Edellisenä iltana ja erityisesti eilen jouduin verestämään teknisiä taitojani. Ihan hyvä niin. Ensin tein muutaman vuoden tauon jälkeen Photoshop-kokeiluja. Sitten varmaan viimeisiä muutenkin vetelevän pöytäkoneeni näytönohjainkortti hajosi ja laite on niinollen toistaiseksi poissa käytöstä. Eilen sitten tein radikaalin ratkaisun ja päätin jatkossa kokonaan luopua pöytäkoneesta ja siirtyä nykyaikaan. Siirsin läppärini sen paikalle ja otin ison näytön ja langattoman näppäimistön sen käyttöön. Vanhan skannerini kanssa jouduin vähän enemmän tekemään töitä, jotta löysin sille netistä uudemmat ajurit. Tekemistä riittää vielä useampaan kertaan. Vanhalta koneelta pitää vielä siirtää joitakin työkansioita ulkoisille kiintolevyille (kunhan saan näytönohjaimen). Toki muita hankintoja on vielä tehtävä. Olen häärännyt työni puolesta tietokoneiden kanssa aina PC-maailman alkupuolelta saakka ja ihmettelen aina sitä valtavaa kehitystä, mikä on tapahtunut sitten 1980-luvun. Nyt ei tarvita enää niin kipeästi asiantuntijoita kuin aikoinaan. Kaikki pelaa melkein kuin itsestään, ohjelmat asentuvat helposti ja kun tulee ongelmia ei oikein tajuakaan, mitä tapahtui, kun ongelma on jo selätetty. Laitteet toimivat langattomasti. Kyllähän te kaikki nämä asiat tiedätte. Toki, jos haluaa ymmärtää jotakin syvällisemmin pelkän sähköpostin, Facebookin, kuvien siirron ja tekstinkäsittelyn käytön lisäksi on hyvä seurata aikaansa. Tämä kirjoitus on tietenkin nähtävä sarjassani "Naiivin naisen kommentteja". Kun soitin pojalleni näytön pimahtaessa, hän muistutti minua menneestä urastani tietokoneiden parissa. Opetinhan häntäkin aikanaan suunnilleen ekaluokkalaisena Commodore 64:n käytössä 1980-luvun puolivälissä.
En sentään osannut eilen korjata ongelmaa keskuspölynimurin kanssa. Tyhjensin viime viikolla imurin pölysäiliön siskoni avulla. Imuri ei kuitenkaan jaksanut eilen vetää pölyjä kuin aivan hiljaisella imulla. Onneksi viisas ja neuvokas tyttäreni sattui poikkeamaan ja kävi tutkimassa tilanteen. Hän irrotti pölysäiliön ja vaihtoi sen toisinpäin ja jo lähti lyyti kirjoittamaan. Keskuspölynimuri on Beam-merkkinen eikä siinä tarvitse vaihtaa suotimia vaan aina silloin tällöin pitää vain tyhjentää pölysäiliö ja puhdistaa suodin. Nyt kuitenkin tulostin puuttuvat käyttöohjeet netistä, jotta pystyn jatkossa paremmin ymmärtämään sitäkin laitetta.
Naiivi nainen toteaa tässä kohdin, että hänellä olisi kyllä paljon muutakin tekemistä kuin taistella kaiken maailman laitteiden kanssa, hallitsee sitten asiat tai ei. Onneksi minulla on neuvokkaita lapsia, jotka joko rohkaisevat omatoimisuuteen muistuttamalla menneistä kulta-ajoista tai sitten auttavat tekemällä. Poikani pistää minut konttaamaan itse koneiden kanssa kuten aikoinaan konttailin asiakkaien koneiden kanssa ja tuomalla eteeni uusia ideoita. Tyttäreni taas on aina ollut oman perheensä teknisten asioiden hallitsija. Toivottavasti hänen lapsensa ovat perineet samat taidot. Isompia seuratessa kyllä tuntuu siltä, molemmat ovat hyvin käytännöllisiä. Mummilla sattuu sitten olemaan lisäksi ja edelleen näitä henkisempiä haaveita ja suunnitelmia ja ihmeellisiä harrastuksia.
Arttu poikkesi tässä välillä koulumatkallaan. Ja taitaa ex-anoppini luona vierailu jäädä sittenkin huomiseen. Säästän tänään energiaani puuhaamalla näiden kotoisten asioiden parissa.
Muuten viimeisimmässä Kamera-lehdessä (9/2012) oli useampia kirjoituksia lapsivalokuvauksesta. Timo Ripatti kirjoitti otsikon "Näin saat mielenkiintoisia kuvia lapsista" alla ja Anti Koli otsikolla Taito & Tunne. Amerikkalaisen Sally Mannin lapsikuvista lehdestä löytyy kirjoitus "Etelävaltion lapsi." Jos joku muuten haluaa Kamera-lehden vanhoja vuosikertoja, minulta voi kysellä. En ole raaskinut heittää niitä pois, mutta mielelläni laitan niitä jakoon muille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti