Oman elämänsä säheltäjä

Uskokaa tai älkää, laitoin juuri Windows 11-ohjelmiston asennuksen alkavaksi. Voi olla, että kadun sitä. Mielessäni on eräs Windows 10-asennus toiselle läppärille, joka laite on tällä hetkellä toisella henkilöllä aktiivisessa käytössä toimien hyvin. Siitä asennuksesta on vuosia aikaa ja ihmettelen, että laite toimii edelleen. Sen kanssa tein kyllä aikanaan hirveästi työtä.  Oma edellinen läppärini on myös jo historiaa.

Aloitan vuodesta 2005, joka oli ensimmäinen täysi digikuvausvuoteni. Kuvaan pääsee bussipysäkki Tuusulan Pähkinänmäentiellä, josta useimmiten lähdin töihin Helsinkiin asuessani Tuusulan Mikkolassa. Kuva 6.2.2005 aamu ennen kello 8.

 

Tämä päivitysasennus oli hetken mielijohde, onhan sitä ehdotettu jo kauan. Teen usein asioita hetken mielijohteesta. Kello on 13.2.2022 tällä hetkellä 13.39. Tätä ennen ajattelin elämäni ja muiden ihmisten elämän äärimmäistä sirpaleisuutta.

Ajatukseni lähti itseasiassa lukemisestani. Minulla on edelleen monta kirjaa luettavana. Yritän kyllä sinnikkäästi lukea aina yhden kirjan kerrallaan loppuun, mutta joskus viereen tulee toinen. Kaiken lisäksi luen samalla koko ajan pätkiä tietokirjallisuudesta omasta kirjahyllystäni tai kirjastosta lainattuna. 

Tuusulanjokea tie 45 sillalta kuvattuna juoksusuuntaan 11.2.2006

Lukemisen voittaa usein joku TV-sarja Areenasta katsottuna. Päivän uutisia ja vastaavia laiminlyön tarkoituksella aika ajoin, koska seuraan niitä aktiivisesti lehdistä ja netistä koko ajan. Erityisesti nyt olen allerginen uutisille koskien sodanuhkaa.

Luen paljon lehtiä. Minulle tulee kolme sanomalehteä (paikallinen, Hesari ja kaksi kertaa kuussa Karjala), joita kaikkia voin tosin lukea myös netin kautta ja luenkin. Tilaan myös paria aikakausilehteä, joita luen, kun ehdin. 

11.2.2006 Tuusulanjokea jokipuistossa Koskenmäen kulmilla.

Välillä, parhaimpina aikoina päivittäin otan valokuvia kännykällä ja kameralla. Kun kaikki on hyvin, otan valokuvia myös unissani. Suunnittelen kuvien ottamista, tutkin omia nettiaineistoja, valokuvia, blogejani. Postaan sopivia kuvia Instagramiin, josta ne välittyvät Facebookiin.

Vastaan sähköposteihini, joista tärkeimmät liittyvät harrastuksiini, sukuseuroihin ja kerhoihin. Sähköposti taitaa jo olla osittain vanhentunut viestien välitysväline. Joskus vältän päiväkausia kirjautumista sähköpostiini. Vanha traumani vuosien takaa liittyen entiseen miesystävääni ikävien postien osalta elää edelleen voimakkaana. Perheen kanssa pidämme yhteyksiä WhatsAppilla. Joidenkin ystävien kanssa soittelemme, puhelut kestävät nykyään usein pitkään, koska emme muuten tapaa.

13.2.2007 Helsingin Yrityspankki kävi luistelemassa Rautatientorilla. Minä keskityin kuvien ottamiseen.

 

Ja sitten kirjoittelen näitä blogejani. Omat suunnitelmani kirjoittaa kirjoja ovat koko ajan levällään, vaikka monta aloitusta olen tehnyt. Kyläkirjajutut sain jo vuosi sitten valmiiksi, äskettäin ahertelin vähän aikaa kirjaan tulevien kuvien kanssa ja sain silloin tekosyyn soitella lapsuudenystävälleni.

Joka päivä ajattelen jatkaa projektejani, mutta päivät ovat minulle liian lyhyitä. Ymmärrän hyvin, miksi kirjailijat menevät jonnekin muualle kirjoittamaan päästäkseen arkisista velvoitteista.

25.2.2007 Tuusulanjärvellä näytti lähes samalata kuin äskettäin tänä vuonna. Nyt radalle ei saa mennä. Kuva on Järvenpään puolelta Vanhankylänniemen kohdalta.

Ulkona tupruttaa taas lunta ja tuulee aika kovaa. Tämä aika on ja olisi oikein hyvä tehdä kaikenlaisia asioita kotona, koska en lähde liukastelemaan tuonne ulos. Kun kevät tulee, ulkoilu tulee automaattisesti mukaan kuvioihin. Poikkean taas koko ajan jossakin, kauppamatkoilla ja muuten. Nyt pelkkä kaupassakäynti maskeineen on itsessään niin rasittava juttu, etten viitsi laittaa ulkoilua siihen yhteyteen. Kaiken lisäksi minun suosikkipaikkani ovat täynnä lunta ja liukkaita, koska niissä ei ole talvikunnossapitoa. Olen tarkoituksella koko pandemia-ajan käynyt kaupassa tarpeen mukaan ruoat ostamassa, koska haluan pysytellä ajan tasalla.

 

9.2.2008 Talvi oli aika vähäluminen paikoitellen. Kotipihan kuvissa näkyy nurmikko. Kuvassa mukana ystäväni silloinen koira Rexu.

Hesarissa oli artikkeli nuoresta himosiivoojanaisesta. Se pisti ajattelemaan omaa sekamelskaani. Oma siivoukseni on ajoittaista. Pölynimuri seisoo milloin missäkin huoneessa, paitsi tuossa yhdessä, joka on täynnä arkistotavaraani ja ikkunalaudat täynnä kasveja. Arkistojen selvittely, paperien hävittäminen ja kaikki siihen liittyvä vie hurjasti aikaani eikä sitä jaksa eikä tietenkään ehdi tehdä joka päivä. Vaikka joskus otankin sen tavoitteeksi. Sitten vaan tulee väliin jotakin muuta…

14.2.2008 maisemaa työhuoneeni ikkunasta Nordea Vallilassa. Tuokin maisema on kokenut sen jälkeen suuria muutoksia. Helsingissä oli usein lumetonta, kun meillä Tuusulassa 30 km:n päässä oli vähän tai paljon lunta.

Ruokakin pitää välillä laittaa. Usein syömisen jälkeen tulee väsymys, jollen ota itseäni niskasta kiinni ja lähde tutkimaan, vaikka sukuja. Usein en jaksa enää edes kirjoittaa. Blogejani kirjoitan myös samalla tavalla kuin siivoan ja teen muuta eli vähitellen, pala kerrallaan ja lopulta tulee valmista. Olen aika sitkeä tekemissäni, vaikka viimeisten vuosien aikana on tuntunut, etten millään ehdi kaikkea. Korona-aika on kyllä antanut armoa ja lisää aikaa.

15.2.2009 oli Tuusulanjärvi taas suosittu paikka.

 

Minusta tuntuu, että jos lopetan tämän kirjoittamisen nyt, läppärini alkaa asentaa sitä uutta Windowsia. Joudun varmasti menemään tabletille jatkamaan enkä pidä siitä kauheasti. Toisaalta voi alkaa tehdä jotakin muuta kivaa. Join kahvin ja söin pari pientä voileipää. Päivän varsinainen ruoka on loput eilisestä ja odottaa jääkaapissa.

19.2.2009 Mikkolantiellä matkalla bussille

Nyt on seuraava päivä, 14.2. eli Ystävänpäivä! Windows 11:n asentaminen oli tosi siisti juttu. Kun lopetin kirjoittamisen, aloin vielä siirrellä tiedostoja työpöydältä kansioihin. Se ei ollut ollenkaan tarpeellista paitsi tietenkin joskus on siivottava tiedostojakin.  Sitten laite ehdotti, että voisi tehdä varsinaisen asentamisen ja päivittämisen, koska aineistot oli jo haettu. Suostuin siihen heti. Kaikki kävi niin nopeasti, että kun seuraavan kerran katsoin näyttöä, asennus oli tehty ja kaikki oli ok.

Oltiin menossa Helsinkiin Luonnontieteelliseen museoon.

 

Media pelottelee ihmisiä aivan liikaa. Kaikki on vaarallista, sota alkaa huomenna, vaarat vaanivat netissä, hirmulumimyrsky on tulossa.

Ulkona on aivan mahdoton keli, piha ja pikkutiet ovat sohjoisia tai täynnä vesilammikoita. Minun oli pakko käydä kaupassa ja sitten myöhemmin ajoin vielä Kukkataloon. Tie sinne oli myös uskomattoman huonossa kunnossa ja lunta oli kasoittain. Parkkipaikat lainehtivat vettä. 

Minustakin löytyi valokuva, jota en edes muistanut. Kyllä lapsenlapseni ovat hyviä valokuvaajia. Taustalla on aivan oikea kuva.

Ajattelin ottaa valokuvia kasveista ja kukista, mutta olin jo valmiiksi niin väsähtänyt, että unohdin koko asian. Halusin vain päästä pois. Ostin pari laakeaa kukkaruukkua, isomman ja pienemmän. Kukkamullan jätin vielä ostamatta, koska en olisi pystynyt kantamaan kaikkea vettä lainehtivan pihan läpi autolleni. Tulppaaninippu lähti kyllä mukaan.

Palatessani vein autoni kotikatuni tienvarren taskuun huomista pihan siivousta varten.  Siivous alkaa huomenna jo kello 10 enkä luota itseeni aamun suhteen. Silloin ei ainakaan enää olisi tien varrella yhtään paikkaa vapaana. Kävin katsomassa tien päässä olevaa isoa parkkipaikkaa. Siellä oli paljon lumikerrosten sisällä olevia autoja ja varmaan sekin täyttyisi hetkessä. Huomenna näyttää olevan yhtä surkea vesi- ja räntäsadekeli, etten viitsisi edes lähteä luontoretkelle.

 

Kaipaan luontoretkiä, mutta aina voin jatkaa niitä mielikuvituksessani, kunnes suloinen kevät koittaa.

Minni-kissa on kylässä luonani. Hän tuli jo viime torstaina ja on vielä pidempään, koska hiihtolomakin on tulossa ja perhe viettää aikaansa muualla kuin kotona. Kun tulin tänään iltapäivällä sateesta märkänä kotiin, Minni riensi pöydälle halaamaan minua. Välillä hänellä on kova tarve keskustella. Kissat ovat kyllä mitä parhainta seuraa.

Alan olla niin väsynyt, että jatkan tätä huomenna tai joskus…

 

Nyt on sitten huominen. Saa nähdä, miten tuollainen pikkuhärveli saa pihan puhdistettua. Kaiken lisäksi siellä seisoo edelleen kaksi autoa, joista toinen oman paikkani vierellä. Urat ja vesilätäköt taitavat jäädä siihen.

Minni kävelee mielellään näppäimistön läpi halaten ohi mennessään minua. On aika lopettaa tämä säheltäjän blogipostaus, joka voisi jäädä julkaisematta. Yritän etsiä tähän valokuvia samaiselta viikolta eri vuosina. Oikeasti en ole edes kunnon säheltäjä, en ole koskaan ollutkaan. Olen vain aina ehtinyt aika paljon, vaikka monta asiaa olisin voinut tehdä toisin.

Huomenna Alex täyttää 10 vuotta.  Lahjat odottavat paketoimista.

No niin, ehti tulla jo 16.2. ennen kuin julkaisen. Lahjat käytiin hakemassa eilen. Päätimme juhlia isommin myöhemmin keväällä, kun kaikki voimme olla yhdessä. Antaa nyt mennä.