Askel eteenpäin

Talintintti lensi avoimesta pihan ovesta sisään ja kierteli hädissään ympäri taloa välillä paiskautuen ikkunoihin. Onneksi se löysi pian ulos. Pihalla alkoi olla liian kuuma työntekoon, joten päätin tulla sisään.  Muuta työtä riittäisi varastossa ja autotallissa, mutta tämän ikäinen ihminen kyllä tarvitsee välillä lepoa. Viime blogissani kirjoitin kipeytyvistä jaloistani. Ne ovat edelleen kipeät, nyt enemmänkin siitä muutaman päivän jännittämisestä. 

Olen aika harvoin kiinnittänyt huomion pieniin, ohimeneviin vaivoihin. Niitähän on meillä kaikilla. Usein ei silti tajuta niiden yhteyttä muihin ongelmiin, jotka nakertavat ihmisen taustalla. Kaikki eivät edes halua myöntää ongelmiaan ja pahaa oloa, joka voi siis hyvin tulla esiin ruumiillisina vaivoina. Joillakin selkä kipeytyy, kun vaikeat asiat vaivaavat. Jotkut saattavat sairastua tosi vakavasti piilottaessaan murheensa sisimpäänsä. Sitähän tapaa on Suomessa kautta aikain jopa arvostettu. Jos kertoo asiansa, se on valittamista ja heikkoutta.

Vähän myöhemmin päivällä soitin pikkuserkulleni Helmille. Satuimme keskustelemaan myös kipeistä jaloista, jotka voivat joku päivä mennä alta. Syynä on usein pelkkä stressi, näin oli eräs lääkäri aikoinaan hänelle sanonut. Emme olleet Helmin kanssa toviin puhuneet, mutta hän oli ensimmäinen, jolle kerroin, missä tilanteessa juuri tänään (7.6.) olin. Odottelin Annan perhettä kahville. Kun he tulivat, vietimme aikaa pihalla. Veini nukkui ensin makeasti rattaissaan, mutta pian alkoivat pikkuisen jalat heilua ja hän oli kohta mukana seuraten tarkkaavaisesti keskusteluamme ja välillä katsellen ylhäällä olevien puiden lehtien havinaa ja kuunnellen tuulen ääntä puiden oksissa. 

Illemmalla odottelin toista nuorta paria, joka on jo parina päivänä käynyt tätä taloa ihailemassa. Nyt heidän kanssaan tuli muutama sukulainen ja naapuriin aiemmin muuttanut heidän ystävänsä, joka on rakennusalan ammattilainen. Siinä kävi sitten niin, että kun jäimme kolmisin, pääsimme sopimaan talon kaupoista. Uskomatonta. Koko prosessi alkoi sunnuntaina. Talo saa ihanat uudet omistajat. Lopuksi joimme vielä kahvit. Jatkamme toisilla kahveilla joku toinen päivä, kun pistämme jotakin varmistukseksi paperille.  Mutta päätös on tehty.  Hurja aika on alkamassa sikäli, että kauppojen ja siihen liittyvien asioiden lisäksi, minun on tyhjennettävä talo ja muutettava kaikkine kimsuine ja kamsuineen jonnekin. 

Huvittavaa oli, että talon ollessa täynnä katsojia, huomasin lattialla aamuisen talitintin kakan. Siitäkin huolimatta tulevat asukkaat tuntuivat rakastuneen taloon lähes ensi silmäyksellä kuten minäkin aikoinaan maaliskuussa 2000. 

Olin helpottunut ajatellessani, että saan lopullisesti katkaistua siteet siihen ihmiseen, jonka ikävistä viesteistä kirjoitin edellisessä blogissani. Minulle on melkein samantekevää, mistä löydän itseni viimeistään heinäkuun lopussa, on uusi koti sitten lyhytaikainen tai pitkäaikainen.  Paljon muitakin asioita tähän kokonaisuuteen liittyy, mutta ne selkeytyvät ajan kanssa. Olen myös ylpeä siitä, että sain asian hoidettua tähän pisteeseen omin avuin.  Saan kaiken tulevan myös hoidettua omalla osaamisellani, johon osaamiseen harva ihminen on viime vuosina uskonut. Olen välillä joidenkin muiden silmin katsottuna tuntenut olevani kyvytön ja osaamaton lähes kaikessa.

Iso rusakko on pari päivää kierrellyt pihaa edestakaisin. Sitä on vain tosi vaikea kuvata.

Miksi juuri niin? Siihen ovat vaikuttaneet ensin oikeudenkäynti, johon jouduin tahtomattomani. Asianajajan huono kohtelu ja melkein pilkka minua kohtaan olivat raastavia. Läheisteni on ollut joskus vaikea nähdä lävitseni, olenhan jo vanha mummo ja olen tarvinnut silloin tällöin apua taloon liittyvissä asioissa. Sairastumiseni on myös vaikuttanut asioihin. Pankkini, joka oli aikoinaan myös vuosikymmenet työnantajani, ei ole aina uskonut minua vaan on vähätellyt suunnitelmiani ja nyt viime metreillä jäin jopa karvaasti hylätyksi, vaikka kerroin tarkkaan silloin vielä tulevista myyntisuunnitelmistani. Kun sitten aikanaan tuli tuo laaja vesivahinko, se värjäsi minua lisää. Olen sanonut usein, että katsokaa ensi sijassa ihmistä ja miten hän on hoitanut asiansa, kuinka luotettava hän on ollut. Mutta ei, ne vuosikausien vaikeudet ovat päällimmäisenä, minun on katsottu olevan kykenemätön hoitamaan asioitani. Talon toinen omistajakin on vuosikaudet kääntänyt niissä ikävissä viesteissään kaiken minun aiheuttamaksi. Kuulin jopa aikoinaan osan naapureista pitävän minua syyllisenä eroomme ja sitä kautta myös näihin lisävaikeuksiin, johon ero johti.

Menneiden kesien kukkaloistoa,

On ehkä totta, että avoimuuden katsotaan meillä olevan pahasta. Olen ollut avoin lähinnä vain omista asioistani. Tiedän sen olevan myös minun vahvuuteni. Olen myös rehellinen, en siedä mitään vilppiä. Sehän liittyy myös avoimuuteen. Menen rohkeasti asioita kohti kääntämättä katsettani pois. En kiellä vaikeita asioita, vaikka ne ovat joskus tuntuneet vievän vielä joku päivä henkeni.  Onneksi minulla on kautta vuosien ollut hyviä ystäviä, joiden kanssa olen voinut keskustella asioista. Läheisistä ihmisistä kaikki eivät ehkä pidä avoimuudestani, mutta suon heille kapeakatseisuuden. Omista vaikeuksistani johtuen, en ole pystynyt pitämään yhteyttä kaikkiin ystäviini. 

Me jokainen olemme omanlaisiamme ihmisiä, erilaisia, ainutlaatuisia.  Kiitos teille kaikille, jotka olette olleet tukenani.

Viime lokakuun alussa muutama tulppaaninsipuli tuli laitettua maahan (Foxtrot 11/12 cm)

Vaikka minulla on nyt paljon tekemistä ja koko ajan päässäni raksuttaa, niin yritän tämän päivän ottaa rauhallisesti, sillä viime päivät ovat olleet todella kiivaita.  Yöunet jäivät tosi vähiin, ensin kello oli jo reilusti yli puolenyön, kun pääsin nukkumaan ja  heräsin aamulla aivan liian  varhain selaamaan paikallisia asuntomarkkinoita, vuokra-, asumisoikeus- ja omistusasuntoja.  Paljon muitakin suunnitelmia pyöri päässäni. Silmäni olivat niin väsyneet, että tuskin näin niillä.  Noustuani ylös jalkani olivat todella kipeät, tuskin pääsin kävelemään. Lepo tekee hyvää, mutta olen huono siinä asiassa.

Peipposet pitävät sadetta syreenipensaan alaoksilla.  Näen niitä pihalla päivittäin runsaasti, todennäköisesti ne pesivät lähistöllä. Auringonkukan siemenet ovat loppu. Pihatyötkin taitavat jäädä vähän kesken. Annan taimet ja avomaan tomaatit, joille jo ostimme kasvusäkin, löytävät ehkä uuden paikan. Heitän vielä ostamani unikonsiemenet muokkaamaamme maahan.  Niiden kukintaa en ehkä enää näe.  Jatkossa on muiden puutarhojen vuoro. 

Elämä vaan on. En vaan vieläkään päässyt mielenkiintoisiin kirjoitusaiheisiin. Aikanaan sitten. Ehkä se talitintti oli enne. Siitä lisää joskus myöhemmin.

2.10.2016 lempipaikalla Tuusulanjärven rannalla.