Tekemättömiä töitä, levottomuutta ja huonoja yöunia

Viime yönä valvoin poikkeuksellisesti monta tuntia. Siihen ei ollut oikeastaan mitään syytä, sillä päässäni ei pyörinyt mitään sen kummempaa. Yleensä herättyäni kesken uniani, nukahdan saman tien uudelleen. Nyt oli pakko nousta välillä ylös lukemaan ja keräämään väsymystä. Olisiko se johtunut Rooman muistojen aiheuttamasta kiihtymyksestä?

Keväällä 2008 kävin Roomassa ja kuvia kertyi valtavasti. Osan niistä olin siirtänyt Kuvablogiin omaan kansioonsa, missä ne nyt ovat saavuttamattomissa. Ikuinen kaupunki tuli  tällä matkalla jotenkin rääpittyä kaikkialta melkein kuin poimien rusinat pullasta.  Mutta onhan sitten matkasta vielä monta tarinaa kerrottavana, jos joutuu jäämään kotiin.

Ajattelin silloin, että kohta varmaan pääsen uudelleen. Onneksi tänä päivänä on mahdollista matkustaa virtuaalisesti vaikka minne, vaikka eiväthän ne kokonaan korvaa kaikilla aisteilla koettua matkaelämystä.

Siis vaikuttiko eilinen Halosenniemen Pekka Halosen 147 syntymäpäivän kunniaksi järjestetty seminaari ja sen aiheet levottomuuteni vai mikä? Seminaarin luennot käsittelivät pääasiassa taiteilijoiden yhteyksiä Italiaan ja sen vanhaan taiteeseen ennen ja nyt. Rooma ja Firenze, taide ja myös Italian historialliset aarteet yleensä ovat usein ennenkin kiihottaneet mielikuvitustani ja kuvablogiin kirjoitin niistä silloin tällöin. Nyt vähän ottaa päähän, etten aiemmin koonnut siellä olevaa materiaalia asioiden mukaisiin kansioihin ja tehnyt niistä erillistä julkaisua. Se ei ole vieläkään mahdotonta, koska kaikki aineisto on muuallakin (tekstit ja kuvat koneeni kovalevyllä ja paperilla kansioissa) tallella.  Kokoaminen toiseen muotoon vaatii paneutumisen ja keskittymisen lisäksi toimeen tarttumista.

Pekka Halosen syntymäpäivä on tänään 23.9. Halosenniemi ympäristöineen herättää minussa aina juhlallisen tunteen. Ennen seminaarin alkua kiertelin ympäristössä. Juttelin hetken vanhemman Japanin Hiroshimasta olevan pariskunnan kanssa. He olivat tukemassa lapsenlastaan, joka oli oli osallistumassa johonkin laulukilpailuun, mutta oli karsiutunut kilpailusta.

Levottomuus minussa varmaan syntyykin juuri siitä, etten näytä pystyvän keskittymään vaan haahuilen ympäriinsä. Mietin sitä, miten muut kirjoittajat pystyvät pitämään arkistonsa järjestyksessä, jos heillä on suunnitteilla suurempia projekteja. Kolmen vuoden taidehistorian opiskelu ei pystynyt muuttamaan luonnettani riittävän kurinalaiseksi. Kaikkien arkistojen ja materiaalien moninaisuus vain näytti, kuinka paljon on jo tehty ja että vielä on paljon tehtävää. Sain vain lisää ajateltavaa ja pyörin nyt entistä isommassa ympyrässä.

Tässä taidehistorian opiskelutoverini Raija ja Maj-Lis sekä paikallinen ystäväni Kaarina kahvittelemassa kanssani seminaarin väliajalla. 

Tapasin eilen myös pari opiskelutoveriani. Keskeneräiset opiskelutehtäväni nousivat taas mieleeni. Oikeastaan niiden loppuunsaattaminen on pikku juttu kaikkien muiden huolien rinnalla, mutta en vain saa niitä tehdyksi.

Tänään taas sataa, mikä ei ole uutta. Hyrylässä on perinteiset syksyn suurmarkkinat. Yleensä olen sieltä hakenut talven puolukat. Saa nähdä, miten tänään käy. Sateinen kalseantuntuinen ilma houkuttelee jäämään kotiin. Toisaalta ehkä saan torimiljööstä puhtia viimeistelläkseni aiheeseen liittyvän seminaarityöni tai en tai sitten menetän yöuneni jatkossakin.

Siis asioiden kypsyminen on tärkeätä, mutta myös toimeen tarttuminen, kun sen aika on käsillä. Monet asiat oikeasti latistuvat, jos niihin tartutaan liian äkkiä. Ajoituksen pitää olla kohdallaan. Liika kiirehtiminen kuuluu tähän aikaan, asiat hoidetaan puolittain eikä nähdä kokonaisuutta. Toisaalta tämä ei kuulu tähän  juttuun edes, tulipahan vain mieleen. Minullakin on monia asioita tekemättä, joiden oikea aika on juuri nyt. Että silleen.