Kaikuja menneisyydestä

Seuraavaksi päiväksi oli luvattu kaatosateita.  Edeltävä päivä oli kaunis päivä. Olotilani oli ehkä myös lämmön ansiosta parempi kuin aiemmin viikolla.  Istutin auringonkukkien taimet eri paikkoihin.  Olin tyhjentänyt vanhojen siemenpussien jäljelle jääneet siemenet itämään ja osa itikin hyvin.  Tein pientä siivousta pihalla ja sain ystäväni kaivamaan kuopat kovaan kukkapenkkiin. Se kukkapenkki pitäisi joskus käydä läpi, tuli mieleeni. Mutta niin monta muutakin asiaa pitäisi käydä läpi ja tehdä.

Sen päivän jälkeen onkin vain satanut ja satanut. Mutta sadepäiviksi riittää aina kyllin muuta tehtävää, pelkästään olemista tai mietittävää. Niistä lähtee monta kirjoituksen juurta. Joskus  ne ikään kuin alkavat elää omaa elämäänsä omilla raiteillaan.

Usein hautausmailla käydessäni mietin sinne haudattujen elämää. Silloin tällöin miettiminen johtaa pieneen tutkimukseen, joka usein jää kesken En ehkä löydä niin paljon tietoa kuin haluaisin tai en vielä oikein tiedä, millä tavalla käsittelisin minulle aiemmin vieraita ihmisiä.  Moni kalmistokäyskentelystä liikkeelle lähtenyt aihe odottaa juuri siksi myöhempää paneutumistani. Uusia blogikirjoituksen aiheita löytyi jopa edellisellä viikolla käydessämme Rengon vanhalla hautausmaalla.

Nålbergit Vanajan kirkon palveluksessa

Kirjat, nehän tunnetusti kantavat mukanaan vaikka mitä! Löysin tällä viikolla yllättäen Vanajan historiaa (Raili Rytkönen. Vanajan historia II. Hämeenlinnan kaupungin julkaisuja. Gummerus 1992)  selatessani  1800-luvulla eläneen sukulaisen valokuvan.  Vanhat valokuvat ovat sen verran arvokkaita, että niihin on heti puututtava.

Isäni isoisänisän Heikki Taavetinpoika Nälbergin  kaksi nuorempaa veljeä Erkki ja Vilhelm  toimivat Vanajan kirkolla koulumestareina ja kirkon suntioina. Olen sivunnut heitä parissakin kirjoituksessani mm.  2.11.2014, jolloin aamuvarhain ojensin käteni historiaan ja vielä tarkemmin aiemmin 5.12.2013 . 

Historiateoksen II-osan sivulla 466 mainitaan lukkarin sijaisena koulumestari Vilhelm Nålberg (1831-1911), joka oli hyvin pidetty mies. Seuraavalla aukeamalla sivulla 468 on hänen valokuvansa. Kuvan alla kerrotaan hänet valitun 1858 tilapäiseksi ja 1860 viralliseksi suntioksi isänsä, suntio ja koulumestari David Nålbergin jälkeen.  Tämä toimi tarkoitti sihen aikaan lukkarin apulaisen tehtävää, jota myös aiemmin oli kutsuttu unilukkariksi. He nimittäin herättelivät nukahtaneita kirkossa kävijöitä.

Tekstissä on kuitenkin virhe.  Virhe toistuu myös pari sivua myöhemmin.  Heidän isänsä David Nålberg ei ollut koskaan Vanajan kirkon palveluksessa vaan toimi Rengon pitäjän räätälimestarina.

Pitäjänkoulua kutsuttiin myös lukkarinkouluksi. Ne olivat kansakoulujen edeltäjiä.  Akseli Salokanteleen Vanajan kirja I (Wanaja-seuran julkaisuja . 1955) kertoo  s. 454 alkaen, että Vanajassa Harvialan kartanon omistaja, maaherra ja valtioneuvos Knut voin Troil rakennutti huoneiston lähelle kirkkoa koulua varten. Vaikka se rakennettiin jo 1800-luvun alkupuolella, sitä alettiin käyttää kouluna vasta 1800-luvun puolivälissä, jolloin lukkarin apulaiset, toimien samalla opettajina asuivat talossa.  Pitäjän koulumestarin toimi oli yhdistetty lukkarin apulaisen eli suntion toimeen aina vuoteen 1858, jolloin ne erotettiin toisistaan. Koulurakennus sijaitsi Paikkalan Mattilan talon mailla Tilimäessä. 

Erkki (Eric) Nålberg (1828- 1858) tuli koulumestariksi ja suntioksi Ferdinand Murenin jälkeen 1840.  Hän oli isäni isoisänisän nuorempi veli.  Minua ihmetyttää erityisesti se, miten 1828 syntynyt Erkki voi 12-vuotiaana tulla koulumestariksi. Aiemmin olen kirjoittanut hänen tulleen tähän tehtävään 1849, mikä pitää paremmin paikkansa, sillä silloin hän on ollut 21-vuotias. Silti hän kuoli jo 2.5.1858 vain 30-vuotiaana. Sisareni hallussa on Erkin Uusi Testamentti. Sen kuva löytyy blogistani  5.3.2014. 

Kun kesällä 2013 poikkesimme Vanajan kirkolla sisareni kanssa, olin siinä vaiheessa niin poikki, etten saanut aikaiseksi yhtään kunnon kuvaa. (Huomautus myöhemmin lisätty:  omituista, että tässä kuvassa kesältä 2013 olen jo kuvannut Erik Nälbergin haudan melkein kuvan keskellä kirkon kupeessa. Tajusin sen käytyäni haudalla myöhemmin kesällä 2016.)

Vilhelm oli sitten veljeksistä seuraava (1831 - 1911). Juuri hänen kuvansa löytyy Vanajan historiasta. Lisäksi kirjassa on kuva suntio Nålbergin mökistä, jossa myös pitkämatkalaiset yöpyivät kirkkoon tullessaan. Kirkonkirjoissa Nålbergit asuivat kirkonmäellä, missä muutkin työntekijät, Paikkala lienee sijainnut vieressä.  Tästä näkee heidät  rippikirjassa.  Vähän myöhemmin heidät löytää täältä.  Torppari joutui varmaan tekemään muutakin elääkseen.  Vilhelmin mainitaankin  olleen spannmålstorpare eli muonamies, muonatorppari. Kirjassa mainitaan hänen lähteiden mukaan olleen” hyvin pidetty mies” (s. 466) 

Veljesten pikkusisko Karoliina on muuttanut marraskuussa 1847 Rengosta Vanajaan piiaksi, ilmeisesti avuksi veljiensä talouteen. Hän meni 1859 naimisiin Hauhon Alvettulasta olevan Erkki Annanpojan kanssa .

Nålbergin sisarusten isä David Gabrielinpoika on syntynyt Janakkalan Irjalan kartanon Nuoran torpassa 30.12.1791. Hän tuli Renkoon pitäjänräätäliksi ja meni naimisiin Hedvig Kustaantytär Nikkilän kanssa  3.11.1822. Hedvig oli syntynyt 1802 Ahoisten Nikkilässä. 

29.6.2010 poikkesin paluumatkalla pohjoisesta tapaamassa isäni puoleista sukua, serkkuani. Arttu, tyttäreni poika oli matkaseuralainen ja sai kuvata harvinaista tilaisuutta.

Hedvig Kustaantyttären sukua

Tässä kohden menen aina aivan sekaisin ja minun on tukeuduttava isäni serkun Olavi I. Nikkilän selvityksiin omasta suvustaan.  Olen aiemmin pohtinut tätä samaa asia  ja jäänyt koukkuun.  Sen verran vaikeita ovat koukerot.

Hedvig Kustaantytär Nikkilän äiti oli 1773 syntynyt Ulrika Heikintytär Ylöstalo Janakkalan Kuumolasta. Ulrika meni naimisiin 1796  Ahoisten Nikkilän talollisen 1774 syntyneen Kustaa Yrjönpoika Nikkilän kanssa.

Kustaa Yrjönpojan äitiä Hedvig Erkintytär Härkälää Janakkalan Nuolialasta pidetään koko Nikkilän suvun kantaäitinä.  Hän oli avioliitossa kahteen kertaan. Aiemmin mainitsemani Hedvigin isä Kustaa Yrjönpoika oli hänen ensimmäisestä avioliitostaan. Toisesta avioliitosta myös Yrjö-nimisen miehen kanssa syntyi  1779 Antti Juho Yrjönpoika.

Ensimmäisen avioliiton suku asui Ahoisten Nikkilässä, mutta 1837 tapahtui talojen vaihto, kun Oinaalan Ali-Sipilän talosta vaihdettiin Nikkilään, jolloin Hedvig Erkintytär Härkälän toisen pojan Antti Juho Yrjönpojan pojan Kustaa Antinpoika Nikkilän perhe jatkoi sukua Ahoisten Nikkilässä.   Antti Juhon vaimo ja Kustaa Antinpojan äiti oli Sipilän tytär Juliaana Jaakontytär.

Maisemaa Irjalan mailta (2013)

Molemmista haaroista tulee linja minuun, sisaruksiini ja jälkeläisiimme

Vaikka edellä olevasta voi olla mahdotonta ottaa selvää piirtämättä asiaa paperille kuten kerran aiemmin olen tehnytkin, niin liitymme Heikki Davidinpoika Nålbergista tai hänen äidistään lähtevään sukuhaaraan ja myöhemmin Nikkilästä tulee toisen haaran kautta Siukolaan isoäitini eli isäni äiti, Lempi Maria.

Nikkilän Kustaa Yrjönpoika  (eli pitäjänräätäli David Gabrielinpoika Nålbergin kanssa avioliitossa olevan Hedvigin isä) ja Ulrika Ylöstalo saivat  ainakin kuusi lasta, kunnes Ulrika sitten kuoli toukokuussa 1822 vain 49 vuoden iässä.

Ulrikan sukujuuret vievät Markkulan suvun juurille, sillä hänen isovanhempansa olivat Sipi Heikinpoika Markkula ja Liisa Sipintytär Rengosta, joista Markkulan suku saa alkunsa 1600-luvun puolella. Markkulan sukuseuran sivuilta täällä voi käydä vilkaisemassa (tai juuttumassa)  suvun yhdeksää sukupolvea. 

Tammen torppa

Räätälimestari David Gabrielinpoika Nålberg asui Siukolan Tammen torpassa. Kun joskus tutkin näitä asioita iltamyöhään ennen nukkumaan menoa, ne palaavat mieleen myös yöllä herätessäni. Olen miettinyt Tammen torpan paikkaa.  Koko Vehmaisten kylä joskus kauan ennen meidän aikoja on minulle vielä suuri salaisuus.  

Yritin etsiä netistä vanhoja karttoja. Tässä linkki erääseen karttaan 1600-luvulta, jossa ollaan hyvin lähellä kylää. Se on maakirjakartta vuodelta 1591 Irjalasta Janakkalassa. Jossakin vaiheessa lähden tutkimaan karttoja maakunta-arkistoon. Maanmittaushallituksen historiallisesta kartta-arkistosta löytyy useita karttoja, joista Vanajan pitäjän aluetta (i nedre Hollola härad af Tavastehus län) kirkon ympäristöstä  myös  Hämeenlinnan kaupungin aluetta v. 1842 voi käydä katsomassa täälla.

Tammi-niminen paikka on edelleen Rasintien varressa Topenolle päin mentäessä. Muistan sen hämärästi jopa lapsuudestani ja se löytyy nykyisistä kartoista. Silti se tuntuu olevan hurjan kaukana varsinaisesta Siukolan talosta. Jotenkin olen halunnut kuvitella, että isovanhemmat asuivat aivan talon nurkilla.

Kesän värejä puutarhssani nyt.

Heikki Nålbergin myöh. Siukola perhettä

Heikki Nålbergin vanhin lapsi Kaarle Kustaa, isänisäni  isä syntyi 1851. Hänen äitinsä  Leena Maija oli lapsen syntyessä vasta 18-vuotias. Hän oli Siukolan talon vanhan isäntäperheen vanhin tytär ja sai sisaruksen Josefiinan vielä oman ensimmäisen lapsensa synnyttyä.   Leena Maijan vanhemmat  Juho Juhonpoika  s. 1796 ja Maija Leena (Maria Helena) Kallentytär  s.  1809 Vanajan Miemalan Nikkilästä ja iso liuta sisaruksia asuivat myös Tammen torpassa.

Vaimon äidin Maija Leenan isä Kalle Kallenpoika s. 1792  oli mennyt  Rengon Vehmaisten Kukkolan torpasta vävyksi Miemalan Nikkilään.  Kalle Kallenpojan isä Karl Kustaanpoika s. 1742 on saattanut tulla Renkoon Janakkalan Viralasta, mutta äiti  Hedvig Gabrielintytär s. 1755 oli Vehmaisten Junnilasta.

Voin jatkaa samalla tavalla loputtomiin ja kytkeä ennen kytkemättömiä sukulaisuussuhteita yhteen, mutta joskus on jätettävä asiat puolitiehen. Mutta kuten edellä olevasta voi päätellä, Vehmaisten kylän yhteydet ovat olleet vilkkaita sekä Vanajaan että Janakkalaan. 

Voi tuntua omituiselta, että palaan usein juuri tähän vaiheeseen. Samalla mietin sen ajan olosuhteita. Täältä voit käydä vilkaisemassa Hämeen läänin henkikirjaa Vehmaisten kylän kohdalta vuonna 1850, niihin aikoihin kun Heikki Davidinpoika Nålberg oli juuri tullut taloon vävyksi ja tulevaksi isännäksi.

  

Isovanhempien kuolemat

Emme todellakaan tiedä yhtään mitään näiden henkilöiden ulkonäöstä emmekä luonteesta.  Olen ehkä aiemmin maininnut, että rippikirjan sivuilta voi joskus tulla esille asioita, joista voi tehdä omanlaisiaan päätelmiä vaikkapa ihmisen luonteesta. Minullekin on pinttynyt päähän käsitys, että Juho Juhonpoika Siukolalla oli erikoinen ja vaikea luonne, joka sitten periytyi hänen tyttärenpoikaansa isäni isoisään. Ehkä meidän sukumme jonkinlainen kiivaus tulee jo hyvin kaukaa.

Juho Juhonpoika Siukola kuoli syksyllä 1861 keuhkotautiin.  Olen ymmärtävinä rippikirjasta hänen olleen sitä ennen sairaalahoidossa.  Hän on kuollessaan 65-vuotias.  Hänen vaimonsa Vanajasta tullut Maija Leena tai Maria Helena henkäisee viimeisen henkäisynsä 69-vuotiaana syksyllä 1878. En löydä häntä kuolleiden luettelosta, joten en pysty tarkistamaan kuolinsyytä. Mutta tuolloin minun ikäiseni naiset olivat jo vanhoja ja saattoivat hyvinkin kuolla vanhuuteen.

David Gabrielinpoika Nålberg, tuo räätälismies, kuoli toukokuun lopussa 1863  vanhuuteen ollessan 75 vuoden iässä. Hänen vaimonsa Ahoisten Nikkilän Hedvig  kuoli 1868 halvaukseen 68-vuotiaana.

Jälkipolvet

David Nålbergin koulumestari- ja suntioveljesten suvut jatkuvat.  

Nuorena kuollut Erkki (Eric)  on mennyt 1851 naimisiin sepän tytär Amanda Emilia Weckströmin kanssa.  He saavat kaksi lasta, joista nuorempi syntyy vasta isänsä kuoltua. Amanda Augusta syntyi 1853 ja Juho Fredrik 1859. He muuttavat Vanajasta Pälkäneelle äitinsä mukana. Äiti kuolee Pälkäneellä 1917. Jossakin vaiheessa perheen sukunimeksi tulee Nuora tai Kallio. 

Amanda Augusta nai  1876 Venäjän Jaroslavista  alun perin olevan Sergei Kuismin Garoffin ja heidän kahdeksasta lapsestaan lähtee syntymään laaja suku.

Juho Fredrikistä tulee opettaja ja pankinjohtaja. Hän käyttää ilmeisesti sukunimeä Nuora.  Minulla ei ole tietoa hänen sukunsa jatkumisesta.

Vilhelm Davidinpoika Nålberg, hän, jonka kuvasta tämä kirjoitus alkoi, elää pitkän elämän, sillä hän kuolee 79-vuotiaana 1911 Vanajassa. Hän solmii kaksi avioliittoa. Ensimmäisen vaimon Rengon Kuittilan Vahteriston myllyltä olevan  Maija Leena Emmanuelintyttären kanssa hänellä on neljä lasta. Tämä vaimo kuolee vain 36-vuotiaana. Toinen vaimo oli Hämeenlinnan Hätilästä, Vilhelmiina Rekola tai Stenfors ja hekin saivat vielä yhden lapsen. Näistä lapsista lähtee sukuhaaroja ympäri Suomea joukossa paljon sukunimellä Vuori.

Myös veljesten pikkusisar Karoliina meni naimisiin kuten aiemmin totesin  ja hänenkin kauttaan suku jatkuu elinvoimaisena. Sukunimeksi on otettu Kallio.

Kaikki nämä myöhemmät sukulaisuudet ovat minulle täysin vieraita ja olisikin kiva joskus tavata niinkin kaukaisia sirpaleserkkuja  (4. serkku) kuin näiden veljesten lapsenlapsenlapsenlapset ovat  minulle. On nimittäin niin, että sukulaisuuden tunne tulee helposti vielä kaukaisempia sukulaisia tavatessa kuten kävi viimeksi Rengon hautausmaalla.  Ryhdyin juttusille erään naisen kanssa ja loppujen lopuksi olimme sukulaisia. Kotona tarkistin asian ja olemme todella hyvin kaukaisia pikkuserkkuja eli hän olisi ollut isäni kanssa 7. serkku.