Tarvitsen rentoutumista

Taas tällä viikolla on maailmalle lähtenyt taas vaihteeksi kasa postikortteja. Moni kirjeenvaihtoystäväni on toisaalta jäänyt vähän hunningolle, kun en saa entiseen tapaan kirjeitä aikaiseksi.

Auttaisivatko Muumit?

Elisa Torniosta, johon olen alunperin tutustunut Postcrossingin kautta, kävi luonani viime viikolla henkisenä tukena. Taitaa meiltä molemmilta jäädä taas tänä vuonna Hämeenlinnan postikorttitapahtuma lauantaina 8.9. väliin. Seuraavana päivänä on Turussa Kuolemajärvijuhlat , jonne minun myös tekisi mieli lähteä, mutta ilman seuraa sinne lähtö tuntuu tylsältä. Tällä kertaa.  Alkusyksy näyttää taas tosi täydeltä, vaikka haikealta tuntuu, kun en aloita mitään sen kummempaa opiskelua. Tosin entinenkin on vielä kesken, mutta jostakin syystä se taitaa pysyäkin kesken vielä tovin. Olen ilmoittautunut Karjalan liiton sukututkimuksen jatkokurssille, joka vie syyskuun toisen viikonlopun kokonaan.

Raija Nokkalan kuvitusta maailmalle lähteneessä kortissa.

En ehdi tehdä yhtään mitään. Siltä minusta tuntuu. Elisan kanssa en ehtinyt kunnolla paneutua moniin yhteisiin harrastuksiimme, kun aikani meni oikeudenkäyntiin valmistautumiseen. Se valmistautuminen oli kuitenkin täysin turhaa. Kuvittelin, että voisin siellä vapaasti puhua, mutta ei se niin mennytkään. Sukututkimusta olen hiljakseen jatkanut, mutta se on todella hidasta, keskittymistä ja aikaa vaativaa.

Näihin Postin Muumilaakson kesä-kortteihin en koskaan kyllästy.

On myös todella turhauttavaa kirjoittaa blogiin pelkästään luetteloita siitä, mitä olen tehnyt, kun se  osaltani ei ole todellakaan kummoista. Kaipaan itseltäni kaunokirjallisempaa otetta, tunnelmointia, eläytymistä ja kannanottoja. Joskus vain takki on tyhjä ja sitä elää kasvin tai mitä olisi "zombien" lailla. Ehkä se pitää vain hyväksyä sen sijaan, että pingottaa itseään liikaa. Minunhan pitäisi keskittyä paranemiseen? Nyt yskin aika ajoin keuhkojani välillä ulos sen viime viikkoisen nuhan seurauksena. Ehkä onkin paras ottaa kevyesti.

Mutta on ihanaa syventyä täysin johonkin asiaan ja saada myös aikaan tuloksia. Luoda jotakin, toteuttaa inspiraatioitaan, kehittyä. Minä vaan junnaan paikallani ja lörpöttelen niitä näitä. Tarvitsen tehtäviä ja haasteita.

Mutta entäs mitä se tarkoittaa, kun koko ajan ympäristöstä saapuu suruviestejä, eilen tuli  kaksi, toissapäivänä yksi. Siinä riittää ajattelemista. Kun samanaikaisesti  kuulee muualta vastaanvanlaisia surullisia uutisia. Elämä on loppujen lopuksi niin hauras. Joskus tunnen itsekin vahvaa kaipuuta sinne jonnekin. Ovatko sinisen kuun energiat niin vahvoja? Mikä on sininen kuu? Facebookin kautta eteen tulee uusia asioita. Täysikuu on tuttu, mutta entä sininen kuu. Se ei ole sininen oikeasti, vaan sitä kutsutaan siniseksi ja useimmat, melkein kaikki siniset kuvat  kuusta on käsitelty sinisiksi. Oikeasti sininen kuu viittaa joko vuodenajan kolmanteen täysikuuhun, jossa on neljä täyskuuta tai toiseen kuukauden täysikuuhun kuten nyt. Jouduin etsimään ilmiöstä tietoa netin ulkomaisilta sivuilta. Täältä löydät asialle selitystä englannin kielellä, kun en suomeksi löytänyt aiheesta mitään vastaavaa.

On niin paljon asioita, joita emme tiedä,  mutta käymme intuitiivisesti niiden lähellä. Usein huomaamattamme. Ehkä välillä pitääkin. Minä ainakin olen nyt heti aamusta kuolemanväsynyt ja rasittunut ja tuskin jaksan nostaa kättäni. Ehkä vietän tämän päivän sohvalla. Aluksi tämän blogikirjoituksen nimi olikin  "Postikorttien ihana maailma". Niiden parissa yleensä rentoudun.

Tässä omaa korttituotantoani by Ifolor.