tarvitsi rahaa.

Talonpojat vapautuivat läänityksistä ja saivat maksaa veronsa suoraan kruunulle. Säterikartanoiden tilalle tulivat säterirusthollit, aateliset omistivat edelleen kartanonsa. Rusthollit liittyivät uuteen ruotujakolaitokseen. Niiden oli ylläpidettävä rakuuna palvelemassa kruunua. Rustholleilla oli myös augmentti- eli aputiloja. Joistakin rustholleista tuli puustelleja eli virkataloja. Rusthollit saivat korvauksen hevosen ja varusteiden kunnostamiseksi ja saivat erinäisiä verovapauksia.

Eri talonpoikaisryhmien olivat ne sitten kruununtalonpoikia tai perintötalonpoikia tai lampuoteja, asema parani. Janakkalassa eri talojen tilanne vaihteli aika ajoin, osa 75 % oli rälssitalona pidemmän ja osa lyhyemmän aikaa. Osa taloista eli 25 % oli kokonaan vapaana. Mm. Nuolialan kylän talot olivat rälssitaloja osan aikaa. Kerkkonen mainitsee, että Nuolialan Seppälä ja Heikkilä olivat 1605–1606 Monikkalan isännän eversti Paul von Stillchenin rälsssitaloina ja sen jälkeen 1606–1620 myös Härkälä ja Lehmälä olivat samassa asemassa edellisen vaimon Barbara von Stilchenin aikana.  Listassa on myös ko. talojen omistajia aiemmilta ajoilta.

Kartanot olivat syntyneet useasta lähistöllä olevasta talosta. Niitä johti siis aatelinen, useimmiten upseerisäätyyn kuuluva henkilö. Tällä oli oma palveluskuntansa, voudit, rengit, piiat ja lampuodit hoitamassa tiloja. Lampuodit maksoivat veronsa luonnontuotteina tai joskus vain kruununveron.

Edellisestä tulee mieleen jo aiemmin miettimäni asia. Suomalaiset talonpojat ovat kautta aikojen olleet suhteellisen itsenäisiä huolimatta siitä, että he ovat aika ajoin olleet aatelisten valvomina. Se tulee myös myöhemmin historian aikana esiin. Sama tilanne on ollut äitini suvun kotipaikan kylässä Karjalan kannaksella.

Voin näin ollen olettaa, että Härkälän isännät ja emännät olivat oman arvonsa tuntevia ihmisiä. Anna Orenian pojanpoika Fredrik Härkälän vanhin poika Gabriel Fredrikinpoika Härkälä (1768–1839) eli 71-vuotiaaksi ja hänet on perheineen merkitty vuoden 1832 henkikirjaan. Todennäköisesti itsenäisenä talonpoikana, mutta kruunun omistamalla tilalla.  Perhe löytyy myös Janakkalan rippikirjasta 1826–1833.

Seuraavassa sukupolvessa jatkaa Gabrielin poika Adam Gabrielinpoika Härkälä (1797–1849). Hän näyttää myös omistavan naapuritila Lehmälän. Hän toimi myös kuudennusmiehenä. Hänen vaimonsa Maria Helena Vilhelmintytär Ylöstalo oli kotoisin Janakkalan Korvesta ja oli miestään yli 20 vuotta nuorempi. Lapsia syntyi viisi. Adam kuoli 20.6.1849 hukkumalla vain 50-vuotiaana. Vaimo avioitui seuraavana vuonna uudelleen ja saa vielä useita lapsia. Adamin vanhin tytär Wilhelmiina Sofia s. 1840 saa myöhemmin avioliitossaan 13 lasta, joista 12 on poikia.  Heistä eteenpäin en pysty sukuja selvittämään, vain yksi pojista tuli vastaan Markkulan sukuseuraan kirjatuista.

Nuolialan kylän talojen paikalla on nykyään Iso-Hiiden kartanon marjatila, jossa kohta alkaa mansikanpoiminta. Olisi kyllä kiva piipahtaa siellä ostamassa mansikoita. Samalla voisin taas poiketa Janakkalan kirkolla.

Härkälä ja Lehmälä kuulostavat myös siltä, että tiloilla oli eläimiä. En silti usko koskaan selvittäväni sen ajan talonpoikaistalojen ihmisten elämää sillä tarkkuudella kuin haluaisin. Ehkä on paras selvittää omaa elämää ja vanhempieni elämää niin pitkälti kuin pystyn,

Sain Markkulan Viestiin kirjoittamani artikkelin julkaisun jälkeen sähköpostia kahdelta kokeneelta sukututkijalta. Esko Karisalmen sukutaulu sisälsi Annan miehen Erkki Kustaanpoika Seppälän sukua vanhemmista lähtien. Se täydentää hienosti itse kaivamiani tietoja mennen vähän kauemmas taaksepäin.

Nyt kun olen lopettamassa tätä postausta, kerron lopuksi, että kävin juuri kirjastossa ja lainasin valtavan kasan 1700-lukuun liittyvää kirjallisuutta, lähinnä tietokirjoja.  Aion syventää tietojani ja etsiä lisää erilaisia yksityiskohtia pohdittavaksi. Ja ehkä myös kirjoitettavaksi. Huomasin kuitenkin, että tutkijat ovat kaikista eniten tutkineet ylhäisöpiirien tapoja, tavaroita  ja elämää. Talonpoikaissuvut ovat maaseudulla mahdollistaneet ylhäisten ja aatelisten elämäntavat tekemällä ahkerasti töitä, viljelemällä ja palvelemalla. Siitä ei ole jäänyt jälkiä samalla tavalla tutkittavaksi. Mutta minusta tämä on erityisen mielenkiintoinen aihe pohdittavaksi.

Anna Oreniasta eli Härkälän Annasta olen kirjoittanut blogipostauksia ennenkin. Liitän tähän linkit niihin:

https://unikkopellossa.blogspot.com/2018/10/anna-orenia-eraanlainen-esiaiti.html

https://unikkopellossa.blogspot.com/2019/10/kymmenen-paivaa-kului.html

https://unikkopellossa.blogspot.com/2020/07/kesainen-retki-menneeseen.html

https://unikkopellossa.blogspot.com/2022/06/harhaileva-mieli.html

https://unikkopellossa.blogspot.com/2022/10/vanhan-naisen-aivot.html

Kuva keski.ajan tilanteesta Janakkalan historian sivulta.