tiistai 17. tammikuuta 2017

Kuplassa säntäilyä



Olen ollut niin poikki, väsynyt ja kiinni näissä omissa ympyröissä, joita voi kai nykyään kutsua kupliksi, että en ole jaksanut kirjoitella mitään. Viime viikon perjantaina aloitin, mutta se jäi kesken väsymyksen takia. Silloin oli jo nykyinen tilanne alkanut kehittyä, mutta olin jo niin uupunut, että käytin jäljellä olevat voimani pelkkään selviytymiseen. Kaiken lisäksi en ollut vielä täysin varma, miten asiat etenevät.

 
Olen aiemmin kirjoittanut peloistani ties mitä ja miettinyt, miten selviydyin seuraavista kuukausista. Kirjoittaminen kaiken touhun keskellä on auttanut eteenpäin.

Sitten perjantaina alkoi näyttää siltä, ettei tämä olekaan niin suuri juttu.  Kävi niin, että se alkuperäinen urakan tekijä vaihtui toiseksi. Tämä uusi henkilö on osoittanut olevansa sellainen tekojen mies, huolellinen, tarkka ja erityisen nopea toimissaan. Remonttiin saattaa mennä kokonaisuudessaan aikaa vain parisen viikkoa, kun aiemmin on minulle puhuttiin noin kolmesta kuukaudesta. Tuo aika-arvio oli se, joka laittoi elämäni aikamoiseen kierteeseen, kuten lukijani ovat huomanneet näistä blogeistani. Olin varautunut tekemään paljon enemmän. Itse asiassa olen tehnytkin paljon ja se kaikki on ollut tarpeellista. Se mikä oli vielä tekemättä, saakin nyt jäädä tekemättä.



Urakan tekijä halusi aloittaa heti ja jo viime perjantaina tapahtui vaikka kuinka paljon. Olohuone tyhjeni lähes kokonaan. Siirsimme työpöytäni makuuhuoneeseen heti aamupäivästä. Eilen sitten saimme apua. Kirjalaatikot siirrettiin saunaan ja pesuhuoneeseen. Kirjahyllyt kasattiin lattialle, jotta seinät jäivät vapaiksi. Kaikki lattiat on suojattu. Muuttofirmaa ja väliaikaista varastoa ei tarvittu.

Suuri osa olohuoneen seinistä on nyt avattu ja alaohjauspuut otettu sieltä pois ja tila korjattu suunnitelman mukaan. Ongelma on tullut näkyviin, joten en todellakaan ole tässä turhaan valittanut ja odottanut. Keittiön seinääkin avattiin jo perjantaina, osa työpöytää poistettiin. Valvojat olivat sitä ehdottaneet varmuuden vuoksi, koska raporteissa oli ollut jotakin sinne viittaavaa. Siellä ei onneksi ole mitään ongelmaa. 

Kolme kuukautta supistui näin ollen pariksi viikoksi ja voin asua täällä koko ajan. En lähde siis evakkoon. 



En vaivaa teitä enää tällä jutulla sen enempää. Yritän vihdoin keskittyä muihin asioihin. Suurin asia tämän ulkopuolella on, että eilen illansuussa minusta tuli isomummi, kun tyttäreni tytär Anna synnytti ensimmäisen lapsensa, pojan. Lapsen syntyminen on aina jotakin äärimmäisen hykerryttävää.  Tyttärestäni tuli mummi ja hänen kolmesta pojastaan tuli enoja. Sitten on vielä isoisiä, muita isomummeja ja Uropa ja Uroma….



Vietimme eilen iltapäivän poissa remontin jaloista Helsingissä. Maanantaina lähes kaikki museot ovat kiinni. Onneksi Amos Andersonin museo poikkeaa linjasta. Sigurd Frosteruksen kokoelmanäyttely oli upea.



Otskossa mainitsin kuplan. Se (bubble) on nykyään kautta maailman niin suosittu käsite. Jopa USA:n väistyvä presidentti Barack Obama käytti sanaa jäähyväispuheessaan. Tässä päivämäärän kohdassa linkki Hesarin aiheeseen liittyvään artikkeliin 12.1.2017.



Muuten siinä oli toinenkin (ja toki muitakin) hieno kohta, jonka kopioin tähän:

Obama siteerasi romaanihenkilö Atticus Finchia kirjasta Kuin Surmaisi satakielen: ”Et voi koskaan täysin ymmärtää ihmistä ennen kuin olet katsonut  asioita hänen näkökulmastaan... astunut hänen ihonsa sisään ja kävellyt siinä.” 
 


Atticus Finch, who said “You never really understand a person until you consider things from his point of view…until you climb into his skin and walk around in it.”



Täältä puhe löytyy kokonaan englanniksi.



Sitähän minäkin. On vaan niin helppo olla siellä omassa kuplassa ja joskus elämä pakottaa siihen. 






1 kommentti:

  1. Hienoa kun remontti aika lyhentyi noin paljon. Kiva kun pystyt asua siellä vaikka remonttia tehdään. Onnea isomummin kunniasta !!

    VastaaPoista