Kotoista tekniikkaa

Pesukone pesi lakana- ja pyyheliinapyykkiä.  Ruispuolukkapuuro oli hautumassa hellalla. Valikoin omenoita tuliaiseksi ex-anopilleni Ainolle, jonka luona Kerttulin hoivakodissa ajattelin tänään poiketa. Pihallekin olisi mukava ehtiä hetkeksi töihin, kun poikkeuksellisesti ei sada eikä edes tuule. Mutta sitten käy, että kirjoittaminen alkaa houkutella. Elämäni tuntuu taas näin alkusyksystä liian katkonaista ja nopeasti etenevältä. Kirjoittaminen rauhoittaa.

Edellisenä iltana ja erityisesti eilen jouduin verestämään teknisiä taitojani. Ihan hyvä niin. Ensin tein muutaman vuoden tauon jälkeen Photoshop-kokeiluja. Sitten varmaan viimeisiä muutenkin vetelevän pöytäkoneeni näytönohjainkortti hajosi ja laite on niinollen toistaiseksi poissa käytöstä. Eilen sitten tein radikaalin ratkaisun ja päätin jatkossa kokonaan luopua pöytäkoneesta ja siirtyä nykyaikaan. Siirsin läppärini sen paikalle ja otin ison näytön ja langattoman näppäimistön sen käyttöön. Vanhan skannerini kanssa jouduin vähän enemmän tekemään töitä, jotta löysin sille netistä uudemmat ajurit. Tekemistä riittää vielä useampaan kertaan. Vanhalta koneelta pitää vielä siirtää joitakin työkansioita ulkoisille kiintolevyille (kunhan saan näytönohjaimen). Toki muita hankintoja on vielä tehtävä. Olen häärännyt työni puolesta tietokoneiden kanssa aina PC-maailman alkupuolelta saakka ja ihmettelen aina sitä valtavaa kehitystä, mikä on tapahtunut sitten 1980-luvun. Nyt ei tarvita enää niin kipeästi asiantuntijoita kuin aikoinaan. Kaikki pelaa melkein kuin itsestään, ohjelmat asentuvat helposti ja kun tulee ongelmia ei oikein tajuakaan, mitä tapahtui, kun ongelma on jo selätetty. Laitteet toimivat langattomasti. Kyllähän te kaikki nämä asiat tiedätte. Toki, jos haluaa ymmärtää jotakin syvällisemmin pelkän sähköpostin, Facebookin, kuvien siirron ja tekstinkäsittelyn käytön lisäksi on hyvä seurata aikaansa. Tämä kirjoitus on tietenkin nähtävä sarjassani "Naiivin naisen kommentteja". Kun soitin pojalleni näytön pimahtaessa, hän muistutti minua menneestä urastani tietokoneiden parissa. Opetinhan häntäkin aikanaan suunnilleen ekaluokkalaisena Commodore 64:n käytössä 1980-luvun puolivälissä.

En sentään osannut eilen korjata ongelmaa keskuspölynimurin kanssa. Tyhjensin viime viikolla imurin pölysäiliön siskoni avulla. Imuri ei kuitenkaan jaksanut eilen vetää pölyjä kuin aivan hiljaisella imulla. Onneksi viisas ja neuvokas tyttäreni sattui poikkeamaan ja kävi tutkimassa tilanteen. Hän irrotti pölysäiliön ja vaihtoi sen toisinpäin ja jo lähti lyyti kirjoittamaan. Keskuspölynimuri on Beam-merkkinen eikä siinä tarvitse vaihtaa suotimia vaan aina silloin tällöin pitää vain tyhjentää pölysäiliö ja puhdistaa suodin.  Nyt kuitenkin tulostin puuttuvat käyttöohjeet netistä, jotta pystyn jatkossa paremmin ymmärtämään sitäkin laitetta.

Naiivi nainen toteaa tässä kohdin, että hänellä olisi kyllä paljon muutakin tekemistä kuin taistella kaiken maailman laitteiden kanssa, hallitsee sitten asiat tai ei.  Onneksi minulla on neuvokkaita lapsia, jotka joko rohkaisevat omatoimisuuteen muistuttamalla menneistä kulta-ajoista tai sitten auttavat tekemällä.  Poikani pistää minut konttaamaan itse koneiden kanssa kuten aikoinaan konttailin asiakkaien koneiden kanssa ja tuomalla eteeni uusia ideoita. Tyttäreni taas on aina ollut oman perheensä teknisten asioiden hallitsija. Toivottavasti hänen lapsensa ovat perineet samat taidot. Isompia seuratessa kyllä tuntuu siltä, molemmat ovat hyvin käytännöllisiä. Mummilla sattuu sitten olemaan lisäksi ja edelleen näitä henkisempiä haaveita ja suunnitelmia ja ihmeellisiä harrastuksia.

Arttu poikkesi tässä välillä koulumatkallaan. Ja taitaa ex-anoppini luona vierailu jäädä sittenkin huomiseen. Säästän tänään energiaani puuhaamalla näiden kotoisten asioiden parissa.

Muuten viimeisimmässä Kamera-lehdessä  (9/2012) oli useampia kirjoituksia lapsivalokuvauksesta. Timo Ripatti kirjoitti otsikon "Näin saat mielenkiintoisia kuvia lapsista" alla ja Anti Koli otsikolla Taito & Tunne. Amerikkalaisen Sally Mannin lapsikuvista lehdestä löytyy kirjoitus "Etelävaltion lapsi." Jos joku muuten haluaa Kamera-lehden vanhoja vuosikertoja, minulta voi kysellä. En ole raaskinut heittää niitä pois, mutta mielelläni laitan niitä jakoon muille.

Vilkkautta verkoissa ja puutarhassa

Tänään  aamu valkeni kauniina. Kummasti sininen taivas valkoisine pilvineen nostaa mielialaa. Pari päivää pääni on ollut vähän erilainen, ehkä lisälääkkeen aloituksen takia. Tai ehkä vain kuvittelen. Asiahan on kuitenkin niin, että nyt mielikuvitukseni laukkaa jo entistä tahtia enkä ehdi tehdä läheskään kaikkea, mitä  keksin.  

Alex näyttää ihan isolta nukelta.

Sairastuminen antaa mahdollisuuden hiljentää vauhtia, joka havaintojeni mukaan näyttää vanhemmilla ihmisillä vain kasvavan. Pitää ehtiä kaikkea ja kaikkeen. Sitäkin ehdin pohtia tänä aamuna, kun mietin miten viisas Luoja on ollut rakentaessaan ihmisen ja tälle ympäristön. Kaikki ei menekään aina halumme ja toiveidemme mukaan. Joskus on vaikea ymmärtää kaiken tarkoitusta, joka kyllä valkenee jonakin päivänä. Suurin rooli on kuitenkin meillä itsellämme. Ehkä jätän tarkemman filosofoinnin toiseen kertaan.

Syvällistä pohtimista olen harrastanut keväästä 2008 kuvablogin alla Polulle kauas blogissani, jonka takana on myös yli 2000 valokuvaa omissa kansioissaan. Portaali oli poissa käytöstä lähes kuukauden ja siksi olin pakotettu tulemaan tänne bloggeriin ja opiskelemaan uusia asioita. Kuvablogi on ollut äärimmäisen helppo ja mukava paikka toimia ja se toimiikin moitteettomasti lähes aina. Koska sen ylläpitäjät toimivat harrastuspohjalta, voi joskus olla pitkiäkin häiriöitä. Tämä kyllä oli harvinaisen pitkä ja luulinkin, että se on loppu nyt. Tulen jatkamaan pääasiallisesti kirjoittamistani siellä sen jo sen hyvien kuvaominaisuuksien vuoksi.

Eli google-sekoiluja on ollut muutakin kuin uuden opettelemista, Google Cromen käyttöönottoa jne. En yhtään ihmettele, jos jotkut vanhemmat ja nuoremmatkin putoavat kärryiltä muutosten seuratessa toisiaan.  Paitsi, että kun siirryin Cromeen kirjoittamaan tätä tekstiä, se? alleviivaa melkein kaikki sanat punaisella, koska tekee kirjoittaessani samalla oikeinkirjoitustarkistusta. Saan sen jo kirjoittamani tekstin osalta pois ruudulta "tarkista oikeinkirjoitus"-palkkia  klikkaamalla, mutta missä se on oletuksena?  Googlen-palvelut ovat ylipäänsä hyvin voimakkaasti käyttäjien itse muokattavissa ja ohjeita löytyy , mutta silloin usein pitää myös ymmärtää HTML-kielen käyttöä. Tulee ihan mieleen vanhat ajat, kun maailma ei vielä ollut peruskäyttäjien kuten nyt, Nykyäänhän käyttöliittymät on tehty helpoiksi.  Eipä tästäkään enempää tällä kertaa.

Pihani pursuaa kukkia. Välillä kitken rikkaruohoja puolisen tuntia, mutta kaikken mieluummin kiertelen valokuvaamassa. Facebookissa on syntynyt keskusteluja kasvikuvista ja luonnosta Pionit ovat tänä kesänä erikoisen suuria ja raskaita. Varjoliljat, sormustinkukat, palavat rakkaudet, kärhöt, keisarin liljat kukkivat parhaillaan. Päivänkakkarat loistavat vielä valkoisina pihan joka kolkasta. Pihan kaikki asumispöntöt ovat tänä kesänä olleet kirjosieppojen valtaamia.

Eilen Alex 4 kk tutki kukkia ja ruohikkoa. Maa ja vihreä ruoho vetivät häntä puoleensa kovasti. Riippukeinussakin hän viihtyi. Pallon käytössä hän on jo erityisen taitava, kun isoveli Arttu on ihan ensi hetkistä saakka treenannut. Ensimmäinen kesä.