Paljain jaloin...

Kaksi aihetta pyöri ajatuksissani koko edellisen yön. Nukun harvoin niin huonosti. Silti en millään malta keskellä yötä nousta kirjoittamaan, vaan yritän epätoivoisesti jatkaa uniani herätäkseni taas tunnin päästä samoihin ajatuksiin. Tässä kirjoitan siitä toisesta mieleeni jo viime viikolla tulleesta ajatusjumista.

Vastasyntyneen jalka.

Kun olen voinut paremmin kuin viime kesänä, kaipaan nyt entistä enemmän keskeytymätöntä aikaa kirjoittamiseen, lukemiseen ja ajatteluun. Toisaalta sama ajatus on kulkenut jo hyvin kauan mukanani ja olen siitä joskus turhautuneena maininnut. En voi sanoa sen silti olevan pahin luovuuden esteistä. Pahimmat ovat sellaisia, jotka estävät meitä omista sisäisistä syistämme.

Joka tapauksessa olen loppujen lopuksi itse este itselleni. Olen ollut sitä koko ikäni, koska en alun alkaen lähtenyt seuraamaan sitä polkua, jota minun olisi ehkä pitänyt. Meistä monille on käynyt niin. Itse asiassa se on täysin luonnollinen valinta. Missään nimessä minulla eikä kenelläkään muulla ole mitään aihetta katua tai voivotella. Sen voi todeta, koska toteamus saattaa johtaa johonkin uuteen ajatukseen. Tapahtunut valinta on myös luovuuden lähde kuten olen monta kertaa myös todennut. Se on myös kohta keskellä kaikkea ristiriitaisuutta, mitä elämämme on täynnä. Siinä on se ikuinen särmä.

Suomen talven keskellä on mukava matkustaa oman työpöydän ääressä. Tässä kuva 20.3.2012.

Aloin taas ajatella, että muuttaisin jonnekin kauas. Vanha ajatus Intiasta palasi mieleeni. Tätä kirjoittaessani olen sen jo taas hylännyt mahdottomana kuten aina ennenkin. Ajatus vain sattuu kiehtomaan minua aina uudelleen ja uudelleen, kunnes taas hylkään sen mahdottomana. Sen haaveeni olisin voinut nimetä olemaan ”paljain jaloin Intiassa”. Ajatus taisi syntyä joskus vuosien 2008 – 2010 välillä. Kirjoitin siitä vanhassa blogissani. Kerroin siitä postcrossingissa eräälle intialaiselle miehelle lähettämässäni postikortissa. Hän vastasi, että Intiassa on maan karheuden takia mahdotonta kävellä paljain jaloin. Mikä pettymys!

Ehkä tuo haaveeni on vain ihmisessä olevaa ikuista unelmaa jostakin saavuttamattomasta. Kukaan tuntemani ihminen, jolle olen tästä maininnut, ei missään nimessä haluaisi matkustaa Intiaan. Vain kerran työelämäni aikana tapasin erään naisen, joka rakasti Intiaa yli kaiken. Hän oli matkustellut siellä ristiin rastiin äitinsä kanssa.   

Kun nyt taas tutkin  matkoja netistä, en halua matkustaa yhtään minnekään. Liian paljon korkeita taloja, liian paljon ihmisiä, liikaa meteliä, liian hienoja hotelleja, kaikkea liian paljon.

Intia kiehtoo minua silti siitä syystä, että siellä vallitsee jonkinlainen kaaos, värien sekamelska ja ristiriitaisuus. Muita se ei kiehdo juuri samoista syistä, lisäksi usein mainitaan likaisuus, vaarallisuus, väenpaljous, köyhyys, hajut ja paljon muuta. 

Maailmalla matkailu aloitettiin seinällä olevan kartan kautta jo varhain. Tässä 4 kuukautta tullut täyteen. Kuva 20.6.2012.

Televisiosta tulleet erinomaiset sarjat kuten ”Indian summers” (Intian kesät) parisen vuotta sitten pisti minut edellisen kerran tutkimaan Intian matkatarjontaa.  Kyseinen sarja kuvasi elämää 1930-luvulla silloisen brittihallinnon kesäkaupungissa Simlassa, jonne vetäydyttiin aina 1864 alkaen kesäisin viileämpään vuoristoilmastoon. Simla sijaitsee aivan pohjoisessa Himalajan rinteillä yli 2000 metrin korkeudessa. Se on vielä 1700-luvulla ollut aivan metsäistä seutua. Kun nyt tutkin aluetta, se voisi itse asiassa ollakin hyvä kohde, sillä kaupunkia ympäröivät vihreät kukkulat ja valkeat vuorten huiput.

Intialaisia postcrossing-kortteja ei kertynyt minulle kovin paljon.  Tämän kortin lähettäjä kertoi, että värillisten pulverien myynti on isoa liiketoimintaa juhlittaessa Diwalia. Juhla oli lähestymässä ja heti sen jälkeen oli uusi vuosi. Tässä linkki juhlaa koskeviin tietoihin. Tv-sarjassa Hyvän karman sairaala on ollut juhlia, joissa pulvereita heitetään ympäriinsä. Siinä on kysymys keväällä pidettävästä Holi-juhlasta.

Televisiosta tulee parhaillaan brittiläinen draamasarja ”Hyvän karman sairaala”, jonka tapahtumat sijoittuvat jonnekin etelä-Intiaan meren rannan läheisyyteen. Sitä katsoessani haaveeni muuttui jälleen eläväksi.

 

Mutta molemmat sarjat on kuvattu muualla kuin Intiassa!  ”Ne Intian kesät” kuvattiin Malesian Penangin saarella. Liian kaukana.  ”Hyvän karman sairaala” on kuvattu Unawatunassa eteläisessä Sri Lankassa (entinen Ceylon). Sri Lanka yleensä on nykyään suosittu matkakohde. Ehkä alkaa olla liian suosittu ja vaikean matkan päässä.  En ala tutkia, kun en kuitenkaan lähde. Se siitä Intiasta!  Minulle riittäisi pieni mökki keskellä ei mitään. Silloin Suomi on paras paikka maailmassa.

Mutta voimme aina lukea. Kirjoitin ylös muutamia kirjoja, jotka voisin ensi kerralla lainata kirjastosta.  Pitäisi varmaan lukea vaikkapa M.M. Kayen romaani ”Kaukaiset paviljongit”, jonka kautta pääsee takaisin kaukaiselle 1800-luvulle. Olen kirjan varmaan aikoinaan lukenut, mutta en muista siitä mitään. Kaiken lisäksi kirjailija Mary Margaret Kaye syntyi 1908 Intian Simlassa. Kirjasta tehtyä elokuvaa en ole nähnyt.

Tässä postikortissa on Charminar, joka on Hyderabadin merkittävin nähtävyys. (rakennus on vuodelta 1591)

 

Tämä kirjoitus kuuluu sarjaani virtuaalimatkat, joita tulen jatkossakin aina välillä tekemään. Koko maailma on nykyään niin helposti tavoitettavissa muullakin tavalla kuin oikeasti matkustamalla. Suon sen toisen tavan kaikille muille mielihyvin. Lentäen olisit jo perillä ei aina ehkä pidä paikkaansa. 

Missä perillä? Näen asiat usein eri tavalla. Entisten aikojen matkateko hitaasti kiehtoo minua nykyään enemmän. Onkin mielenkiintoista lukea matkakertomuksia vanhoilta ajoilta.  On ehkä työlästä, mutta yhtä lailla kiinnostavaa kirjoittaa niistä.  Kirjahyllyni notkuvat niitäkin kirjoja.  

Kotona voi kaiken lisäksi matkustaa paljain jaloin, ainakin kesäisin. Talvisaikaan sisälläkin on sen verran viileää, että puen sukat jalkaani.

Kuvien valinta tähän blogiini oli taas vaikeaa. Omaa paljasta jalkapohjaani en halua esitellä. Silloin tuli mieleeni juuri syntyneestä lapsenlapseni jalasta ottama kuva. Yksi kuvista pääsi aikoinaan postikorttiini, tosin ei se kuva, jonka liitin tähän. Intialaiset postikortit kuten kaikki muutkin eri maista saamani postikortit sisältävät kokonaisen maailman ja laajan historian kuvien takana, historian, jota meidän suomalaisten menneisyyden rakennelmat hyvin harvoin tavoittavat. Noiden kahden kortin alta löytyvät linkit johdattavat ikivanhoihin kulttuureihin ja niiden rikkauksiin. Matkustaminen näinkin voi avartaa käsityksiämme!

Ensimmäinen kuukausi takana (16.3.2012)