Tuntuu
hyvältä, kun saa jonkin työn tai tehtävän liikahtamaan eteenpäin. Moni asia
onkin, muuttoni, siihen valmistautumisen, toteutumisen ja suoraan sanoen
mahtavan hullunmyllyn johdosta saanut odottaa sellaista hetkeä, että jaksaisin
keskittyä. Kirjoittaminen tulee sitten joskus kaiken muun jälkeen, kun pieni
hiljainen inspiraation poikanen alkaa aamuvarhaisella kolkuttaa mielessäni.
Kunhan tänään sain ensin kehiteltyä uuden sivun Wordpressin
blogisivustolle Helsingin Kuolemajärvikerhon tiedottamista varten, saatoin
hyvillä mielin alkaa kirjoittaa vai oliko
se kirjoittamaan. Monta aihetta ja asiaa pyörii levottomassa mielessäni ja
tästä bloggauksesta saattaa tulla aikamoinen sekamelska. Mutta niinhän ne
kaikki aiemmatkin ovat olleet. Oman varjonsa yli hyppääminen on melko
mahdotonta. Toisaalta elämä on tuonut eteeni paljon kaikenlaista, kiitos
arvaamaton ja ihana elämä!
Eilen.... |
Marraskuun
loppupuolella jouduin ihmeelliseen pyörteeseen. Havaitsin kodissani
vesivahingon. Otin saman tien yhteyttä Vakuutusyhtiö Ifiin, jonne oma
kiinteistövakuutukseni oli siirtymässä Trygistä Ifin ostettua sen
liiketoiminnan vuotta aiemmin. Tutkimus talossa alkoi heti seuraavalla viikolla
ja jatkui runsaat kolme viikkoa, kunnes vesiputken reikä kodinhoitohuoneen
betonien alta löytyi. Sitten olikin jo joulu, jonka peruutin kokonaan. Se nyt
ei ollut minulle mikään tappio, sillä olen hissutellut jo useita jouluja ohi
sen kummemmin metelöimättä. Mutta muilla
ihmisillä oli joulut ja lomat. If otti yhteytä vasta tammikuun kolmannella
viikolla ja kertoi, mitä minun pitää tehdä. Hankkia itselleni asunto, tyhjentää
koko asuttu osa talosta, muuttaa pois. Vesi on tihkunut betonilaattojen välissä
hyvin laajalle alueelle. Korjaus kestää ainakin kolme kuukautta. Koko remontti lukuun
ottamatta putkia kuuluu korvauksen piiriin, muutto korvataan, väliaikaisesta
asunnosta korvataan 80 %. Siitä sitten ryhdyin toimeen.
Muuttopäivänä ennen kirjoituspöydän pakkaamista .. |
Kirjahylly menossa. |
Olohuone alkaa muotoutua. Minulle se on työhuone. |
Eilen kävin
remonttifirman miesten kanssa talolla, jossa lienee jo tänään alkanut tapahtua.
Heidän mukaansa kolme kuukautta ei tule
riittämään. Tällainen koemuutto,
joksi tätä olen itse kutsunut antaa hienon mahdollisuuden tarkistaa, mistä on
nyt viimeistään luovuttava. Olen valmis. Oma koti tuntui yhtäkkiä omituiselta,
vähän samanlaiselta kuin oikeidenkin muuttojen jälkeen. Olenko asunut täällä
melkein 14 vuotta? Asunko edelleenkin joskus ensi kesänä? Missä on nyt kotini?
On varmaan järkyttävää nähdä lattiat purettuina ja seinät revittyinä.
Raktus Oy:n miehet ottivat talon haltuunsa. |
Uskon, että
tällaiset myllerrykset voivat olla meille kaikille totuuden paikka, jos ne vai
osallemme tulevat. Jollen olisi viime syksynä rohkeasti jättänyt pois toista minulle
määrättyä lääkettä, en olisi pystynyt tähän kaikkeen. Mielenkiintoinen elämä
kaikkinensa on antanut ylimääräistä virtaa. Jään kuitenkin edelleen miettimään,
miksi juuri näin kävi. Ehkä annan ajan kaikessa rauhassa kulua ja näyttää. Olen kiitollinen jokaisesta päivästä. Olen
usein sanonut viime aikoina, että tämä kaikki ei ole mitään sen rinnalla, mitä
koin ihmisten taholta oikeudenkäynnin aikoja elettäessä.
Voi naapurin Mökää, joka juoksenteli muuttopäivänä sisään ja ulos ihmeissään. |
Onpa
omituista, että tällainen suunnittelu- ja kirjoituspäivä tuntuu laiskalta
päivältä kaikkien muutaman viikon ponnistusten jälkeen. Paljon on tekemättä,
mutta ajattelu vaatii hiljaisuutta, rauhaa ja siihen on turha sekoittaa
vaatepussien setvimistä ja niiden järjestämistä kaappeihin.
Vähän hulluteltiin, kun Alex ja koko muu perhe poikkesi mummin luona. |
Täksi
väliajaksi muutin asumaan Hyrylän keskustaan varuskunnan alueelle kerrostaloon,
johon itse asiassa vihjasin edellisessä blogikirjoituksessa esittämässäni
kuvassa. Olen nyt keskellä aluetta, jota
innokkaasti tutkin tehdessäni taidehistorian proseminaarityötä Hyrylän tori
keskipisteenä. Sitä saa, mitä halajaa,
voin taas sanoa.
Nyt kun tämä kaikki on kerrottu, voi keskittyä uusiin innostaviin asioihin. Levoton mieli alkaa rauhoittua. Vai alkaako?
Nyt kun tämä kaikki on kerrottu, voi keskittyä uusiin innostaviin asioihin. Levoton mieli alkaa rauhoittua. Vai alkaako?
Jotenkin tämä kuva osui tänne sattumalta. 20.5.2006 Mikkolan kentällä. Taisi olla sama päivä kun Suomi voitti Euroviisut. Kuvan otti Marianne Westerlund. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti