Pieniä iloja, ihanaa, lunta...

Saattaa olla, että moni haluaisi näpäyttää minua tuosta otsikosta. Mutta ette arvaakaan, kuinka nautin tänä vuonna lumen tulosta. Viime marraskuussa aloin olla jo niin kipeä, että kaikki raskas ja kevytkin työ olivat yhtä tuskaa. Lähiympäristöni tuntui olettavan minun teeskentelevän saamistani kommenteista päätellen. Sitten lääkäri vielä arvioi ja itsekin oletin olkavarsieni kipeytymisen johtuvan aiemmasta raskaasta työstä. Toisaalta minun myös katsottiin tarvitsevan voimistelua ja liikuntaa, jotta lihakseni eivät surkastuisi. Kaikki olettamukset olivat tuulesta temmattuja. Kaikki olivat väärässä!! Olen saanut hyvän opin. Suosittelen kaikille oman itsensä kuuntelua. Besserwissereitä meillä on aivan liikaa. Keskustelu, vuorovaikutus ja mielipiteiden vaihto muiden kanssa on hyvästä, mutta älkää antako toisille liikaa ohjeita, miten toisen pitää elää ja mitä tehdä. Raja on hiuksenhieno ja voi olla vaikea itse nähdä, milloin sen ylittää. Tämänkin vuoden aikana olen monta kertaa saanut tuntea itseni täydeksi tolloksi, joka ei tiedä eikä osaa mitään.

Kun tein tänä aamuna pihalla lumitöitä, elin täysin sitä hetkeä. Oravat tulivat syömään, mustarastaat lentelivät ympäriinsä ja olivat syömässä puihin jääneitä omenia. Pihalla parveli paljon muitakin pikkulintuja aamumurkinallaan. Työnnettyäni lumet etupihalta, tein vielä käytävät talon ympäri ja puhdistin terassin. Tiedän, että kaikki paikat ovat illalla uudelleen lumen peitossa, koska lumipyry näyttää vain kiihtyvän. Tuuli pyöritti lunta ympäriinsä. Autonkin päälle oli kertynyt jo isot massat lunta, onneksi kuivaa. Lupasin viedä Artun kotiinsa Nurmijärvelle, kun hän tulee koulusta. Talvi on täysin luonnollinen asia, mutta totta on, että toivon minäkin, että tämä talvi olisi hiukan kevyempi kuin kolme viimeisintä.

Yksi Alexin ohjelmanumeroista luonani on kiipeäminen kukkapöydälle katsomaan pihalle ja välillä koskettelemaan mummin kukkia.  Tämä kuvan olen ottanut viikko sitten (23.11.), mutta sama toistui eilenkin.

Viime vuonna joulukuun alussa, väsynyt Arttu torkkui sohvallani. Murukin malttoi ottaa pienet torkut. Hän täytti 28.11.2012 kaksi vuotta.

Kun tulin sisälle annettuani linnuille lisää ruokaa ja ripustettuani lisää talipalloja ympäri puutarhaa, katsoin ikkunoista ulos. Valtavasti pikkulintuja oli kerääntynyt syömään ja jokaisessa talipallossa roikkui lintu. Pihan molemmilla puolilla tosin orava kummassakin oli vallannut ruokintamökin ja tiputteli linnuille eväitä maahan. Viime talvena jouduin luopumaan eläinten ruokinnasta, koska joulun tienoilta alkaen polveni kipeytyivät niin, että mäkisessä ja lumen peittämässä pihassa liikkuminen oli niin vaikeata.

Muru viime vuonna joulukuussa. Miten työpöytäni on voinut olla noin siisti!

Lumi tuo myös valoa tähän vuoden pimeimpään aikaan. Nyt kun pyryttää, taivas on harmaa ja raskas eikä päästä valoa läpi. Siksi koko päivän voi polttaa kynttilöitä. On pienet ilot ihmisellä?

Tänään takapihalla.