Tämä kirjoitus on odottanut nyt jonkin aikaa, jotta saisin siihen
jotakin pientä lisää vaikkapa kuvien muodossa. Ajoin viime lauantaina Hämeenlinnaan tapaamaan koulutovereitani
Hämeenlinnan yhteiskoulusta. Tapaamiset ovat jatkumoa 2016 riemuylioppilastapaamiselle.
Pari tehokasta ja aikaansaavaa 1966 ylioppilaaksi valmistuneiden vuosikerrasta,
Marja-Terttu Verho (B-luokka) ja Jouko Kuisma (A-luokka) kokosivat silloin
meidät yhteen. Oma luokkani B-luokka ei ollut koskaan aiemmin tavannut. Nyt myös
oman luokkani tapaamisista on tullut Marja-Tertun viitseliäisyyden ja
organisaatiokyvyn ansiosta säännöllisiä.
Ajomatkalla päähäni pälkähti, että sunnuntaina palatessani
kierränkin Janakkalan kautta ja poikkean siellä kirkon tienoilla. Lähtiessäni
Hotelli Vaakunan pihalta lounaan jälkeen olin jo sopivalla puolella Hämeenlinnaa lähteäkseni
suunnistamaan vanhoja teitä pitkin kohti Janakkalaa. Valitettavasti jouduin
kunnon vesisateeseen ja siinä ohitin sellaisia paikkoja, joissa olisi pitänyt
pysähtyä. En ollut etukäteen tutustunut alueen karttaan niin hyvin, että autoa
ajaessani olisin edes tunnistanut paikkoja. Ilman muuta jouduin Turenkiin,
jossa vähän sekoilin, kunnes löysin Hakoistentielle. Mitään ajattelematta
ohitin Nuolialan kylän risteyksen, Tarinmaan ja sitten olinkin jo kirkolla.
Seuraavalla kerralla… Tässä linkki
Googlen karttaan niille tienoille.
Olen ollut kerran aiemmin kymmenisen vuotta sitten Janakkalan
kirkolla, mutta silloin en tiennyt näistä asioista mitään saati siitä, että
alkaisin tehdä sukututkimuksia ja paneutuisin myös aiheisiin, joista minulla ei
olisi harmainta aavistusta, paitsi valtava tiedonjano.
Näillä alueilla eli aikoinaan tämän blogini nainen Anna
Orenia, jonka löysin aluksi Janakkalan kirkonmäeltä. Hän siirtyi sieltä Nuolialan
Härkälän taloon emännäksi. Veikko Kerkkosen Janakkalan historian (Helsinki
1976) mukaan (s. 198) Nuolialan kylä oli 1539 suuri kylä, johon kuului
kahdeksan taloa ja sijaitsi aivan Janakkalan keskustassa. Taloista jäivät elinvoimaisiksi ainoastaan Seppälä, Heikkilä, Härkälä ja Lehmälä. Ne kuuluivat jo
1400-luvulta lähtien Harvialan kartanon läänityksiin. Mutta nyt olemme jo 1700-luvulla ja ajassa isovihan jälkeen.
Rengon historia-teoksen (Markus Hiekkanen, Jussi
Härme.1993. Gummerus) historiallisessa osiossa s. 391 ”Sodan jaloissa – kaksi
miehityskautta” kerrotaan, kuinka Rengon kappeli joutui olemaan Hämeen
jalkaväkirykmentin koontipaikkana liikekannallepanokäskyn tullessa.
Viittauksena on Eino Jutikkalan 1957 julkaistu kirjoitus Hämeen historian
osassa II:1 Väestö ja yhteiskunta. Tuolloin elettiin 1700-luvun alkupuolta,
isovihaa (1713 – 1721) edeltävää aikaa. Sotaväki rasitti talonpoikia oman
aikansa, koska talojen piti hoitaa sotilaiden muonitus. Renko jäi jo niin
varhain kuin 1713 venäläisjoukkojen armoille ja Suomea puolustavat kenraali
Armfeltin komentamat joukot vetäytyivät Hämeenlinnan seuduilta pohjoisemmaksi,
Pälkäneelle. Pian koko Suomi oli venäläisten hallussa.
Rengossa toimi tuolloin isovihan aikana kappalaisena
Christer Orenius, jonka kerrottiin toimineen pakon sanelemana venäläisten apuna
verojen keräämisessä hakien Rengon asukkaiden aitoista muonavaroja. Viljaa ja
karjaa vietiin Hämeenlinnan venäläiseen varuskuntaan. Samoihin aikoihin moni Hämeen pappi tapettiin,
vangittiin ja pahoinpideltiin. Papit kuten monet muutkin olivat noihin aikoihin
pahassa välikädessä. Oreniuksen
kohtalosta on kerrottu Hämeen historiassa tarkemmin, koska hän lienee rauhan
tultua joutunut syytetyksi toimistaan venäläisten apuna tai toisaalta myös
siksi, että hän oli välillä piileskellyt pelastaakseen henkensä. Hän oli myös
joutunut venäläisten ajamana asunnottomaksi ja oli pitänyt taloa Ahoisten
kylässä Anna Matzdotterin luona.
Miksi kirjoitan tästä aiheesta?
Aloin kirjoittaa tätä juttua, koska olen jo pariin otteeseen osunut isänpuoleisten esivanhempieni kautta Oreniuksen sukuun. Selvittääkseni asiaa sekä ajatuksissani että samalla tarkistaakseni tietoja alkuperäisistä lähteistä eli rippikirjoista, ajattelin kirjoittaa aiheesta.
Ko. Rengon kappalaisen Christer Oreniuksen oletettu, aivan
isovihan alussa syntynyt tytär Anna
Ristontytär Orenia syntyi 1713 ja hänestä tuli kaukainen esiäiti Rengon
Ahoisten Nikkilän talosta lähtöisin olleelle isäni äidille Lempille (1891-1941) eli
isoäidilleni. Hän oli tämän isänisänisänäidinäiti.
Toisaalta hän on myös Lempin miehen isäni isän Kalle Siukolan
(1879-1925) isänisänäidinisänäidinäiti. En ole koskaan tavannut näitä
isovanhempiani, sillä Kalle kuoli 1925 ja Lempi 1941. Lempi oli miehensä isän Kalle Kustaa Siukolan
3. serkku. Toki he olivat muutakin kautta kaukaisempaa sukua toisilleen.
Anna Orenia ja suku
Anna Orenia avioitui 1742 silloin Janakkalan Nuolialan
Härkälästä olleen Erkki Kustaanpojan kanssa (1710 – 1757), josta tuli tilan
isäntä kuolemaansa 1757 saakka.
Erkki Kustaanpojan alkuperää en ole vielä pystynyt
selvittämään. Kaivan vasta tässä vaiheessa esiin Veikko Kerkkosen
Janakkalan historian saadakseni jotakin lisätietoa. Kirjasta löytyy Härkälän isäntäluettelo,
joka vahvistaa aiemman kirjoittamani.
Sieltä saan tietää senkin, että 1500-luvulla Härkälä toimi kievarina
isännän ollessa Tuomas Heikinpoika.
Googlen kartasta näen, että Nuolialan kylä on nykyään lähes
syrjäkylä, kun se aikoinaan on ollut Janakkalan keskustaa. Linnatuulen kohdalla voi Helsingistä moottoritietä pitkin tullessa löytää oikealle tielle. Ohitetaan Hakoisten linnavuori, joka odottaa myös paneutumistani. Tullaan kirkolle ja Nuolialan jälkeen tulee Iso-Hiisi ja pian voidaan
kääntyä oikealla Turengin tielle, ylitetään Hiidenjoki ja ollaan Janakkalan
nykyisessä keskuksessa Turengissa. Helsingistä päin
tultaessa se löytyy siis ajettaessa Janakkalan kirkolta ohi Tarinmaan pohjoiseen
pitkin Hakoisten tietä.
Tuolla alueella lienevät olleet vanhimmat haudat. |
Palaan takaisin alkulähteeseen Oreniuksen perheeseen. Milloin tarkalleen kappalainen Christer
Orenius eli ja kuoli, siitä en ole rippikirjoista löytänyt tietoa. Mutta
googlaamalla löysin Helsingin Yliopiston ylioppilasmatrikkelin 1640 – 1852,
johon tässä linkki. En löydä sieltä syntymäaikaa, mutta kylläkin
paljon muuta tietoa ja viittauksia lähteisiin. Krister Orenius oli Helsingin
triviaalikoulun oppilas (1691) ja ylioppilas Turussa 1693/1694. Hänet vihittiin
papiksi Turun hiippakunnassa 31.5.1701. Tämän jälkeen hän toimi apulaispappina
Janakkalassa alkaen 1701 (en löydä tietoa Janakkalan pappisluettelosta), Rengon
kappalaisena 1709 (tieto löytyy) ja myöhemmin isonvihan aikana Vihdin vt.
kappalaisena (ei löydy), josta siirtyi Hattulaan 1719. Siellä hän toimi
pitäjänapulaisena 1724 ja kuoli Hattulassa 29.6.1732.
Christer Oreniuksen 1. puolisoksi vuodesta 1701 lähtien
mainitaan Elisabet Henrikintytär, joka kuoli 1723. Löydän heidän vihkitietonsa Hiskistä Janakkalan
vihityistä, jolloin Christer on jo asunut Rengossa.
14.7.1701
|
Rengo
|
venerabilis Dmis Christiernus Orenine
|
j.fru Elisab. Hinders:dr.
|
Toiseksi puolisoksi tuli Sofia Katariina Ahlman tämän 3.
avioliitossa. Heidän avioliittonsa
löytyy Hämeenlinnasta :
5.11.1724
|
Hattula
|
Hr. Ew. Min. Christ. Orenius
|
hro Sophia Catharina Ahlmann
|
Molemmat kuolivat 1732.
Lähteessä mennään myös taaksepäin sen verran, että
Christer Oreniuksen isä oli 1691 kuollut Lopen kirkkoherra Krister Matinpoika
ja äidin nimi oli Ingeborg. Lopen
kerrotaan olleen aina vuodesta 1549 vuoroin Janakkalan ja Vihdin kappelina sekä
itsenäisenä seurakuntana vuodesta 1632. Suomen sukututkimusseuran
pappisluettelo kertoo, että Christiernus Matthiæ Orenius toimi Lopen
seurakunnassa ensin kappalaisena 1670-1686 ja kirkkoherrana 1686- 1691.
Anna ja Ingeborg Orenian isä Krister lienee siis syntynyt
Lopella. Ingeborgin syntymävuosi on 1705
ja Annan 1713. En löydä heidän kastetietojaan.
Lapsia saattaa olla myös muita. 8.2.1764 kuoli Hattulan Jacolassa Christer
Cristerinpoika Orenius, joka mahdollisesti on heidän veljensä.
Janakkalassa oli ja on vieläkin yllättävän paljon kartanoita. Sen lisäksi siellä on paljon arkeologisia kohteita. Museovirasto ei varmaan edes ehdi tutkia kaikkea tärkeää. |
Äitinsä kuoltua 1723 sisarukset lienevät joutuneet
olemaan milloin missäkin. Olen yrittänyt paikallistaa rippikirjoista heidän
olinpaikkojaan, mutta se on vaikeata. Löydän heidät Janakkalan kirkonmäeltä lukkari
Gabriel Bergelinin taloudesta. Ingeborg oli avioitunut tämän kanssa ilmeisesti
jo 1720-luvun lopulla ja pariskunta sai ison lapsilauman. He lienevät oleskelleet myös Hattulassa, josta
Gabriel Bergelin oli lähtöisin. Asian voi todentaa Janakkalan rippikirjasta
1740 – 1746 sekä Bergelinin perheen kohdasta kirkonmäeltä että Nuolialan
Härkälän talosta, jonne Anna avioituessaan siirtyy.
Seuraavassa rippikirjassa Bergelinit
siirtyvät Tarimaan Jaakkolaan. Täältä löytyy aiheesta
lisätietoa. Janakkalan historian s. 203 kerrotaan eräistä ”värikkäistä” häistä
Räikälän kylässä 1754, joka tulee vastaan, kun ajetaan kirkolta eteenpäin kohti
Hakoisia. Siinä mainitaan, että Bergelinit asuivat tuolloin Räikälän mailla
kirkon alapuolella. Gabriel Bergelin
kuoli 6.9.1758.
Bergelinit saivat ainakin yhdeksän lasta. Sitä kauttakin
Oreniuksen suku jatkuu, joten kaukaisia sukulaisia olemme. Mm. poika Gabriel
Gabrielinpoika Bergelin toimi myöhemmin Merikarvian kirkkoherrana.
Minulta jää nyt selvittämättä, miksi tuo talon nimi
Jaakkola seuraa koko ajan Oreniuksen sukua. Hattulassa on myös eri kylissä
Jacola-nimisiä taloja, joissa he liikkuvat. Olisi kiva tietää.
Anna Härkälään
Anna avioitui siis 1741 Erkki Kustaanpojan kanssa.
Sukunimi Härkälä tulee talon nimestä, niitä pitää joskus käyttää selvyyden
vuoksi, vaikka Hämeessä pitää myös tottua siihen, että sukunimet vaihtuvat koko
ajan. Härkälä lienee myös ollut isonvihan aikoina autiona asukkaista.
Anna Orenia saa avioliitossaan Erkki Kustaanpoika
Härkälän (1710 – 1757) kanssa ainakin neljä lasta:
- Fredrik Kustaanpoika Härkälä (1744 – 1797)
- Helena Erkintytär Härkälä (1747 – 1748)
- Hedvig Erkintytär Härkälä myöhemmin Nikkilä (1749 – 1827)
- Kustaa Erkinpoika Härkälä (1752 - ?)
Janakkalan historian mukaan Anna Orenia on miehensä
kuoltua vain 47-vuotiaana 1757 (historia 1759) talon isäntä. Se ei kuitenkaan
jatku pitkään, koska hän kuoli jo 1763.
Historiateoksessa mainitaan isäntinä ennen Erkin ja Annan poikaa Fredrik
Erkinpoika Härkälää tämän molemmat vaimot Inkeri Mikontytär ja Anna Ernestintytär,
joiden jälkeen vasta Fredrikistä tulisi talon isäntä. Hänellä lienee ollut
paremmat lähteet kuin minulla, joka käytän lähinnä vain kirkonkirjoja.
Toisaalta seuraavien isäntien kohdalla on suoranaisia virheitä nimien
osalta. Nimittäin Fredrikin poika
Gabriel (ei Kaapo Heikinpoika) ja tämän poika Adam ( ei Antti Kaaponpoika)
jatkavat talon isäntinä aina 1800-luvun puoliväliin.
Gabrielin puoliso Ulrika
Matintytär on lähtöisin Rengon Ahoisten Puhkalasta.
Oli täysin sattumaa, että kuvasin erään haudan. Sattuma iski, sillä myöhemmin löysin tiedon että Nuolialan kaikki tilat liitettiin ko. herran toimesta 1850 Hiiden kartanoon. Tieto löytyy täältä. Historiateoksessakin se lienee jossakin, mutta kun asia- ja nimihakemistot puuttuvat, sitä on vaikea löytää. Silloin molempien isovanhempieni esiäiti Anna Orenian tytär Hedvig oli myös jo kuollut (1827).
Yhteydet omiin sukuihini
Annan ja Erkin tytär Hedvig Erkintytär Härkälä (1749 –
1827) avioitui kaksi kertaa. Ensimmäisen avioliiton puolisosta Yrjö Heikinpoika
Nikkilästä (1751-1777) Rengon Ahoisten Nikkilästä kulkee kaari isoisääni ja
toisesta puolisosta Rengon Kaloisten Rokkilassa syntyneestä Yrjö Mikonpojasta
(1749 – 1806) päästään isoäitiini, siis niihin, joita en ole koskaan tavannut ja joista en tiedä paljon mitään. Sukujen liikkuminen Janakkalan ja Rengon välillä on ollut vilkasta.
Hedvig ja Yrjö Heikinpojan vanhin poika Kustaa Yrjönpoika
Nikkilä (1774-1855) meni naimisiin Janakkalan Kuumolan Ylöstalon tyttären
Ulriika Heikintytär Ylöstalon (1773-1822) kanssa 1796. Ulriikan isäiti on Liisa
Sipintytär Markkula (1702-1781) Rengon Oinalaan Markkulasta. Ulriikan kautta
liityn Markkulan sukuun. Lapsia heille syntyy ainakin kuusi, jotka kaikki
jatkavat sukua. Tytär Hedvig Kustaantytär syntyi 1802 ja avioitui
räätälimestari David Gabrielinpoika Nålbergin kanssa 20-vuotiaana 1822. Heidän
vanhimmasta pojastaan Henric Johanista tuli Siukolan suvun jatkaja hänen avioituessaan 1849 Siukolan tyttären Leena Maria Juhontytär Siukolan kanssa.
Aika sekavia ovat sukujen ympyrät tässä vaiheessa. Hedvig
Härkälän puoliso numero kaksi Yrjö Mikonpoika sattuu olemaan hänen ensimmäisen
avioliittonsa pojan Kustaa Yrjönpoika Nikkilän puolison Ulriika Heikintytär
Ylöstalon isän Heikki Mikonpojan neljä vuotta nuorempi veli.
Jos suhteet ovat sekavia ja joskus vaikeasti tulkittavia,
niin on myös minun pääni sekaisin. Välillä lähden kesken tutkimusta vaikkapa jonkin
asian kiinnittäessä rippikirjan sivulla mielenkiintoni etsimään aivan muuta.
Itse asiassa seuraavaksi on pakko alkaa paneutua taas omiin syntymämaisemiini
ja paikan historiaan.
Maailma on noista ajoista muuttunut paljon. Vanhat tiet ovat kulkeneet aivan eri tavalla maastossa. Harvoin poikkeamme tutkimaan alueita, joissa ennen vanhaan elettiin vilkasta elämää. Hautausmaalla vanhojen hautojen kultaukset ovat kuluneet pois tai hautoja ei enää ole olemassa. Lyhyt piipahdus Janakkalan hautausmaalla jäi tällä kertaa todella lyhyeksi.
Joku saattaa joskus kysellä, mitä kautta olemme sukua, kun huomaa kaukoserkkuyhteyden. Tässä eräs yhteys.
Kiitos näistä ihanista blokeista. Tuntuvat niin tutuilta. Siksikin, että kaikkien blokien takana on myös oma esi-vanhempani. Kuten tämä Anna Orenia. Rengon joka savussa on minulla esi-isä, -eno, -setä, -serkku. Ja useimmat vieläpä molempia sekä esi-isiä että esi-setiä. Janakkalan esi-isätilannetta olen vasta ryhtynyt tutkimaan. Sielläkin varmaan joka savussa esi-vanhempiväkeä. Täytyypä poiketa Janakkalan hautausmaalle. Kiitos sinulle. Saas nähdä mihinkä blokiisi eksyn seuraavaksi. anna
VastaaPoista