Anna Orenia, eräänlainen esiäiti

Tämä kirjoitus on odottanut nyt jonkin aikaa, jotta saisin siihen jotakin pientä lisää vaikkapa kuvien muodossa. Ajoin viime lauantaina Hämeenlinnaan tapaamaan koulutovereitani Hämeenlinnan yhteiskoulusta. Tapaamiset ovat jatkumoa 2016 riemuylioppilastapaamiselle. Pari tehokasta ja aikaansaavaa 1966 ylioppilaaksi valmistuneiden vuosikerrasta, Marja-Terttu Verho (B-luokka) ja Jouko Kuisma (A-luokka) kokosivat silloin meidät yhteen. Oma luokkani B-luokka ei ollut koskaan aiemmin tavannut. Nyt myös oman luokkani tapaamisista on tullut Marja-Tertun viitseliäisyyden ja organisaatiokyvyn ansiosta säännöllisiä. 

Ajomatkalla päähäni pälkähti, että sunnuntaina palatessani kierränkin Janakkalan kautta ja poikkean siellä kirkon tienoilla. Lähtiessäni Hotelli Vaakunan pihalta lounaan jälkeen olin jo sopivalla puolella Hämeenlinnaa lähteäkseni suunnistamaan vanhoja teitä pitkin kohti Janakkalaa. Valitettavasti jouduin kunnon vesisateeseen ja siinä ohitin sellaisia paikkoja, joissa olisi pitänyt pysähtyä. En ollut etukäteen tutustunut alueen karttaan niin hyvin, että autoa ajaessani olisin edes tunnistanut paikkoja. Ilman muuta jouduin Turenkiin, jossa vähän sekoilin, kunnes löysin Hakoistentielle. Mitään ajattelematta ohitin Nuolialan kylän risteyksen, Tarinmaan ja sitten olinkin jo kirkolla. Seuraavalla kerralla… Tässä linkki Googlen karttaan niille tienoille.

Olen ollut kerran aiemmin kymmenisen vuotta sitten Janakkalan kirkolla, mutta silloin en tiennyt näistä asioista mitään saati siitä, että alkaisin tehdä sukututkimuksia ja paneutuisin myös aiheisiin, joista minulla ei olisi harmainta aavistusta, paitsi valtava tiedonjano. 

Janakkalan kirkon parkkipaikalta kuvattu. Laurin lähde sijainnee jossakin tuolla. Enpä nytkään mennyt vielä sinne. Janakkalan historian mukaan paikalla pidetyt pakanalliset menot kiellettiin lopullisesti vasta 1731

Näillä alueilla eli aikoinaan tämän blogini nainen Anna Orenia, jonka löysin aluksi Janakkalan kirkonmäeltä. Hän siirtyi sieltä Nuolialan Härkälän taloon emännäksi. Veikko Kerkkosen Janakkalan historian (Helsinki 1976) mukaan (s. 198) Nuolialan kylä oli 1539 suuri kylä, johon kuului kahdeksan taloa ja sijaitsi aivan Janakkalan keskustassa. Taloista jäivät elinvoimaisiksi ainoastaan Seppälä, Heikkilä, Härkälä ja Lehmälä. Ne kuuluivat jo 1400-luvulta lähtien Harvialan kartanon läänityksiin. Mutta nyt olemme jo 1700-luvulla ja ajassa isovihan jälkeen.

Rengon historia-teoksen (Markus Hiekkanen, Jussi Härme.1993. Gummerus) historiallisessa osiossa s. 391 ”Sodan jaloissa – kaksi miehityskautta” kerrotaan, kuinka Rengon kappeli joutui olemaan Hämeen jalkaväkirykmentin koontipaikkana liikekannallepanokäskyn tullessa. Viittauksena on Eino Jutikkalan 1957 julkaistu kirjoitus Hämeen historian osassa II:1 Väestö ja yhteiskunta. Tuolloin elettiin 1700-luvun alkupuolta, isovihaa (1713 – 1721) edeltävää aikaa. Sotaväki rasitti talonpoikia oman aikansa, koska talojen piti hoitaa sotilaiden muonitus. Renko jäi jo niin varhain kuin 1713 venäläisjoukkojen armoille ja Suomea puolustavat kenraali Armfeltin komentamat joukot vetäytyivät Hämeenlinnan seuduilta pohjoisemmaksi, Pälkäneelle. Pian koko Suomi oli venäläisten hallussa.

Rengossa toimi tuolloin isovihan aikana kappalaisena Christer Orenius, jonka kerrottiin toimineen pakon sanelemana venäläisten apuna verojen keräämisessä hakien Rengon asukkaiden aitoista muonavaroja. Viljaa ja karjaa vietiin Hämeenlinnan venäläiseen varuskuntaan.  Samoihin aikoihin moni Hämeen pappi tapettiin, vangittiin ja pahoinpideltiin. Papit kuten monet muutkin olivat noihin aikoihin pahassa välikädessä.  Oreniuksen kohtalosta on kerrottu Hämeen historiassa tarkemmin, koska hän lienee rauhan tultua joutunut syytetyksi toimistaan venäläisten apuna tai toisaalta myös siksi, että hän oli välillä piileskellyt pelastaakseen henkensä. Hän oli myös joutunut venäläisten ajamana asunnottomaksi ja oli pitänyt taloa Ahoisten kylässä Anna Matzdotterin luona.

J

Janakkalan Pyhän Laurin kirkko on keskiaikainen harmaakivikirkko. Se sijaitsee Janakkalan kunnassa Tarinmaalla, jota myös kirkonkyläksi kutsutaan, ja on saanut nimensä Pyhän Laurin mukaan. Kirkon rakennuttajana pidetään Åke Tottia. Kirkko on vihitty käyttöön ilmeisesti 19.syyskuuta 1520. Kirkkoon mahtuu noin 650 ihmistä. (Wikipedia). Janakkalan historiassa löytyy aiheesta paljon tietoa. Aivan tien vieressä vasemmalla on kellotapuli, joka rakennettiin uudeksi 1784-1792. Vanha 1200-luvulla rakennettu kirkko on perimätiedon mukaan sijainnut nykyisen kellotapulin edustalla. (Janakkalan historia) . Siltä paikalta löydettiin hautoja, kun tietä alennettiin.

Miksi kirjoitan tästä aiheesta?

Aloin kirjoittaa tätä juttua, koska olen jo pariin otteeseen osunut isänpuoleisten esivanhempieni kautta Oreniuksen sukuun. Selvittääkseni asiaa sekä ajatuksissani että samalla tarkistaakseni tietoja alkuperäisistä lähteistä eli rippikirjoista, ajattelin kirjoittaa aiheesta.

Ko. Rengon kappalaisen Christer Oreniuksen oletettu, aivan isovihan alussa syntynyt tytär Anna Ristontytär Orenia syntyi 1713 ja hänestä tuli kaukainen esiäiti Rengon Ahoisten Nikkilän talosta lähtöisin olleelle isäni äidille Lempille (1891-1941) eli isoäidilleni. Hän oli tämän isänisänisänäidinäiti.

Toisaalta hän on myös Lempin miehen isäni isän Kalle Siukolan (1879-1925) isänisänäidinisänäidinäiti. En ole koskaan tavannut näitä isovanhempiani, sillä Kalle kuoli 1925 ja Lempi 1941.  Lempi oli miehensä isän Kalle Kustaa Siukolan 3. serkku. Toki he olivat muutakin kautta kaukaisempaa sukua toisilleen.

Anna Orenia ja suku

Anna Orenia avioitui 1742 silloin Janakkalan Nuolialan Härkälästä olleen Erkki Kustaanpojan kanssa (1710 – 1757), josta tuli tilan isäntä kuolemaansa 1757 saakka. 

Erkki Kustaanpojan alkuperää en ole vielä pystynyt selvittämään. Kaivan vasta tässä vaiheessa esiin Veikko Kerkkosen Janakkalan historian saadakseni jotakin lisätietoa. Kirjasta löytyy Härkälän isäntäluettelo, joka vahvistaa aiemman kirjoittamani.  Sieltä saan tietää senkin, että 1500-luvulla Härkälä toimi kievarina isännän ollessa Tuomas Heikinpoika.

Googlen kartasta näen, että Nuolialan kylä on nykyään lähes syrjäkylä, kun se aikoinaan on ollut Janakkalan keskustaa.  Linnatuulen kohdalla voi Helsingistä moottoritietä pitkin tullessa löytää oikealle tielle. Ohitetaan Hakoisten linnavuori, joka odottaa myös paneutumistani. Tullaan kirkolle ja Nuolialan jälkeen tulee Iso-Hiisi ja pian voidaan kääntyä oikealla Turengin tielle, ylitetään Hiidenjoki ja ollaan Janakkalan nykyisessä keskuksessa Turengissa. Helsingistä päin tultaessa se löytyy siis ajettaessa Janakkalan kirkolta ohi Tarinmaan pohjoiseen pitkin Hakoisten tietä.

Tuolla alueella lienevät olleet vanhimmat haudat.

 

Palaan takaisin alkulähteeseen Oreniuksen perheeseen.  Milloin tarkalleen kappalainen Christer Orenius eli ja kuoli, siitä en ole rippikirjoista löytänyt tietoa. Mutta googlaamalla löysin Helsingin Yliopiston ylioppilasmatrikkelin 1640 – 1852, johon tässä linkki.  En löydä sieltä syntymäaikaa, mutta kylläkin paljon muuta tietoa ja viittauksia lähteisiin. Krister Orenius oli Helsingin triviaalikoulun oppilas (1691) ja ylioppilas Turussa 1693/1694. Hänet vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa 31.5.1701. Tämän jälkeen hän toimi apulaispappina Janakkalassa alkaen 1701 (en löydä tietoa Janakkalan pappisluettelosta), Rengon kappalaisena 1709 (tieto löytyy) ja myöhemmin isonvihan aikana Vihdin vt. kappalaisena (ei löydy), josta siirtyi Hattulaan 1719. Siellä hän toimi pitäjänapulaisena 1724 ja kuoli Hattulassa 29.6.1732.

Christer Oreniuksen 1. puolisoksi vuodesta 1701 lähtien mainitaan Elisabet Henrikintytär, joka kuoli 1723.  Löydän heidän vihkitietonsa Hiskistä Janakkalan vihityistä, jolloin Christer on jo asunut Rengossa.

14.7.1701

Rengo

venerabilis Dmis Christiernus Orenine

j.fru Elisab. Hinders:dr.

Toiseksi puolisoksi tuli Sofia Katariina Ahlman tämän 3. avioliitossa.  Heidän avioliittonsa löytyy Hämeenlinnasta :

5.11.1724

Hattula

Hr. Ew. Min. Christ. Orenius

hro Sophia Catharina Ahlmann

Molemmat kuolivat 1732. 

                   

Lähteessä mennään myös taaksepäin sen verran, että Christer Oreniuksen isä oli 1691 kuollut Lopen kirkkoherra Krister Matinpoika ja äidin nimi oli Ingeborg.  Lopen kerrotaan olleen aina vuodesta 1549 vuoroin Janakkalan ja Vihdin kappelina sekä itsenäisenä seurakuntana vuodesta 1632. Suomen sukututkimusseuran pappisluettelo kertoo, että Christiernus Matthiæ Orenius toimi Lopen seurakunnassa ensin kappalaisena 1670-1686 ja kirkkoherrana 1686- 1691. 

Anna ja Ingeborg Orenian isä Krister lienee siis syntynyt Lopella.  Ingeborgin syntymävuosi on 1705 ja Annan 1713.  En löydä heidän kastetietojaan. Lapsia saattaa olla myös muita. 8.2.1764 kuoli Hattulan Jacolassa Christer Cristerinpoika Orenius, joka mahdollisesti on heidän veljensä.

Janakkalassa oli ja on vieläkin yllättävän paljon kartanoita. Sen lisäksi siellä on paljon arkeologisia kohteita. Museovirasto ei varmaan edes ehdi tutkia kaikkea tärkeää.

 

Äitinsä kuoltua 1723 sisarukset lienevät joutuneet olemaan milloin missäkin. Olen yrittänyt paikallistaa rippikirjoista heidän olinpaikkojaan, mutta se on vaikeata. Löydän heidät Janakkalan kirkonmäeltä lukkari Gabriel Bergelinin taloudesta. Ingeborg oli avioitunut tämän kanssa ilmeisesti jo 1720-luvun lopulla ja pariskunta sai ison lapsilauman.  He lienevät oleskelleet myös Hattulassa, josta Gabriel Bergelin oli lähtöisin. Asian voi todentaa Janakkalan rippikirjasta 1740 – 1746 sekä Bergelinin perheen kohdasta kirkonmäeltä että Nuolialan Härkälän talosta, jonne Anna avioituessaan siirtyy. 

Seuraavassa rippikirjassa Bergelinit siirtyvät Tarimaan Jaakkolaan. Täältä löytyy aiheesta lisätietoa. Janakkalan historian s. 203 kerrotaan eräistä ”värikkäistä” häistä Räikälän kylässä 1754, joka tulee vastaan, kun ajetaan kirkolta eteenpäin kohti Hakoisia. Siinä mainitaan, että Bergelinit asuivat tuolloin Räikälän mailla kirkon alapuolella.  Gabriel Bergelin kuoli 6.9.1758.  

Bergelinit saivat ainakin yhdeksän lasta. Sitä kauttakin Oreniuksen suku jatkuu, joten kaukaisia sukulaisia olemme. Mm. poika Gabriel Gabrielinpoika Bergelin toimi myöhemmin Merikarvian kirkkoherrana.

Minulta jää nyt selvittämättä, miksi tuo talon nimi Jaakkola seuraa koko ajan Oreniuksen sukua. Hattulassa on myös eri kylissä Jacola-nimisiä taloja, joissa he liikkuvat. Olisi kiva tietää.

Anna Härkälään

Anna avioitui siis 1741 Erkki Kustaanpojan kanssa. Sukunimi Härkälä tulee talon nimestä, niitä pitää joskus käyttää selvyyden vuoksi, vaikka Hämeessä pitää myös tottua siihen, että sukunimet vaihtuvat koko ajan. Härkälä lienee myös ollut isonvihan aikoina autiona asukkaista.

Anna Orenia saa avioliitossaan Erkki Kustaanpoika Härkälän (1710 – 1757) kanssa ainakin neljä lasta:

• Fredrik Kustaanpoika Härkälä (1744 – 1797)

• Helena Erkintytär Härkälä (1747 – 1748)

• Hedvig Erkintytär Härkälä myöhemmin Nikkilä (1749 – 1827)

• Kustaa Erkinpoika Härkälä (1752 - ?)

Janakkalan historian mukaan Anna Orenia on miehensä kuoltua vain 47-vuotiaana 1757 (historia 1759) talon isäntä. Se ei kuitenkaan jatku pitkään, koska hän kuoli jo 1763. 

Historiateoksessa mainitaan isäntinä ennen Erkin ja Annan poikaa Fredrik Erkinpoika Härkälää tämän molemmat vaimot Inkeri Mikontytär ja Anna Ernestintytär, joiden jälkeen vasta Fredrikistä tulisi talon isäntä. Hänellä lienee ollut paremmat lähteet kuin minulla, joka käytän lähinnä vain kirkonkirjoja. Toisaalta seuraavien isäntien kohdalla on suoranaisia virheitä nimien osalta.  Nimittäin Fredrikin poika Gabriel (ei Kaapo Heikinpoika) ja tämän poika Adam ( ei Antti Kaaponpoika) jatkavat talon isäntinä aina 1800-luvun puoliväliin. 

Gabrielin puoliso Ulrika Matintytär on lähtöisin Rengon Ahoisten Puhkalasta.

Oli täysin sattumaa, että kuvasin erään haudan.  Sattuma iski, sillä myöhemmin löysin tiedon  että Nuolialan kaikki tilat liitettiin ko. herran toimesta 1850 Hiiden kartanoon. Tieto löytyy täältä. Historiateoksessakin se lienee jossakin, mutta kun asia- ja nimihakemistot puuttuvat, sitä on vaikea löytää.  Silloin molempien isovanhempieni esiäiti Anna Orenian tytär Hedvig oli myös jo kuollut (1827).

Tämän hautakiven tekstistä sai vielä jotenkuten selvää:  Siinä lepää maaherra Anders Gustf Langenskiöld  1771 -1853 (Janakkalan historia s. 29.81771, k. 17.1.1853 Hiiden kartanon omistaja 1831-1853) ja hänen puolisonsa Hedvig Gustava Gripenberg 1783-1850. Ilmeisesti joku heidän lapsistaan on myös haudattu tähän, mutta siitä en saa selvää. Hauta aivan lähellä kiviaitaa ja maantietä.

Yhteydet omiin sukuihini

Annan ja Erkin tytär Hedvig Erkintytär Härkälä (1749 – 1827) avioitui kaksi kertaa. Ensimmäisen avioliiton puolisosta Yrjö Heikinpoika Nikkilästä (1751-1777) Rengon Ahoisten Nikkilästä kulkee kaari isoisääni ja toisesta puolisosta Rengon Kaloisten Rokkilassa syntyneestä Yrjö Mikonpojasta (1749 – 1806) päästään isoäitiini, siis niihin, joita en ole koskaan tavannut ja joista en tiedä paljon mitään. Sukujen liikkuminen Janakkalan ja Rengon välillä on ollut vilkasta.

Hedvig ja Yrjö Heikinpojan vanhin poika Kustaa Yrjönpoika Nikkilä (1774-1855) meni naimisiin Janakkalan Kuumolan Ylöstalon tyttären Ulriika Heikintytär Ylöstalon (1773-1822) kanssa 1796. Ulriikan isäiti on Liisa Sipintytär Markkula (1702-1781) Rengon Oinalaan Markkulasta. Ulriikan kautta liityn Markkulan sukuun. Lapsia heille syntyy ainakin kuusi, jotka kaikki jatkavat sukua. Tytär Hedvig Kustaantytär syntyi 1802 ja avioitui räätälimestari David Gabrielinpoika Nålbergin kanssa 20-vuotiaana 1822. Heidän vanhimmasta pojastaan Henric Johanista tuli Siukolan suvun jatkaja hänen avioituessaan  1849 Siukolan tyttären Leena Maria Juhontytär Siukolan kanssa.

Aika sekavia ovat sukujen ympyrät tässä vaiheessa. Hedvig Härkälän puoliso numero kaksi Yrjö Mikonpoika sattuu olemaan hänen ensimmäisen avioliittonsa pojan Kustaa Yrjönpoika Nikkilän puolison Ulriika Heikintytär Ylöstalon isän Heikki Mikonpojan neljä vuotta nuorempi veli.

Jos suhteet ovat sekavia ja joskus vaikeasti tulkittavia, niin on myös minun pääni sekaisin. Välillä lähden kesken tutkimusta vaikkapa jonkin asian kiinnittäessä rippikirjan sivulla mielenkiintoni etsimään aivan muuta. Itse asiassa seuraavaksi on pakko alkaa paneutua taas omiin syntymämaisemiini ja paikan historiaan.

Maailma on noista ajoista muuttunut paljon. Vanhat tiet ovat kulkeneet aivan eri tavalla maastossa. Harvoin poikkeamme tutkimaan alueita, joissa ennen vanhaan elettiin vilkasta elämää. Hautausmaalla vanhojen hautojen kultaukset ovat kuluneet pois tai hautoja ei enää ole olemassa. Lyhyt piipahdus Janakkalan hautausmaalla jäi tällä kertaa todella lyhyeksi.

Joku saattaa joskus kysellä, mitä kautta olemme sukua, kun huomaa kaukoserkkuyhteyden. Tässä eräs yhteys.