27.2.2025 torstai
Muistivihot, -kirjat ja -kansiot, niitä riittää. Olen joskus myös blogeissani purkanut niitä. Muistin ainakin 17.2.2023 kirjoittamani Irrallisia merkintöjä 1, jonne tässä linkki. Kaikki pitää paikkansa ja herättää minussa muistoja, jotka ovat surullisen kipeitä. Myös oma vanhenemiseni tulee näkyviin. Se muuten herätti minut tänäänkin kirjoittamaan. Huomaan, että tulee hetkiä, kun kaaos iskee päälleni. En löydä jotakin muistivihkoa, muistiinpanoa. Eilen en löytänyt irrallisilta kovalevyiltä tiettyjen vuosien ennen 2016 valokuvia, jollen sitten ole siirtänyt niitä muualle. Sama ongelma eri muodoissa on monella ikäiselläni, mutta myös nuoremmalla. Palaan siihen aiheeseen myöhemmin.
 |
| Kuva 10.4.2005 on herättänyt paljon keskustelua lapsenlapsenlapsieni kanssa, koska mansikka on heidän äitinsä kädessä |
Kesken jääminen iskee myös aika ajoin. En pysty pelastamaan kaikkea. Nyt voisi tekoäly olla apuna, mutta sillekin pitää asioita valmistella. Siitäkin kerron myöhemmin.
Edessäni on paksu vuoden 2009 alussa aloittamani muisti/ideakirja, josta löydän vaikka mitä. Siellä on alkuja myöhemmin toteutuneille asioille, monille sellaisille, joita olen sittemmin lopettanut. Eläkkeelle lähtö ja jo aiemmin sen lähestymisen, nostattivat minussa hurjan aallon kaikelle tekemiselle, mitä voisin harrastaa. Kirjoittaminen on kulkenut jo kauan mukana. Kaikki ideat eivät pysy päässä, joten niitä on kirjattava jonnekin. Valokuvista kortteja-projekti oli ollut jo pitkään vauhdissa muun postikorttiharrastuksen lisäksi. Äitini ja isäni historia oli tutkittavana. Taidehistorian opiskelu. Monista asioista olen aiemmin kirjoittanut näissä blogeissani ja myös hävinneissä ”Polulle kauas”-teksteissä.
Kirjaan luettavia kirjoja, kommentteja, historiallisia yksityiskohtia, henkilöitä. Ne kaikki pätevät edelleen, vaikken ole aina ehtinyt tutustua jok’ikiseen juttuun.
Missä muuten oli Tuusulan Nykytaiteen museo, jossa avattiin uusi kokoelmanäyttely 22.1.2010 ”Tila-tunne”? Siellä oli esillä 60 maalausta, veistosta, installaatiota ja grafiikkaa. Oliko se entisen kasarmin alueella Olympia-talossa? Tuusulallahan oli silloin Aino Laaksosen kokoelmasta, jonka tämä oli suutuspäissään lahjoittanut Tuusulan kunnalle. Myöhemminhän Tuusula palautti kokoelman Keravalle. Ja sittemmin Tuusula on vähät välittänyt taiteesta. Kohta voisi kysyä myös, missä oli aikoinaan Tuusulan kasarmialue.
Luovuus tarvitsee tilaa…
22.3.2010 kirjoitin jonkun muun henkilön lausahduksen ”kirjoittaminen on tavallaan itsensä häpäisemistä”. Tuttua varsinkin nykyään muillekin kuin minulle. Samalla viikolla olin koko ajan nähnyt leivosia kävelytiellä.
Luin paljon taidekirjoja, myös siksi, että opiskelin parhaillaan taidehistoriaa. Ostin niitä, nappasin lauseita sieltä täältä. Yhtälö, jossa mielikuvitus ja todellisuus punoutuivat yhteen, kiinnosti erityisesti. Ajatus oli kuin minulta itseltäni. Viittasin kirjaan ”Minä palaan jalanjäljilleni”. Nyt olisin valmis luopumaan lähes kaikista taidekirjoistani.
28.2.2025 perjantai
Taas on illansuu. Alex soitti iltapäivällä ja oli halukas tulemaan jälleen yökylään. Se tarkoittaa silloin kahta yötä ja päivää perjantai-iltapäivästä sunnuntai-iltapäivään. Pistin aluksi hanttiin, sillä tarkoituksenani oli tehdä töitä niin, että saisin sukukirjan artikkelit siihen kuntoon, että voisin lähettää ne eteenpäin. Olin pyytänyt apua joidenkin asioiden täsmentämiseen ja sainkin, mutta se tuskin selvensi asiaani mutta aiheutti lisäpohdintaa. Tekstiä pitää siis muotoilla uudelleen. Muut tekstit ovat sikäli valmiita, että vaativat ainoastaan lopputarkistuksen.
 |
| 27.2.2025 Karjalatalon aulassa oli näyttely "Karjalaisevakkojen matkassa vuosina 1939-1945", jota pysähdyimme tutkimaan ennen kerhoiltaa. |
Eilen meillä oli helmikuun Helsingin Kuolemajärvi-kerho, aiheena oli suomalaisten ja venäläisten luonnonsuojeluyhteistyö. Paikalla oli asiantuntija, joka oli toiminut pitkät vuodet yhteistyöorganisaation puheenjohtajana. Mielenkiintoinen ja laaja, ison joukon asiantuntijoita ja muita toimijoita työllistänyt projekti tuli sitten eräänä päivänä päätökseen, kuten arvata saattoi Venäjän tilanteen kärjistyessä jo ennen hyökkäyssodan alkua, jolloin kaikki ulkomaiset toimijat muuttuivat ulkomaisiksi agenteiksi. Kuuntelimme mielenkiintoista esitystä aluksi hiiren hiljaa, kunnes keskustelua alkoi syntyä. Varmaan meistä useimmat eivät olleet kuulleet tällaisesta valtioiden ympäristöministeriöiden välisestä toiminnasta luonnonsuojelun alueella. Saavutukset olivat mittavia ja alueet isoja. Nyt vihreä vyöhyke maiden itärajalla on muuttunut rautaiseksi ja suljetuksi.
Kaiken kaikkiaan kerhoillat ovat aina inspiroivia. Iloitsen muiden tapaamisesta, vaikkemme ehdi paljon jutellakaan. Ystäväni Malla tulee Riihimäeltä iltapäivällä ja juomme ennen Karjalatalolle lähtemistä kahvit. Viime torstai oli minulle jälleen olotilan takia raskas päivä, olin väsynyt ja palelin. Mutta illalla kotiin palatessani veri taas virtasi. Hyvä fiilis on jatkunut myös tälle päivälle. Olen ollut ihmeissäni. Kävin kaupassa ja apteekissa ja postissa. Rupattelin siellä ostaessani uuden satsin Trexan injektioita, olin iloinen, että terveyskeskus oli uusinut reseptin nopeasti. Kaupasta lähtiessäni juutuin keskusteluun käytävällä olevan nuoren miehen kanssa. Kuljin kevyesti.
Olihan kerrankin vähän iloa elämän synkkyyden ja vaivojen välissä. Ajattelin jo eilen, kuinka yhden jalan kipeytyminen vaikuttaa kaikkeen muuhunkin. Kaksi viimeisintä viikkoa on ollut todella aaltoilevaa, välillä takapakkia. Pian en uskalla sanoa asiasta mitään.
 |
| 2.3.2025 |
3.3. maanantai
Postaukseni otsikko oli alun perin Irrallisia merkintöjä 2, mutta koska se olosuhteiden muuttuessa jäi kesken, uusi otsikko on hakusessa.
Värikäs viikonloppu on ohitse. Alexin lähdettyä olin mahdottoman poikki ja nukuin pitkän yön. Lauantain olimme koko ajan menossa, koska halusin vaihtaa autoni rikkoutuneen takalasin pyyhkijän sulan. Ehdotin käyntiä Motonetissa Keravalla. En ole koskaan käynyt ko. kaupassa ja meiltä meni pitkä tovi tutustuessamme liikkeen tarjontaan. Lopulta löysimme paikan, mistä saimme oikeanlaisen sulan. Mutta kuten arvata saattaa, kiersimme koko suuren kaupan läpi ja mukaan tarttui kaikkea muutakin. Olen liian hellämielinen, että sorrun ostamaan Alexin tarvitsemia tavaroita. Itselleni löysin sentään uuden taskulampun. Sitten ajoimme Hyrylään Musti ja Mirri-liikkeeseen ostamaan kissan valjaat. S-kaupan ympäristössä oli hulinaa emmekä käyneet siellä muualla. Kotona sitten Alex yritti totuttaa Minniä valjaisiin. Siinä oli sitten hulinaa kotona aivan riittävästi.
Tällaiset viikonloput ovat minulle lähinnä ruoasta huolehtimista, jälkien korjaamista ja päivän päätteeksi olen niin väsynyt, että mieluiten kaatuisin suoraan sänkyyn. Keskustelumme loppuvat usein siihen, että maailmamme ovat mahdottoman kaukana toisistaan. Keskustelemme toki paljonkin, mutta kyllä siinä korostuu se, että ikäeromme on 65 vuotta. Tiedän kyllä jättäväni häneen vaikutuksen, koska olemme olleet kiinteästi toistemme kanssa koko hänen ikänsä ajan.
Tällä viikolla on useita sukuseuran kokouksia, sukukirjaa koskeva ja varsinainen hallituksen kokous. Onneksi juuri nyt ei ole ongelmia sään suhteen. Jo pitkään on vallinnut keväinen sää, lumi on poissa ja lämpötilat lähes koko ajan plussan puolella. Se helpottaa olotilaani. Odotan tervehtymiseni edistyvän, jotta ainakin jo huhtikuussa pääsen luonnon keskelle liikkumaan. Toipuminen vaikuttaa positiivisesti myös kaikkeen muuhun, käsien ja jalkojen toimintaan, näkemiseen ja autolla ajamiseen.
Ja tärkeätä on myös saada setvittyä arkistojani ja viimeistellä keskeneräiset asiat, mihin jaksamiseni ei ole kuukausiin riittänyt. Miksi ihminen kerää kaikenlaista liiallisuuteen asti ja sitten kun on aika karsia, se onkin vaikeata tai mahdotonta, koska ei enää jaksa? Aina on tärkeämpää tekemistä, joka positiivisten puolien lisäksi olla toisinaan kuormittavaa ja ahdistavaa, mikä taas vaikuttaa terveydentilaan.
 |
| 1.3.2025 |
Vihdoin saan tämän julkaistua. Hengästyneenä toivotan kaikille lukijoilleni hyvää kevättä. Juuri nt 4.3. aamupäivällä aurinkokin paistaa pitkästä aikaa.
