Rinnastaa ja verrata

Mietin tässä, kirjoitanko tänään ostoslistastani 17.11.2007 kello 15:22 vai  marras-joulukuusta 1939 Kuolemajärven pääpuolustuslinjalla Karjalan kannaksella. Valinta näiden kahden aiheen välillä kuulostaa aika kornilta, joku voi pitää mauttomana rinnastaa hyvinvointia pursuavan ajan ostoslistaa ja talvisodan aikaa. Elän sen verran omituista aikaa, että sallin jonkinlaisen hulluuden itselleni. Se on kuin kävelisi tuntemattomassa maastossa ja etsisi vinkkiä löytääkseen kotiin tai johonkin ennalta tuttuun paikkaan. Eikä sitten kuitenkaan löydä.

Oma ensi kohtaamiseni Summan taistelupaikkojen kanssa tapahtui kesällä 2005 kun osallistuin sisareni Heljän kanssa Karjalaan suuntautuvalle matkalle, Mannerheimin jalanjäljillä Pietarissa. Matkanjohtajana oli evl Ilmari Hakala. Hänen vaimonsa Leena Hakala esitti lumipukuista runoa lausuvaa sotilasta. Tässä Summassa.

Kirjoittaminen on aina ollut minulle tapa selvittää asioita itselleni. Onhan sen muoto pikkuhiljaa muuttunut ja laajentunut ja olen nyt valmis aloittamaan seuraavan vaiheen. Suosittelen kirjoittamista kaikille muillekin. Aloitus voi olla vaikeata, jollei ole aiemmin harrastanut kirjoittamista. On hyvä aloittaa kirjoittamalla joka päivä jotakin, tajunnanvirtaa, päivän tapahtumia. Ensin voisi kirjoittaa itselleen.  Toisaalta voisi vaikka kirjoittaa blogia,jos vain malttaa opetella.  Facebook ei ole oikein sopiva kirjoitusalustaksi tai miksei? Olen joskus ajatellut oman sivun perustamista sinne, sellaisen, joita siellä on vaikka kuinka paljon, josta voi tykätä ja joihin ylläpitäjän laittamat kuvat ja tekstit sitten tulevat ja tavoittavat tykkääjän uutisvirran joukossa. Mutta mikä minä olen neuvomaan?

Kun sitten Kannaksen Mannerheim-linjan valitettavan lyhyen tutustumisen jälkeen jatkoimme Pietariin ja sieltä risteilylle Syvärille ja Valamoon, laivalla oli mahdollisuus palata Kannakselle, kun osallistujat saattoivat alkaa kirjoittaa  runoja professori Paavo Liskin järjestämään kilpailuun. Muiden yllytyksestä minäkin sutaisin yllä olevan runon ja sijoituin sijoille 4 - 8. Kilpailuun osallistui noin 200 runoa. Summan maan päältä kadonnut kylä oli tehnyt minuun vaikutuksen, joka ei ole vieläkään lakannut.

En ole ehtinyt paljon lukea muiden blogeja, vaikka haluaisin. Mieluummin sitten luen jotakin kirjaa. Hävitin tässä päivänä muutamana jo kymmenisen vuotta  kotityöpäiväkirjavihkoja ja jonkun välistä oli lattialle tippunut tuo ostoslista, jonka toiselle puolelle olin kirjoittanut kivennäisvesien hintoja. Miksiköhän?

Sota-ajan kirjoja on koko ajan lukulistallani. En syksyllä 2012 jostakin syystä pystynyt osallistumaan Helsingin Kuolemajärvikerhon mukana vierailuun Santahaminassa, jossa illan aiheena oli nk. Ässä-rykmentti. Tämä rykmentti perustettiin Helsingissä talvisodan alla muiden rykmenttien ja joukkojen ohella Jalkaväkirykmentti 11:n nimellä, mutta sitä kutsutaan yleisesti Ässä-rykmentiksi.  Nimi oli saanut alkunsa rykmentin peitenimeksi suunnitellusta S-kirjaimesta. Aivan tarkkaa tietoa ei ole siitä, mistä S-kirjain tulee. Rykmentin miehet yhdistivät S-kirjaimen korttipakan ässään. (Lähde: Harinen, Lindgren, Nordberg. Talvisodan Ässä-rykmentti. WSOY. 2010) Kaiken kaikkiaan joukot olivat pääosin stadilaisia miehiä, reserviläisiä, jotka Suomen Valkoinen Kaarti oli kouluttanut ennen vuotta 1939. Joukot kuljetettiin lokakuun puolenvälin jälkeen Viipurin kautta Kuolemajärven Hatjalahden kylään nk. Hatjalahden lohkolle, joka oli osa pääpuolustuslinjaa. He majoittuivat osin kyläläisten koteihin.

Emme päässet suomalaisten pystyttämälle Summan muistomerkille silloin 28.6.2005. Tosin myöhemmin siellä on muutaman kerran tullut käytyä.

Samanaikaisesti koko Kuolemajärvi oli täynnä sotilaita. Kuolemajärven historia (Kuolemajärvi-säätiö.1957) kertoo, että YH:n eli ylimääräisten kertausharjoitusten alkaessa lokakuun 6 päivänä, alkoivat talot täyttyä. Koulut otettiin sotilasviranomaisten käyttöön. Kaikki Mannerheimlinjan varrella olevat kylät ja talot olivat tupaten täynnä asepalvelukseen kutsuttuja sotilaita. Paikkakunnan lotat oli myös kutsuttu maanpuolustuksen palvelukseen ja kunnan alueella oli 21 kanttiinia.

Kuolemajärven historian sivulla 630 mainitaan sisäministeri Kekkosen puhuneen radiossa 10.10.1939. Ilmeisesti puhe vaikutti niin, että jotkut perheet lähtivät alueelta pois. Ässärykmentistä kertoma kirja kertoo, että Paasikiven Moskovan vierailun aikainen tilanne oli niin jännittynyt, että rajaseutujen asukkaille jaettiin ilmaiseksi matkalippuja, jotta he voisivat siirtyä lännemmäksi (s. 120). Viikkoa myöhemmin asukkaita jopa pakotettiin muuttamaan. Mutta kun tilanne junnasi paikoillaan, jo evakkoon lähteneet alkoivat palata takaisin. Valtioneuvosto ei halunnut lietsoa enempää sotahysteriaa vaan antoi näin tapahtua. Saan sen kuvan, että paikoitellen vallitsi täydellinen kaaos.

Tämä kuva palkintojen jakotilaisuudesta oli Karjala-lehdessä runojen  kera 18.8.2005.

Koska pääpuolustuslinja kulki halki Kuolemajärven, etsin lukemastani erityisesti sen kyliä koskevia mainintoja. Sotateknisiä kysymyksiä on käsitelty sodasta lähtien, mutta usein niissä ei kerrota paljon mitään ihmisistä, jotka asuivat sotatoimialueella. Yksittäisiä muistoja on myös kerätty ja tallennettu moniin paikkoihin, kirjoihin ja lehtiin. Usein ne ovat äärimmäisen tunteellisia eivätkä tarjoa paljoakaan tietoa.  Kun kirjoitan, yritän siis samanaikaisesti yhdistää tietoja eri lähteistä.  Koska en ole tekemässä mitään tutkimusta, en juutu lähteisiin muuten kuin teoskohtaisesti. Se voi olla virhe, jos haluan jatkossa kirjoittaa täsmällisemmin. Tällä hetkellä olen vasta muodostamassa kokonaiskuvaa tapahtuneesta. Yritän valita asioita, jotka koskettivat yksittäisiä ihmisiä, kaikkia niitä, jotka kohtasivat nämä asiat kukin omalla tavallaan.  Lopputulos on varmaan yllätys minulle itsellenikin. Jos sellaiseen onnistun pääsemään.

Isäni sodan aikaisten kuvien paikkojen ja ajan selvittäminen on vaikeata. Tämä kuva lienee juuri noilta talvisodan ajoilta. Koska hän vasta joulukuussa 1939 aloitti varusmieskoulutuksen, hän ei käsittääkseni osallistunut talvisodan taisteluihin. Isäni pelleilee ilmeellään vasemmalla.

Oman sukuni paikat olivat kaikki hyvin lähellä pääpuolustuslinjaa.  Edellä mainitsemassani Talvisodan Ässrykmentin historiaa kuvaavassa teoksessa tapaan sodan alussa aktiiviupseeri, kapteeni Wolf Halstin, joka toimi tuossa vaiheessa Summan suunnasta vastanneen 5.D:n huoltopäällikkönä. Summa oli suuri Kuolemajärven kylä, jonka talvisota hävitti kokonaan maan päältä.  Onneksi Halsti kirjoitti päiväkirjaa tuosta YH:n ajasta kylän liepeillä.  Päiväkirjat ovat saaneen julkaisuluvan vasta myöhemmin 1970-luvulla, koska ne ovat olleet liian avoimia ja kriittisiä.  Summan kylästäkin oli lähtenyt aiemmin osa väestöstä muualle, mutta Halstin kertomuksessa vilahtaa aiemmin poislähtenyttä noin 40 naista ja lasta, jotka palaavat juuri sodan puhjetessa. Lisää kaaosta. Ja minulle kirjastoreissu.

Pietari. Tsarskoje Selo. 29.6.2005. Pietarin  alueen vanha historia ennen Pietari Suurta vetää minua puoleensa.  Toki kaikki myöhemminkin tuleva. Mikä loisto ja rikkaus sittemmin köyhän Karjalan vieressä! On kiva kuvata muita valokuvaajia. Paheitani.

Kuolemajärven historia kertoo seuraavaa: Kuolemajärvellä väestön siirtomääräys annettiin Kuolemajärven itäisiin kyliin marraskuun 30 päivänä, puolustuslinjan länsipuolella oleviin kyliin joulukuun 1 päivänä ja Summalle, Huumolaan ja Kämärälle joulukuun 3 päivänä. Sen sisältö oli kaikille samanlainen. Mukaan sai ottaa kahden tai kolmen päivän muonan ja sellaisen paketin, jonka saattoi helposti käsissään kantaa. Valvojat olivat määräyksien valvomisessa hyvin tarkkoja, toinen paketti otettiin pois, jos sellaisen oli mukaansa ottanut. Pioneerit olivat jo 30 päivänä kierrelleet puolustuslinjan idänpuoleisissa kylissä talo talolta käskien asukkaiden varustaa talonsa ja muut rakennuksensa sytykkeillä ennen kuin lähtivät pakomatkalle.

Voimme vain kuvitella, miltä tämä kaikki tuntui eri perheenjäsenten mielessä. Kotieläimet jouduttiin suurelta osin jättämään.  Joulu oli tulossa ja sen kaikki karjalaiset joutuivat viettämään kuka missäkin muiden ihmisten armeliaisuuden varassa.

Terijoella vietimme yön ja siinä ehti iltakävelylle rannalle.

Summa, Hatjalahti, Karjalainen, Seivästö.  Olen ollut koukussa isäni historiaan, olen yrittänyt selvittää tuolloin Koivistolle muuttaneen äitini sodan aikaa. Nyt olen kaiken keskiössä, siihen, miksi ja miten äitini suuri suku joutui aloittamaan irtautumisensa vuosisataisesta isänmaastaan. Kirjoitukseeni pääsee vain pieni väläys pohtimistani asioista. Tästä lyhyestä tekstistä aukenee monta mielenkiintoista polkua, joita seurata. Ja niitähän tässä vuoden mittaan on löytynyt koko loppuelämäkseni.

Oma jouluni, vaikken sitä sen kummemmin juhlista, on edeltävään nähden aivan liian runsas, kun asetan sen rinnalle evakkoon lähteneiden, sotilaiden ja lottien joulun 1939.   Minun ostolistani marraskuussa 2007 sisälsi hedelmiä, jälkiuunileipää, kauraleipää, juustoa, maitoa, rasvaa, leivonnaisia, lakritsia ja maapähkinöitä lemmikeille sekä muuta tavaraa kuten miesten sukkia, printterin värikasetin, hammasharjan ja kasvovoiteen. Tuollakin tavaramäärällä olisi sen ajan perhe voinut hyvin viettää joulun lähes yltäkylläisyydessä. 

Jossakin Syvärin varrella 20.6.2005. Seuraavana päivänä olimme Valamossa, mutta se on jo toinen juttu.