Eräänä kaukaisena
aamuna jo aikaa sitten juutuin sukututkimuksessa tutkimaan Tahvo (Staffan)
Yrjönpoika Sirkiän niiden lasten kohtaloa, joiden sukuselvitys on tekemättä tai
ehkä sellaista ei edes pysty tekemään. Aiemmin olin miettinyt hänen kolmannen
ja viimeisen vaimonsa Margareta
Adamintytär Kamparin jälkipolvia. Sukuselvitykseeni on nyt kertynyt Tahvon
suoria jälkeläisiä 840 henkeä. Margareta Kamparista olen kirjoittanut
blogissani 17.2.2015,
johon pääset klikkaamalla päivämäärää.
Näitä
sukututkimuksesta kirjoittamiani juttuja saattaa olla vaikea seurata ja pysyä
mukana, mutta jaan ne kuitenkin. Ne ovat minulle eräänlainen tapa
harjoitella. Mitä varten, se selviää
ajan kuluessa. Nämä tarinat ovat hitaita
kirjoittaa, koska samalla tutkin lisää. Aikaa on rajoitetusti normaalin elämän vaatiessa
suurimman osan ajastani. Kun on harrastanut sukututkimusta pitempään, niin
huomaa myös, kuinka on kehittynyt. Myös tauot jonkun tutkimuksen ja
kirjoituksen kohdalla ovat vain hyväksi.
Hiljaa hyvää tulee. Virheet ja epätarkkuudet ovat silti mahdollisia.
Mutta onko niillä edes niin väliä?
Isoisäni Abraham Abrahaminpoika. |
Tahvo Sirkiä ja Maria Pietarintyttären perhe
Tahvo
Sirkiä syntyi rippikirjojen mukaan 1749 Yrjö Simonpoika Sirkiän ja tämän toisen vaimon Maria Heikintyttären
poikana. Tahvo Yrjönpoika Sirkiän
ensimmäinen vaimo oli 1752 syntynyt Maria Pietarintytär. Valitettavasti
en ole saanut aivan tarkkaan mistään selville, mitä
sukua Maria on. Voin vain tehdä olettamuksia kuten tässä kirjoituksessani teen. Vihkimisen aikaan joulukuussa 1768 hänet on
kirjattu olevan piika Pentikkälän kylästä. Kaikki noihin aikoihin kirkonkirjaan merkityt naispuoliset
on kirjattu piioiksi, joten se tarkoittanee vain nuorta naista.
Maria
Pietarintytär voisi olla vaikkapa Pentikäisen sukua, mutta yhtä hyvin hän voi
olla ollut silloin piikomassa toisessa kylässä. Kuolemajärven ensimmäinen rippikirja vuosilta
1769 - 1776 ei auta tässä asiassa, joten kysymys jää ehkä selvittämättä. Pentikkälästä en löytänyt yhtäkään
patronyymillä Peter/Petri olevaa henkilöä.
Maria on
avioituessaan 14.12.1768 ollut iältään noin 16 ja Tahvo 19. Tahvo ja Maria saivat yhdessä
ainakin 12 lasta kunnes Maria sitten kuoli vain 39 vuoden iässä 1791 lapsivuoteeseen kuten juuri synnyttämänsä
kaksoset, Taavetti (David) ja Hanna. David ehdittiin kastaa syntymistä seuraavana
päivänä 30.5.1791, mutta Hannan kastemerkintää ei löydy. Tahvo ehti sen jälkeen mennä vielä kaksi
kertaa naimisiin ja kuoli vasta 72-vuotiaana tammikuussa 1821.
Tahvon ja
Marian ensimmäinen lapsi syntyi jo häitä
seuraavan vuoden lokakuussa 26.10.1769
saaden nimekseen Catharina. Kolmantena kummina lasta 1.11. kastettaessa
oli mm. Charin/Kaarina Petersdotter,
joka voisi vaikka olla Marian vanhempi sisar.
Tahvon ja Marian vanhin tytär Catharina/Katri
kuolee jo 1776 ollessaan vasta kuuden
vuoden iässä.
Valmistautumista toiseen sukukokoukseen syksy 2011. |
Historiaa
Ranskan
historiaa rakastavana täytyy tässä todeta, että samana vuonna vähän aikaisemmin
15.8. oli kaukaisella Korsikan saarella
syntynyt kovin kuuluisaksi tuleva eurooppalainen ja ranskalainen; Napoleon Bonaparte. Hänen historiansa on aikoinaan ja miksei
vieläkin kiehtonut minua erityisesti. Tyttäreni Christina syntyi kaksisataa
vuotta myöhemmin huhtikuussa 1969.
Karjala
kuului tuossa vaiheessa suureen Venäjän valtakuntaan, kun Ruotsi oli Suuren
Pohjansodan seurauksena 1721
Uudenkaupungin rauhassa menettänyt mm. pääosan
Viipurin läänistä, jonne Kuolemajärven Karjalaisten kylä silloin kuului. Nk.
Isonvihan aika alkoi alueen osalta jo 1710, kun venäläiset valloittivat alueen
ja tunkeutuvat lähes koko Suomeen ja miehittävät maata aina tuohon rauhaan
saakka. Karjalan tavallinen väestö jäi asumaan entisille paikoilleen. Tätä karjalaisten asuma-aluetta, johon
Viipurin lääni lisäksi kuului Käkisalmen lääni, kutsuttiin Vanhaksi Suomeksi. Myöhemmin alueeseen liitettiin nk. Pikkuvihan
jälkeen Turun rauhassa 1743 myös osa nykyistä Kaakkois-Suomea aina Kymijokeen
saakka. Tästä enemmän ehkä toisella kertaa.
Karjalaiset kesäjuhlat Helsingissä 20.6.2010. Sirkiän sukuseura ensimmäistä kertaa marssimassa. |
Ensimmäisen lapsen kummi Kaarina Pietarintytär ja hänen miehensä Juho Antinpoika - tutkimusta
Niin kuin
usein käy, lähdin siitä paikasta tutkimaan, kuka on ollut tuo Kaarina
Pietarintytär. Ymmärrän, oletan hänen
olleen Karjalaisten kylän Tähkäpään sukua ja naimisissa Juho Antinpoika Soitun
kanssa. Juho Antinpoika ei ehkä ollut
alun perin Soitun sukua, sillä hän on Pinnoniemen Tiutulasta ja vihitty
Kaarinan kanssa 16.12.1757. Jo ennen
vihkimistä 1752 Kaarina on saanut aviottoman lapsen, jonka isäksi on merkitty
todistajien mukaan Renki Juho eli sama mies. Kaarina on syntynyt 1734 eli jos olettaisin
Marian ja Kaarinan olevan sisaruksia, heillä olisi silloin ikäeroa 18 vuotta.
Useinhan kummiksi otetaan joku läheinen sukulainen. Ja jopa lapsen nimi on sama. Mutta varma en
voi tietenkään olla.
Olisiko
Kaarinan isä Peter Påhlsson Tähkäpää, noin 90-vuotiaaksi elänyt
1771 kuollut mies? Olisiko hän myös Marian isä?
Viipurin, Käkisalmen ja
Kymenkartanon provinssien väestöluettelo 1754 oikeastaan todistaa, että se on täysin
mahdollista, sillä Peter Påhlssonin talosta löytyvät molemmat naiset ja jopa
tuo 1752 syntynyt Kaarinan avioton poika Erkki. Koska en löydä Pentikkälästä
Maria Pietarintytärtä, hyväksyn hänet Tähkäpään tyttäreksi. Äiti voisi olla Elisabet Erkintytär, joka on
kuollut Tähkäpäällä 20.5.1752 vain
42-vuotiaana.
Samaisesta
väestöluettelosta löydän Tiutulan talosta Juho Antinpojan ja todennäköisesti
myös hänen isänsä, äitinsä ja sisarensa. Tiutulan talo kuuluu ilmeisesti
Kuolemajärven kappelille, koska talossa asuu hänen vaimonsa ja lapsiaan.
Kappalainen itse on Kuolemajärven historian (s. 165) mukaan kuollut 1751. Uusi kappalainen Johan Herlin asuu
Pinnoniemi 1:ssä. Kirkon peltoja hoitamaan tarvitaan väkeä ja ilmeisesti Juho
Antinpojan perhe on niissä tehtävissä (landbonde).
Näiden 2010 juhlien kuvia löytyy lisää täältä. |
Lähdin
tutkimaan lisää tuota Tahvon ja Marian ensimmäisen lapsen kummia Kaarina
Pietarintytärtä, sillä olin kirjannut hänet jo aiemmin alustavasti
sukututkimukseeni. Yksi hänen tyttäristään oli avioitunut Seivästölle. Sitten kävi
ilmi, että toinenkin oli mennyt Seivästön kylään. Loppujen lopuksi löysin
Karjalaisten kylän rippikirjasta näiden kahden tyttären lisäksi kolmannen, joka
oli syntynyt 1772 ja saanut äitinsä
nimen ollen Kaarina Juhontytär. Löydän
hänet myös syntyneiden luettelosta syntyneeksi jo marraskuussa 1771. Seuraavassa
rippikirjassa 1784 – 1796 Soitun porukan kohdalla Kaarina on vedetty yli ja
tilalla on Valborg ja muita merkintöjä, ilmeisesti poislähteneen paikalle
kirjataan toinen korjaamatta tietoja sen enempää. Nämä viimeiset sekä Kaarina
että Valborg ovat syntyneiden luettelossa kirjattu Juho Soitun ja Kaarina
Tähkäpään tyttäriksi.
Tarkemmin
seulottuani löysin nuorimman Kaarina Juhontyttären perästä Karjalaisten kylän rippikirjasta 1769 – 1775
merkinnän, että hän on kuollut 1775. Eli se juttu oli siinä. Ehkä.
Vanhin Kaarinan
ja Juho Soitun tyttäristä 1758 syntynyt Agneta
on nainut Seivästön Junnilassa asuvan 1744
syntyneen Peter Mikonpoika Junnisen jo vuonna 1776 ja he olivat saaneet useita
lapsia, joista yhtä olen seurannut lähes nykyaikaan saakka ja toistakin
aloittanut.
Toinen
tytär Hanna menee 1792 naimisiin
Seivästön Rusin talon Matti Yrjönpoika Rusin kanssa. Heidän lapsistaan lähtee
useampi Rusin suvun haara. Erään päässä
on muun muassa Aalto Rusi, jota haastattelin viime kesänä. Matti Yrjönpojan
sisaruksista lähtee myös monta sukuhaaraa, jotka johtavat tämän päivän Ruseihin.
Tyttärien
isä Juho Antinpoika Soittu on kuollut 1799 ja äiti Kaarina Pietarintytär
Tähkäpää on mennyt sen jälkeen tyttärien
luokse Seivästölle, jossa hän kuolee 1824 vanhuuttaan 80 vuoden iässä.
Olisi ollut
jotenkin luonnollista, että kolmaskin tytär olisi ollut siellä.
Ensimmäinen sukujuhla 7.9.2007 Aurassa. Kuvat löytyvät täältä. |
Naiset häipyvät historian hämärään
On tuiki
tavallista, että osa henkilöistä sukeltaa historian hämärästä syntymisen
jälkeen ikuiseen tuntemattomuuteen. Yleensä nämä henkilöt ovat naisia. Tämä
tapaus ja eräs muukin seuraamani polku toisen henkilön kohdalla pistivät minut
miettimään sellaista vaihtoehtoa, että tytär joutuukin riitoihin perheensä tai
vaikkapa vain isänsä kanssa eikä halua enää käyttää tämän sukunimeä. Entä, jos kysymyksessä onkin salattu
perhedraama.
Äiti on saanut lapsen jonkun vieraan miehen kanssa ja tämä lapsi
ei siksi käytä kummankaan vanhemman sukunimeä. Sukuhistoriat ovat salaisuuksia
täynnä.
Rippikirjamerkinnätkään
eivät ole aina kovin luotettavia tai ovatko pappien kirjaukset ylipäänsä
luotettavia? Ovatko he aina ymmärtäneet kansankieltä? Vain onnekas sattuma selvittää usein vaikeita
tulkintatapauksia. Jokainen epämääräinen kirjaus pitää tarkistaa uudelleen ja
uudelleen muista yhteyksistä.
Emme pysty
tavoittamaan kaikkia. Minulla on vielä
paljon solmuja purettavana enkä ehkä löydä kaikkiin edes vastauksia.
Tahvon ja Marian seuraavien lasten kohtalo
Jatkoin
vielä Tahvon ja Marian muiden lasten selvittämistä. Katariinan jälkeen
syntyneet lapset kuolevat myös yksi
toisensa jälkeen joko vauvoina tai aivan pieninä (Yrjö 1772 - 1775, Mikko 1774 -
1784, Helena 1777 - 1784, Martti 1778 - 1784, Erkki 1781 - 1782, Eeva 1782 - ?,
Johannes 1787 - ? , Esaias 1790 - 1790, Taavetti 1791 - 1791 ja Hanna 1791 - 1791). En löydä 1777 syntyneen Helenan kuolinaikaa,
hänet on myöhemmästä rippikirjasta vain vedetty yli, mutta saan vuosiluvun
eräästä toisesta sukututkimuksesta. Samoin on käynyt 1784 syntyneen Eevan,
jonka kaksoissisar Vappu jatkaa sukua.
Toinen kaksosina syntynyt pari ovat Taavetti ja Hanna. He kuolevat kuten heidän
äitinsä pian syntymisensä jälkeen. Yhteensä Tahvolle ja Marialle on kirjattu
runsaan 20 vuoden aikana syntyneeksi 12 lasta.
Surullista.
Mikko kuolee 10-vuotiaana samana päivänä 13.3.1784 kuin
6-vuotias pikkuveljensä Martti. Molemmat haudataan 17.3. Jokin
turvotusta aiheuttava kulkutauti lienee heidät vienyt.
Vappu Tahvontytär Sirkiän (22.3.1784 – 17.5.1843) kummeja ja elämä
Miten on
mahdollista, että toinen kaksosista Valborg, jota kutsun Vapuksi, on niin elinvoimainen, että elää synnyttyään pitkän
elämän. Kuten aiemmin mainitsin vanhemmat
veljet Mikko ja Martti ovat
samassa kuussa kuolleet, kun äiti on jo synnyttämässä lapsista tyhjäksi
jääneeseen kotiin seuraavia, kaksosia, jo toista kertaa. Toisen kaksosen Eevan kohtalo jää tarkemmin
selvittämättä. Hänet on kuitenkin vedetty yli 1784 – 1796 rippikirjasta. Tytöt kastetaan samaan aikaan kaksi päivää
22.3.1784 tapahtuneen syntymän jälkeen
24.3.1784. Kuolemat ja syntymät ovat samana keväänä vuorotelleet. Kuka äiti sellaista kestäisi?
Selvitin
heidän kummejaan:
Walborgin kummit olivat Johan Sirkiä, Charin
Johansdotter, Agnetha Jöransdotter, kaikki Karjalaisten kylän asukkaita.
Keitä he
olivat:
Johan Sirkiä, hänet suomennan Juho Matinpoika
Sirkiäksi (1746 -1800) oli Tahvo Yrjönpoika Sirkiän serkku. Heidän isänsä Matti ja Yrjö Simonpoika olivat veljeksiä. He
ovatkin melkein samanikäisiä.
Charin Johansdotter eli Kaarina Juhontytär ,
samanniminen kuin täällä aiemmin mainittu, pisti minut jatkamaan
tulkintoja. Kuka hän on? Sukuselvitys
siltä kohdin eteni hiukan. Kaarina Juhontytär
(1762 - 1832) on lähtöisin
Seivästöltä ja oli tuohon aikaan avioliitossa Bertil Yrjönpoika Tähkäpään
kanssa. Myöhemmin Bertilin kuollessa 1799, hän avioituu 10.1.1800 Adam Tuomaksenpoika Anttalaisen
kanssa, joka on jäänyt leskeksi ensimmäisen vaimon Saara Jaakontytär Muurisen
kuoltua myös 1799.
Saman
vuoden kesäkuu 1800 tuo Kaarinalle surun, koska hänen ja Bertilin pienet pojat
Simeon ja Gabriel kuolevat juhannuksen
aikaan isoonrokkoon, vanhempi viiden ja puolen vuoden iässä ja nuorempi 3 ja
puolen vuoden iässä. Samoihin aikoihin kuolee joka talosta pikkulapsia samaan
kulkutautiin, joistakin perheistä parikin lasta. Kaarina Juhontyttären isä jää selvittämättä.
Tässä vaiheessa lähdin mukaan 19.4.2008. |
Agnetha
Yrjöntytär on hyvin todennäköisesti Tahvo Yrjönpojan 1762 syntynyt sisar,
joka on naimisissa Pentikkälästä alun perin olevan Paul Erkinpoika Pentikäisen
kanssa.
Kaksoisisar Eevan
kummeina ovat Johan Bertilinpoika Ranki eli Juho Bertilinpoika Ranki Seivästön
kylästä, Kristiina Tahvontytär ja Saara
Erkintytär Karjalaisten kylästä.
Juho Bertilinpoika Ranki (1737 – 1785) Seivästöltä on
naimisissa Hanna Simontyttären kanssa, joka on lähtöisin Uudenkirkon Kirkkojärveltä.
En näe heidän yhteyttään Tahvo Sirkiään.
Kristiina Tahvontytär oli jäädä toistaiseksi arvoitukseksi, mutta
osuin sitten sattumalta Kristiina Tahvontytär Sahariin (1736 – 1795), joka oli
Tahvo Sirkiän vanhemman veljen (puoliveli)Tuomas Yrjönpoika Sirkiän ensimmäinen
vaimo.
Saara Erkintytär saattaa olla Saara Erkintytär Wossi
(153 – 1809), Juho Matinpoika Sirkiän (1746 – 1800) toinen vaimo. Juho Sirkiä
on Tahvo Sirkiän serkku. Heidän isänsä Yrjo Simonpoika Sirkiä ja Matti Simonpoika Sirkiä ovat veljeksiä.
Kummien
kautta pystyy usein selvittämään ihmisten ystävyyssuhteita. Lähisukulaiset ovat
myös usein toistensa kummeja. Niinhän vielä tänäkin päivänä.
Siis Vappu/
Valborgin elämä jatkuu. Hän menee
naimisiin 1802 Yrjö Tuomaksenpoika Iivanaisen (1778 - 1851)
kanssa ja muuttaa Kaukjärven Iivanalaan. Omituinen nimi. Iivana viittaa
venäläisiin. He saavat ainakin kuusi
lasta lastenkirjan mukaan.
Lapsista Paul
Yrjönpoika Iivanainen (1808 – 1869) menee naimisiin Helena Heikintytär Kaukon
kanssa. He saavat ainakin neljä lasta, joista kolme kuolee vauvoina. Justina syntyy 1842 ja avioituu 1871 Yläkirjolasta
olevan Simo Matinpoika Pihkasen kanssa.
He muuttavat Yläkirjolasta 1870-luvulle Karjalaisten kylään, jossa
molemmat vanhemmat kuolevat. Kolme lasta Loviisa, Matti ja Mikko jäävät.
Loviisa lähtee Pietariin, jossa kuolee 24-vuotiaana 1896, Mikko kuolee
11-vuotiaana orpona 1890 . Matti kuolee ilman tarkkaa kuolinpäivää 1900.
Paulin
lisäksi kolme muuta heidän lapsistaan avioituu (sukuihin Kauko, Laasonen, Montonen), mutta en ole
pystynyt seuraamaan näitä nykypäiviin. Valborg kuolee vajaan 60 vuoden iässä
1843.
Kuolemajärven Sirkiät sukuseuran ensimmäinen hallitus 2008. Raisiossa pidetyn kokouksen valokuvia löytyy täältä. |
Jatkuu joskus
Olisi vaan
kiva, jos tietäisi vielä enemmän. Jotenkin vaan tuntuu, että jatkamalla saatan
päästä entisaikojen ihmisten ihon alle, ymmärtää heitä paremmin, nähdä heidät
meissä nyt elävissä. Se sattuu kyllä olemaan loputon suo.
Heräsin
aamulla pohtimaan taas kerran sitä, miten vanhemmat kestivät 11 lapsen kuoleman. Äiti kuoli lopen
uupuneena viimeisten lasten syntyessä. Isä Tahvo kuitenkin meni vuotta
myöhemmin uudelleen naimisiin. Siitäkin
avioliitosta kuten myös siitä kolmannesta (minun sukuhaarastani) jäi vain yksi
lapsi jatkamaan sukua. Mutta siitä kerron toisella kertaa. On nimittäin aika
saada tämä jo vihdoin julkaistua. Senkin
päätin aamulla herätessäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti