Sukututkimusta harrastava ihminen joutuu mitä
ihmeellisimpiin koukeroihin pelkästään siitä syystä, että on sukututkija. Milloin tutkii pätkän
jonkun tunnetun ihmisen sukua, sitten hetken päästä palaa tuttuihin ympyröihin,
omien sukujen eri haarojen tutkimiseen. Aika loppuu aina kesken, mutta ei se mitään,
tutkimisen voi lopettaa milloin vain ja jatkaa, kun taas siltä tuntuu. Joskus
kuluu pitempi aika eikä enää muistakaan aloittaneensa jostakin pätkästä. Eikä tässä kaikki, mutta ne muut koukerot ovat toisen jutun aihe.
Tässä se alue maantieteellisesti, jonen tämä blogi vie. Olen merkinnyt karttaan tähdellä Uittamon Hausjärvellä ja Vehmaisten kylän Rengossa. |
Kun aloin oikein kunnolla paneutua sukututkimukseen siinä joskus 2011 alkaen, olin aluksi äärettömän innostunut kaikesta. Nyt melkein hävettää, että kirjoitin Kuolemajärveläinen-lehteen jutun aivan kuin olisin keksinyt koko sukututkimuksen. Tuntui niin hienolta, kun käymieni kurssien opit menivät täysin perille ja asiat loksahtivat paikoilleen. Olen sittemmin kyllä huomannut, etten ole ollenkaan ainoa hurahtanut. Sukututkimusta harrastetaan todella paljon. Kukin tavallaan. Rippikirjojen ahkera selaaminen on tuottanut tulosta, tutkija on selkeästi kehittynyt. Enää en halua tehdä siitä numeroa eikä kaikkien kanssa edes kannata alkaa keskustelua aiheesta.
Nykyinen tarkkasilmäisyyteni kirkonkirjoja lukiessa jopa nolottaa syystä, että huomaan usein muiden sukututkimuksissa
virheitä. Teen toki virheitä itsekin koko ajan ja korjailen myöhemmin tekemiäni
kirjauksia. Minun on vaikea alkaa esittää tutkimuksiani ennen kuin on lähes
sataprosenttisen varma. Ja voiko sittenkään olla varma, mutta on silti tehnyt
parhaansa.
Veijo Meren isoäidin sukupuuta |
Veijo Meren sukujuuret
Joskus maalis-huhtikuussa minulla oli lainassa eräs
kirja, jossa eteeni tuli jälleen sukupuu, johon takerruin. Luin tai oikeammin
selasin Hannes Sihvon ja Risto Turusen kirjaa ”Täynnä liikettä” (SKS:
toimituksia 710, 1998), joka kertoo Veijo Merestä. Kirjailija oli syntyisin
Uittamolta Ryttylän kupeesta, eteläisestä Hämeestä, Hausjärveltä, Riihimäen
pohjoispuolelta. Se on suoraa linnuntietä vain noin parinkymmenen kilometrin
päässä omasta lapsuudenkodistani Rengon syrjäkylillä.
Veijo Meri sattui olemaan isälleni 7. serkku eli
heillä molemmilla on juuret 1663 syntyneessä Sipi Heikinpoika Markkulassa, joka
on lähtöisin Rengosta, pienestä pitäjästä Hämeenlinnan kupeessa, joka nykyään
siis kuuluu kylänä Hämeenlinnaan. Veijo
Meren esiäiti on 1700 Rengossa syntynyt Anna Sipintytär ja isäni ja siis myös minun juuret alkavat
tämän sisaresta 1702 syntyneestä Liisa Sipintyttärestä.
Veijo Meri syntyi 1928 Viipurissa sen synnytyslaitoksella
Kannaksentiellä Väinö ja Anna Meren s. Sallinen perheeseen, jossa hänen isänsä
palveli siihen aikaan Taistelukoulussa koulutusaliupseerina, kersanttina
(tiedot olen ottanut em. kirjasta). Veijon äiti mm. toimi torikauppiaana
Viipurissa, hän oli lähtöisin Pohjois-Karjalasta. Perhe muutti Valkjärvelle
kasarmille isän työn takia Polkupyöräpataljoona 2:ssa eli myöhemmin
Jääkäripataljoona 2:ssa. Sen enempää en
kerrokaan. Kirjassa käydään koko Veijo Meren ja hänen vanhempiensa elämä
seikkaperäisesti läpi.
Takerruin siis kirjan sukupuuhun. En puutu tässä sen
kaikkiin yksityiskohtiin kuten esimerkiksi hänen mahdolliseen sukuyhteyteensä
Aleksis Kiven kanssa. Olen Markkulan sukuseurassa sihteerinä ja siksi
erityisesti tämän Rengosta lähtöisin olevan suvun asiat kiinnostavat monella
tapaa. Sukuun liittyy paljon merkittäviä henkilöitä, mutta myös meitä
tavallisia ihmisyksilöitä, joiden tarinat oikeastaan kiehtovat minua eniten.
Kirjailija Veijo Meren juuret Markkulan sukuun tulevat
hänen isänsä äidin Aliina Wilhelmiina Uittamon isän Vanajan Idänpäästä olleen
Heikki Kustaa Erkinpojan kautta s. 1839, jonka isoisä Kalle Kallenpoika Huovila
s. 1751 on tullut avioituessaan Urjalan Välkkilän Isotalosta Vanajalle. Kallen
äiti on mennyt Urjalaan aikanaan Isotalon emännäksi. Hän oli Rengon Markkulassa
noin 1700 syntynyt Anna Sipintytär Markkula kuten aiemmin mainitsin.
Tätä osuutta ei ole kerrottu mainitsemassani
kirjassa vaan turvauduin osittain Markkulan sukuseuran viralliseen
sukututkimukseen ja lisäksi omiin lisätutkimuksiini. Aloittaessani tutkimisen ja samalla rinnalla kirjoittamisen, huomasin taas kerran, miten asiat johdattavat toiseen. Olemme
nimittäin järjestämässä Markkulan sukuseuran kesäretkeä Urjalaan ja tuota
Urjalan Isotaloa suunnittelimme yhdeksi kohteeksemme. Retki toteutuu vasta
elokuussa ja pääkohteemme on toisen suuren suomalaisen kirjailijan elämä eli
tutustumme Väinö Linnan jalanjälkiin Pentinkulmalla.
Veijo Meren sukupuu alkaa kirjan sivulta 32.
Huomioni kiinnittyi lauseeseen:
”Antti Jaakonpojan ja hänen puolisonsa Britan tytär Leena Antintytär meni avioliittoon Rengon Ahoisten Pukkilasta tulleen Matti Mikonpojan kanssa. Heidän tyttärensä, toinen kaksoistyttäristä Beata Matintytär avioitui torppari Mikko Jaakonpoika Uittamon kanssa.”
Tätä tekstiä ennen kerrotaan pitkä tarina Beata
Matintyttären äidin juurista, jotka vievät aina Sipi Rekonpoika Sipilä-nimiseen
kantaisään. Joudun nyt romuttamaan tämän osuuden. Sen verran tarkkaan olen tuon
kohdan tutkinut.
Tässä kohdin käsittelen siis Veijo Meren
isänäidin Alina Wilhelmiina Heikintytär Uittamon sukujuuria, mutta tällä kertaa
tämän äidin puolelta, kun aiemmin Markkulan suvun osalta käsittelin äidinisän
suvun Urjalaan johtavia juuria. Molemmat johtavat myös Vanajan Idänpäähän, mutta se on toinen juttu.
Rengon
osalta aloin heti kaivaa innokkaasti rippikirjoja ja totesin, että mainittu
Rengon Ahoisten Puhkalasta (ei Pukkila) oleva Matti Mikonpoika Puhkala ei ole
oikea henkilö. Pystyin seuraamaan häntä helposti rippikirjojen kautta, mutta ne
eivät johtaneet tekstissä mainittuun avioliittoon. Molemmat olivat samannimisiä
ja samana vuonna 1748 syntyneet. Renkolaisen Matti Mikonpojan juuret pysyvät
tiukasti Rengossa, vaikka hän hakikin molemmat vaimonsa kauempaa.
Mutta kun jotakin alkaa tutkia, tutkimus pitää viedä
loppuun. Aluksi Hausjärven Erkylästä
myös löytämäni, kirjassakin mainittu kaksonen Beata Matintytär ei oikein sopinut kuvioon, koska hänen
syntymäaikansa oli 1769. Rippikirjoissa kun kulki koko ajan syntymäaikana
maaliskuu 1763. Hausjärven rippikirjassa 1796 – 1801 Uittamon torpan kohdasta löytyi merkintä: ”med betyg från Ackas 21.4.1793.”
Ackas?
Tämä merkintä johti minut lopulta eteenpäin. Pähkäilin asiaa yhden illan. Siihen kohtaan pääkirjassa pääsee
tästä linkistä. Loppujen lopuksi laaja haku Hiskissä auttoi ja minulle
selvisi, että Matti Mikonpoika ja Beata Matintytär tulivatkin Hausjärven
Ryttylään Uittamon torppaan Akaalta huhtikuussa 1793, jossa he olivat
avioituneet 14.6.1791. Matti Mikonpoika oli lähtöisin Akaan Varrasniemestä ja
Beata Matintytär Lempäälän Alkulan Uotilasta. Hänen isänsä oli 1710 syntynyt
Mathias Petri ja äitinsä 1724 syntynyt Maria Erkintytär. Beatalla oli liuta
vanhempia sisaruksia. Beatan perhe löytyy täältä.
Juuret eivät siis tuota kautta johda taaksepäin Aleksis
Kiveen Nurmijärven Palojoelle, mutta eivät myöskään Renkoon vaan Lempäälään ja
Akaaseen. Kirjan sukupuu romuttui.
Olen tutkinut tämän kohdan niin tarkkaan, että olen varma asiastani.
Vähän omista sukujuurista
Palaan vielä omiin sukujuuriini (siitäkin huolimatta, että se saattaa ärsyttää satunnaista lukijaa). Veijo Meren
esiäidin Urjalaan avioituneen Anna Sipintytär Markkulan nuorempi sisar, 1702 syntynyt Liisa Sipintytär Markkula on
siis minun isänpuoleisia esiäitejäni. Tämä vuorostaan avioitui 1721 ensin Antti
Antinpoika Jussilan kanssa Janakkalan Hyvikkälän Jussilasta. He saivat ainakin
kolme lasta, joiden suvut jatkuvat nykypäiviin asti. Ensimmäisen miehen kuoltua
1738, hän avioitui Matti Matinpojan kanssa saaden vielä kaksi tytärtä, joista
nuorempi Maria Matintytär syntyi 12.3.1744. Hänestä tuli Janakkalan Kuumolan
Ylöstalon emäntä hänen avioituessaan 1761 lampuoti Risto Erkinpojan kanssa.
Tämä kuoli 1771, jolloin Maria avioitui seuraavana vuonna Heikki Mikonpojan
kanssa. Heidän tyttärensä 1773 syntynyt Ulrika Heikintytär Ylöstalo meni
naimisiin Kustaa Yrjönpoika Nikkilän kanssa tullen Rengon Ahoisten Nikkilään.
Heidän tyttärestään 1802 syntyneestä Hedvigistä tuli myöhemmin puoliso pitähän
räätälimestari David Gabrielinpoika Nålbergille. Näiden vanhimmasta pojasta
1823 syntyneestä Henricistä eli Heikistä tuli minun isäni isoisänisä.
Isäni isoisän sukupuu |
Tutkiessani ja kirjoittaessani tunnen samalla
palaavani esivanhempieni vuosisataisille asuinseuduille ja sulautuvani
sellaisiinkin maisemiin, joita en edes ehtinyt löytää hätäisen nuoruuteni aikana. Se on
sinänsä sääli. Ihminen juoksee jonkun muun asian perässä eikä ehdi pysähtyä
oleellisen äärelle. Toisaalta kuljetamme mukanamme ominaisuuksia, joita sitten vaikkapa vanhana edes pystymme hyödyntämään.
Tällaisia ovat vaikkapa synnyinlahjaksi saatu rakkaus historiaan ja maantieteeseen.
Tämä tutkimusmatka sai minut ymmärtämään pienen palan Veijo Meren
sielunmaisemaa ja saa minut ehkä jatkossa tutustumaan hänen kirjallisuuteensa. Hausjärvi
on ollut minulle täysin vierasta seutua. Nyt pääsen tutustumaan paikkaan karttasovellusten kautta. Löydän tuon Uittamon alueen
helposti Puujoen rannalta. Pääsen ajamaan virtuaalisesti autolla tietä pitkin yli sillan. Torppa kuului aikoinaan
Ryttylän kartanolle ja Meret ostivat sen 1909 kartanolta kuten Veijo Meren biografia kertoo. Sukututkimus ja paikallistuntemus ovat taas kerran kätelleet.
Kaikkien ihmisten sukupuut ovat sinällään mielenkiintoista
aivovoimistelua, jota en mistään hinnasta vaihtaisi ristisanoihin. Saa nähdä,
kenen sukuun sekaannun seuraavaksi, vaikka omissanikin on vielä tehtävää.
Olisiko seuraava Jaakko Juteini, jonka juuret lähtevät Hattulasta? Hän, joka kirjoitti laulun "Arvon mekin ansaitsemme" ja muutti Viipuriin, jossa hän asui talossa, jota ei enää ole, mutta jonka paikan tiedän.
Juuret Tuusulan kirkonmäellä |
Mitäpä siitä sanot Merja, että matkoillamme hurahtaneella miehelläni oli ennen kannettavien tietokoneiden aikoja mukana paperille tulostettuina versioina monta kiloa kuolleita. Nyt sentään yleensä vain se kannettava. :) Terveisin nimimerkki "Sukututkijan vaimo" ja luokkatoverisi Marja-Terttu
VastaaPoista