Kiireettömän ihmisen kiireinen huhtikuu on käynnistynyt. Huomasin kaipaavani korona-ajan hiljaista tahtia, kaikkien tapahtumien peruuttamista ja kaikkea siihen kuuluvaa. Ihmisillä on tapana kiiruhtaa ja hätäillä, kun siihen on nyt mahdollisuus. Vanhan ihmisen elämään se ei enää sovi niin vain. On pakko rauhoittaa itseään ja kulkea edelleen hitaasti. Huomaan usein meneväni lähes sekaisin, kun joku toinen alkaa hoputtaa.
Pandemia-ajasta jäi hyvä tapa pitää suurin osa kokouksista etänä. Ei tarvitse ajaa aina pitkiä matkoja illalla jonnekin kokoukseen. Siinä säästyy paljon energiaa, jonka voi käyttää tehokkaammin. Minulle se on erityisen tärkeää, koska olen aina ollut aikamoinen energian tuhlaaja. Innostun hetkessä jostakin asiasta enkä säästele itseäni. Itse asiassa siksi aloin nyt kirjoittaa tätä blogipostausta, koska tarvitsen itseni rauhoittamista.
Huhtikuussa on viikon välein kaksi sukuseuran kokousta. Ensimmäinen on jo ensi viikon lauantaina. Kuolemajärven Sirkiät ry:n varsinainen sukukokous pidetään kolmen vuoden välein. Viimeksi 2020 syksyllä tapasimme Turussa ja nyt tapaamme Raisiossa. Matka on pitkä täältäpäin katsottuna, edestakaisin tulee lähes neljäsataa kilometriä. Matkustan jälleen yhdessä samalla autolla Riihimäellä asuvan ystäväni ja hallituksessa mukana olevan Marjan kanssa. Matkaseura tekee matkasta aina sen oikeata pituutta lyhyemmän.
Onneksi meillä on lähellä Pirilän kukkatalo, jossa mielelläni viivähdän ihailemassa kasveja.
Varsinaisessa kokouksessa käsitellään kolmen vuoden tilit, tilintarkastus, toimintakertomus ja päätetään hallituksen kokoonpanosta seuraavan kolmen vuoden ajaksi. Lisäksi meillä on meneillään sukukirjaprojekti, jossa on mukana minun lisäkseni kaksi muuta hallituksen jäsentä. Tapasimme taas eilen etänä melkein kaksi tuntia pitkässä kokouksessa. Kokoukselle on myös kerrottava jotakin projektista, jonka eri osien työstäminen tulee viemään vielä paljon aikaa. Meillä herää koko ajan uusia ideoita ja kysymyksiä, joita on pohdittava yhdessä.
Minnin lempipaikka kevätaamuisin, koska aurinko paistaa silloin minun harmikseni suoraan työpöydälleni.
Olen viimeisen vuoden aikana harmistunut muutamasta asiasta ja ladannut tunteitani blogipostauksiini. Viimeksi harmistuin sunnuntaina eduskuntavaalien tuloksesta. Päätin olla hiljaa, vaikka olen nyt lähes peloissani siitä, jos ja kun hallituksessa on loppujen lopuksi sekä vaalien voittaja kokoomus ja perussuomalaiset. Aika näyttää, miten käy ja mihin suuntaan mennään. Demokratia toivottavasti pitää huolen siitä, ettei tule ylilyöntejä. Edellinen hallitus selvisi loistavasti vaikeasta ajasta ja vaikeista tilanteista, mutta sai päälleen vain haukkumista ja vihaa. Entä nyt? Tämän enempää en koskettele tätä aihetta, toivottavasti en koskaan.
Käytiin Alexin kanssa kylässä
Tästä tulee jälleen usean päivän blogipostaus. Seuraavaksi saatan julkaista erään sukututkimusta koskevan blogin, joka on viittä vaille valmis. Muistaakseni en ole maininnut sitä aikaisemmin. Sukututkijalla tutkimusta tehdessä suvut kasvavat. Katsetta tarkentaessa löytyy yllättäviä asioita. Tämä mainitsemani tutkimus liittyy omaan hämäläiseen sukuuni ja talon nuorimpaan poikaan, jota en aluksi ollut osannut seurata, mutta yllättäen jokin pieni asia johdatti minut tutkimaan tarkemmin. Sukututkimusta tehdessä niin käy, myös omat kyvyt ovat koko ajan tarkentuneet.
Sitä samaa tapahtuu myös geneettisen sukututkimuksen piirissä kuten olen aiemmin maininnut. Silloin lähdetään vain toisesta suunnasta eli tästä hetkestä taaksepäin. Perinteinen sukututkimus on silti kaikkein tärkein. DNA-tutkimuksen perustuvassa lähdetään usein elävän henkilön DNA:ta tutkien selvittämään jotakin epäilyä. Sekin vaatii osaksi sen kirkonkirjoista ja muista asiakirjoista kaivetun tiedon. Valitettavasti useimmiten etsivän ihmisen tietoisuus omista sukujuuristaan on melkein aina kovin hatara eikä hän pysty esittämään sukupuutaan. Netissä olevissa sukupuissa on myös paljon virheitä.
Edelliseen liittyen Yle Areenasta löytyy mielenkiintoinen ruotsalainen sarja ”Geeninmetsästäjät” ja lisäksi lyhyempi lisäosa ohjelmalle: ”Geeninmetsästäjät opettavat lisää”, jossa selkeästi selitetään asiat esimerkkejä käyttäen. Pääset ohjelmiin alleviivausten kautta. Suosittelen.
Pääsiäispyhät ovat edessä. Minä en vietä enää pääsiäistä millään muotoa. Samahan koskee jouluja ja muita merkkipäiviä. Syntymäpäiväni ensi viikolla jää myös pimentoon. On suuri helpotus, kun voi edes tällä tavalla helpottaa elämäänsä ja saa aikaa kaikelle muulle. Esitän kuitenkin joitakin pääsiäistoivotuksia Facebookissa. Siinä kaikki.
7.4.2023 pitkäperjantaina
Jatkan kirjoitustani. Eilinen päivä jäi väliin. Syy oli kova päänsärky, joka alkoi jo edellisenä yönä eikä lakannut edes särkylääkkeellä. Siis kysymyksessä oli selvästi sään vaihtelusta johtuva päänsärky (ei muuten migreeni), ilmanpaine on muuttumassa, sää vaihtumassa korkeapaineesta matalapaineeseen. Säähän voimakkaasti vaikuttanut polaaripyörre on hajoamassa ja terminen kevät on alkamassa kertarysäyksellä. Valikoin edeltävän tekstin Forecan sivuilta. Siinähän se on, luuvalo, joka on koko elämäni vaikuttanut minussa. Siitä ei sen enempää.
Iltaan mennessä särky oli jo vaimentunut, koska olin levännyt ja välillä nukkunut ja pääsin pitkästä aikaa käymään vanhimman lapsenlapseni luona viemässä keskimmäisen lapsen todella myöhässä olevan synttärilahjan. Syntymäpäivä oli jo maaliskuussa. Aiemmin esteenä kyläilylle oli flunssani, joka oli minulle epätavallinen ja sitkeä. Siitäkään ei enää sen enempää.
Ystävättäreni muistutti minua viikolla puhelimessa, että minun pitäisi vähentää menojani ja ymmärtää, että olen jo vanha. Vihdoinkin hän myöntää sen, oman vaikean ajan jälkeen. Monilla on jokin kumma harha, että minä lennän ympäri ja ämpäri, ehkä puhun liikaa ja väärinkäsitys syntyy siitä. Jollekin läheiselle, ikätoverille on kiva kertoa, miten juuri nyt menee. Siitäkin syntyy väärinymmärryksiä, jos sanon, että olen tehnyt töitä. Ne pitäisi myös lopettaa. Ohjeita satelee, vaikka en halua niitä. Töillä tarkoitan yleensä sukuseura- ja kerhotoimintaani ja niihin liittyviä kirjoitus- ja muita tehtäviä. Ja niitähän en noin vain lopeta, sillä kyllä ne ovat elämän suola.
8.4.2023 näkymä yli Järvenpääntien kohti valmistuvaa Moniota ja Hyrylän vanhasta puisesta venäläisestä varuskunnasta jäljellä oleva 1862 rakennettu pitkä Rakennus 10
Kaikki ihmiset ympärillämme sekä vanhat että nuoret ymmärtävät meidät väärin. Miksi juuri minua neuvotaan niin paljon, vaikka välillä yritän pontevasti sanoa, että päätän itse, mitä teen ja mitä jaksan?
Samanlainen väärinymmärrys ja väärinlukeminen vaivannee koko Suomen kansaa, jos seurasi eduskuntavaaleja. Ihmiset tekevät johtopäätöksiä perehtymättä asioihin, kuuntelematta ja lukematta. Jos ennen kansaa vaivasi puhumattomuus ja vaikeneminen, niin se on tänä päivänä saanut uudenlaisia ilmenemismuotoja.
Minulta tulee silloin tällöin tällaisia purkauksia, mikä johtuu tutkijasielustani. Tutkija ja tarkkailija olen ollut lapsesta saakka, valitettavasti on ollut aikoja, kun olen syystä tai toisesta herpaantunut. Nyt tämä tutkiva ominaisuus on päällimmäisenä. Tulisin ehkä nykyisin parhaiten toimeen eläinten ja luonnon kanssa. Ehkä lastenkin, jos jaksaisin, mutten jaksa kauheasti. Vanha mikä vanha.
En kiusaa tällä kertaa lukijaani unillani, vaikka olen nähnyt niitäkin, jopa varmasti sellaisia, joista voisin lisätä tekstiin jonkin muiston palan. Koska viikon aikana on ollut paljon tekemistä, kaikki muu aika on mennyt lepäämiseen ja pikku toimiin kuten kaupassa käyntiin, sähköposteihin vastaamiseen, siivoamiseen. Ulkoilu ulkoilun vuoksi on jäänyt vähäiseksi. Lapsenlapseni Alex oli luonani koko viime viikonlopun muuttaen suunnitelmani. Ehdimme tehdä yhdessä vierailun katsomaan perheen kahta kissaa, joita Eeva nykyään hoitaa. Olin suunnitellut, että kävisimme yhdessä joella sunnuntaina, mutta silloin oikea jalkani kipeytyi yhtäkkiä niin, etten voinut liikuttaa sitä. Näin jälkeenpäin ajatellen, olisiko tämä johtunut myös ilmanpaineesta ja heikentyneestä stressinsietokyvystäni.
Nyt on luvattu todella lämmintä säätä. Loput lumet sulavat nopeasti. Lopetan kirjoittamisen tähän. Alan tehdä ruokaa, sekin puoli on tullut huonosti hoidettua viime päivinä, kun en ole jaksanut. Anteeksi tämä tylsä postaus, olisin voinut jättää julkaisematta. Mutta jos kuitenkin?
Hiustenleikkaus myös tällä viikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti