Yhteenveto

Tuntuu hyvältä, kun saa jonkin työn tai tehtävän liikahtamaan eteenpäin. Moni asia onkin, muuttoni, siihen valmistautumisen, toteutumisen ja suoraan sanoen mahtavan hullunmyllyn johdosta saanut odottaa sellaista hetkeä, että jaksaisin keskittyä. Kirjoittaminen tulee sitten joskus kaiken muun jälkeen, kun pieni hiljainen inspiraation poikanen alkaa aamuvarhaisella kolkuttaa mielessäni. Kunhan tänään sain ensin kehiteltyä uuden sivun Wordpressin blogisivustolle Helsingin Kuolemajärvikerhon tiedottamista varten, saatoin hyvillä mielin alkaa kirjoittaa vai oliko se kirjoittamaan. Monta aihetta ja asiaa pyörii levottomassa mielessäni ja tästä bloggauksesta saattaa tulla aikamoinen sekamelska. Mutta niinhän ne kaikki aiemmatkin ovat olleet. Oman varjonsa yli hyppääminen on melko mahdotonta. Toisaalta elämä on tuonut eteeni paljon kaikenlaista, kiitos arvaamaton ja ihana elämä!

Eilen....

Marraskuun loppupuolella jouduin ihmeelliseen pyörteeseen. Havaitsin kodissani vesivahingon. Otin saman tien yhteyttä Vakuutusyhtiö Ifiin, jonne oma kiinteistövakuutukseni oli siirtymässä Trygistä Ifin ostettua sen liiketoiminnan vuotta aiemmin. Tutkimus talossa alkoi heti seuraavalla viikolla ja jatkui runsaat kolme viikkoa, kunnes vesiputken reikä kodinhoitohuoneen betonien alta löytyi. Sitten olikin jo joulu, jonka peruutin kokonaan. Se nyt ei ollut minulle mikään tappio, sillä olen hissutellut jo useita jouluja ohi sen kummemmin metelöimättä.  Mutta muilla ihmisillä oli joulut ja lomat. If otti yhteytä vasta tammikuun kolmannella viikolla ja kertoi, mitä minun pitää tehdä. Hankkia itselleni asunto, tyhjentää koko asuttu osa talosta, muuttaa pois. Vesi on tihkunut betonilaattojen välissä hyvin laajalle alueelle. Korjaus kestää ainakin kolme kuukautta. Koko remontti lukuun ottamatta putkia kuuluu korvauksen piiriin, muutto korvataan, väliaikaisesta asunnosta korvataan 80 %. Siitä sitten ryhdyin toimeen. 

Muuttopäivänä ennen kirjoituspöydän pakkaamista ..

Viikkoa myöhemmin olin jo löytänyt vuokra-asunnon, jonka valitsin kahdesta vaihtoehdosta Kruunuasuntojen pätevän henkilön taskulamppuesittelyssä.  Ratkaisevaa oli, että asunnossa oli valtava vaatehuone ja isompi suihkuWC-tila.  Vaatehuoneeseen saan sijoitettua paljon tavaraa, vaatteita minulla on vähän. Pesukoneen piti mahtua myös jonnekin. Olin myös vuokraamassa varastoa, mutta siitä luovuin myöhemmin huomattuani, että vuokratalon häkkivarasto olikin riittävän iso kirjalaatikoiden säilyttämiseen. Raha-asioita piti järjestellä, sillä vakuutusyhtiö ei korvannut vakuusvuokria. Kolme viikon päästä olikin jo muuttopäivä, josta tänään on kulunut viikko. Sisareni ja eräs ystäväni auttoivat minua taulujen, kirjojen ja astioiden pakkaamisessa. Mutta niin paljon vaiheita muuton järjestämisessä oli, että monta kertaa iltaisin huokaisin kiitoksen sinne jonnekin, että taas oli selvitty askel eteenpäin.  Kun katselen nyt kalenteriani, niin kaikesta touhusta huolimatta aikaa riitti harrastuksiin. Varsinainen muutto sujui Niemen toimesta nopeasti ja jo samalla viikolla olin tyhjentänyt muuttolaatikot.

Kirjahylly menossa.

Olohuone alkaa muotoutua. Minulle se on työhuone.

Eilen kävin remonttifirman miesten kanssa talolla, jossa lienee jo tänään alkanut tapahtua. Heidän mukaansa kolme kuukautta ei tule riittämään. Tällainen koemuutto, joksi tätä olen itse kutsunut antaa hienon mahdollisuuden tarkistaa, mistä on nyt viimeistään luovuttava. Olen valmis. Oma koti tuntui yhtäkkiä omituiselta, vähän samanlaiselta kuin oikeidenkin muuttojen jälkeen. Olenko asunut täällä melkein 14 vuotta? Asunko edelleenkin joskus ensi kesänä? Missä on nyt kotini? On varmaan järkyttävää nähdä lattiat purettuina ja seinät revittyinä.

Raktus Oy:n  miehet ottivat talon haltuunsa.

Uskon, että tällaiset myllerrykset voivat olla meille kaikille totuuden paikka, jos ne vai osallemme tulevat. Jollen olisi viime syksynä rohkeasti jättänyt pois toista minulle määrättyä lääkettä, en olisi pystynyt tähän kaikkeen. Mielenkiintoinen elämä kaikkinensa on antanut ylimääräistä virtaa. Jään kuitenkin edelleen miettimään, miksi juuri näin kävi. Ehkä annan ajan kaikessa rauhassa kulua ja näyttää.  Olen kiitollinen jokaisesta päivästä. Olen usein sanonut viime aikoina, että tämä kaikki ei ole mitään sen rinnalla, mitä koin ihmisten taholta oikeudenkäynnin aikoja elettäessä.

Voi naapurin Mökää, joka juoksenteli muuttopäivänä sisään ja ulos ihmeissään.

Onpa omituista, että tällainen suunnittelu- ja kirjoituspäivä tuntuu laiskalta päivältä kaikkien muutaman viikon ponnistusten jälkeen. Paljon on tekemättä, mutta ajattelu vaatii hiljaisuutta, rauhaa ja siihen on turha sekoittaa vaatepussien setvimistä ja niiden järjestämistä kaappeihin. 

Vähän hulluteltiin, kun Alex ja koko muu perhe poikkesi mummin luona.

Täksi väliajaksi muutin asumaan Hyrylän keskustaan varuskunnan alueelle kerrostaloon, johon itse asiassa vihjasin edellisessä blogikirjoituksessa esittämässäni kuvassa.  Olen nyt keskellä aluetta, jota innokkaasti tutkin tehdessäni taidehistorian proseminaarityötä Hyrylän tori keskipisteenä.  Sitä saa, mitä halajaa, voin taas sanoa.

Nyt kun tämä kaikki on kerrottu, voi keskittyä uusiin innostaviin asioihin. Levoton mieli alkaa rauhoittua. Vai alkaako?

Jotenkin tämä kuva osui tänne sattumalta. 20.5.2006 Mikkolan kentällä. Taisi olla sama päivä kun Suomi voitti Euroviisut. Kuvan otti Marianne Westerlund.