perjantai 11. elokuuta 2017

Vaihtoehtoinen elämä

Joskus kirjoitus vain lähtee sanasta tai sanonnasta, joka alkaa pyöriä päässä päivästä toiseen. Tosiasiassa päässäni kuljeskelee tällä hetkellä kaikenlaista muutakin, mikä nyt ei ole mitään uutta. Olenhan juuri kokenut suuren elämänmuutoksen, joka sulkee, mutta myös avaa eteeni vaihtoehtoja. Tämä juttu ei kyllä alkanut siitä ajatuksesta, vaikka näköjään voisin siitäkin kirjoittaa. Sen aika on sitten myöhemmin, nyt on vielä sulattelun ja käsittämisen aika.


Tämän viikon Annassa oli juttu Paul Austerista, kuuluisasta amerikkalaisesta kirjailijasta, jonka vaimo jo 36 vuoden ajan on ollut toinen kirjailija, puoliksi norjalainen Siri Hustvedt, jonka kirjat ovat minulle tutumpia.  Kirjoitin mm. blogissani 20.12.2015 otsikolla ”Katso lähelle, näe kauas tai lähellä on kaikki”, kuinka Tukholman risteilyllä jäin koukkuun hänen kirjaansa ”Kaikki mitä rakastin.”  En ollut päässyt Annan jutussa edes niin pitkälle, että tuo kirja olisi siinä mainittu, kun minun oli pakko lopettaa lukeminen. Paul Austerin elämän kuvaaminen pisti minut vähäksi aikaa sekaisin. Mieleeni ryntäsi mahdottoman voimakkaana tuo otsikko ”Vaihtoehtoinen elämä”.


Sanat mainitaan nimittäin artikkelissa, jossa kerrotaan myös Paul Austerin uusimmasta romaanista ”4321”, jossa kirjailija kuvittelee kirjan päähenkilölle neljä vaihtoehtoista elämää. Tuossa vaiheessa vain nuo sanat alkoivat kutkuttaa ja jäin niiden koukkuun moneksi päiväksi. En ajatellut siinä vaiheessa kirjaa, koska en tiennyt siitä vielä mitään. Sen sijaan aloin ajatella omia vaihtoehtoisia elämiä. 

Ystäväni sanoisi tässä taas, että aina sinä kuljetat kaikki asiat itsesi kautta. Se kuulostaa siltä, että olen itsekkyyden huippu ja täysin minä-keskeinen. Minä taas koen sen eräänlaisena voimakkaana luovuuden lähteenä. Tosin hän tuskin edes lukee blogejani, joten on samantekevää, mitä hän ajattelee. Minulla olisi ollut aika monta vaihtoehtoista elämää, mutta valitsin helpoimman, sen, joka tuli eteen aivan itsekseen. Tässä linkki Annan artikkelin lyhennelmään.


Nyt olen vanhuuden porteilla enkä ehdi aloittaa enää yhtäkään niistä vaihtoehtoisista elämistä. Mutta voin kuvitella. Kun luin alun tuosta Annan artikkelista, niin juutuin ensin juuri siihen kohtaan, missä mainittiin, että Paul Auster on täyttänyt tänä vuonna 70 vuotta (3.2.), saman verran kuin minä täytin. 

Ajatus vei jonkinlaiseen pohdintaan, kaipaukseen, ikävään, pettymyksen tunteeseen ja ties mihin. Tiedän aivan hyvin, etten pysty enää palaamaan sinne kaukaiseen nuoruuteen ja aloittamaan toisella tiellä. Onneksi minulla on tämä kirjoittaminen, vaikka tämä tuskin johtaa mihinkään sen kummempaan. Voin silti kerätä sellaisia ihania pilviä, joissa on koottuna ne kaikki tapahtumat omista vaihtoehtoisista elämistäni.


Ja niitä elämiä kyllä riittää. Sain tämän jutun alkuun käytyäni tarkistamassa, onko järvi tyyni. Aamu oli niin kaunis, että ajattelin käväistä kävellen tuossa lähistöllä, josta olen näissä blogeissa äskettäin pariinkin otteeseen kirjoittanut. Järvi ei ollut ihan tyyni, mutta sainhan sentään pitkästä aikaa käydä lempipaikallani. Poikkesin sitten ystävättären luona, joka tarjosi kahvit ja rauhallisen hetken hänen pihallaan, samassa taloyhtiössä, johon aikoinaan 1979 muutin. Kävelin takaisin Klaavonkallion kautta. Vaikka alue on täyteen rakennettu, niin kallio ja metsä sen keskellä ovat jäljellä ja täysin tunnistettavissa. Se koirani ja minun metsä, josta kävin poimimassa ensimmäiset mustikat.

Mitä, jos se silloinen elämä 1980-luvulla olisi aikoinaan jatkunut tähän päivään asti? Itse asiassa aivan sitä minun vaihtoehtoinen elämäni ei tarkoita. Minähän valitsin jossakin vaiheessa, muutaman kerran sen oman elämän elämisen, koska halusin säilyttää itsenäisyyteni ja vapauteni.

Tullessani äsken kaupasta, päähäni pälkähti se hyvin todennäköinen elämäni, jota olen aina välillä kokeillut. Perheenäiti. Jos olisin syntynyt aiemmin, mikä ei ollut edes todennäköisesti mahdollista, koska ilman sotaa vanhempani eivät olisi koskaan tavanneet, olisin saattanut olla perheenäiti tai emäntä. Kuten äitini. Äitini ei koskaan ollut aivan tyytyväinen siihen osaan, sillä hän oli ehtinyt ennen sotaa päästä maistamaan vapautta. Lähes kaikki naiset voivat kokeilla kotiäitiyttä. Siitäkin voi tehdä taidetta. Kaikilta se ei onnistu, paitsi puolittain. Ei minultakaan, vaikka olen sitä kokeillut ja osaan sen.

Paul Austerin oma elämä on ollut täynnä sattumia, vaihtoehtoja. Kirjailija syntyy juuri siksi, että elämässä on särmiä, jotka kiihottavat sitä luovuutta. Hän puhuu mahdottoman kauniisti vaimostaan, avioliitosta ja puolisoiden välissä olevasta tilasta. Sen tilan hoitaminen on olennaista.  Toisen kunnioittaminen on olennaista, molempien on ajateltava, että toinen on yhtä arvokas tai jopa arvokkaampi kuin itse ja toisen hyvinvointi on ensisijaista. Olen monta kertaa ajatellut samoin ja jopa ääneen sanomalla, että meidän pitää kantaa toisiamme kuin kukkaa kämmenellä.

Austerin romaani ”4321” on yli tuhat sivua pitkä. Laitan kirjan lukulistalle. Ehkä jatkan niistä muista vaihtoehtoisista elämistäni toisella kertaa, ehkä en. Minusta tuntuu, että tämä juttu jäi puolitiehen. Toisaalta elän koko ajan jotakin niistä, toisinaan kuvittelen niitä. Siri Hustvedtin kirja, johon jäin aikanaan koukkuun, mainittiin ja käsiteltiin jutussa. Siinä kun oli omaelämänkerrallisia aineksia. Mahdottoman hyvä artikkeli.

Tämän päivän vaihtoehto meni mönkään. Minun piti tehdä kaalilaatikko, mutta muut puuhat veivät kaiken energiani. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti