perjantai 4. elokuuta 2017

Laatikon uumenista



Yritin paneutua lamppujen ripustamisen maailmaan. Tuli taas mieleeni sama asia kuin aina ennenkin, kun joutuu sivuamaan sähköalaa. Kaiken muun kehityksen rinnalla se tuntuu kehittyvän hitaasti ja on edelleen yhtä monimutkaista kuin aina ennenkin. Vuokra-asunnossani on joka huoneen katossa käsittääkseni moderni pistokeliitäntä. Maalaisjärjellä ajatellen minun on uutta lampun varjostinta/lamppua ostaessani selvitettävä, että siinä on kaksinapainen pistoke, joka sopii noihin reikiin. Se on yksinkertaisin ratkaisu. Muissa vaihtoehdoissa, vanhojen lamppujen kytkemisessä, lisäkappaleiden hankkimisessa ynnä muussa tarvitsen apua. Eikö näin olekin selvää edetä?

Kaikki kuvat ovat blogissa mainitsemaltani Saksan matkalta 11 vuotta sitten. Hurjaa, miten ja minne se aika on mennyt!!!
Kun muuttaa, on sopeutumisen ja tavaroiden purkamisen lisäksi mietittävänä paljon käytännön asioita. Elokuussa illat ovat jo pimeitä. Tulen tarvitsemaan lisävalaistusta. Vielä pärjään hyvin vanhoilla jalkalampuillani. Keittiön ja eteisen kiinteät valaisimet himmeästä valostaan huolimatta auttavat. Mutta eivät auta, jos saan päähäni illalla purkaa ja tutkia noita vielä purkamatta olevia laatikoita.

Purkaminen tarkoittaa myös tiheämmällä kammalla käsittelyä. Jokaisen kohteen osalta aloitan mietinnän, mitä teen sille jatkossa, säilytänkö vielä, hävitänkö, sopiiko se kierrätykseen. Huomaan, että pulppuileva ja kiihkeä mieleni on ajan mittaan, pitkinä vuosina takanapäin, täyttänyt kirjastoni ja arkistoni aineistoilla, jotka ovat kiinnostaneet juuri silloin. Pahinta on, että ne kiinnostavat edelleen. Nyt olisi hyvä oppia priorisoimaan ja valita ne tiet, joita pitkin jatkan.



Kaiken lisäksi muistan hyvin, milloin ja miksi jokin kirja on joutunut käsiini.  Reinhard Gutbier on kirjoittanut 1973 teoksen ”Der landgräfliche Hofbaumeister Hans Jakob von Ettlingen. Eine Studie zum herrschaflichen Wehr- und Wohnbau des ausgehenden 15. Jahrhunderts.” Kirja kuuluu sarjaa, jossa käsitellään Hessenin historian lähteitä ja tutkimuksia. 

Hovirakennusmestari von Ettlingenistä henkilönä ei paljon tiedetä, syntymäaika on tuntematon, mutta hän kuoli 1507  Ziegenhainissa. Kirjoittaja laskeskelee muihin esille tulleisiin ajankohtiin viitaten ja kun todennäköinen elinaika voisi olla 70 vuotta, joten hän voisi olla syntynyt noin 1440. Saksaa hallitsivat pikkuruhtinaat, jotka rakennuttivat ja korjasivat linnoja mm. kirjan alkupuolella kerrotaan Burg Friedewaldin lisärakentamisesta. Linna oli toiminut Hessenin maakreivien metsästyslinnana. Tuohon aikaan alueen kreivikunnan maakreivinä oli Heinrich III ”der reiche” von Hessen (1440 – 1483) ja hänen jälkensä poika Wilhem III von Hessen (1471 – 1507). Heidän hallintopaikkansa oli ikivanhassa Marburgin linnassa, jossa myös näiden kreivien aikana tehtiin muutos- ja korjaustöitä von Ettlingerin johdolla.

Kirja kertoo myös kahden muun linnan töistä, Burg Hauneck ja Burg Herzberg, joissa ko. herra oli mukana.



Huomaan nyt tutustuessani asiaan, kuinka monta kiinnostuksen/kokemuksen kohdettani yhdistyy tässä aiheessa. Kun vaan kaikelle olisi aikaa, mutta ehkä voin kietoa niitä joskus yhteen? Taidehistoriaa opiskellessani poikkesimme silloin tällöin Arkkitehtuurimuseossa. Siellä oli valtavan hieno kirjasto, josta poistettiin silloin tällöin kirjoja. Tämä kirja kuului niihin. Olin erityisen kiinnostunut arkkitehtuurista. Ihmettelin silloin, miksi en ollut jo aiemmin ymmärtänyt suuntautua arkkitehtuuriin. Saksankielinen rakennusmestarien "rakennustaiteeseen"  liittyvä kirjallisuus tuntui kiinnostavalta ja kirja mahtui, tosin usein painavaan reppuuni. 



En muista, kiinnitinkö silloin huomiota, että kirja liittyi Hesseniin. Aikoinaan keväällä 2006, kun matkustin pikkuserkkuni Helmin kanssa tapaamaan toista pikkuserkkua Kyllikkiä, niin tulimme Frankfurt am Mainista junalla Marburgiin, josta meidät haettiin Kyllikin toimesta. Siinä on
yhteys henkilökohtaiseen elämääni ja sukuuni.

Saksan historia on kovin kiehtovaa, mutta on todella vaikeaa päästä kiinni tuohon pienten ruhtinaskuntien ja sukujen maailmaan. Olen nyt kiitollinen saksankielen taidoistani, vaikka ne eivät paljon auta historian monimutkaisissa ympyröissä.

En nyt muista tämän linnan nimeä, mutta lisään sen myöhemmin.
Edellä mainittujen maakreivien kuoltua, se sukuhaara katkesi siihen ja linnojen valtiaat tulivat toisista ruhtinassukujen haaroista. Mutta huomasin tuolta Wikipediasta Heinrich von Hessenin kohdalla mielenkiintoisen maininnan, joka taas johtaa erääseen aiheeseen, joka olen vuosikausia pyöritellyt mielessäni.  Samalla se liittyy hiukan sukututkimukseen tai ehkä enemmän aiheen kiinnostavuuteen.


” Mit Christine (Steyna), der Frau des Malers Johannes Dietz († 1480) in Marburg, hatte Heinrich eine „uneliche tuchter“ Contzel (* vor 1471; † vor 1508), ∞ vor 1489 mit Ludwig Orth (um 1460–1523), die eine Vorfahrin von Johann Wolfgang von Goethe (1749–1832) ist.”


Toisin sanoen suuren saksalaisen Johann Wolfgang von Goethen juuret ovat myös tässä edellä mainitussa Hessenin ruhtinassuvussa. Viittasin Goetheen tänä vuonna 14.3. kirjoittamassani blogissa ”Kukkien seassa sekoilua”

Eli mitä teen tuolle kirjalle? Taidan työntää sen toistaiseksi kirjahyllyyni. Ja jatkaa noita arkisia tehtäviäni. Yllätyksiä tulee lisää. Sateinen päivä oli hyvä kirjoittamiseen. Nyt alkaa kirkastua. Tuon vitriiniin kiinnittämäni lukulampun valonkin voi nyt sammuttaa.

eli kuvat olivat tiedostojen uumenista...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti