Huoltoja

Ihminen tarvitsee huoltoa aika ajoin, pitää käydä leikkauttamassa hiukset, hammaslääkärissä, jalkahoitokin olisi tarpeen.  Talo tarvitsee huoltoa, pitää valmistautua talveen.



Tämäkin on eräänlaista huoltoa. Tänään huomenna 6 kuukautta täyttävä Alex poikkesi tervehtimässä.

Tällä viikolla olenkin aloittanut. Kävin  leikkauttamassa hiuksiani parisen senttiä. Huomenna menen hammaslääkäriin. Jalkahoito saa vielä odottaa, vaikka se olisi todella aiheellista ottaen huomioon tuon runsaan puolen vuoden ajan, kun jalkani eivät olleet omani. Parin viikon päästä on vuorossa taas osteopaatti.  Ystäväni Kaarina on karannut Tallinnaan kylpylään täyttäessään juuri tänään täysiä vuosia. Kylpylässä saa kaikenlaisia ihania hoitoja, mitkä varmaan tekisivät minullekin hyvää. Mutta se saa vielä hetken odottaa.

Tämä kuvaa hyvin palelevia jalkoja viime talvena.

Pyysin huollon öljylämmitysjärjestelmälle. Sainkin miehen paikalle melko nopeasti. Hänen mukaansa laite on häiriötilassa, öljykin taitaa olla aivan loppu.  Miten osasinkin kutsua apua juuri oikeaan aikaan tietämättä mistään häiriötilasta. Siinä syntyy kuluja köyhälle eläkeläiselle riittävästi. Muitakin talon hoitoja tarjotaan jopa puhelimitse. Minun on hiukan vaikea tietää, mikä on tarpeellista ja mikä ei, mutta onneksi tarjoajat auliisti auttavat ja kertovat eivätkä pahastu, vaikkei nyt olekaan aiheellista jättää tilausta. On asioita, jotka mielellään antaisin jonkun toisen hoidettavaksi, kun ei mitenkään kiinnosta olla kaikkien asioiden asiantuntija.

Mutta kuten olen joskus aiemmin todennut, kyllä nainen yksinkin selviää kaikista omakotitalon tehtävistä. Loppujen lopuksi ne miehen tekemiset tässä talossa olivat kun ottaa koko ajan huomioon, vaatimattomia. Tosin miehen työtä arvostetaan kaikissa asioissa enemmän. Siinä on kysymys kuitenkin näkökulmasta, millä asiaa tarkastellaan. Siis jos ne rajoittuvat perushuoltoon, eivät ne ole sen kummempia. Siinä ehtii retkottaa päiväkausia sohvalla tai roikkua TV:tä katsoen suurimman osan ajasta.  Jos noin paljon tekee puutarhatöitä kuten ahkera naapurin mies, asia on ajoittain toinen, mutta ne työt ovat pääasiassa kausiluonteisia kuten hyvin tiedän.   Niinhän se meilläkin oli, jos mies yhden kerran vuodessa imuroi oman huoneensa keskilattiaa ja vähän eteistä, saattoi hän kehua imuroineensa. Niin se oli vähän kaiken muunkin kanssa. Riittää kun hän teki vaikkapa puutarhassa jotakin kerran kymmenessä vuodessa, niin se on suuri juttu sen rinnalla, että nainen hoitaa kaiken muun vuosi vuoden jälkeen ostaen jopa kaikki tarvikkeet. Kysymyshän on siitä, miten sen esittää näyttävästi muille.

Näitäkin asioita siis tekemisiämme on  puitu oikeudessa asti. Minä olen joutunut todistamaan, että olen ylipäänsä jotakin tehnyt.  Naisen teko eikä sana ole edelleenkään yhtä merkittsevä kuin miehen sana. En väitä, että näin on kaikissa suhteissa, kaikissa perheissä. Olen nimittäin kuullut, että on olemassa myös normaaleja suhteita, joissa naisen teot ja sanat ovat samalla tasolla. Se on hyvin lohdullista, vaikkei se minua enää lohduta.  Tämä asia herättää usein myös keskustelua, joista voin päätellä, että eivät kaikki muutkaan ole aivan tyytyväisiä. Toivottavasti en kuulosta vähääkään katkeralta, sillä tunne on minulle vieras.

Jokainen siis kantaa omaa ristiään, se on tullut minulle selväksi. Useat mielenkiintoisemmat tehtävät  odottavat minuakin.  Kunhan vain pääsen vapaaksi menneisyyden kahleista.  Kaikista asioita voi selvitä. Loppuun saakka.

Ystävällinen öljypoltinhuoltaja kävi kertomassa, mitä hän oli tehnyt. Hän totesi myös, että mitään ei ole tehty sitten vuoden 2006.   Hän vaihtoi suodattimen, suuttimen,  laittoi pysähtyneen vesipumpun pyörimään, sääti sitä, nuohosi kattilan. Hänen mielestään huolto olisi aiheellista tehdä kahden vuoden välein. Laitteet ovat vielä vuosikausia toimivat ja systeemi hyvä.  Lasku oli 158,67 euroa eli ihan kohtuullista. Öljykään ei ollut vielä ihan loppu.

Nyt kun jaksaisi alkaa siivota varastoja ja autotallia. Päivät vaan menevät niin äkkiä ohitse.