Harhautuksia

Kun alkaa tyhjentää papereita täynnä olevaa laatikkoa ja hävittää sieltä lehtileikkeitä, joita en ole koskaan ehtinyt mapittaa aiheenmukaisiin kansioihin, joutuu auttamatta erilaisiin tilanteisiin. En todellakaan pysty heittämään kaikkea tutkimatta pois.  Tässä eräänä päivänä työni keskeytyi heti alkuunsa, kun käsiini tuli Helsingin Sanomien 28.4.1998 ilmestynyt 20-sivuinen puutarhaliite.  Asuin tuolloin Helsingin Puotilassa ja haaveilin pääsemisestä takaisin maalle omakotitaloon, jonka ympärillä olisi puutarha.  Haave toteutuikin pari vuotta myöhemmin, mutta nythän sitä haavetta ollaan purkamassa.  Voin silti jatkossa edelleen elää ja touhuta virtuaalisesti erilaisissa puutarhoissa.

Puutarhoja ja kasveja koskevan kirjallisuuden aion säilyttää itselläni, sillä onhan tuo maaseudun, mullan ja kasvien elämä kulkenut rinnallani syntymästäni saakka.  Nyt en sitten tiedä, mitä teen näille kasveja koskeville lehtileikkeille. Hesarin tilaajana löydän artikkelit nopeasti netistä lehden arkistosta, mutta ilman kuvia ja muuta oheisaineistoa.

Tänään aamupäivällä...

Ymmärrän mahdottoman hyvin puutarhanhoitoa, kukkien ja yrttien kasvatusta koskevan kirjallisuuden kiehtovuuden.  Itse olen lukenut niitä kuten joku toinen lukee dekkareita. Käsittelemme aihetta myös ystävien kanssa todella usein. Tavalla tai toisella viljely jossakin muodossa on kaikkien ulottuvilla. Mainitsemassani Helsingin Sanomien laajassa puutarhaliitteessä käsiteltiin useita asioita ensin todeten, että ”puutarha on megatrendi”. Edellisen kesän hitti oli ollut amppelimansikka, joka sen saaman julkisuuden takia loppui kaupoista kesken. Nyt oli rönsyävä tuoksuvatukka valittu Taimistoviljelijöiden toimesta vuoden pensaaksi. Backaksen puutarhakeskuksen silloinen johtaja kertoi, että lamakaan ei vaikuttanut puutarhakauppaan.

Kyseinen Backaksen puutarha lopetettiin viime vuosikymmenen lopulla  ja sen korvasi tässä aivan kotini nurkan takana oleva S-ryhmään kuuluva  Kodin Terra. Ehdin monena vuonna täällä Tuusulassa asuessani käydä  naapurissa asuvan ystäväni kanssa ostoksilla Backaksen tilalla olevassa puutarhassa, jonka historiaan on linkki tässä. Lehden tilastojen mukaan eniten puutarhan hoitoa harrastavat yli 65-vuotiaat (70 % ikäryhmästä). Olen sittemmin elänyt oman puutarhani kanssa monenlaisia vaiheita ja olen tuonut sinne paljon uusia kasveja, mikä sekin lienee käynyt ilmi blogeistani,

Muissa puutarhoissa. Tässä Ainolassa.

 Puutarhakirja

Aikoinaan ensimmäiset kirjat monessa kodissa olivat Raamattu ja kotipuutarhurin raamattu, Frans Salosen puutarhakirja.  Kuka Frans Salonen?  Onpa jäänyt tämä asia minulta pimentoon, kun en ole häntä aiemmin noteerannut.  Tai jos sittenkin?  Kävelen kirjahyllylleni ja kas kummaa löydän kirjan ”Kodin puutarha”, jonka ovat kirjoittaneet Frans Salonen ja K. Jaatinen. Kirja on kahdeksas painos ja ilmestynyt vuonna 1950. Ensimmäinen painos on vuodelta 1933. Frans Salosen puutarha on sijainnut Sipoon Talmassa, siis aivan lähellä, K. Jaatinen liittyy alkukirjoitusten mukaan Karunaan.

Espan puistossa olen ottanut lukemattomia kuvia kautta vuosien. Runebergin patsatta siinä keskellä olen kuvannut edestä, sivusta ja takaa. Alemmassa kuvassa Fred ja Karin toukokuisen Suomen vierailunsa aikana. Tässä oli aikoinaan se "Suuri Vasikkahaka.".

 Espan puisto Helsingissä

Lehdessä käsitellään lukemattomia aiheita, joista jokainen voi johdattaa minut eteenpäin. Helsingin silloinen kaupungin puutarhuri Eeva Kuuluvainen on erään artikkelin keskiössä, jossa käsitellään Helsingin puistoja. Parhaillaan (siis 1998) kunnostetaan Esplanadipuistoa, joka työ on valmistumassa.

On siis sattumaa, että Espa on nykyään sellainen kuin on, sillä  ilmeisesti jo 1800-luvun alussa on suunniteltu kanavaa Töölänlahdelta Kluuvinlahden kautta Kaupunginlahteen (nykyinen Eteläsatama).  Paikalla oli kaislikko, jolle tuotiin täytemaata Ulrika Eleonooran kirkkoa purettaessa ja sen jälkeen vuonna 1818 alkoi keskisen Esplanadin tasoitus. Keskistä Esplanadia kutsuttiin ”Suureksi Vasikkahaaksi” ja Kappelin puoleinen pää oli ”Pieni Vasikkahaka”. Alueelle  tuotiin vuodesta toiseen täyttömaata.  Myöhemmin 1880-luvulla korotettiin Esplanadikatuja  ja samalla puistoa jopa toista metriä. Työt olivat päättymässä, kun Runebergin patsas pystytettiin 1885. Juutuin tuohon tarinaan, koska Esplanadin puisto on minullekin tärkeä jo pelkästään siksi, että olen ottanut vuosien mittaan siellä satoja valokuvia.

Postikortti. Kuva viittaa Muumilaakson marraskuun sivulle 114.

Muumien puutarha

Suvi Ahola kirjoittaa otsikolla ”Salainen puutarha parantaa”.  Aihe liittyy lastenkirjoihin, joihin voimme aina palata, vaikka meidät onkin karkoitettu paratiisista.  Puutarhakuvaajina hän ottaa Francis Hodgson Burnetin lisäksi esille Tove Janssonin kertoen esimerkkejä, jotka muuten kaikki liittyvät Muumimammaan ."Taikurin hatussa"  hän saa taikahattuun heitettyjen kasvinroskien myötä unissaan viidakon kasvamaan keskelle Muumitaloa. Ja tässäpä seuraa hyvä ohje meille, jotka joudumme luopumaan omista puutarhoistamme muuttaessamme kerrostaloihin:  Kun  "Muumipapassa ja meressä"  Muumimamma joutuu keskelle autiota Majakkasaarta, hän maalaa kaivatun puutarhansa valkeisiin kalkkiseiniin ja pystyy lopulta astumaan kuvan sisälle, oman mielensä maisemaan. Eivätkä ne esimerkit tuohon lopu, mutta jätän aihetta myös uusiin tarinoihin.

Henkireikä monelle tuntemalleni naiselle. Äitini oli suorastaan täysi ammattilainen kasvimaan hoidossa kun vertaan meidän muiden kokeiluihin. 

Muissa artikkeleissa käsitellään erilaisia kaupunkipihoja otsikolla ”Vihreä ikävä”, pihan eläinkuntaa ”Otuksia piha täynnä.” Mutta minne unohtuivat  lehtokotilot  vai eikö niitä vielä silloin ollutkaan puutarhojen riesana.

Herbaariot

Ja sitten vastaani ryöpsähtää koko aukeama tarinaa herbaarioista. Mitenkä saisin oman punakantisen herbaarioni lapsuudenkotini komeron vanhasta kaapista?  Helsingin yliopiston kasvimuseon  laboratoriomestari Roland Skyten mukaan ensimmäinen julkinen herbaario tehtiin Pohjois-Italian Padovassa 1545. Tuolloin kasveja kerättiin, koska renessanssi-ihmisen tuli olla kiinnostunut kaikesta. Tosin ne olivat 1500-luvulla vielä melko harvinaisia eivätkä niin perin tieteellisiä kuin myöhemmin.

Omiin kesiini liittyivät kasvien keruuretket  kotini  lähiympäristössä, koska 1950-1960-luvuilla oppikoulussa piti muutamana kesänä kerätä kasveja.  En muista, kuinka monena kesänä niitä keräsin ja oliko kokoelmassani loppujen lopuksi 150 kasvia kuten muistan.  Luin kesän 1961 päiväkirjaani ja löysin eräänkin retken kuvauksen, mutta enpä ollut sinne kirjoittanut, että retkellä keräsimme kasveja.  Tuossa iässä monet muut asiat olivat tärkeämpiä. Yksinkertainen tiiliprässini oli vanhan aittarakennuksen lutissa, jossa päiväkirjani mukaan usein oleskelin mainitsematta kuitenkaan tuota kasvien keruuta. Tuolloin se oli useimmiten aikamoista pakkopullaa, vaikka se nyt jälkikäteen kuulostaa kiehtovalta tekemiseltä.

Kukkien kuvat, siinä oli maisemakuvien lisäksi runko näyttelyilleni. Tässä Tuusulan rantatien galleriassa elokuussa 2006 tutkin Leilan kanssa näyttelyn tunnuskuvaa. Vasemmalla näkyy pikkuserkkuni Helmin taidetta, suuria öljymaalauksia. Puutarha-aiheissa riittää inspiraation lähteitä.

Ilmari Hiitonen – Arvi Poijärvi: Koulu- ja retkeilykasvio. Otava. 1959. löytyy repaleisena ja töhrittynä kirjahyllystäni. Se on ollut myös nuorimman sisareni Raijan käytössä.  Etusivulle olen kirjoittanut itselleni, että kesällä 1961 on kerättävä ainakin 40 kasvia, mikä tekisi yhteensä 110 kasvia. Toisin sanoen edellisenä kesänä on kerätty jo jotakin. Joka tapauksessa myöhemmin kasvit tentattiin ja olin ylpeä, että osasin ne kaikki latinalaisine nimineen. Nythän herbaariota on helppo pitää, kun sen voi perustaa alusta alkaen sähköiseen muotoon. Eivät enää edes kirkkaat kukkien värit haalistu ruskeiksi.

Kissat ja puutarha, nekin liittyvät asiaan. Tässä Manu haaveilee puutarhasta. Myöhemmin hän on päässytkin kuljeskelemaan vapaana. Seinällä Helmin unikkopuutarhamaalaus.

Palaan vuoden 1998 Hesariin, jossa riittää vielä juttua yrteistä, puista, niiden hoidosta ja leikkauksesta kuvineen. Valkosipulille uhrataan koko aukeama.  Minkähän jutun leikkaisin talteen vain joutaako koko puutarhaliite nyt lehtikeräykseen? Onhan se nyt pääpiirteissään käsitelty. Mainoksissa näkyviä markoissa olevia hintoja voisi toki vielä vertailla tämän päivän hintoihin.

Tässä muuten linkki useiden vuosien kiertoon omassa puutarhassani kautta vuosien. Olen varmaan jakanut sitä ennenkin, mutta nyt tulee uudelleen.