sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Aamuvarhain ojennan käteni historiaan...

En saanut enää unta. Oli pakko päästä kirjoittamaan. Parikin teemaa alkoi pyöriä päässäni. Se nyt ei ole mitenkään ihmeellistä, niitä teemoja ja inspiraatioita pyörii siellä koko ajan, mutta ei vain ole aikaa eikä tilaa lähteä niitä toteuttamaan juuri sillä hetkellä, kun ne putkahtavat esiin. Usein ne tulevat liikkeellä ollessani, kun on välttämätöntä keskittyä juuri siihen asiaan, mitä on tekemässä vaikkapa autolla ajamiseen. Aamuyön hiljaisuudessa, kun on jo tarpeeksi nukkunut yöunia, on helppo nousta, keittää kuppi teetä ja istahtaa kirjoittamaan. Tuntuu kivalta ja kodikkaalta.

Siukolan aitan vanhin osa on vuodelta 1802.
Olin edellisenä päivänä tutkinut Rengon pitäjän- ja kirkonkokousten pöytäkirjoja digitaaliarkiston sivuilta.  Aivan sattumalta osuin kirjaan, jonka otsikkona oli ”Rengon Seurakunnan Protokolla Kirja alkain vuodesta 1859”. Hienoa lukea suomenkielistä tekstiä. Tosin joku kirjureista oli kirjoittanut jonkun pöytäkirjan ruotsiksi, mutta pääosin nuo vuoteen 1891 asti ulottuvat pöytäkirjat olivat suomen kielellä kirjoitettuja.  Rengon historiasta (Gummerus, Jyväskylä 1993) on mahdollista tarkistaa joitakin henkilötietoja. Löydän pöytäkirjasta paristakin kohdasta isoisäni isoisän Henrik Siukolan nimen. Koska nimi on kirjoitettu pöytäkirjaan tuolla tavalla ja aiemmin Henrik Johan Siukola, jonka nimen hän on sitten omalla puumerkillään H vahvistanut, oletan, että hän on käyttänyt tuota nimeä. Aiemmin olen kirjannut hänet nimellä Heikki Juho. Alun perin hänen sukunimensä oli Nålberg ja naidessaan Siukolan talon tyttären Leena Maijan (myöhemmin mainittu nimellä Helena Maria) nimi muuttui Siukolaksi.

Unohtunut hauta Rengon vanhalla hautausmaalla
Henrik Johan oli syntynyt Rengossa pitäjänräätäli David Gabriel Nålbergin ja Ahoisten Nikkilän talon tyttären Hedvig Kustaantytär Nikkilän vanhimpana poikana 30.10.1823, siis lähes 200 vuotta sitten, kun katsomme asiaa tästä päivästä. Kaivoin Henrik Johanin kastemerkinnän esiin. Se löytyy Rengon seurakunnan syntyneiden ja kastettujen luettelosta 1798-1824. Henric Johan Nälberg kastettiin heti seuraavana päivänä 31.10.1923. Kummeina olivat Hedvigin pari vuotta vanhempi isoveli Erik Kustaanpoika ja tämän vaimo Eeva Kustaantytär Ahoisista ja Ahoisten Anttilan talosta oleva Kustaa Antinpoika.

Tietenkin tarkistan vielä näiden muiden taustoja. Henrik Johanin äidin Hedvigin veljen Erik Kustaanpoika Nikkilän vaimo  Eeva Liisa Kustaantytär on lähtöisin Rengon Kuittilan Vahteristosta (mylly), jossa hän on syntynyt 1797. Hänen isänsä mylläri Kustaa Sigfridinpoika on syntynyt Rengon Muurilan Uotilassa, mutta nainut sitten Kuittilan myllärin tyttären  Liisa Sigfridintyttären. Kuollessaan 1834 Kustaa Sigfridinpoika  on Nevilän mylläri. Tyttären mies Nikkilän Erik Kustaanpoika siirtyy sittemmin Nevilään ja hänen nimensä onkin sitten Nikkilä-Sipilä. Löydän heidät Oinaalan Sipilän talosta, jonne perhe on siirtynyt Nikkilästä joskus 1830-luvulla.

Sillan yli ja vasemmalle. Sitten olemmekin pian Ahoisten Nikkilässä.
Miksi Sipilään? Pitää tutkia vähän lisää enkä kuitenkaan voi heti saada selville sitä perimmäistä syytä. Joka tapauksessa Erik Kustaanpoika Nikkilän isän velipuoli kuudennusmies Antti Juho Yrjönpoika Nikkilä on siirtynyt aiemmin Oinaalan Sipilän taloon mentyään naimisiin Sipilän talon tyttären Juliaana Jaakontyttären kanssa. Antti Juho Yrjönpoika kuolee vähän ennen joulua 1833 hermokuumeeseen alle 55 vuotiaana. Hänellä ja Julianalla on useita lapsia, joita en nyt seuraa sen tarkemmin. Jonkinlainen järjestely lienee kyseessä, koska nuorempaa sukupolvea oleva Erik Kustaanpoika on tuolloin 1830-luvun alussa  vielä Nikkilän isäntänä.  Vanha isäntä 1774 syntynyt Kustaa Yrjönpoika Nikkilä,  Antti Juho Yrjönpojan velipuoli, elelee tuolloin  vielä Nikkilän talossa toisen vaimonsa Helena Paulintyttären kanssa.

Siukolan pihalla kesällä 1981. Oli kyllä täysin sattuma, että nimesin poikani Henri Johaniksi....
Huomaan kuitenkin, että hänen poikansa Kustaa Antinpoika Nikkilä, joka on syntynyt 10.4.1812 siirtyy nyt Ahoisten Nikkilään isännäksi.Tämä 1812 syntynyt Kustaa Antinpoika oli isänpuoleisen isoäitini Lempi Maria Nikkilän isoisä. Järjestely saattaa liittyä siihen, että vanha Nikkilän emäntä Hedvig Erkintytär, joka on syntynyt 1749 Janakkalassa on kuollut toukokuussa 1827. Hänellä oli ainakin kaksi poikaa kahdesta eri avioliitosta. Vanhempi heistä oli edellä mainittu Nikkilän vanha isäntä Kustaa Yrjönpoika Nikkilä, jonka poika on juuri tuo Sipilään siirtynyt Erik Kustaanpoika.
Nuorempi toisen avioliiton poika on 1779 syntynyt ja Sipilässä 1833 kuollut Antti Juho Yrjönpoika Nikkilä. 

Aiemmin mainitsin Henrik Johan Nålberg-Siukolan olevan isoisäni Kalle Kustaa Siukolan isoisä. Henrikin isän Davidin puoliso oli toisen Nikkilän suvun veljen Kustaa Yrjönpoika Nikkilän tytär Hedvig oli siis Kalle Kustaan isoisän äiti.  Auttaa varmaan, jos piirrän tästä kiemurasta pienen kartan! On huomattavan vaikea sukkuloida näiden samanlaisten etunimien viidakossa, olen itsekin täsyin solmussa. Kirjoitan näitä yrittäessäni oppia jotakin. Virheitä voi aina jäädä tekstiin. 


Molemmat Janakkalasta lähtöisin olevan Hedvig Erkintyttären pojat ovat siis esi-isiäni

Palaan vielä hetkeksi pitäjän- ja kirkonkokousten pöytäkirjoihin.  Pitäjänräätäli David Gabrielinpoika Nålbergin toinen poika, Henrik Johan Siukolan veli, Vanajan kirkonvartija eli suntio Wilhelm Nålberg esiintyy myös pöytäkirjoissa. Hänet valittiin työnjohtajaksi, kun Rengon kirkon katto piti uudelleen paanuttaa 1860-luvun puolivälissä.  Olen kirjoittanut Henrikin veljeksistä enemmän blogissani 5.12.2013, joten en tässä palaa heidän tarkempaan sukuhistoriaansa.


Sattumalta tästä samaisesta kokouksissa päätetystä kirkonpaanutuksesta kerrotaan myös Rengon historiassa (s. 410). Paanutuksesta  päätettiin seuraavaa Rengon kappelin kirkossa 24 toukokuuta 1863 pidetyssä kokouksessa, josta oli tavan mukaan kuulutettu jo kaksi viikkoa aiemmin.

”Kun allekirjoitetulle esimiehelle on ilmoitettu, että tämän seurakunnan kirkon vesikatto, joka paanuista on tehty vuonna 1783 ja on niin riutunut, että uusi katto välttämättömästi on tarpeellinen, niin kuulutettiin täksi päiväksi tämä kokous, jolla asiaa tutkittua päätettiin mainittu vesikatto uudestaan tehtäväksi paanuista niin kuin ennenkin, jotka paanut välttämättömästi pitää tehtämän honkapuun sydämestä eikä pinnoista ja pitää tehtämän valmiiksi ensi talvena kuivumaan yhdeksi vuodeksi ja katto valmistetaan vasta keväällä vuonna 1865. Kysyttiin myös, jos paanut toimitetaan ja rahan maksut suoritetaan vanhan eli uuden manttaalin jälkeen, ja kuin usevat tilan haltiat tahtoivat kaiken tämän vanhan eli kirkkomantalin tästä työstä myös perustukseksi. Myös suostuttiin ja päätettiin työ tehtäväksi  henki- eli miesluvun jälkeen talollisilta, torppareilta, käsityöläisiltä ja ittellismiehiltä, sen jälkeen kun kullakin perhekunnalla on miehiä, 15 vuoden iästä 63 vuoden ikään asti. Wiimeiseksi valittiin rakennuskomitea, jonka jäseniksi tilan haltiat maanviljelijä Johan Vilhelm Lindfors Wehmaisista, tilan haltiat Gustaf Gustaanpoika Ali-Penttilä Nevilästä, herastuomari Gustaf Mikkelinpoika Iso Pietilä ja kirkkoväärtti Gustaf Torenius Oukkonen Muurilasta, joidenka välttämätön velvollisuus tulee olemaan, että kohtuullista palkintoa vastaan murhetta pitäävät on mainitun työn toimituksesta ja kaikista siihen kuuluvista asioista.”

Pöytäkirjan loppuun on kirjattu vielä valitusohjeet ja allekirjoittaja on Vanajan kirkkoherra B. W. Wegelius. Toukokuun 31 päivänä pöytäkirjan todistivat seurakunnan puolesta W. Andersson, v. kirkkoherra, Gustaf Torenius, kirkkoväärti, David Eliaanpoika Rekola Uudestakylästä ja Mikkeli Juhonpoika Ylitalo Lietsankoukusta. Kaksi viimeksi mainittua käyttivät puumerkkiä nimikirjoituksena.


Valituksia tuli muutamalta seurakuntalaiselta koskien maksua vanhan manttaalin mukaan. Joka tapauksessa päätös paanutuksesta saatiin vahvistettua. Wilhelm Nålbergin valintaa koskeva päytäkirja on päivätty väärin päivälle 25.9.1865 ja se on siksi liitetty pöytäkirjannidontaan väärään paikkaan. Oikea päiväys on 25.9.1863.

Pöytäkirjat ovat täynnä yksityiskohtia, joita haluaisin lähteä tutkimaan. Kuka on Johan Vilhelm Lindfors Vehmaisten kylästä?  Hän löytyy Junnilan talosta ja olen taas sen ongelman edessä, että olisi aika perehtyä kylän maanomistusoloihin.  Junnilan talo nimittäin häviää kylästä myöhemmin. Johan Wilhelm on syntynyt 1810 Pyhäjärvellä ja hänet mainitaan myös kyläntarkastusmiehenä ja kirjanpitäjänä. Hän on ilmaantunut kylään 1830-luvun lopulla, koska löydän hänet perheineen Rengon rippikirjasta 1837 – 1840 sivulta 69. Mukana on tullut myös nuorempi veli Karl Gustaf Lindfors s. 1813. Talossa on myös yksi renki ja kaksi piikaa.

Kun Johan Vilhelm Lindfors ja vaimo kuolevat 1860-luvun loppupuolella, näen sen ajan rippikirjan sivuilta perheen jäsenten siirtoja muualle, mutta en lähde nyt niitä sen enempää seuraamaan. Olen jo muutenkin taas edennyt harhapoluille. Huomaan vain, kuinka syntymäkyläni historia koko ajan kalvaa minua. Olisikohan joku muu sitä jo tutkinut? Joskus tulevaisuudessa opittuani ja tutkittuani lisää, on näistäkin harhapoluista ehkä hyötyä.

lliä Rengon kirkon vieressä.
Tarkistan asioita yleensä useasta lähteestä, vertailen eri vuosia. Onneksi olen myös vuosien mittaan hankkinut paljon aiheeseen liittyvää paikallishistoriallista kirjallisuutta. Monet termit ovat sen verran vieraita, mutta niihin löytää juuri kirjallisuudesta apua. Nyt olen siis Rengon rippikirjojen ja pitäjänkokouksten pöytäkirjojen  lisäksi käyttänyt lähteenä Rengon ja Vanajan historiaa Tosin Internet toimii nykyään myös suurena apuna. Loppujen lopuksi tieto lisää tuskaani.

Käräjämäellä 1960-luvulla.

Enpä voi muuta sanoa kuin, että aina auttaa kun paneutuu hetkeksi tai pidemmäksi entisajan ihmisten asioihin häivyttääkseen tämän hetken tai aamuvarhaisen mieleen nostattamista oman elämän pohdinnoista.. Kiitos teille omat esivanhempani vuosisatojen takaa!. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti