Kylässä Karjalaisissa 1825

Karjalan tietokantasäätiön Viipurin linnalääniä käsittelevän luvun mukaan:  ” Vuonna 1634 ryhdyttiin laatimaan henkikirjoja, joihin merkittiin kaikki henkirahaa maksaneet ihmiset. Vuonna 1656 vapautettiin henkirahasta alle 15-vuotiaat ja yli 63-vuotiaat maata viljelemättömät henkilöt. Ikärajat säilyivät voimassa yli kaksisataa vuotta, sillä vuonna 1865 alaikärajaa nostettiin vuodella.”

Henkikirjojen ruotsinkielinen nimitys mantalslängd (manttaaliluettelo) vakiintui 1600-luvun jälkipuoliskolla nykyiseen käyttöönsä ja sillä myös alkaa se Viipurin läänin henkikirja, jota tässä kirjoituksessani käsittelen.  Vanhan Suomen alue oli tuolloin äskettäin yhdistetty muuhun Suomeen osana autonomista Suomen suuriruhtinaskuntaa Venäjän keisarikunnassa.  Nikolai I oli tullut Venäjän keisariksi 1825.

Viipurin läänin henkikirjat, joita alettiin uudelleen laatia vuodesta 1818 lähtien podusniemaksun (Venäjällä käytössä ollut henkivero) kantoa varten, ovat 1800-luvun alkupuolella maan muiden osien henkikirjoja täydellisemmät.  Siten on Jääsken kihlakunnan henkikirjoissa 1800-luvun alkuvuosikymmeninä enemmän väkeä kuin väkilukutauluissa. Viipurin läänin henkikirjoihin otettiin koko väestö, ja niissä ilmoitetaan henkilöiden ikä tai syntymävuosi. Myös henkilönnimet on merkitty näkyviin aviovaimojen muodostaessa kuitenkin poikkeuksen, sillä heidät ilmoitettiin merkinnällä mh (= med hustru) ja tiedolla iästä.  Olen lainannut tiedon linkin takaa löytyvästä lähteestä ja sieltä löytyykin perusteellista tietoa Suomen alueen henkikirjoista (mm. teksti Henkikirjat henkilöhistoriallisena lähteenä. Fil.lis. Eljas Orrman, Helsinki. Suomen Sukututkimusseura).   Tässä vielä linkki arkistolaitoksen sivulle, jossa on yleistä tietoa henkikirjojen käytöstä sukututkimuksessa ja myös edellä mainitsemani teksti.

Kun henkikirjoituksen aika vuonna 1825 oli käsillä, kirjoihin ja kansiin kirjattiin alla olevia tietoja. Edellä mainitsemastani tekstistä löytyy tietoa, miten se kulloinkin tapahtui. 1825 pitäjissä  joko järjestettiin erillisiä tilaisuuksia, jonne perheen pää meni ilmoittamaan tiedot tai asia hoidettiin kirjallisesti.  En käy tässä kirjoituksessa läpi sitä, kenestä maksettiin veroa vaan tutkin lähinnä ihmisiä ja hiukan heidän kohtaloaan.

Tammikon symboli

Vuoden 1825 henkikirjoitus toimitettiin jo edellisen vuoden marraskuussa. Se on päivätty 18.11.1824. Tässä linkki kyseiseen henkikirjaan. Sen ovat todistaneet  seuraavat henkilöt:  henkikirjoittaja itse (en saa nimestä selvää),  Bertil Öfvesti eli Evesti, lautamies Pihkalasta ja Staffan (Tahvo) Sipronen, kirkon kuudennusmies Siprolasta ja Martin Sirkiä, kirkon kuudennusmies Karjalaisten kylästä. Kaikki kuolemajärviset ovat allekirjoittaneet henkikirjan puumerkillään.

Löydän kaikki allekirjoittaneet luottamusmiehet omista sukututkimuksistani. Bertil Erkinpoika Evesti (1774-1847) on tuntemani Sinikka Evestin suora esi-isä viiden sukupolven takaa. Tahvo Sipronen  (1760  -1829) on tuntemani, kesällä 90 vuotta täyttäneen Heimo Rumpusen esi-isiä.  Martti  Antinpoika Sirkiä (1785 – 1860) on Sirkiän sukua, johon minäkin kuulun. Häntä perheineen käsittelen tämän tarinan myöhemmässä vaiheessa.

Ote vuoden 1825 henkikirjasta Kuolemajärven Karjalaisten kylän talon n:o 1 osalta:

RIVI 1 Yrjö Iisakinpoika Leppänen ja Katriina Erkintytär Kirjosen perhe (hemman 2/15, mantal  1/18)

Karjalaisten kylän Sirkiän Nro 1:ssa asui tuolloin mm. Yrjö Iisakinpoika Leppänen (Jöran Isacsson Leppänen) , joka oli syntynyt  1771 ja oli tuolloin 53- vuotias.  Vaimoa ei nimetty noihin aikoihin henkikirjaan, mutta tekemästäni sukuselvityksestä käy ilmi, että hän oli Hatjalahden Kirjosen talosta Erkki Simonpoika Kirjosen tytär Katriina, joka oli syntynyt 1773.

Yrjö Leppäsen osuus Sirkiän talosta lienee perustunut siihen, että hänen äitinsä Katriina Tuomaksentytär (Sirkiä) oli lähtöisin tästä Karjalaisten kylän talosta. Katriina oli mennyt naimisiin Uudeltakirkolta kotoisin olevan Iisak Pietarinpoika Leppäsen kanssa. Katriina on vihitty Iisakin kanssa 1762 ja pariskunta on saanut ainakin viisi lasta, jotka kaikki ovat syntyneet Karjalaisten kylässä. Katriinan isä on ollut Tuomas nimeltään, mutta en ole vielä pystynyt täysin selvittämään, kuka on tämä Tuomas.  Alla aiheesen liittyviä pähkäilyjäni.

Tuomas  Yrjönpoika Sirkiä on syntynyt 1733 ja näin ollen  hän on liian nuori ollakseen Katriinan isä.  Iisak ja Katrina ovat molemmat syntyneet myös 1730-luvulla.  Olen epäillyt myös noin 1706 syntynyttä Agneta Simontytär Sirkiää Katriinan äidiksi. Tämä oli mennyt avioon 1726 Kipinolan kylästä olevan Tuomas Markuksenpoika Kipinoisen kanssa ja he saivat kaksi lasta. Näistä 1735 syntynyt Markus Tuomaksenpoika meni 1765 naimisiin erään Charin Simontyttären kanssa Kolkkalan kylästä. Tämä on syntynyt  myös 1735 ja ollut aiemmin naimisissa Antti Nilsinpoika Kolkkasen kanssa.  

Yksi olettamus on, että Katriina olisikin ollut Lauri Matinpoika Sirkiän leski. Lauri Matinpoika kuoli vain 24-vuotiaana. Karjalaisten kylästä oleva Lauri Matinpoika meni 1760 naimisiin Uudenkirkon Jäppilästä kotoisin olevan Katriina Tuomaksentyttären kanssa. Kun Lauri kuoli, leski Katriina nai  1762 Isak Leppäsen Uudeltakirkolta. Oletan hänen siis olleenkin Anttalaisen sukua (äiti Kipinoisia), joka levisi myös Karjalaisten kylään.  Aiemmat sukuyhteydet Sirkiän sukuun oikeuttivat tämän haaran tilan omistukseen.

  

Tämä viimeisin vaihtoehto tuntuu oikeimmalta, mutta saatan silti olla väärässä enkä ole ollenkaan varma, että edes löydän tämän parempaa ratkaisua.

Yrjön Leppäsen isä Iisak Pietarinpoika ilmestyi  siis Sirkiän taloon naituaan 1762 Katriina Tuomaksentyttären.  He muuttivat kuitenkin takaisin Uudellekirkon Reskjärvelle,  jossa aikanaan myös kuolivat. 

Yrjön veljet Johannes ja Paul muuttivat myös Reskjärvelle ja menivät uusikirkkolaisten naisten kanssa naimisiin. Vanhin sisaruksista 1764 syntynyt Maria meni naimisiin Inkilän kylästä olevan Tuomas Aataminpoika Inkisen kanssa ja heidän lastensa kautta suvut jatkuvat Kuolemajärvellä. 

Reskjärvi mainitaan useimmiten Rieskjärveksi, mutta sellaista kylää ei liene myöhemmin enää ollut. Rieskjärvi sijaitsee keskellä Uudenkirkon pitäjää aivan Halolanjärven etelä-itäpuolella eikä sellaista kylää edes mainita myöhemmin olleen. Lähistöllä on mm. Kirstinälän, Pispalan ja Keppolan kylä. 

Naiset eivät tuohon aikaan ole kovin suosittuja asiakirjoissa  ja virheitä tuli helposti myös isän nimeen.  Syntymäajatkaan eivät naisten osalta olleet kovin tärkeitä.  1825 henkikirjan käsiala on koukeroisempaa kuin edellisen viisi vuotta aiemmin tehdyn, jota oli paljon mieluisampi lukea.  Kuolemajärvi kuului tuohon aikaan Viipurin läänissä Kuolemajärven kappeliin ollen osa Uudenkirkon pitäjää Rannan kihlakunnassa.

Samassa taloudessa asui myös Yrjön poika Tuomas Leppänen, tämän vaimo Eeva Tahvontytär Hietanen  ja näiden 6-vuotias poika Mikko.  Lisäksi vahvuuteen kuuluivat myös kaksi muuta Yrjön aikuista lasta, Simo 23 vuotta ja Erkki 19 vuotta, joista seuraavaksi:

Tuomas Yrjönpoika Leppänen ja Eeva Tahvontytär Hietanen (Laasonen)

Sirkiän talon kohdassa rippikirjassa Eevan kohdalla luki Hietanen, josta päättelin, että sukunimi olisi Hietanen.  Kun jatkoin tutkintaa, löysin kylästä yhden Tahvo Antinpojan, mutta Eevaa ei hänen lastensa joukossa ollut. Oli käytävä koko Hietasen kylä läpi. Eeva löytyi Tahvo Antinpoika Laasosen ja Saara Erkintyttären lapsista.  Syntyneiden luettelo vahvisti asian, mutta samalla syntymävuosi vaihtui 1799:stä (Karjalaisten kylän rippikirja)  ja 1798:ksi.  Usein rippikirjaan onkin merkitty syntymävuodeksi seuraava täysi vuosi, mikä kannattaa muistaa, kun lähtee etsimään vaikkapa Hiskin kautta oikeaa henkilöä.

Leppäsen Tuomas oli sentään jo 1820 ehtinyt mennä naimisiin Eeva Laasosen  kanssa. Henkikirjan mukaan  molemmat olivat saman ikäisiä, vasta 18 –vuotiaita. Todellisuudessa Eeva lienee ollut melkein tasan kaksi vuotta vanhempi kuin Tuomas. 

Tutkimusta tehdessä on kaikki paikallinen tieto on tärkeätä. Miten yleensä tutustuttiin, kuinka kaukaisesta kylästä puoliso löytyi? Kuolemajärven historian mukaan (s. 576) Hietasen kyläksi kutsuttiin Laasolan kylää, koska siellä asui paljon Hietasia. Tässä ote kylässä ennen sotia asuneiden Elsa ja Tauno Rusin kuvausta kylästä (Kuolemajärven historia):

”Hietasen kylä eli virallisesti Laasola no 2 sijaitsi Kuolemajärven länsirannalla Kolkkalan ja Pentikkälän kylien välissä. Järven toisella puolella näkyi Pappilanniemi ja Kirkkoniemi. Kylän pellot sijaitsivat pääasiassa kylän ja Koiviston radan välissä, mutta radan toisella puolella oli Heinäsiin niitty ja Sotkan pellon rata katkaisi. Kylään kuului Yläkylä maantien varrella ja Alakylä järven rannassa. Koulua kylän lapset kävivät Kolkkalassa. ja lähin kauppa oli asemalla Pentikkälässä, mutta talvella pääsi myös jään yli kirkolle kaupalle. Myös Koiviston kauppalassa käytiin kaupassa ja myytiin maataloustuotteita.”

Kun luen kuvauksia paikoista, unohdun taas pitkäksi toviksi netin karttojen ääreen. Kyllä siellä Laasolan kylän paikalla on nytkin asutusta. Terijoen- Koiviston rata rakennettiin sotavuosina 1914 – 1916 Koivistolle suunnitellun venäläisen sotasataman tarpeisiin. Mielenkiintoista. Mitenköhän radan on sittemmin käynyt? Linkin takaa löytyy aikataulu vuodelta 1918. Matkan pituus oli 73 km. Rata sai jatkoa Koivistolta Viipuriin, kun jatko-osuus avattiin 1925.  Koivisto yhdistettiin Suomen rataverkkoon vuonna 1916, jolloin Terijoen–Koiviston-rata valmistui. Vuonna 1925 puolestaan valmistui rataosa Koivistolta Viipuriin.  Rata lienee ollut kovin merkityksellinen rantakylien asukkaille.

Simo Yrjönpoika Leppänen ja Helena Paulintytär Brusi

Kun katsomme hiukan eteenpäin tulevaan aikaan niin Simo Yrjönpoika Leppänen avioituisi seuraavana vuonna 1826 Helena Paulintytär Rusin  kanssa ja he saisivat kaksi lasta Paulin ja Katriinan ennen Mikon varhaista kuolemaa 28-vuotiaana 1831 keuhkon vesipöhöön. 

Helena avioitui myöhemmin uudelleen 1840 Muurilan kylästä olevan Abraham Johaninpoika Muurisen kanssa ja sai tämän kanssa vielä kaksi tytärtä.  Helenan syntyperää on vaikea selvittää tarkalleen, mutta kaiken todennäköisyyden mukaan hän Paul Henrikinpoika Rusin nuorin lapsi (s.  1804). Kuitenkaan en löydä häntä syntyneiden luettelosta. Kun hän kuolee seitsemänkymmenenkahden vuoden iässä 7.2. 1877, hänen syntymäaikansa on 22.6.1804, jona päivänä on syntyneiden luetteloon kirjattu syntyneeksi Jeremias Rumpusen ja Ulrika Peterintytär Valkosen vanhin lapsi Helena. Olisiko tapahtunut kirjausvirhe? Hänen kumminaan on ollut Yrjö Leppänen, tulevan miehen Simo Yrjönpojan isä. En löydä häntä Jeremias Rumpusen lasten joukosta lastenkirjastakaan. Jeremias Rumpunen löytyy tämän kertomuksen viimeisenä, jossa pähkäilen hänen osuuttaan Karjalaisten kylän talosta n:o 1. 

Välillä joutuu auttamatta sivuraiteille. Olin jo jatkamassa eteenpäin, kun huomasin tuossa edellisessä eli  1820 henkikirjassa mielenkiintoisen asian.  Kuolemajärven kohdalle oli kirjattu juuri ennen Karjalaisten Sirkiän taloa ja Leppäsen perhettä  Staffan Andersson Laasosen perhe. Tämä sotkee minut täysin, koska erehdyn kuvittelemaan sen olevan em. Eeva Laasosen perhettä.  Oikea Laasosen tai Hietasen perhe lienee edelleen Laasolan/Hietasen kylässä.  Tämä harharetki saa minut selvittämään, että Eevan äiti on Saara Erkintytär Hiiva Hatjalahdesta. Koko lapsikatras, myös Eeva löytyvät täältä. Hietaset ja Laasoset lienevät kuitenkin samaa sukua. Pitää aina katsoa parikin kertaa, millä sukunimellä he esiintyvät.  Jääköön tämä tällä kertaa tähän.

Hiivat taas liittyvät omiin esivanhempiini sikäli, että isoisäni äidin 1850 syntyneen Eeva Kirjosen isän Taavetin äidin Maria Jaakontytär Kirjosen äiti oli Margareta Erkintytär Hiiva s. 1768 eli edellä mainitsemani Saara Hiivan sisar. Sivupoluilta voi aina löytää jotakin mielenkiintoista. Siksi sukututkimus on niin koukuttavaa.

Olen tekstissä suomentanut osan nimistä, jotka henki- ja kirkonkirjoissa on ruotsinnettu. Toteutan siinä opettajani Teuvo Ikosen oppia. Emme voi kuitenkaan olla täysin varmoja, mitä muotoa on käytetty, tuskin kuitenkaan sitä ruotsinkielistä.  Asiakirjoihin on toki kirjoitettu ne ruotsinkieliset nimet.  Walborg oli kovin yleinen naisen nimi noihin aikoihin. Sen olen useimmiten kääntänyt Valpuriksi, Vapuksi ja Varpukin on ollut käytössä.

Muut asukkaat 1820 – 1825

RIVI 2   Karjalaisten kylän Sirkiän Nro 1: n  (hemman 4/15, mantal  1/9 ) seuraavassa osassa asui  Martti Antinpoika Sirkiän suurperhe, johon kuuluu 15 henkeä:

·        Martti Antinpoika Sirkiä 39 v – on syntynyt 1.10.1785. Henkikirjaan merkitty 65-vuotiaaksi?

·        vaimo 34 v  Henkikirjaan merkitty 40-vuotiaaksi? – Justiina Ristontytär Lerkki on syntynyt  28.1.1790.

·        lapset  Sigfrid 11 v ( 3.6.1813) , Gabriel 9 v (16.2.1815), Christina, p. o. Christian  7 v (15.3.1818), Samuel 6 v (20.3.1820), Eeva  1 v (5.12.1822)

Martti ja Inkilän kylästä oleva Justiina Lerkki ovat avioituneet 9.12.1806, kun Justina on ollut vasta 16 vuotias.  Olen sukuselvitykseen kirjannut ensimmäiseksi lapseksi Mikon, joka on syntynyt 8.9.1809, mutta tämä on kuollut  ennen kuin on täyttänyt 7 vuotta eli 2.7.1818  isorokkoon  (koppor).  Sigfridiä ja Gabrielia odottavat tulevaisuudessa myös rankat kohtalot;  Sigfrid kuolee 26-vuotiaana keuhkotautiin ja Gabriel  34-vuoden iässä 29.1.1850 jäätymällä kuoliaaksi. Merkintä on epäselvä, mutta samalle päivälle on kirjattu muitakin kuolleeksi, joten kysymyksessä lienee jokin tapaturma.

Muita lapsia on henkikirjaan kirjattu  Risto (Kristian) 7 vuotta,  Samuel 6 v ja Eeva 1 v. , joista Risto ja Samuel avioituvat ja jatkavat sukua. Eeva kuolee vielä vuoden 1825 aikana yskään.  

Justina Ristontytär Lerkin taustoista löytyy tietoa Kuolemajärven historian sivuilta 90 alkaen. Hänen isänsä Risto Tahvonpoika Lerkki oli valistunut talonpoika, joka osallistui Kipinolan järven laskun toteuttamiseen 1813 ja tuli siitä myös muutaman muun kanssa palkituksi.

Martti Antinpoika Sirkiä toimi  Kuolemajärven kappelin kuudennusmiehenä 1825 – 1860 eli kuolemaansa saakka. Hän kuoli munuaistautiin 74-vuotiaana. Kuudennusmiehiä kutsuttiin myös nimellä seksmanni. Tässä luottamustoimessa henkilö kuului kappelin hallitukseen tai kirkkoraatiin, joka oli pitäjänkokouksen alainen elin. (Kuolemajärven historia s. 174) Martti Sirkiän aluetta oli nk. Rantapiiri. Piirit vahvistettiin 1811 ja siitä lähtien kuudennusmiesten toimiaikoja voi seurata vuoden tarkkuudella.  

Kuolemajärven historia kertoo sivulla 175 Kuolemajärven kolmen piirin kuudennusmiehet. Järjestelmä muuttui 1869 uuden kirkkolain tullessa voimaan. Tällöin kuudennusmiehet siirtyivät kirkkoneuvostoon.  Kuudennusmiehet alkoivat 1781 alkaen saada palkkaa koko siihen saakka kuluneelta ajalta rupla mieheen ja siitä lähtien 32 kopeekkaa vuodessa.  Palkkiota korotettiin myöhemmin ja 20.8.1854 pitäjänkokous vahvisti palkkion puolentoista hopearuplaan vuodessa.

Muut asukkaat Martti Sirkiän taloudessa:

·        Taavetti, isännän veli  37 v, Taavetti Antinpoika Sirkiä  s. 28.12.1787 ja kuollut  4.7.1834

·        edellisen vaimo Walborg  35 v, Vappu Juhanintytär Kirjonen (1789-1854)

·        lapset  Antti 6 (26.10.1818), Sakari (20.1.1821),  Henrik 1 v (22.2.1824)

Taavetti ja Vappu, joksi Walborgia lienee aikoinaan kutsuttu olivat avioituneet  12.2.1809, jolloin morsian on ollut 20 vuotta täyttänyt. 

Vappu Juhanintytär Kirjonen on muuten aiemmin mainitsemani isoisäni äidin Eeva Taavetintytär Kirjosen isän Taavetin isän  Gabrielin sisar eli Eevan täti. Tästä kirjoituksesta ei tule koskaan valmista, kun aina palatessani huomaan uusia yhteyksiä henkilöiden välille.  

Lapsien osalta henkikirja auttaa erään mysteerin osalta. Taavetin ja Vapun ensimmäinen lapsi on syntynyt  11.1.1811, mutta hänen kuolemastaan en ole onnistunut löytämään tietoa. Jos hän poissa vuoden 1820 henkikirjasta, hän on todennäköisesti kuollut. 1818 henkikirjassa häntä ei myöskään ole.

Edellisen henkikirjoituksen 1820  jälkeen lapset Tahvo ja Leena ovat kuolleet keväällä huhtikuussa peräjälkeen, Tahvo 7-vuotiaana ja Leena eli Helena  4-vuotiaana.  

Antin ja Sakarin osalta suvut jatkuvat nykypäiviin saakka. Henrik kuolee 31-vuotiana käsittääkseni naimattomana.    

Myöhemmin syntyy vielä Simo 1827, joka elää sisarussarjasta vanhimmaksi ja ehtii nähdä 1900-luvun alkamisen. Hänen ja Maria Mikontytär Soitun kaikki lapset kuolevat pieninä. Heistä olen kirjoittanut blogissani 19.11.2014 otsikolla ”Elämää 1800-luvulla.”

Bertil Antinpoika Sirkiä , isännän veli 33 v (25.7.1791)  ja Kaarin 28 v ( 3.10.1796) ja heidän lapsensa Jooseppi  8 v (18.9.1816) ja Abram 6 v (21.11.1819)

Bertilin vaimo on hänen veljensä Martin vaimon Justina Ristotytär Lerkin nuorempi sisar Kaarina Ristontytär Lerkki.  Avioliitto on alkanut  12.12.1813, kun Kaarina  on ollut 17- vuotias. 

Jooseppi-pojan kautta suku tulee jatkumaan nykypäiviin. Hän menee naimisiin sirpaleserkkunsa Maria Yrjöntytär Sirkiän s. 1823 kanssa ja heistä tulee suuren suvun esivanhempia. Näiden joukossa on monta nykyään tuntemaani henkilöä.

RIVI 3 Margaretha Sirkiä  s.  1765  hemman 1/10 ja mantal 1/24

Tässä on sitten Margaretha Kampari,  66 vuotta, esiäitini, Tahvo Yrjönpoika Sirkiän leski. Tahvo on kuollut 1821.  Margarethasta ja hänen jälkipolvistaan olen kirjoittanut blogissani  ”Esiäiti nimeltä Margaretha” 17.2.2015, johon pääset tästä.

Tuolloin 1825 henkikirjan mukaan samassa taloudessa asuvat:

Margarethan ja Tahvon nuorin poika Jooseppi 20 v.  Jooseppi on syntynyt 1803 ja avioituu 1825 naapurista olevan samana vuonna syntyneen Helena Paulintytär Kukon kanssa. Tämä löytyy henkikirjasta isänsä Påhl, Paavo, Paul Juhonpoika Kukon taloudesta. 

Taloudessa asuvat lisäksi ottolapset Justina 29 v ja Tuomas 26 v. Heidän isänsä oli Margarethan ensimmäinen aviomies Johannes Danski.  Mutta heistä olen kertonut jo edellä mainitsemassani blogissa.

Lisäksi perheeseen on kirjattu renki Matti Rumpunen 18 vuotta.  Hän lienee ollut Matti Jeremiaanpoika Rumpunen, joka myöhemmin meni naimisiin Beata Nuutintytär Rumpusen kanssa. Heidän ainoa eloonjäänyt lapsensa Regina meni myöhemmin naimisiin Risto Antinpoika Luukkosen kanssa.  Luukkonen tai Rouvali, nimet vaihtelevat. Nimenvaihdoksiin voi olla omat syynsä.

RIVI 4  Matti Juhonpoika Sirkiän leski Kerttu  44 v  hemman 1/8  ja mantal  5/48

Taloudessa asui pari vuotta aiemmin leskeksi jääneen Kerttu Erkintytär Pentikäisen lisäksi  seuraavat henkilöt:

Yrjö Matinpoika Sirkiä s. 1793 poika Matti Juhonpojan ensimmäisestä avioliitosta Saara Yrjöntytär Wossin kanssa.

Eeva Tuomaksentytär Inkinen s. 1802, edellisen vaimo

Maria s. 1823,  edellisten lapsi.

Eeva Tuomaksentytär Inkinen tuli Inkilän kylästä, mutta hänen äitinsä oli aiemmin mainitun Iisak Leppäsen ja Katriina Sirkiän tytär, Karjalaisten kylässä  1764 syntynyt Maria Iisakintytär Leppänen eli rivilllä 1 mainitsemani Yrjö Iisakinpoika Leppäsen  sisar.

Yrjö Matinpoika Sirkiän ja Eeva Inkisen vanhimmasta tyttärestä 1-vuotias Mariasta  s. 1823 tuli tulevaisuudessa suuren suvun esiäiti. Hän meni 1843 naimisiin Jooseppi Bertilinpoika Sirkiän kanssa,  joka onkin mainittu rivillä 2.  Heidän lapsistaan ja näiden jälkipolvista kerron toisella kertaa.

Taloudessa asustaa myös Yrjön vielä naimaton 27-vuotias  veli Abram Matinpoika Sirkiä. Hän tulee parin vuoden päästä avioitumaan saman kylän tytön Helena Yrjöntytär Tähkäpään kanssa. He saavat yhden tyttären, joka myöhemmin avioiduttuaan Rusin sukuun saa miehensä kanssa kaksi tytärtä, jotka molemmat kuolevat lapsina.

Lisäksi talossa on Matin ja Kertun avioliitosta syntynyt 19-vuotias tytär Agneta Matintytär Sirkiä s. 1804. Hän menee 1828 naimisiin Matti Kallenpoika Rusin kanssa ja he saavat  ainakin kaksi lasta, Tuomaksen ja Katariinan, joista Katariinan pojan Samuel Jaakonpoika Soitun tyttären jälkeläisiä on muun muassa Kuolemajärvisäätiössä toiminut Ossi Muurinen.

Rivi 5 Fredric Sirkiä  44 v med hustru 39 v hemman  ¼   mantal 5/48

 

Fredrik Juhonpoika Sirkiä, Juho Matinpoika Sirkiän poika, joka on syntynyt 1780. Edellisellä rivillä mainittu jo edesmennyt Matti Juhonpoika oli hänen vanhempi veljensä. Vaimo oli Saara Eliaantytär Kilkki s. 1785. Henkikirjassa on mainittu Katriina 17 v, Valborg  9 v , Taavetti 6 v, Justina 1 v. 

Koko perhe kuolee sukupuuttoon. Vain Justina elää aikuiseksi, synnyttää 1861 aviottoman tyttären, joka kuolee. Justina elää 75-vuotiaaksi ja kuolee 1901. Fredrik Sirkiä ja vaimonsa elävät kuitenkin pitkän elämän. Fredrik kuolee 1858 ja vaimo Saara 1859.

Taloudessa asuu myös Fredrikin veli Påhl, jota kutsun Paavoksi s. 1797.  Hänen vaimonsa on Saara Kilkin sisar  Katri s. 1794. Lapsia henkikirjassa on Maria 8 v ja Agnes 6 v. 

Tästä 1821 syntyneestä Agnetasta tulee myös ison suvun esiäiti hänen mentyään naimisiin  Vilhelm Gabrielinpoika Kukon kanssa 1838.  Jälkipolvissa on hyvin tuntemiani Kukkoja ja Sirkiöitä. Mutta ehkä käsittelen ne joskus erikseen.  Henkikirjassa Agnesista lähtee niin hienot koukerot, ettei mikään ihme, että hänestä tuli niin tärkeä henkilö. Agneta muuttuu myöhemmin Auneksi. Aune Kukko kuolee vanhuuteen 88-vuotiaana  1909. Hänen miehensä on kuollut jo ammoin  vain 40-vuotiaana  keväällä 1854 kuumeeseen, jolloin kaikki lapset, tyttäriä kaikki olivat vielä alaikäisiä.

Rivi 6 Påhl Andersson Bentikäinen 41 v  med hustru 45 v hemman 1/8  mantal  5/96 

Paul Antinpoika Pentikäinen s. 1784 on mennyt 1804 naimisiin Mikko Juhonpoika Sirkiän lesken Hanna Sakarintytär Kirjosen s. 1778 kanssa.  Mikko on kuollut edellisenä vuonna eli 1805.  Sakari Mikonpoika Sirkiä s. 1803 on henkikirjoitusvaiheessa 21-vuotias.  Hänen jälkeläisiään oli  mm. Väinö Korpitaival entinen Kukko, joka eli melkein 100-vuotiaaksi ja Osmo Kivikkoja ent. Kukko, joka on Sirkiän sukuseuran hallituksen jäsen.

Paul Pentikäinen ja Hanna saivat myös yhteisiä lapsia, joista seuraavat on mainittu henkikirjassa Gabriel  s. 1809 on 16 v,  Valborg s. 1812 on 12 v, Maria s. 1815 on 9 v,  Helena s. 1821 on  6 v. Kaksi muutakin lasta on syntynyt Marian ja Helenan välillä, mutta he lienevät kuolleet.

Rivi 7 Jeremias Rumpunen 61 v med hustru 51 hemman 1/8  mantal 5/96

Mäkitupalainen Jeremias Tahvonpoika Rumpunen on syntynyt 1766 Juvan sahalla Tahvo Antinpoika Rumpusen ja Maria Juhontyttären nuorimpana lapsena. Marian sukunimi on ollut hänen kuollessaan 1776 Kolkkalan kylässä myös Rumpunen, mikä pistää minut ajattelemaan, että jospa Tahvo Antinpoika on ottanut vaimonsa sukunimen ja hän olisikin alun perin Sirkiän sukua.  En ole kuitenkaan vielä löytänyt mitään, mikä puhuisi tämän asian puolesta. En ole muutenkaan vielä niin oppinut, että osaisin tulkita maanomistusoloja riittävästi. 

Rumpusten suku tekee kierroksia myös Uudellakirkolla. Yhteydet Sirkiän sukuun saattavat olla syntyneet jo aiemmin. Kuka on salaperäinen Valborg Tuomaksentytär? Hän voisi olla se, joka yhdistäisi asioita. Tutkittavaa riittää enkä voi olla edes varma, että koskaan pystyn täysin ratkaisemaan asioita.

Olen kirjannut itselleni jossakin vaiheessa, että Simo Yrjönpoika Sirkiällä olisi saattanut olla veli Antti Simonpoika, joka on syntynyt noin 1690 ja kuollut 28.5.1764.   Rippikirjassa 1778 – 1786 Rumpusen perhe löytyy vielä Kolkkalan kylästä.  Kaikki lapset ovat syntyneet Tahvon ensimmäisestä avioliitosta.  Suku ei katkea vielä hänen lapsiinsa. Toinen puoliso 1776 lähtien Kaarina Simontytär on lähtöisin Hietasesta. Vaikea selvittää heidän taustojaan. 

Jeremias on mennyt 1801 naimisiin Ulrika Peterintytär Valkosen kanssa. Suku jatkuu heidän poikansa Matin tyttären Reginan kautta Luukkonen-nimellä.

Lopputulema

Ajan kuluessa osa asioista selviää, kun jaksan yhdistellä asioita ja sukuja. Henkikirjat ovat myös oiva apu tässä asiassa. Maanomistusolojen tutkiminen on iso projekti, johon toivottavasti joskus löydän aikaa.

Jos sinua kiinnostaa, voit täällä  käydä katsomassa, millaiselta alueella näyttää  tänään.

P.S. Kun klikkaat jotakin alleviivattua hyperlinkkiä, se avaa uuden välilehden eikä hävitä vanhaa kuten usein eri paikoissa surfatessa käy.

Kaikki kuvan naiset ovat pikkuserkuksia ja samaa sukua.