perjantai 14. elokuuta 2015

Kasvien maailman rikkaus


Melkein päivälleen viisi vuotta sitten eli 13.8.2010 kirjoitin ja jaoin nyt uudelleen julkaisemani tekstin "Polulle kauas"-blogissani. Se on edelleen täyttä totta. Tekstin lopussa siteeraan erästä henkilöä, joka on sanonut ihmisten tarvitsevan sairautta tullakseen terveeksi. Toisin sanoen sairaus on ”terveyttä palauttavaa toimintaa.” Olen sen itse kokenut. Jokainen voi omalla kohdallaan miettiä asioita ja olla mitä mieltä tahansa. Tätä kirjoitusta luettiin aikanaan paljon.

Tämä selfie on kymmenen vuoden takaa (6.9.2005). Enpä tiedä, ehtivätkö auringonkukkani edes kukkaan tänä vuonna, koska en esikasvattanut niitä


Blogikirjoitukseni 13.8.2010 on lainausmerkkien sisällä:

”Olenkohan aiemmin kirjoittanut tästä aiheesta? Olen ehkä sivunnut sitä tavalla tai toisella. Nyt se on sattumalta hypännyt eteeni monelta taholta ikään kuin vaatien minua paneutumaan aiheeseen. On eri asia paneutua syvällisesti, tehdä tutkimuksia ja kirjoittaa aiheesta perusteellisesti.  Siihen en aio ryhtyäkään. Katson asioita pikaisesti, laajasti ja usein aika pintapuolisesti, yleisesti ja lisäksi yhdistelen asioita toisiin yrittäen etsiä jotakin selitystä omalle pienelle elämälleni.

Alkuperäisen blogini kuvana oli mm. tämä kuva. Nyt kyseinen kirjasarja on monen muun kirjan seurana jossakin banaanilaatikossa autotallissa odottamassa tulevaa. Kirjojen lehtien välistä saatan löytää sitten muistoja menneiltä ajoilta kuivattujen kukkien muodossa.

Kirjahyllyssäni on  Kustannusosakeyhtiö Otavan vuonna 1980 julkaisema  5-osainen Kasvien maailma, Otavan iso kasvitietosanakirja.  Ostin kirjasarjan 1980-luvun alkupuolella Rautalammin kirkonkylältä sinne parkkeeranneesta  kirjabussista.   Rautalampi on pitäjä Pohjois-Savossa ja  taitaa olla, että poikkesin siellä vain tuon ainoan kerran. Ex-anoppini Aino oli sieltä kotoisin.

Kuten moni tietää, olen koko ikäni ollut heikkona kirjoihin. Ominaisuus on siis edelleen olemassa. En ole siitä vielä erityisemmin huolestunut. Mutta ehkä joku tulevaisuuden projekti voisi sitten olla kirjojeni myynti netissä. Ken tietää, mihin ne minua vielä johtavat ennen kuin joudun niistä luopumaan. Ihmettelin vuosikaudet, miksi hankin kasveihin liittyvää kirjallisuutta niin runsaasti, kun en kuitenkaan osannut sitä mihinkään hyödyntää. Hypistelen edelleen kasvimaailmaan liittyviä kirjoja, mutta useimmiten jätän ne nyt ostamatta. Kasveihin liittyvät myös puutarhat, niitäkin kirjoja minulla on runsaasti enkä halua päästää niistäkään vielä irti.

Seurasin nyt elokuussa kameralla tämän silkkiunikon kukan aukeamista.


Unikko näyttää tänään 14.8.2015 tältä.

Tarkoitus on ilmiselvä. Emme ole aiheetta kiinnostuneita ja hullaantuneita joihinkin asioihin. Luonto, kasvit ja puutarhat, kaikki ovat meidän ystäviämme ja niiden kuuluu olla ihmisen suojeluksessa. Ne ovat meidän pyyteettömiä apulaisiamme, ystäviämme. Niiltä saamme ravinnon, lääkityksen sekä henkisesti että ruumiillisesti. Ne ovat yksi tärkeä ulottuvuus, kerrostuma ihmisen rinnalla.  Niissä ei ole mitään keinotekoista vaan ne ovat samalla tavalla luontoa kuin me olemme.

Kun vain jaksaisin, tyhjentäisin taas kasvikompsotit maanparannukseksi. Kuva kesältä 2011.

Meille on annettu keinot hyödyntää kasvien tehovoimaa tavoilla, jotka antavat meille lisää elinvoimaa ja suojaavat kehoamme sairauksilta. Tajuamme yhteytemme kasveihin ja luontoon intuitiivisesti. Ehkä jonakin päivänä tulevaisuudessa osaamme myös oikeasti kommunikoida kasvien kanssa. Huone- ja puutarhakasvien ja puiden kanssa on ollut aina luontevaa keskustella. Pyydän anteeksi jopa rikkaruohoilta repiessäni niitä pois. Jos alkaisin oikein tarkkaan ”kuunnella”, saisin tietää niiden vastaukset.

Keväällä 2009 keskustelin kukkapenkin unikoiden kanssa ja kysyin neuvoa tulevaisuuden suhteen ja otin tietty pari selfietä muistoksi. Omakuviksi niitä kutsuin silloin.

Ruokana kasvit hyväksytään ja niitä käytetään runsaasti, mutta ei ehkä kuitenkaan tarpeeksi siitä syystä, että saadakseen täyden hyödyn niistä, ihmisen pitää syödä niitä uskomattomat määrät. Pari tomaattia, kurkunpaloja ja pieni salaatti päivässä ei riitä antamaan meille kaikkia vitamiineja ja antioksidantteja. Maaperä on eri toimenpiteiden vuoksi köyhtynyt eivätkä viljelyskasvit saa siitä enää irti niin paljon kuin aiemmin. Kasviravintomme on köyhtynyt. Tarvitsemme lisää kivennäisaineita, vitamiineja.

Sain talvella Amerikasta muutaman pussin kukkien siemeniä  ja kylvin ne maahan.. Päivänkakkarat ovat oman pihan vakiasukkaita, mutta ruiskaunokit amerikkalaisia. 

Onneksi viisaimmat meistä ovat kautta vuosituhansien osanneet käyttää kasveja eri tarkoituksiin kuten lääkkeinä. Nykyaika on runsaan informaation ja kaiken muun ylitsemme vyöryvän vuoksi katkaissut meiltä luonnollisen yhteyden kasveihin.  Kehitystä on silti koko ajan tapahtunut ja kasveja on alettu hyödyntää myös uuden maailman tarpeisiin.

On ymmärrettävää, että tiedon tulvasta on vaikea poimia sitä oikeaa. On paljon sanoja ja termejä, jotka sotkevat. On kiire, ei ehditä paneutua yhteenkään asiaan kunnolla. Siinä on hyvä paikka markkinavoimien syöttää ihmiselle tietoa, joka on vain puoliksi totta.  Uskomme mielellämme kaiken, mitä Big Brother sanoo. Miksi emme käytä hyväksemme meille ojennettua viisautta?  Miksi niin monet kieltävät sen? 

On tahoja, joilla on suuret rahat kiinni. Ne suuret rahat menevät pienen vähemmistön taskuun ja moni puurtaa sen pienen omistajajoukon hyväksi. Se tuntuu olevan edelleen tänä päivänä hyväksyttyä eikä sitä hevin kyseenalaisteta.

Mustikat.

En ole oikein koskaan ymmärtänyt sitä vihaa, mikä monella ihmisellä on puhtaasti luonnosta saatuja ja tehtyjä tuotteita kohtaan. Sen sijaan ollaan valmiita käyttämään nk. lääkkeitä miten kuten. Poikkesin maanantaina tapaamassa tätiäni, joka on 81 vuotias. Hän kertoi syövänsä päivittäin 17 eri lääkettä, joista osa on sairauksiin, joita hänellä ei ole. Hän on vuosien mittaan saanut eri lääkäreiltä lisää reseptejä, mutta kukaan ei halua poistaa aiemmin määrättyjä lääkkeitä. Hän on kyllä esittänyt aina uusille lääkäreille kysymyksiä, mutta ei ole saanut niihin vastauksia. Vanhoja lääkkeitä jopa olemattomiin sairauksiin ei ole poistettu. Hän kertoi myös, kuinka huonosti hänellä menee. Enpä yhtään ihmettele tuolla lääkemäärällä. Olen varma, että osuin vain jäävuoren huippuun.

Vanhuksillemme syötetään lääkkeitä lääkkeiden perään. Heillä ei ole loppujen lopuksi enää voimaa vastustaa niitä. Olen myös kuullut, että lääkkeistä luopuminen tulee tehdä hallitusti. Ja kuka lääkäri haluaa eroon loistavasta liiketoiminnasta, joka on yhteiskunnan hyväksymä. Toisaalta uskomaton tietämättömyys ja laiskuus ottaa selvää asioista ovat hallitsevia.

Tässä parempi kuva tuosta silkkiunikosta kukkatarhassani.pari päivää sitten.

Myöskään yhteiskuntamme ei halua hyväksyä aidosta luonnosta tehtyjä tuotteita, joista meillä huolimatta hyväksi ja terveelliseksi kuvittelemamme ja uskomamme ravinnon lisäksi on mahdollisuus imeä lisää elinvoimaa pystyäksemme vastustamaan vanhenevaan elimistöön iskeviä sairauksia. Sen sanotaan olevan business, johon ihmiset vain syytävät rahansa. Luonnontuotteiden  sanotaan olevan huonosti tutkittuja ja että ne aiheuttavat vain vaurioita ihmisen elimistössä. 

Onhan toki siinäkin osa totta, sillä osa nk. luontaistuotteista on TEHOTONTA niiden valmistusmenetelmien vuoksi. Mutta edes nämä tuotteet eivät ole koskaan samalla tavalla haitallisia kuin lääkkeet, vaikka niin saatetaan tietämättöminä väittää. Jokaisen ihmisen velvollisuus olisi selvittää, mitä hänen elimistönsä tarvitsee. Tiedän, että on paljon lääkäreitä, jotka kieltävät kaiken lääkkeiden ulkopuolella olevan. Pikku hiljaa omega3-valmisteet on hyväksytty, nyt myös D-vitamiini alkaa lyödä läpi tietoisuuteen. Aina on kuitenkin hyvä muistaa tarkistaa, onko tuote synteettisesti eli keinotekoisesti valmistettua vai aidosti luonnosta saatua.

Heinäkuussa 2006 kuvasin auringonkukkia Hämeenlinnassa sisareni kävelyreitin varrella. Yksi silloisista kuvista on saatavissa pankkikorttiin Nordeasta. Päivänkakkaroita ei siellä kai enää sittemmin ole ollutkaan.

Osa luonnon antimista nk. ravintolisistä on täyttä tavaraa alusta loppuun. Koska ne ovat puhdasta luontoa ja vieläpä oikealla tavalla valmistettuja, ne imeytyvät ihmisen elimistöön täysitehoisesti.

Luin tänään, että GNLD, jota minäkin edustan, on tuonut meidän ulottuvillemme uuden tuotteen TREn.  Sen ravintoarvo on 5-10 kertaa hyvän punaviinin resveratroli,  7 kertaa kypsien tomaattien antioksidantit ja 6 kertaa tuoreen pinaatin alfalipoiinihapot! En minä ainakaan syö päivittäin niin paljon vihanneksia ja he
delmiä, että saisin niistä kaiken elimistöni tarvitseman. En voi myöskään enää olla varma, että syön puhdasta ruokaa. Iso raha jyllää myös elintarvikkeissa. Toivon, että voin vielä vanhuksena olla ilman lääkkeitä.

Olen  1980-luvun alussa hankkinut kirjan ”Voi hyvin”, Sen on kirjoittanut jo 1974 Paavo Airola, joka muutti sodan jälkeen Suomesta Kanadaan. Wikipediassa mainitaan, että hän toimi ensin taiteilijana. Olisi kiinnostavaa tietää, mitkä tapahtumat saivat hänet siirtymään luonnonlääketieteen alueelle, josta tuli hänen elämäntehtävänsä.

Kissatkin rakastavat kasvien energiaa.

Alla oleva tekstin olen jäljentänyt osittain kirjan takakannesta omilla täydennyksilläni:

Paavo O. Airola  (1918-1983) oli kansainvälisesti arvostettu ravitsemustieteilijä, luonnonparannusterapeutti, palkittu kirjailija ja tunnettu luennoitsija.
Hän opiskeli ravitsemustiedettä, biokemiaa ja biologista lääketiedettä Euroopassa ja tutki sen jälkeen vanhoja yrtti- ja muita parannusmenetelmiä useiden vuosien ajan eri puolilla maailmaa.

Kliinistä kokemusta hän hankki toimiessaan biologista lääketiedettä harjoittavien klinikoiden johtajana Meksikossa ja eri puolilla Eurooppaa.

Uraauurtavan työnsä ja laajojen tietojensa johdosta Tri Airola pidettiin kaikkialla maailmassa ravitsemustieteen ja kokonaisvaltaisen hoidon johtavana asiantuntijana.
Tri Airola oli kansainvälisen biologisen lääketieteen akatemian (International Academy of Biological Medicine) puheenjohtajana ja jäsen tri Albert Schweitzerin perustamassa, arvostetussa maailmanlaajuisessa sivistys- ja ympäristösairauksien tutkimusseurassa (Society for Research on Civilization and Environment). Ravitsemuslääkärinä tri. Paavo Airola vaikuttaa teoksiensa kautta tänään kenties enemmän kuin koskaan kotiemme pätevänä terveysasiantuntijana. Tästä on osoituksena. se, että joistakin hänen kirjoistaan on jouduttu ottamaan jopa liki 20 uusintapainosta. Tri Airola on kirjoittanut 12 suuren lukijakunnan saavuttamaa kirjaa.

Minua lohduttaa erityisesti kirjan kiitoksissa lause: ”Lopuksi haluan julkisesti ilmaista ikuisen kiitollisuuteni Jumalan Luovalle Voimalle, joka on sytyke tähän kirjaan – elämäntyöhöni – ja voimat sen toteuttamiseen.”

Kunhan vain muistaisimme, että tarvitsemme sairauksia tullaksemme terveiksi  (siteeraan Airolaa). Kun elimistö sairastuu, vain sairaus (jota pitäisi oikeastaan nimittää ”terveyttä palauttavaksi toiminnaksi”) voi elvyttää sen terveeksi.  Se on luonnon oma tapa tehdä ihminen terveeksi. Hän lopettaa pitkän esikirjoituksen, jossa hän käsittelee luonnon antamaa parannusprosessia tekstiin koskien biologista lääketiedettä, jossa hän muuten yllättävää kyllä käyttää lähes itse vuosien mittaan omaksumiani käsityksiä lääkärin tehtävästä. Lääkärin tulee olla, ei vain sairauksien hoitamisen asiantuntija vaan myös osata neuvoa potilastaan hankkimaan itselleen kukoistava ja elinvoimainen ruumis ja mieli. ”Ellei tämän päivän lääkäreistä tule huomisen ravitsemustieteilijöitä – tämän päivän ravitsemustieteilijöistä tule huomisen lääkäreitä.”

Kesällä 2005 (31.7.2005) kuvasin tämän omakuvan erityisen kauniin punaisen unikon ja sen kaverien kanssa. Kuva oli erikoisasemassa seuraavan kesän näyttelyssä.

Jos seuraa sisäistä valoa, kuuntelee luojan neuvoja ja uskoo intuitioon, on oikealla tiellä. Sen olen huomannut myös omissa valinnoissani. Me kaikki voimme olla parantajia.”
Suomen kielisestä Wikipediasta huomaan nyt mielenkiintoisen asian Paavo Airolan henkilökohtaisesta historiasta:

Airola syntyi Baltimoressa suomalaissiirtolaisten perheessä. Perhe päätti kuitenkin lähteä Neuvostoliittoon rakentamaan kommunismia ja asettui Petroskoihin Paavon ollessa vasta 3-vuotias. Vuonna 1938 hänet pidätettiin puhdistuksien aikana, mutta vankileiristä hän onnistui kuitenkin karkaamaan rajan yli Suomeen, mistä hän pakeni toisen maailmansodan jälkeen Ruotsiin, ja  sieltä jälleen Kanadan kautta Yhdysvaltoihin.”

Teksti poikkeaa myös muuten englanninkielisestä ja jopa hänen koulutuksensa on asetettu kyseenalaiseksi viittauksella tekstissä olevaan linkkiin, johon kyllä myös englanninkielisessä viitataan. Amerikassa vuosikymmenet asunut ex-anoppini suositteli aikoinaan tuota mainitsemaani kirjaa minulle. Hän itse eli Airolan ja Toivo Rautavaaran ohjeiden mukaan. 1980-luvulla meillä kuljettiin vielä lastenkengissä mitä tulee luonnon lääketieteeseen. 

Saan  tuosta Airolan henkilöhistoriaan liityvästä tekstistä idean myöhempään kirjoitukseeni tai jopa useampaan. Tosin se ei koske terveydellisiä asioita, joista en itse asiassa nykyään enää edes kirjoita. En ainakaan noin julistavasti. 

Tänään aamulla.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti