sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Juhannuksen vaaroja ja vähän ilojakin



Tänään on se oikea juhannuspäivä. Wikipedian mukaan Norjassa, Virossa ja Latviassa sitä vietetäänkin edelleen tällä kalenteripäiväyksellä. Onneksi sään suhteen me vietimme aattoa jo perjantaina ja saimme nauttia uskomattoman kauniista ja leppoisasta kesäsäästä. Se ei aina ole hyvä, kun ajattelee suomalaisten rakkautta viinaan ja niihin seurauksiin, mitä se aiheuttaa ja erityisesti suurina juhlapyhinä.

Kun nyt kirjoitan aiheesta, olen tietenkin useimpien lukijoiden mielestä aikamoinen nipottaja. En minäkään ole aina sylkenyt lasiin, mutta omasta mielestäni olen ajoissa viisastunut ja palannut lapsen uskooni. Kaikki alkoholi on jo hyvin pitkään maistunut suussani tosi pahalta. Juomisen vaikutus elimistössä lisäksi vain pahentaa olotilaa pitkäksikin aikaa.

Mutta olen elämäni aikana joutunut sivusta seuraamaan useita juoppoja ja lisää tarinoita on kantautunut korviini, kun olen näistä omistani kertonut. Oma lapsuuden perheeni säilyi viinan kiroilta, vanhempani eivät käyttäneet edes mainittavasti alkoholia. Muistan lapsuudessani kotikylältä vain yhden julkijuopon, joka varmaan toimi minullakin esikuvana kirjoittaessani 1950-luvun raittiuskilpakirjoituksissa viinan haitallisesta vaikutuksesta. Aattona Ylen Juhannusjunan yhteydessä näytettiin muuten mielenkiintoisia ja erittäin vaikuttavia mainoksia tai tietoiskuja viinasta lähinnä kesään ja juhannukseen liittyen. Tässä muuten linkki erääseen näytetystä tietoiskusta (1985).

Sittemmin alkoholista on tullut monellakin tapaa tabu. Helsingin Sanomissa oli aattona pääkirjoitusivulla osuva kirjoitus vieraskynä-palstalla otsikolla "Alkoholin vaarallisuus on yhä tabu". Sen kirjoittaja oli Jouko Tuomisto, lääketieteen ja kirurgian tohtori ja entinen toksilogian professori. Kirjoitus viittaa myös tämän hetken tilanteeseen, kun Tuomisto aluksi kertoo ihmisen loistavasta kyvystä olla ottamatta huomioon tiettyjä vaaroja. Sen sijaan haemme syntipukkeja muista vaaroista, joilla voimme sitten syyllistää muita. Jutun ydin kuitenkin on siinä, että voisimmeko myös kysyä, onko runsas alkoholin juonti tänä päivänä syynä ihmisten suureen henkiseen pahoinvointiin. Sen kysymyksen esittäminen on Suomessa tabu. 50 vuoden aikana alkoholin kulutus on kasvanut nelinkertaiseksi asukasta kohden. Myöhemmin hän vertaa alkoholia muihin kemikaaleihin, joille vaaditaan satakertaisia turvamarginaalia esimerkkinä vaikkapa elintarvikkeiden lisäaineet. Niihin ei kuitenkaan ihmisiä kuole, kun taas alkoholiin liittyviä kuolemia on Suomessa 4500 vuodessa. Kun siihen lisää vielä riippuvuuden ja muut vaikutukset kuten miten se liittyy väkivaltaan, perheiden elämään, hajoamiseen, lasten hyvinvointiin ja ties mihin, on pakko kysyä, mitä voimme tehdä? (Linkki ei valitettavasti näytä koko artikkelia vaan vaatii lukijan rekisteröitymistä HS digilehteen, Facebookiin saan linkitettyä koko artikkelin.)

Yhdenkin alkoholistin lähellä eläminen on tuskaa kaikille muille. Siitä minullakin on omakohtaisia kokemuksia. Syntipukkien hakeminen muista asioista on taas muutenkin sellainen tapa, jota huomaan ihmisten tänä päivänä käyttävän alituiseen kaikissa mahdollisissa tilanteissa sen sijaan, että he hetkeksi paneutuisivat käsiteltävään asiaan ja kuuntelisivat toista ihmistä. Tuomistokin viittaa em. artikkelin alussa, että valistuksella on vaikea korjata asenteita. Mutta niinhän sen tänä päivänä on kaikkien asioiden kanssa, kun luetaan vain otsikot ja aletaan heti puolustautua. Enhän minä missään nimessä, olen niin erinomainen, että... Ei sentään minun perheessäni. Meillä on kaikki aina ollut niin hyvin, mutta entä muilla... Kulissit pitää pitää yllä ennen kaikkea muuta.

Siksi ilahdunkin aina kovasti, kun ihmiset rohkenevat avautua omista, ehkä kipeistäkin asioistaan.

Oma juhannukseni oli mitä mukavin. Sisareni tuli auttamaan minua aatonaattona pihan kuntoon laittamisessa ja ahersi koko päivän ensin leikaten polviin saakka kasvaneen ruohikon, sitten leikellen penkkien reunoja ja siivoten terasseja. Itsekin intoudun tekemään kaikenlaista, kun vielä aamulla haimme Kukkatalosta kasveja ruukkuja varten. Sisareni toi tuliaisina jokavuotiset salkoruusut Jokisen puutarhalta Parolasta. Tosin huomasin nyt niitä olevan myynnissä myös Pirilän Kukkatalossa. Valmistelimme aattoa hakemalla kaupasta ruokatarvikkeet. Aattona hain ystävättäreni ja hänellä hoidossa olleen tyttärensä koiran seuraksemme. Olipa mukava sitten töiden jälkeen istua leppeässä ja lämpimässä kesäilmassa terassilla syöden vatsansa täyteen kesän herkkuja. Aiemmin iltapäivällä tyhjensimme yhden ison Karjala-tölkin kolmeen pekkaan. Liköörit unohtuivat taas kaappiin. Kun kait kukaan ei uskaltanut pyytää emännältä. Taidan olla vähän pelottava.


Kuvablogi ei vieläkään toimi. Olenkin nyt hiukan niukka kuvien suhteen, mutta olettehan nähneet niitä jo kyllästymiseen saakka.

1 kommentti:

  1. Pitää yrittää itse testata tätä kommentointia. Täälläkin pitää varmaan olla rekisteröitynyt googlen käyttäjäksi ennen kuin voi kommentoida.

    VastaaPoista