Olen ollut niin poikki, väsynyt ja kiinni näissä
omissa ympyröissä, joita voi kai nykyään kutsua kupliksi, että en ole jaksanut
kirjoitella mitään. Viime viikon perjantaina aloitin, mutta se jäi kesken
väsymyksen takia. Silloin oli jo nykyinen tilanne alkanut kehittyä, mutta olin
jo niin uupunut, että käytin jäljellä olevat voimani pelkkään selviytymiseen.
Kaiken lisäksi en ollut vielä täysin varma, miten asiat etenevät.
Olen aiemmin kirjoittanut peloistani ties mitä ja miettinyt,
miten selviydyin seuraavista kuukausista. Kirjoittaminen kaiken touhun keskellä
on auttanut eteenpäin.
Sitten perjantaina alkoi näyttää siltä, ettei tämä
olekaan niin suuri juttu. Kävi niin,
että se alkuperäinen urakan tekijä vaihtui toiseksi. Tämä uusi henkilö on osoittanut
olevansa sellainen tekojen mies, huolellinen, tarkka ja erityisen nopea
toimissaan. Remonttiin saattaa mennä kokonaisuudessaan aikaa vain parisen
viikkoa, kun aiemmin on minulle puhuttiin noin kolmesta kuukaudesta. Tuo aika-arvio
oli se, joka laittoi elämäni aikamoiseen kierteeseen, kuten lukijani ovat huomanneet
näistä blogeistani. Olin varautunut tekemään paljon enemmän. Itse asiassa olen
tehnytkin paljon ja se kaikki on ollut tarpeellista. Se mikä oli vielä
tekemättä, saakin nyt jäädä tekemättä.
Urakan tekijä halusi aloittaa heti ja jo viime
perjantaina tapahtui vaikka kuinka paljon. Olohuone tyhjeni lähes kokonaan.
Siirsimme työpöytäni makuuhuoneeseen heti aamupäivästä. Eilen sitten saimme
apua. Kirjalaatikot siirrettiin saunaan ja pesuhuoneeseen. Kirjahyllyt
kasattiin lattialle, jotta seinät jäivät vapaiksi. Kaikki lattiat on suojattu.
Muuttofirmaa ja väliaikaista varastoa ei tarvittu.
Suuri osa olohuoneen seinistä on nyt avattu ja alaohjauspuut
otettu sieltä pois ja tila korjattu suunnitelman mukaan. Ongelma on tullut
näkyviin, joten en todellakaan ole tässä turhaan valittanut ja odottanut.
Keittiön seinääkin avattiin jo perjantaina, osa työpöytää poistettiin. Valvojat
olivat sitä ehdottaneet varmuuden vuoksi, koska raporteissa oli ollut jotakin
sinne viittaavaa. Siellä ei onneksi ole mitään ongelmaa.
Kolme kuukautta supistui näin ollen pariksi viikoksi
ja voin asua täällä koko ajan. En lähde siis evakkoon.
En vaivaa teitä enää tällä jutulla sen enempää.
Yritän vihdoin keskittyä muihin asioihin. Suurin asia tämän ulkopuolella on,
että eilen illansuussa minusta tuli isomummi, kun tyttäreni tytär Anna synnytti
ensimmäisen lapsensa, pojan. Lapsen syntyminen on aina jotakin äärimmäisen
hykerryttävää. Tyttärestäni tuli mummi ja
hänen kolmesta pojastaan tuli enoja. Sitten on vielä isoisiä, muita isomummeja
ja Uropa ja Uroma….
Vietimme eilen iltapäivän poissa remontin jaloista
Helsingissä. Maanantaina lähes kaikki museot ovat kiinni. Onneksi Amos
Andersonin museo poikkeaa linjasta. Sigurd Frosteruksen kokoelmanäyttely oli
upea.
Otskossa mainitsin kuplan. Se (bubble) on nykyään kautta maailman niin
suosittu käsite. Jopa USA:n väistyvä presidentti Barack Obama käytti sanaa
jäähyväispuheessaan.
Muuten siinä oli toinenkin (ja toki muitakin) hieno kohta, jonka kopioin
tähän:
Obama siteerasi romaanihenkilö Atticus Finchia
kirjasta Kuin Surmaisi satakielen: ”Et voi koskaan täysin ymmärtää ihmistä
ennen kuin olet katsonut asioita hänen näkökulmastaan... astunut hänen ihonsa
sisään ja kävellyt siinä.”
Atticus Finch, who said “You never really understand
a person until you consider things from his point of view…until you climb into
his skin and walk around in it.”
Sitähän minäkin. On vaan niin helppo olla siellä
omassa kuplassa ja joskus elämä pakottaa siihen.
Hienoa kun remontti aika lyhentyi noin paljon. Kiva kun pystyt asua siellä vaikka remonttia tehdään. Onnea isomummin kunniasta !!
VastaaPoista