Viime kerralla kirjoitin ja varmaan jo usein ennenkin, että voisin alkaa tuoda tänne
vanhoja blogejani. Tässä kuussa tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun
aloitin niiden kirjoittamisen. Olin samana vuonna myöhemmin jäämässä eläkkeelle. Kirjoittaminen oli minulle apuna tuossa suuressa elämänmuutoksessa. Siinä vaiheessa tiesin myös, että muitakin suuria muutoksia häämötti tulevaisuudessa, mutta aloittaessani kirjoitukset, en vielä rohjennut ajatella niin pitkälle.
 |
| Roomassa Pincion kukkulalla jättämässä jäähyväisiä Roomalle. (15.3.2008) |
Jostakin syystä valitsin kuvablogi.comin, jossa
aloin pitää Polulle kauas - blogiani. Itse asiassa vieläkin kaipaan kyseisen
blogipohjan ominaisuuksia, joita oli helppo hallita ja ymmärtää. Sen toiminta
lakkasi melkein yhtäkkiä viime kesän alussa ja kaikkien vuosien kirjoitukseni hävisivät
bittien hautausmaalle kuten myös sinne siirtämäni yli 2000 valokuvaakin. Joku
voi tähän sanoa, että mitä siitä. Netissä kirjoitetaan paljon sellaista, mikä
saakin hävitä. Se on totta, kuvablogiin ilmestyi sen jässeniltä kaikenlaisia
ihmekirjoituksia, joilla ei ollut päätä eikä häntää. Samoin joskus tuntui, että
monet pitivät sitä vain valokuvien säilytyspaikkana, koska sinne ladattiin kaikki
mahdolliset huonotkin valokuvat. Mutta mikä
olen arvostelemaan ja arvottamaan muiden toimintaa? Siirryin sitten tähän Googlen bloggeriin, jota
käytän edelleen.
 |
| Campo de Fiorella, jonne palaan huhtikuussa. (14.3.2008, sisareni Heljän ottama kuva) |
Elämä on maailmassa sittemmin muuttunut entistä hektisemmäksi. Palaamalla lähimenneisyyteen vaikka vain tällä tavalla, esitän vastalauseeni tämän päivän äärimmäiselle pintapuolisuudelle yrittämällä ravistaa itsestäni pois sen vaikutuksia, joita joinakin päivinä en tahdo kestää. Liityin Facebookiin vasta syksyllä 2008. Se suosii pintapuolisuutta, vaikka onkin erinomainen keksintö. Maailma muuttuu.
Jossakin vaiheessa mietin blogieni kääntämistä
englanniksi. Tämän ehdin kääntää ja siksi annan surkean käännökseni näkyä myös täällä. Ensimmäisissä
blogeissani en vielä käyttänyt
kuvitusta. Valitsenkin tähän suunnilleen samaan aikaan ottamiani
valokuvia. Olin tuolloin juuri palannut Roomasta. Nyt olen ensi kuussa lähdössä
sinne eli ympyrä sulkeutuu.
23.3.2008
Olisiko tämä harjoittelua tulevaa varten? Kokeilua. Olen silloin tällöin käynyt lukemassa muiden blogeja. Olen ihmetellyt niiden paljoutta ja aiheita, joita riittää laidasta laitaan. Toiset ovat todella hyviä ja kokonaisvaltaisia, ikään kuin kirjoittaja kirjaisi ja kuvaisi sinne kaikki elämänsä tapahtumat. Ihmetystä ja kysymyksiä on mieleeni myös herännyt siitä, miten ihmeessä he saavat aikansa riittämään. Kun on ensin koko päivän tehnyt töitä tietokoneen ääressä työpaikalla, niin ei kotitöiden, liikunnan, lukemisen, valokuvauksen, kuvien käsittelyn ja muiden harrastusten lisäksi tahdo enää riittää aikaa blogien kirjoittamiseen. Untakin tarvitsen ainakin 7 tuntia yössä.
Mietinkin, josko voisin korvata tällä osan suhteellisen laajasta kirjeenvaihdostani ja päiväkirjan kirjoittamisesta. Niitä olen tosin voinut harrastaa myös työmatkan aikana bussissa, jollen sitten ole lyhentänyt univelkaani. Työmatkani kestää tosin vain noin 30 minuuttia. Voit kuvitella, että se on tehokäytössä. Toisaalta en varmaankaan heti kehtaa pyytää ystäviäni lukemaan blogiani sen sijaan, että olisin muulla tavalla yhteydessä. Monet tuntuvat paheksuvan myös koko blogiajatusta, koska siinä julkisuushaun leima. Mutta itse olen sitä mieltä, että kaikkea on kokeiltava. Etsivä löytää.
 |
| Manu keväällä 2008. Tämä kuva on päässyt aikanaan myös omiin kortteihini. |
Tänään olen yrittänyt kuvata Manua, tyttäreni perheen kissaa, joka on ensimmäistä kertaa hoidossani. Manu on nuori viime vuonna syntynyt reipas kissapoika. Hän on tutustunut talon joka nurkkaan ja kiipeilee estottomasti pöydillä ja hyllyillä ja välillä tiputtelee tavaroitakin. En ole kylläkään jaksanut täydellä innolla paneutua kuvaukseen, koska nenäni vuotaa koko ajan. Yritin koko viime viikon Roomasta paluun jälkeen taistella flunssaa vastaan. Eilen tuntui, että olin jo voittanut taistelun. Kävelin vähissä vaatteissa sukkasillani pihakiveyksellä tutkimassa narsissien ja tulppaanien nousua kukkapenkissä. Ja nuha oli siinä.
Liityin siis tänään tähän kuvablogiin ja siirsin jo muutaman kuvan viime viikon Rooman matkasta sinne, tosin en vielä julkisesti katsottavaksi. Valikoin kuvat ensimmäisen päivän aineistosta. Työtä siinäkin on, koska neljän päivän aikana otin kahdella kameralla noin 1500 kuvaa. Täytyy todeta, että ne ovat todellakin vain matkakuvia. Lyhyt aika niinkin rikkaassa paikassa kuin Rooma, ei paljon jätä tilaa harkitulle ja valikoidulle kuvaamiselle. Ja kun paljon kuvaa, niin aina siellä joukossa on helmiä, ainakin itselle.. Eli kynnys on korkealla. Katsotaan nyt, ehdinkö pienentää, valita ja siirtää loputkin kuvat sinne. Päivä kerrallaan.
Kirjoitus
julkaistu 22.3.2008 18:54
 |
| Roomassa 13.3.2008. (sisareni Heljän ottama kuva) |
During Easter time I am wondering, could this be practicing for the future? As a a kind of experiment, I have occasionally been reading other blogs. I have wondered about the quantity and the abundande of topics. Some blogs are really good and comprehensive, as if the author would describe and file there all his life events. Some wondering and questions have also arisen in my mind how on earth they get time to write and make that all. When I have been working first the day long at the computer at the workplace, so I cannot imagine to have enough time still for blogging after household work, sports, reading, photography, photo processing and all other actvitities I have. Actually I need still to sleep about or at least 7 hours a night.
I was wondering to see if I could replace my relatively extensive correspondence and diary writing with blogging. I have been able to manage doing the part of that all during my daily trips in bus, then if I do not have been takin a nap. But travelling takes only about 30 minutes. in the morning and in the late afternoon. You can imagine that my time is then in heavy use. On the other hand I might not now dare to ask my friends to read my blog, instead of being otherwise in contact. Many seem to condemn the whole idea of a blog, as stamped to search a kind of publicity or to loose somebody´s privacy? But actually, I think that everything should be tried. Somebody, who is seeking will always find something!
Today I tried to capture Manu, the young boy cat of my daughter’s family, whom I take care now for the first time. Manu is a young happy cat born last year. He is familiar with every corner of the house and climbing on tables and shelves without restraint, and between the drip stuff. I do not have enough strength to active photography, because my nose is leaking all the time. Last week after returning from Rome I tried to fight against the flu. Yesterday I felt that I had already won the battle. I walked on my socks on the yardstones studying narcissus and tulips rising in the flower bed. And flu was there.
So I joined today Kuvablogi.com and transferred here few pictures of my last week's Rome trip, although not yet publicly viewable. I chose the images of the material shooted on the first day. A lot of work, because during those four days I took using two cameras around 1500 photos. I have to say that they are really only simple photos, not any ambitious shots. A short time in such a rich place as Rome, do not leave much room for deliberate and characterics photoshooting. But when I take a lot of photos, there are always some pearls, which are maybe such only for myself. So my threshold is high. Let's see now, if I have enough time to reduce, select, and move the rest of the pictures there.
Writing published on 22/03/2008 18:54
 |
| Rooman kattoja |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti