Häiriötekijöitä

Heinäkuu alkoi, se olisi aika tylsä otsikko blogille. Olen viimeisimmän viikon aikana miettinyt paljon otsikoiden nimiä muussa mielessä. Nimet ovat tarpeen kappaleiden tai paremminkin lukujen otsikoiksi. Tekstiä alkoi sitten syntyä kivojen otsikoiden alle lähes joka päivä.  Onneksi kuumuus on myös edes hetkeksi hellittänyt. Tosin joka päivä saan edelleen hikikohtauksia. Läpiveto auttaa.

Aika vähän kuvia on tullut viime aikoina otettua?

 

Autoni hajoaminen oli ehkä odottamaton muutos rutiineihini, häiriö tai sitten ei.  Vanhasta autosta ruostuu aina jokin osa, joka sitten aiheuttaa muuta. Ohjaustehostimen putki oli ruostunut läpi ja päästi öljyt ulos. Ajaessa auton meteli oli kova ja ohjaus vaikeaa.  Huolto epäili aluksi toista vikaa, joka oli noteerattu vuosihuollossa. Ilmainen hinaus huoltoon onnistui, korjausaika luvattiin vasta kahden viikon päähän. Luottohuoltoni, merkkihuolto koko auton iän ajan, tutki kuitenkin vian nopeasti ja saanen auton aiemmin. Vara-auton olisin myös saanut viiden päivän ajaksi ilmaiseksi. En tarttunut siihen, tarpeeni on sen verran vähäinen.

Liitän mukaan kuvia päiväyksellä 1.7. Tässä kuvassa olen kaltaisteni joukossa Salossa 1.7.2009. Kuvaaja Helmi Salomaa.

 

Muutos oli se, etten päässyt enää helposti lempipaikoilleni. Auton hajotessa olin matkalla kuten usein ennenkin luonnon keskelle. Lähden aina mieluummin kauemmas hiljaisemmille vesille kuten joen rantaan kuin kävelisin ovesta ulos. Toisaalta pidemmille matkoille ei minulla nyt ole mitään kaipausta. Korona-ajan olen oppinut kuvittelemaan retkiä sen sijaan että lähtisin. Minua kammoksuttaa se, että kaikki muut ovat lähteneet ja vallanneet ne paikat, jonne mieleni tekisi mennä. On rumaa sanoa, että melkein oksennan, kun luen ihmisten somepostauksia milloin mistäkin. Tämä oli ehkä vähän jyrkästi sanottu.

Artun kanssa Juhmossa mansikoita keräämässä 2.7.2010

 

Somemaailma on ylipäänsä raivostuttava. Sanon niin, vaikka olen siinä kovasti mukana enkä edes suunnittele kokonaan irtautumista. Sen sijaan suunnittelen opettelevani kaikkea uutta.  Jos pääsen niin pitkälle, että saan joskus jotakin aikaiseksi,  niin mahdollisesti kerron niistä täällä tai sitten en. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin kirjoittamiseni. Kaikki muu palvelee sitä, myös nuo somejutut. Koen tavallaan olevani valmis omalle kirjoittamiseni vapaudelle. Vapaampi kuin aikoihin.

Naapurin kissa Mökä 2.7.2011 vierailulla

 

On ikävää tulla vanhaksi ja elää joskus päiviä, kun on vaivoja. Onneksi niitä on ollut nyt harvemmin. Pahinta on kuitenkin se, ettei jaksa enää yhtä paljon kuin aikaisemmin. Kaikki muutkin oman persoonan puutteet nousevat silloin entistä voimakkaammin esille. Vilautan niitä joskus näissä blogeissani juuttumatta kuitenkaan niihin. Olen miettinyt paljon, että ehkä olisi aiheellista ottaa niitä niskasta kiinni. Ihmisen on aina hyvä tutkiskella itseään. Meistä kukaan ei ole koskaan aivan täydellinen ihmisenä. Tutkiskelun tarkoituksena ei ole juuttua juurisyyhyn vaan ymmärtää ja rakentaa puutteistaan vahvuus. 

Katriina Teerikangas vierailulla pihallani 1.7.2012

 

Viime blogissani mainitsin ulkonäköprobleemani, joka tuntuu pandemian aikana vain korostuneen. Olen taistellut aiemmin sitä vastaan kieltämällä sen ja olemalla entistä rohkeampi. Toisin sanoen, kaikki toiminta on auttanut minua jättämään sen sivuun.

Alex 1v marjapensaassa 1.7.2013

 

Helsingin Sanomien Torstai-osiossa oli tänään mielenkiintoinen artikkeli ”Kun peilikuva ahdistaa”, kirjoittaja Hilla Körkkö. Otsikon keksiminen lehtiin on yhtä vaikeata kuin blogiin, koska se ei kerro kaikkea vaan sen huipun. Artikkeli pohjautui Helsingin Sanomien kyselyyn, johon oli vastannut yli 400 lukijaa. Vastanneiden huoli ulkonäöstä kohdistui ikääntymiseen tai lihomiseen liittyviin muutoksiin. Nykyään kaikille ongelmille on tieteellinen nimi. Tässä tapauksessa se on nimeltään dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö (engl. Body Dysmorphic Disorder eli BDD).  Häiriön aiheuttamat ongelmat ovat hyvin moninaisia. Itse asiassa aihe on ollut jo pidempään pinnalla ja erityisesti nuorten naisten osalta. Ulkonäköpaineet ovat nykyaikana vain korostuneet. 

Remontti meneillään 1.7.2014

 

Uskon, että omaan ulkonäköön liittyvä häpeä on melko yleistä meidän vanhempien ikäluokkien ollessa kyseessä. Monen kohdalta sitä voi pitää aiheettomana, koska ulkonäkö näyttää olevan päällisin puolin ok. Jos ulkonäkömme aiheutti ongelmia nuorena ja myöhemmin, se korostuu taas vanhana, kun nuoruuden kauneus ja tuoreus katoaa. Saamme usein lisäkiloja, ryppyjä, hiukset lähtevät ja harmaantuvat. Taistelemme kiivaasti muutoksia vastaan ja nuoruuden ulkonäköpaineet palaavat. 

Mummon ja papan kotimaisemissa Anjalan Junkkarissa 2.7.2014

 

Artikkelissa taloussosiologi ja ulkonäkötutkija (huom) Erica Åberg sanoo suomalaisen yhteiskunnan olevan havahtumassa siihen, kuinka ulkonäkö vaikuttaa kaikkialla. Aiemmin olemme piilotelleet ulkonäkökeskeisyyttämme ja esittäneet, ettei se merkitse tai kiinnosta. Esimerkiksi naisten kauneusihanteisiin kuuluvat tällä hetkellä hoikkuus, sileys ja nuorekkuus. Epäviehättävää ja rumaa on kaikki vastakohta eli ylipaino, karheus ja vanhuus.

1.7.2008 Anjalan Muhniemen hautausmaalla, jonne mummo ja pappa on haudattu. Mukana Kerttu-täti ja Martti-eno.

 

Siinähän se tuli. Miten häiriintyneeseen kehonkuvaan voi vaikuttaa? Ei sitä olisi tarvinnut minulle kertoa, koska tästä kaikesta tietämättä olen jo aiemmin käyttänyt kyseisiä metodeja. Yksi niistä on, ottamalla sen itse puheeksi. Olisin jo aiemmin voinut tunnistaa oireeni siitä, että olen tutkinut kasvojani, ihoani, läskejäni ja valokuviani niistä erityisen tarkkaan. Läskejä en ole kyllä suoraan kuvannut.  Aloitin selfiekuvien ottamisen hyvin varhain ennen kännyköitä. Aiheesta oli aina vaikea keskustella kenenkään kanssa (jos nyt edes uskalsin ottaa aiheen puheeksi), koska ihmiset helposti luulivat minun tutkivan myös heitä. Muita ihmisiä olen yleensä vain ihaillut. He saavat olla sellaisia kuin ovat. 

Kotipihalla 2.7.2007

Artikkelin mukaan siedättäminen on monessa asiassa hoitokeino, niin myös tässä. Itsensä tutkiminen peilistä, samoin itsensä näkeminen kokonaisuutena. Paha juttu on se, että peilit ja valokuvat vääristävät. Pitää mennä rannalle ja ostaa itselleen uusia vaatteita. Parantuminen vaatii määrätietoista työskentelyä. Tietämättäni olen toiminut juuri niin kuin pitäisi.En kyllä ala edelleenkään tutkia vartaloani peilistä.

Mutta vanhuutta vastaan ei taida olla mitään neuvoja. Paras on se, mitä useimmat ikätoverini käyttävät, kieltävät vanhuuden kokonaan.

Kotipihalla 1.7.2015

Toisaalta on ollut hyvä ottaa se puheeksi. Lapsenlapseni kerran huomautti, kun kauhistelin ulkonäköäni, erityisesti paksuja paljaita käsivarsiani, etten saa puhua sillä tavalla hänen lastensa kuullen. En unohda sitä kommenttia. En ole unohtanut monia muitakaan asioita, mitkä viittaavat nimenomaan ulkonäköön koskeviin keskusteluihin. Se kuvaa hyvin sitä, että maailman ja sen asenteiden muuttaminen myös tässä asiassa on tarpeen.

Helmiä ja hänen miestään tapaamassa 3.7.2016 matkalla Seivästöjuhliin Raisiossa. Kuva AH

 

Yllättävää on, että artikkelin mukaan häiriön taustalla on myös periytyvää alttiutta, mutta myös kiusaamista ja kaltoinkohtelua. Lisäisin vielä siihen, että ihmisten välistä vertailua käytettiin paljon lapsuudessani ja nuoruudessani, myös ystävien kesken. Päiväkirjani kyllä kertovat siitä. Vertailua en ole myöhemmin koskaan hyväksynyt. En missään muodossa.

Aloin vielä etsiä blogikirjoituksiani, joissa olisin kirjoittanut tästä samasta asiasta. Viime vuoden elokuussa käsittelin samaa blogissani ”Omaan napaan tuijottamista”. Pääset lukemaan sen tästä. Sama aihe pilkistää myös monissa muissa blogeissani, mutta en jaa niitä kaikkia. Mainitsemisen arvoinen on viime vuoden marraskuussa julkaisemani ”Mielensäpahoittaja”. Sen pääset lukemaan tästä.  Blogin ”Ruuhkaa ajatuksissa” syyskuulta 2019 pääsee lukemaan tästä. 

Arttu tuli Saksasta 1.7.2017

 

On siis ehkä sittenkin hyvä tutkia itseään vielä vanhana.  Sillä tavalla pääsee pikkuhiljaa eteenpäin, jollei sitten pääsekään häiriöstään kokonaan irti. Niin tai näin,  me kaikki olemme täydellisiä juuri sellaisena kuin olemme! On tietysti ikävä, että joillakin on tämä häiriö.

Ymmärtäminen on viisauden alku.

Juhannusaattona