Elokuussa paljon ajatuksia

Olen viime päivinä lukenut paljon. Silloin ei oikein ehdi kirjoittamaan. Sukuseuran asiat ovat myös työn alla. Jäsenkirje on pian lähdössä maailmalle. Olen tainnut useinkin mainita, että nuo kaukaisemman menneisyyden asiat kiinnostavat juuri nyt erityisesti. Sukututkimuksista siirryn usein kyliin ja niihin paikkoihin, missä ihmiset ovat eläneet. Yritän kytkeä pienen ihmisen elämää suuriin kuvioihin. Sitä varten lukeminen ja arkistojen kaivelu on tärkeää. Monta asiaa on vireillä ja kesken. Asioiden pitää antaa suoraan sanoen hautua välillä, koska vähän myöhemmin ne pyrkivät selkenemään ja järjestymään. 

 

Alex pari päivää sitten keräämässä omenia kotipihalla.

 

Tässä äskettäin innostuin lukemaan Suomen Historiallisen Seuran sarjassa Historiallisia Tutkimuksia 132 (1986) ilmestynyttä Kari Tarkiaisen tutkimusta nimellä ”Se vanha Vainooja”, joka kertoo millaisia käsityksiä itäisestä naapuristamme on ollut ajanjaksolla Iivana Julmasta Pietari Suureen. Samalla ilman muuta pohdin sitä, miten ne ovat vaikuttaneet jopa nykyisiin käsityksiimme venäläisistä huolimatta siitä, että tutkimus käsittelee noinkin kaukaista ajanjaksoa eli alkaen 1500-luvun puolivälistä sinne 1600-luvun loppupuolelle Pietari Suuren aikaan (1682-1782). Olen lukenut kirjaa kuin romaania ikään ja olen hyvin yllättynyt siitä, kuinka hienoja sen ajan kirjoitukset ovat.

Tämä tutkimushan käsittelee melko tiukasti tiettyä aihetta ja käyttää lähteenään laajasti ja kriittisesti erilaista kirjallista materiaalia kuten kirjeitä Ruotsin ja Venäjän valtakuntien välillä sekä aikalaisten kirjoittamia teoksia ja päiväkirjoja.

Tarkiainen aloittaa Olaus Magnuksen jälkeensä jättämästä 1500-lukua koskevasta aineistosta kuten teoksesta Pohjoisten kansojen historia. Carta Marina on kiehtonut minua jo kauan ja Tarkiaisen tutkimuksessa käytetäänkin kuvituksena kartassa olevia kuvia. Sekä tuo kartta että Olaus Magnus ovat oma aiheensa, johon tekee mieli tutustua tarkemmin. Olaus Magnus kuoli Roomassa samana vuonna kuin Mikael Agricola Kuolemajärvellä Kyrönniemessä. Linkkien kautta pääsee siihen runsaaseen materiaalin, mitä netin kautta löytyy.

 

Tässä pieni ote Olaus Magnuksen Carta Marinasta. Siitä näkee esimerkiksi nuo toisiaan vastaan taistelevat venäläiset ja ruotsalaiset Suomenlahdella.

 

Kaikista mielenkiintoisin oli osuus, jossa kerrottiin Erik Palmquistin kuvakirjasta, joka perustui hänen erään Ruotsin lähetystön matkalla Venäjälle Moskovaan 1673 tekemistä piirroksista ja teksteistä.

Googlaamaalla löysin, että kirjasta on tehty äskettäin painos alkuperäisin tekstein, mutta se on myös käännetty nykyruotsiin, englantiin ja venäjäksi. Tarkiaisen tutkimuksessa kuvat ovat mustavalkoisia, mutta alkuperäisessä ne ovat usein vesiväreillä käsitelty. Tarkemmin en saanut selvää, mutta ymmärsin, että kuvat on piirretty ja sitten vesiväreillä väritetty. Tarkiainen kirjoittaa erilaisista laveerauksista kuten seepialaveeraus ja vesiväreillä maalaamisen vaikeasta taiteesta ja ihmettelee muuten, että Palmquistin matkapäiväkirjasta ei ole tehty taidehistoriallista tutkimusta! Aineistoon liittyi myös paljon karttoja Venäjältä, joihin on viitattu muissakin Venäjän tuon ajan karttoja koskevissa tutkimuksissa. Mutta koska en kirjoita tieteellisestä näkökulmasta, tuo jääköön nyt sivulauseeksi kuten tutkimuksen laajempi läpikäynti.

 

Tässä ote Palmquistin kuvista kuvaamassa naurettavaa kädelle suuteluseremoniaa Venäjän hovissa.

 

Tutkin siis aihetta enemmänkin asettautuakseni aikakauteen ja ymmärtääkseni sitä. Käytiinhän 1500 – 1600-luvuilla paljon taisteluja Ruotsin ja Venäjän välillä niiden hetkeksi päättyessä Stolbovan rauhaan helmikuussa 1617, jonka jälkeen Ruotsin valtakunta oli suurimmillaan. Karjalassa Käkisalmen lääni ja Inkerinmaa liitettiin Ruotsiin ja Venäjä sai liikkua Eurooppaan Baltian kautta, kun Ruotsi sai koko Suomenlahden hallintaansa.

Noihin aikoihin myös Karjalan kannaksella oli vipinää, kun väestöä siirtyi Käkisalmen läänistä pois ja uusia tilalle. Olen ollut löytävinäni mielenkiintoisia asioita, mutta kerron niistä vasta, kun pääsen keskustelemaan aiheesta ensin kokeneemman tutkijan kanssa. Asiahan on usein niin, että jonkun toisen tutkimuksen tarkkailukohde on oman rajamailla eikä se pysty tarkentumaan, jollei joku sitä erikseen keskipisteeksi. Sitä vartenhan sitä tietoa on tullut kerättyä.

 

On paljon muitakin asioita, jotka odottavat pääsemistä keskipisteeseen. Hurmehappomarja-aita odottaa käsittelyäni, aion käydä vielä elokuun aikana sen pahimmat kohdat läpi. Tämä aita on sellainen vapaasti kasvava aidanne ja koska sitä on tässä talon ympärillä runsaat 200 pensasta, sen työstäminen ei ole koskaan onnistunut minulta yhden kesän aikana. Pahimmat kohdat tarkoittaa sitä, että karsin kaikki kuolleet oksat ja hiukan kevennän eri paikoista. Se on melkoinen urakka, koska ensinnäkin oksat ovat äärimmäisen piikikkäitä ja ne pitää vielä raahata tonttia ympäröivistä ojista pihalle kasaan odottamaan jotakin oksien kuljetusta. Iso kasa on jo kertynyt sitten viime syksyn, mutta sen pois kuljettamiseen tarvitsen apua. Sitten joskus. Muutakin työtä odottaa pihamaalla. 

 

Tänä vuonna ei sitten näytä ollenkaan tältä.

 

Talon myyntikään ei ole edistynyt, mutta odotan sen kuitenkin jossakin vaiheessa onnistuvan. Toinen osapuoli painostaa välillä ilkeästi uhkailemalla. Muuttaisin talosta vaikka heti pois, jos se vain olisi minulle mahdollista. Ilman tuota parin vuoden raskasta oikeudenkäyntirumbaa kaikki olisi ehkä mennyt toisin, mutta nyt joudun makselemaan kuluja ja elää kituuttamaan enkä voi jättää taloa yksikseen ja vuokraamaan uutta asuntoa. 

 

Olen kyllä välillä miettinyt muita vaihtoehtoja pääni kipeäksi, mutta ulospääsyä en ole löytänyt. Ilmoitus Oikotiellä ei ole tuottanut paljoakaan kyselyjä eikä kiinteistövälittäjä ole pistänyt sen enempää panoksia, koska tietää varsin hyvin tämän hetkisen tilanteen. On varmaan turhauttavaa istua näytöillä odottamassa. Sopimus menee umpeen syyskuussa, jolloin voinen vaihtaa välittäjää puolta kalliimpaan. Talon hintakin laskee, kunhan jos ensin kiinnostunut ostajaehdokas löytyy. Aluksihan minun piti lähteä itse myymään, mutta sitten totesin, että minulla on muutakin tekemistä runsaasti.  Tiedän, että tämä tilanne vaati malttia, vaikka kuinka haluaisin jo uuden aikakauden koittavan.  Tämän hetkinen markkinatilanne pistää myös pohtimaan.  Mutta siihen saakka hoidan tätä paikkaa entiseen tapaan, vaikka kuka sanoisi mitä tahansa. Kävin äskettäin vertailemassa välittäjien hintoja palvelussa nimeltä asuntojenmyynti.fi.  Sieltä on jo soitettu ja pyydetty tykkäämään heistä Facebookissa ja osallistumaan Pariisin matkan arvontaan. 

 

Eipä tässä ensin muuta kuin huomenna sieneen.  Jos vaikka toisessa metsässä olisi niitä, olen vähän kuullut huhuja. Eilen kiertelin nimittäin parisen tuntia eräässä lähimetsässä, jossa näin vain yhden syödyn haperon. Muuten naiivilla naisella oli siellä oikein rattoisaa. Välillä on niitä ajatuksia vähennettävä vaikkapa kuljeskelemalla. Toinen vaihtoehto olisi, vaikka ottaa rennosti Muru-kissan tavoin.