Ristiriitainen vuodenaika

Voisi ehkä sanoa, ettei minulla ole ajanhallinta käytössä, kun aloitan uuden postauksen kirjoittamisen enkä paneudu tärkeämpiin asioihin. Tekemistä pursuaa eteeni joka suunnalta. Tai sitten minuun on iskenyt vanhuuden yleinen vika, että yksikin sovittu asia viikon aikana, varaa koko viikon eikä voi siihen sopia mitään. Mutta ehkä kirjoitan saadakseni sisäisen maailmani taas järjestykseen, rentoutuakseni. Sitten jaksan taas mennä eteenpäin ja tehdä kaiken, mitä olisi tehtävä.

Vanha lapioni...

Jos lapsilla ja nuorilla on älypuhelimista johtuvia ongelmia, niitä voi olla myös vanhemmilla ihmisillä. Niistä muodostuu helposti keskipiste, koska ne ovat usein lähes ainoa väline olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Joinakin päivinä ainakin.  Jos on itse aktiivinen verkossa, niin sitä kautta tulee myös paljon viestejä, kommentteja ja tykkäyksiä. Silloin saattaa myös itse aktivoitua. Jos on hiljaa, älypuhelinkin vaikenee. Tosiasia on myös, että ihmiset kieltävät riippuvuutensa, jos sitä tällaisena aikana voi kutsua riippuvuudeksi. Uutisten seuraaminen on myös samanlaista. Samoin TV:n katselu ja kaikki vastaava.

Millä sitten korvaamme sen kaiken. Menemme ulos luontoon, otamme kuvia, joita jaamme eteenpäin. Niistä tykätään tai ei. Olemme taas kiinni puhelimessa. Me kaikki syyllistymme tähän, se kuuluu tähän aikaan. Aivan kokonaan ei voi poistua. Minä olen samassa liemessä. Vaikka pidänkin lyhyitä taukoja.

Tätähän odotan...

Läppäri on myös melkein älylaite, mutta kun kirjoitan valkoiselle Wordin sivulle, se on kuin ennen vanhaan kirjoituskoneella kirjoittamista, mutta tuhat kertaa helpompaa. Joinakin päivinä kirjoitan pätkän tunnelmistani Moleskine (tuotemerkki) päiväkirjaan. Päiväkirjaan kirjoittaminen on harventunut. Kirjoitan myös muualle, vihkoihin, kalenteriin, sähköpostiin ja sitten älypuhelimella Instagramiin ja Facebookiin. Välillä kirjoitan jopa omaan mieleeni. Oikea käteni on vanha ja keskisormet vääntyneet ja välillä kipeät. Joskus, kun satutan muuta työtä tehdessäni kättäni, kynällä kirjoittaminen on vaikeaa.

Maailma on muuttunut hirveästi ja nopeasti. Harvalla nykyään työelämässä olevalla on pitkää perspektiiviä menneeseen aikaan. He sanovat ehkä, että politiikan ja hallitusten pitäisi korjata kaikki yhteiskunnan ongelmat, jotka se on myös aiemmin aiheuttanut. Joskus on tuskallista seurata ja/tai lukea tällaisia ajatuksia. Harhaan johtaminen median ja ihmisten kautta on tätä päivää. Toisaalta, jollei ole asioista perillä, ihminen voidaankin johtaa harhaan. 

Kännyköitä 8.12.2009

Moni muu minun lisäkseni kirjoittaa rentoutuakseen. Minulla on monenlaista kirjoittamista; välillä purkaudun, toisinaan pohdin mennyttä aikaa ja historiaa, sukuja, sitten taas omia tekemisiäni ja jokapäiväistä elämää. Aiemmin kirjoituksissani oli enemmän meditaatiota. Erilaisina aikoina tarvitsemme erilaisia välineitä. Keskeneräisiä kirjoituksia on myös odottamassa kuten myös ideoita uusista kirjoituksista. Ideat saavat voimaa nukkuessani. Aika ja voimat eivät aina riitä.

Tänään puran ja järjestelen ajatuksiani. Eilinen päivä oli ainakin vähän kaoottinen. Soitin aamulla liikkeeseen, jossa olen aina syksystä 2018 säilyttänyt autonrenkaitani. Hintaan on sisältänyt kausisäilytys, renkaiden vaihto ja auton pesu. Palvelu oli aina moitteetonta. Vuosi sitten liikkeen omistaja vaihtui. Syksyllä hinta oli jo noussut, mutta kohtuullisesti. Palvelukin pelasi. Nyt sain ajan kuten aina ennenkin lähes saman tien. Mutta maksu oli noussut lähes 50 prosenttia ja kaikki osaset eli renkaanvaihdot ja pesu oli eroteltu kokonaishinnasta.  Kauhistelin hintaa, joka sitten muuttui korkeaksi nousseen säilytyshinnan osalta alemmas. Pyysin hetken miettimisaikaa, työkin oli vielä kesken. Lopulta tein päätöksen luopua säilytyksestä ja talvirenkaat nostettiin auton perälle ja kaikki tavara siirrettiin sieltä penkeille. Vielä siinäkin vaiheessa kuten jo vähän aiemmin, hintaa edelleen soviteltiin parinkin henkilön toimesta (soittelivat aina välillä muualle) sanomalla, että uusi hinta oli vain minulle. Sanoin, että minähän olen jo tehnyt päätökseni. Renkaat oli vaihdettu ja auto pesty. Ajoin pois ja sijoitin renkaat taloyhtiön ulkovälinevarastoon, jossa en ole aiemmin säilyttänyt mitään. Kaikki liikkeen omistajat ovat olleet ulkomaalaisia. Nyt ympärilläni hääri neljä miestä, joista vain pari osasi jonkin verran suomen kieltä. Oli vähän sääli, että jouduin luopumaan. Tosin sanoin lähtiessäni, että tulen takaisin, jos niin päätän myöhemmin. 

3.12.2009 Niin me kaikki minä mukaan lukien paitsi en koskaan innostunut pelaamisesta.

Kävin sen jälkeen rauhoittumassa lapsenlapseni luona. Hänen lapsensa olivat päiväkodissa ja nuorin oli päiväunillaan. Tutkimme hänen laajaa sisäkasvimaailmaansa ja siirryimme sitten puutarhaan tutkimaan maasta nousevia kasveja, joista osalla on yhteys entiseen puutarhaani. Kuvasin vanhoja työvälineitäni, jotka annoin hänelle. Kaikkein mieluiten hän olisi aikoinaan ostanut taloni ja puutarhan, mutta hinta oli sen verran kova, ettei pystynyt siihen. Enkä minäkään voinut olla avuksi. Mielenkiintoista oli, että puhuessamme unista, hän kertoi, että niissä hän oleskelee useimmiten siellä minun talossani ja puutarhassani. Minähän olen lapsuuden kodissani ja sen ympäristössä, jota kiertelen jatkuvasti. Hän oli muuttaessani taloon kesällä 2000, vasta 6-vuotias ja perhe asui lähistöllä.

Puhuimme muistakin mielenkiintoisista asioista kuten mielikuvituksesta. Pitääpä jatkaa, kun seuraavan kerran menen ihailemaan kevään tuloa hänen puutarhaansa.

Lähtiessäni ajamaan kotiin, katselin, kuinka rakastamani sepelkyyhkyt lentelivät siinä lähistöllä.  Olisinko jo rauhoittunut ja saatan pian jatkaa tehtäviäni, joita toden totta riittää.  Ruokakin kypsyy uunissa.

Kun vihdoin pääsen julkaisemaan tämän postaukseni, on jo keskiviikko. Uupumukseni on huipussaan ja tekemistä riittää. Uloskin pitäisi ehtiä. Kodin pölyt tulevat joka paikasta vastaan. Kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Onko kevät ollut aina tähän aikaan näin ristiriitainen ajankohta? Ensin se tuntuu kivalta, sitten ei enää. 

Oli todella kiva tavata lauantain sukukokouksessa Eila, joka täyttää syksyllä 94 vuotta.