Palapelin keskeltä erään aukion laidalle - Rooma ennen ja 2008

Kirjoitukseni ovat jääneet viime aikoina muiden asioiden alle. Kun vihdoin on ollut aikaa kirjoittaa, olen jo niin väsynyt, että mitään ajatuksia ei enää irtaudu.  Monta ajatusta on pyörinyt päivän mittaan päässäni ja olen vain odottanut rauhallista hetkeä istuakseni koneeni ääreen valkoisen paperia muistuttavan kutsuvan sivun ääreen. Joskus olen jopa aloitellut jostakin aiheesta, mutta seuraavana päivänä se on tuntunut mahdottoman typerältä jatkettavaksi saati julkaistavaksi.

Tuolla ylhäällä on Pincion kukkula,.

Tälläkin viikolla on edessä taas kaikenlaista muuta touhua, että voi olla vaikeaa edetä missään asiassa loppuun saakka. On vain tyydyttävä tähän elämän palapeliin, joka ei koskaan tahdo valmistua. Eilen ja tänä aamuna keräsin jonkin verran tavaraa keräykseen, peittoja ja tyynyjä. Viikolla varasin kirpputoripöydän helmikuun lopulle. Paperitavaraa käyn koko ajan läpi. Rooman matkan majoitus on myös rasittanut minua, kun kerran lähdin tutkimaan vaihtoehtoja. Vanha matkanjärjestäjän ja matkaoppaan mieli kun jostakin syystä aktivoitui, vaikka olen päättänyt sitä hillitä.  

Vanhassa blogissani matkustelin useinkin käymissäni kaupungeissa ja paikoissa uudelleen ja myös tutustuen paikkoihin, jotka matkalla ollessani ohitin, usein aivan vierestä.  Eilen olin jo vähällä lähteä Pariisiin, kun sattumalta muuta etsiessäni osuin taiteilija Charles Le Brun’iin, joka Ludvig XIV:n mielestä oli kaikkien aikojen suurin ranskalainen taiteilija. Ehkä hänen kuninkaasta maalaamansa  maalaus esittää minun suosikkikuninkaani mahdollisimman oikean näköisenä.  Nuorena koulutyttönä kirjoitin kouluaineita hänen hovistaan Ranskan historian ollessa silloin minulle niin mahdottoman rakas aihe. Le Brun’in tie vei myös Roomaan. Hän oli päässyt kardinaali Richeliuen suosioon jo teini-ikäisenä, joka tilasi häneltä useita teoksia. Silloisen kuninkaan, vielä Ludvig XIV:n isän Ludvig XIII:n ykköstaiteilija Nicolas Poussin kiinnitti huomionsa nuorukaiseen ja vei hänet Roomaan, jossa Poussin muutenkin vietti suurimman osan elämäänsä ja jossa myös kuoli ja haudattiin vuonna 1665. Le Brun opiskeli ja tutki Roomassa erityisesti Rafaelin taidetta kolmisen vuotta ja palasi sitten kotiin.

Poussin on haudattu San Lorenzo in Lucinan kirkkoon. Olen kirjoittanut juuri tämän kirkon kohdalle erinomaiseen Marja-Liisa Polkusen Rooman opaskirjaan (Suomalainen matkaopas.2007) sivulle 113 huomautuksen 3.10.2009 ”käy täällä”.  Oletan, että olen silloin lukenut jostakin kirkon vanhasta kristinuskon historiasta.  Sitä pidetään yhtenä Rooman ja ehkä koko maailman vanhimmista kristillisistä kirkoista. Tosin nykyinen basilikakirkko on rakennettu 1100-luvulla ja sisätilat on uusittu 1850-luvulla.  Mutta arkeologisissa kaivauksissa kirkon alta on löydetty vaikka mitä mm. siellä on jäännöksiä varhaiskristillisen ajan talosta 200-luvulta ja vielä vanhempaa perua olevaa aineistoa aina keisari Augustuksen ajalta.  Siellä on siis käytävä ja vielä parempi olisi, jos pääsen tutustumaan maisemaan kirkon alla. Ylipäänsä Rooman alla on kesken lukemattomia arkeologisia tutkimuksia. Uusi kaupunki on kasvanut vanhan päälle.

Maisemasta tulevat mieleeni viime Rooman matkallani maaliskuussa 2008 lentokoneesta ottamani valokuvat koneen ollessa jo laskeutumassa ja lähestymässä Rooman lentokenttää. Lensimme myöhemmin muistaakseni vielä varsinaisen kaupungin yli, kuitenkaan en enää siinä vaiheessa kuvannut.  Siirryin silloin omalle paikalleni pois ikkunan ääreltä, kun turvavyö piti kiinnittää. Kuvat tulivat mieleeni eilen, kun tutkin, missä Rooman lentokenttä Fiumicino sijaitsee.  Aivan kentän läheisyydessä on sijainnut antiikin Ostia, Rooman satamakaupunki. Kaupungin sataman rantaviiva on vuosisatojen kuluessa jäänyt usemman kilometrin päähän sisämaahan. Nk. Trajanuksen portti, kuusikulmainen järvi näkyy kartoissa vieläkin. Täältä löytyy video  ja muuta tietoa alueen arkeologiasta.

Porta del Popolo Via Flaminialta kuvattuna. Vasemmalla näkyy Santa Maria del Popolon  torneja.

Francisco Mochin tekemä patsas Paavalista portin oikealla reunalla. Vasemmalla on kuvattu Pietari. Veistokset ovat noin vuodelta 1630.

Tässä portin ulkopuoli joskus muinoin. Kirkko siis vasemmalla portin toisella puolella.

Palautin vielä mieleeni ensimmäiset vaikutelmat Roomasta, kun lähdimme hotelliin saapumisemme jälkeen kävelylle. Asuimme Via Flaminia 33:ssa sijaitsevassa hienossa River Palace-hotellissa aivan lähellä Rooman pohjoista porttia Porta Flaminiaa, josta aikanaan matkalaiset pohjoisesta päästettiin sisään kaupunkiin.  Rooman ympärille rakennettiin vuonna 271 keisari Aurelianuksen toimesta muuri ja näillä tienoin olimme tuon massiivisen muurin pohjoisosassa. Portin nimi on nykyisin Porta del Popolo.  Paavi rakennutti portin takana olevan aukion Piazza del Popolon vuonna 1538 luodakseen kaupunkiin saapuville mahdollisimman vaikuttavan sisääntulon. Em. Rooman opaskirja kertoo aukion vaikuttavuudesta, vaikkapa että se toimi julkisena teloituspaikkana, joten matkailija näki siellä porttiviranomaisten lisäksi pyövelin tarvikkeet ja 1813 lähtien myös giljotiinin. Viimeiset teloitukset aukiolla ovat Wikipedian mukaan tapahtuneet vuonna 1826.  Piazzasta riittää kertomuksia. Joka tapauksessa tämä iso ovaalinmuotoinen, eloisa aukio oli minun ja sisareni ensimmäinen kunnon kohtaaminen Rooman kanssa. Voin myös suositella asumista aukion nurkilla sen keskeisen ja loistavan sijainnin vuoksi.

Giovanni Battista Piranesin etsaus vuodelta 1750 portilta kohti Via del  Corsoa.

Piazzalta kahden kupolikirkon välistä lähtee suora Via del Corso kohti Rooman eteläosia. Sen vieressä on Pincion kukkula puistoineen ja Via Del Muro Torton takana suuri Villa Borghesen puisto.  Jo pelkästään tällä alueella riittää tutkittavaa. 

Tässä kuva portin sisäpuolelta. Santa Maria del Popolon kirkko on tästä kuvasta oikealle. Kuvia siitä minulla on myös sekä sisältä että ulkoa. Tuolla Berninin muotoilemassa sisäpuolisessa portin fasaadissa lukee: felici faustoque ingressut anno dom MDCLV eli onnelliselle ja suotuisalle saapumiselle armon vuonna 1655. Tervehdys oli tarkoitettu Ruotsin ja myös meidän kruunusta luopuneelle kuningattarelle Kristiinalle, joka saapui Roomaan joulukuusa 1655 valtavian seurueensa kera. Se on sitten toinen tarina.

Piazza del Popolon portin vieressä sijaitsee Santa Maria del Popolon kirkko, jonka paikalla kerrotaan siihen haudatun keisari Neron kummitelleen. Paikalle rakennettiin kappeli jo vuonna 1099 haamun karkoittamiseksi. Myöhemmin vuonna 1227 Gregorius IX rakennutti paikalle kansaa (popolo) varten suuremman kirkon. Arkkitehti Donato Bramante lisäsi vuonna 1501 augustinolaismunkkeja varten munkkikuorin, jossa sääntökuntaan kuulunut Martin Luther asui Rooman vierailunsa aikana vuonna 1512.   Kuuluisa Bernini muokkasi rakennuksen barokin tyyliseksi 1600-luvulla. Kirkossa on maalauksia Pinturicchiolta,  Raffaellolta ja Caravaggiolta.

Tämä Giovanni Maggin piirros kirkosta on vuodelta 1625.

Huomaan tätä kirjoittaessani, että voisin kirjoittaa jokaisesta aiheesta monta sivua enkä sittenkään koskaan ole valmis. Runsaudenpula on edessä tulevallakin Rooman matkalla. Kirjoittamalla yritän toisaalta selventää itselleni, mitä valitsen tällä kertaa kohteikseni. Valokuvaukseen aion kuitenkin satsata. Miksi muuten olen ollut unissani kuvaamassa Roomaa. Nyt on muutenkin pakko lopettaa, tulee keskeytys...

Paluu arkeen.. Lenkkeilyt olen myös aloittanut ja tuntuu, että kunto alkaa olla entisellään. Nyt sataa lunta...