Käydessäni tänään kaupassa, tällä kertaa kylän S-Marketissa, joka poistuu kuvioista loppukesästä, kun kylään tuleva uusi Prisma avataan, ajattelin matkalla kaikenlaista, koska ajattelen aina jotakin. Olin jo aiemmin päättänyt jättää edellisen lähes valmiin blogipostaukseni julkaisematta. Se tuli mieleeni jo aiemmin ja taas ajaessani kotiin. Auton lämpömittari näytti ulkoilman olevan 0 astetta. Vielä viime viikolla oli reilusti pakkasta. Nämä rankat talvet loppujen lopuksi ehkä nitistävät meidät vanhat ihmiset tai minut.
 |
| 7.3.2016 kotipihalla eli kymmenen vuotta sitten |
Noin 30 vuotta sitten ajelin vielä polkupyörällä kauppaan tai kävelin, jollen jotakin tarvetta varten vuokrannut autoa. Syksyllä 2006 ostin auton. Työmatkani kuljin bussilla ja kirjoitin matkoilla päiväkirjaa. Luin aiemmin kirjoittamaani ja nyt hylkäämääni postausta varten vuosien 2004 jälkeen kirjoittamiani päiväkirjoja. Aluksi innostuin niissä kirjoittamistani asioista, mutta pian aloin masentua, joten kirjoitukseni jäi siihen. Viimeiset vuodet työelämässä olivat todella raskaita, vaikka samanaikaisesti monet ilonpilkut alkoivat nousta esille. Olen kirjoittanut silloisista kotioloistani niin kouriintuntuvasti, että järkytyin ja ihmettelin, miten kestin sen kaiken. Kukaan läheiseni ei uskonut, mitä kaikkea koin ja kestin asuinkumppanini toimesta. Perhehelvettiä on vaikea jakaa omille lapsilleen, se on viiltävää ja hävettävää. Se sattuu vieläkin.
Ajaessani lyhyen matkan kotiin, ajattelin, miten tämä Hyrylän kylä ja ympäristö on muuttunut. S-markettia vastapäätä oli aiemmin Teboil, huoltoasema ja kahvila. Sieltä vuokrasin ensimmäiset autoni, siellä pesin autoni ja vaihdatin renkaat. Kahvilaan kertyi vakioporukoita ja kävin minäkin siellä vaikkakin harvoin. Viime vuosiin saakka kävin pesemässä sen pesuhallissa autoni, tosin harvoin. Sitten sekin suljettiin näiden pakotteiden takia. Taco Bell on nykyään siinä kahvilassa. Siellä en ole koskaan käynyt.
Samassa pihapiirissä S-marketin kanssa oli posti, joka oli minulle erityisen tärkeä sen, koska kirjoitin paljon kirjeitä ja sitten liityin Postcrossing-verkostoon. Ahersin monella tapaa kirjeiden ja postikorttien kanssa. Aloin teettää omia postikortteja. Tutustuin uusiin ihmisiin. Nyt kaikki tähän liittyvä on vain muisto. Jäljellä on mappeja täynnä kirjeitä, myös omani printattuna, tuhansia postikortteja ympäri maailmaa ja iso kasa omiakin postikortteja ja muita käyttämättömiä kortteja. Aloin varhain käydä myös S-marketin talossa olevassa kampaamossa, jossa vieläkin käyn. Kampaajat vaihtuivat vuosien mittaan. Lopuksi olin sitten kampaamon omistajan hoidossa. Hänkään ei viimeksi siellä käydessäni tiennyt, minne hän siirtyy, kun S-market lopettaa. Uudessa Prismassa on tilaa vain parille ulkopuoliselle kaupalle. Jollei sitten S-marketin tilalle tule joku uusi yrittäjä.
S-marketin toisella puolella on McDonald´s, jota olen kyllä vuosien mittaan käyttänyt runsaasti lapsenlapseni Alexin kanssa. Nykyään, jos siellä käyn, niin yleensä käytän autokaistaa.
 |
| Hyrylän keskustaa 19.10.2016 - mikään ei ole enää ennallaan... |
Ajoin eteenpäin. Kaikki vanhat rakennukset Hyryläntien ja Kauppatien välillä on purettu ja tilalle rakennettu suuria asuintaloja. Yksi aina ihailemani talo on vielä tallella. Joskus haaveilin, että siinä olisi ollut kiva asua ja pitää galleriaa. Joku pitikin siellä taidegalleriaa aikoinaan. Jokaisesta kulmasta tulee jotakin mieleen. Kylän asianajajat pitävät näillä kulmilla toimistoaan. Heistäkin on muistoja. Toiselta pyysin apua alkaessani 2009 häätää asuinkumppaniani. Hän oli tietenkin oikeassa sanoessaan, että minulla tuskin oli mitään oikeuksia. Toisen asuinkumppanini valitsi myöhemmin asianajajakseen. Vastapäätä Kauppatiellä oli myös kuntosali, jossa ahersin muutaman vuoden aina sairastumiseeni saakka. Kävin siellä parin naapurissa asuvan ystävän kanssa ja kokeilin kaikkia mahdollisia kuntoilumuotoja.
Samassa korttelissa oli silloin myös Osuuspankin konttori. Nykyään Osuuspankilla on konttori enää vain Järvenpäässä. Toisella puolella tietä oli Nordean konttori, joka muistaakseni oli siinä vielä 2016-2017 saakka, koska jouduin joskus käymään siellä.
Sitten Kauppatie yhtyy Hyryläntiehen. Sen varrella on Hyrylän terveyskeskuksen rakennukset. Muistaakseni jo tänä vuonna aloitetaan rakentaa uutta hyvinvointikeskusta Tuusulanväylän toiselle puolelle Uimahallin ja Monion, lukion taakse. Nekin alueet tulivat minulle tutuksi, kun olin 2014 monta kuukautta evakossa siinä aivan lähellä.
Riittää tällä kertaa. Uskon, että monella muullakin paikkakunnalla on ollut käynnissä samanlainen myllerrys. Useampia tämä aihe ei kiinnosta tipan tippaa, mutta jostakin syystä olen aina ollut kovin kiinnostunut ympäristöstäni ja noteerannut kaikki muutokset ja seuraan edelleen kaavoituksia. Olen myös siirtänyt kuviani Hyrylästä Googlen pilvipalvelussa pitämääni kansioon ”Tuusula”.
Muutin tänne ensimmäisen kerran joulun aikaan 1979. Muutin pois 1990-luvun alkuvuosina muiden perheenjäsenteni jäädessä tänne. Kesällä 2000 muutin takaisin. Hyrylän ympäristöineen on kasvanut niin, että sitä ei paikka paikoin tunnistaisi samaksi paikaksi kuin 1980-luvulla. Kasvu ja uusien asukkaiden virta on valtava. Uusia asuinalueita kaavoitetaan ja osa väestä vastustaa niitä ja haluaa muutoksia. Uusille tuleville asukkaille pitäisi vain pian saada lisää taloja.
Yritän keskittyä jatkossa menneeseen aikaan, koska siitä harva tietää mitään. Aika menee vain mahdottoman lujaa. Oma olotilani on usein vaihteleva, joinakin päivinä en jaksa mitään. Hermostoni rasittui liikaa kirjaprojekteista ja nyt huomaan usein, että aikani alkaa olla vähissä.
 |
| 7.3.2026 kauppaan lähdössä |
Lupasin, että yritän saada esityksen seuraavaan Helsingin Kuolemajärvikerhon tilaisuuteen. Keksin aiheeksi talvisodan, Suomen 100 päivää kestäneen talvisodan, joka nimettiin talvisodaksi vasta myöhemmin. Voi olla, että monet ovat jo kyllästyneet sota-aiheeseen tämän hetken sotaisten tilanteiden takia. Talvisodan päättymisestä tulee 13.3. täyteen 86 vuotta. Yritän kaivella yksityiskohtia, joista keksin jutun juurta, vaikka kuinka paljon. Ehkä käy niin, että esitys onkin jaettava kahteen osaan. Aloitin jo tutkia asiaa sotaa edeltävien neuvottelujen osalta. Pelkästään niistäkin saisi loistavan kertomuksen, jota voisi verrata tämän Ukrainan sodan päättämisneuvotteluihin. Yhtäläisyyksiäkin löytyy.
Kannan suurta huolta kerhomme tulevaisuudesta.
Jatkan blogitekstiäni lauantaina 7.3. Muistaakseni aloitin tämän postauksen kirjoittamisen keskiviikkona. Päivät kuluvat aivan liian nopeasti. Tekemistä kotona riittää niin paljon, etten ole ehtinyt ajatella ulkoilua. Tällä viikolla sää on joka päivä ollut jo reilusti plusasteista.
Torstaina kävin tyttäreni kanssa jälleen syömässä Järvenpään Prisman Buffassa. Loppupäivä menikin lukiessa kirjaa, jonka olin tilannut ja sain postissa. Oli aivan pakko ostaa se, koska kirja koski lapsuuteni kotikylän naapurikylää Rengon Ahoisia. Kirja herätti liian paljon ajatuksia ja paluuta myös sukututkimukseen ja keskeneräisiin kirjoitussuunnitelmiin. Tarkoituksella jätin sen kesken eli vähäksi aikaa lepäämään. Uskon palaavani siihen myöhemmin.
Eilen jatkoin aloittamani talvisotaesityksen suunnittelua lukemalla Eino Pohjamon kirjaa ”Verinen Tanner”. Siinä rinnalla tutkin jo aiemminkin tutkimiani sotapäiväkirjoja Erillisen vahvistetun pataljoona 7:n komppanioiden osalta, johon kirja perustuu kirjailijan osallistuessa pataljoonan jäsenenä taisteluihin. Ne toivat hirveällä tavalla esiin sodan raakuuden venäläisten ylivoimaa vastaan. Ajattelin ottaa sieltä mukaan kuolemajärveläisiä sotilaita ja tilanteita meille tärkeällä alueella äitini kotipitäjän rannikolla, niillä paikoilla, joilla minullakin oli tapana käydä. Siinä menikin koko päivä ja äkkiä oli ilta.
Liitän tähän linkit talvisota-aiheisiin blogeihini aiemmin:
https://unikkopellossa.blogspot.com/2019/11/talvisodan-alkamisen-muistoksi.html
https://unikkopellossa.blogspot.com/2012/10/viesteja-menneisyydesta.html
Tänään olin aloittamassa iänikuista siivousta, joka jäi aloitukseen. Pesin sohvan valkoisen päällyspeiton ja vaihdoin tilalle punaisen. Siinä on pakko pitää peittoa, sillä sohva on Minnin raapimispuu. Tein ruokaa todetakseni samalla, että taas jääkaappi alkaa olla tyhjä. En taida ehtiä tänään kuluttamaan aikaa kaupassa. Tekemäni ruoka riittää myös huomiselle.
On siinä ja siinä, että blogini kohtalo on ollut vaakalaudalla. Tosin moni muukin asia on niin tai näin. En kyllä aio, siis lopettaa. On vain niin paljon, liian paljon muutakin tekemistä. Pöytäni pursuaa papereita, joissa aiheita, mistä aloittaa. Väsyttää ja tekisi mieli ottaa pienet torkut. Joinakin öinä valvon tuntikausia.
Voisinko nimetä tämän tekstin otsikon "Suunnitelmien kaaoksessa". Siltä nyt tuntuu. Tai minulla on liian pieni sielu suuriin suunnitelmiin!
P.S. päästiin lauantaista maanantaihin, kun vasta tänään 9.3. saan tämän julkaistua. Tänään vihdoin pääsin kauppaan. Lauantaina vatsani kipeytyi oudosti, oksensin ja epäilin jopa umpisuolta. Siinä pähkäilin asiaa sekä lauantain ja sunnuntain. Koska minulla ei ole koskaan elämässäni ollut sen kummempia vatsavaivoja, ajattelin sinnitellä alkuviikkoon. Kaiken kaikkiaan en tiedä, mikä aiheutti kivun, nyt se tuntuu olevan poissa. Tämän postauksen alussa läpikäymäni matka kauppaan ja kotiin tuli ajaettua. Kotimatkalla alkoi kaatosade, joka sitten loppuikin.
Voisin muuttaa postauksen nimen olemaan "Elämän ja suunnitelmien kaaosta". Samaan aikaan kehräävä ja keskusteleva Minni-kissa oli minusta huolestunut ja hääri ympärilläni kuin paraskin äiti ikään. Hyvää maaliskuuta kaikille lukijoilleni!
