perjantai 11. syyskuuta 2015

Mielikuvituksen lentoa on vaikea hallita

Viime aikoina minusta on kyllä suoraan sanoen tuntunut siltä, että elän minäkin kuten te monet muutkin eräänlaisessa kuplassa, kaukana pahasta maailmasta. Kun pakolaisvirrat vyöryvät kansainvaellusten tapaan kohti Eurooppaa, me täällä Suomessa olemme kuitenkin siitä kaukana, rajamailla.  Niinhän meidän maamme oli myös aikoinaan, emme olleet edes kartalla. Olimme kaukainen erämaa, josta kukaan ei ollut kuullutkaan. Elämäni aikana olen usein ulkomailla saanut sen huomata,  Suomi on tuntematon maa. Ruotsi vielä tunnetaan, mutta missä Suomi on: Joka tapauksessa se vaikean taipaleen takana. Toki maailmamme on muuttunut, mutta vieläkin, kun joskus lähden etsimään uutisia Suomesta laittaen ulkomaisiin nettilehtiin hakutekijäksi Finland, ei tule paljon löytöjä.  Suomi Finland ei ole ollenkaan kiintoisa maailmankolkka. Moni ei edes tiedä, missä sellainen maa on.


Seivästön kylän rantanäkymää heinäkuun alussa 2015.  Nuuvinranta, Rusien asuinalueen kohdalla kylän peräkylässä rannan aallot ovat tosi lähellä.

Ehkä on ihan hyvä niin, vaikka emme halua uskoa sen olevan totta. Onhan Suomi meidän elämämme keskipiste. Suomi tuntuu olevan juuri nyt loputtoman suurissa vaikeuksissa. Heikon taloudellisen tilanteen takia joudutaan tekemään kipeitä leikkauksia, jotka tuntuvat täysin mullistavat monen ihmisen elämän. Kansainvaelluksetkin alkavat koskettaa meitä, kun maahan saapuu sadoittain pakolaisia, monen mielestä suurin osa on nuoria rikollisia miehiä.  En aio osallistua mihinkään keskusteluun, joista useimmat eivät ole edes keskusteluja vaan yksittäistä pilkantekoa ja vihapuhetta.  On asioita, joille emme voi paljon mitään ja kansanedustajat ja hallituksen olemme itse äänestäneet. 


Matkalla Peräkyästä Etukylään pitkin rantatienlaitaa tutkin tienvarren paikkoja. GPS-merkintä kuvassa mahdollistaa tarkemman paikannuksen. Tie oli aikanaan pajon alempana.  Tuskin enää on ketään, joka tunnistaa tienvarren ison kiven.

Suurten kansainvaellusten aikaa elettiin Euroopassa ennen keskiaikaa.  Wikipedian mukaan aika oli Euroopassa noin 380 – 470 jaa eli noin sadan vuoden aikaväli. Pohjoismaat kohtasivat kansainvaelluksen myöhemmin eli noin 400 – 550 jaa. Sitä aikaa meillä on kutsuttu rautakaudeksi.

Uhkarohkeat kansat uskaltautuivat tänne jo noina varhaisina aikoina ja osa heistä on meidän esivanhempiamme, niitä, joihin emme pääse kiinni sukututkimuksen kautta. Historiantutkimus ja arkeologia saavat pikku hiljaa selville lisää myös kaukaisemmista ajoita.

Viipurin läänin historia I Karjalan synty kertoo s. 290 luvun Kulttuurikuvia Karjalan pronssikaudelta (kirjoittaja Mika Lavento), että vuoteen 1939 tullessa Karjalan kannakselta oli peräisin yli puolet maamme tunnetuista kivikautisista löytöaineistoista. Hän jatkaa, että on siksi ilmeistä, että tuhannet esihistorialliset kohteet odottavat entisen Viipurin läänin alueella. Aiemmin hän mainitsee useassa kohteessa, että tutkimuksia on tehty vähän.




Pirjo Uino jatkaa sitten kertoen keskirautakauden ajasta, joka sijoittuu vuosien 300 – 800 väliin eli tuohon Pohjoismaiden kansainvaellusten aikaan. Löytöjä on tehty harvinaisen vähän huolimatta siitä, että asumisen ja toimeentulon edellytykset olivat alueella samat kuin Lounais-Suomessa, jossa löytöjä on tehty runsaasti. On toki jotakin löytynyt.  Ne kertovat väestön liikkeistä, mutta eivät vielä varmasti pysyvästä asutuksesta. Löytyneet esineet ovat tuluskiviä. Niitä on löydetty Metsäpirtstä, Räisälästä, Vuokselasta, Kuolemajärveltä, Viipurista, Säkkijärveltä, Jaakkimasta ja Sortavalasta. Miksi noita arvokkaita esineitä on jätetty lojumaan? Se herättää kysymyksiä. Niitä on löydetty alueille, joilta rautakauden löydöt ovat vähäiset kuten Säkkijärveltä ja Kuolemajärveltä.  Ehkä ne kuvaavat eräalueita, joissa viivyttiin metsästämässä ja kalastamassa.


Etukylän perunakuopat ovat entistä ränsistyneempiä.

Myöhemmin Pirjo Uinon kirjoittaessa merovingiajasta eli ajasta 600 – 800 hän pohtii Sakkolan Lapinlahden löytöjä analysoidessaan sitä, mistä väestö on tullut. Tutkija Aarne Äyräpää on esittänyt hautaröykkiön olevan esineistöltään, rakenteeltaan ja hautaustavaltaan länsisuomalainen.

Kursivoitu lause, joka on ilmeisesti peräisin Äyräpäältä;  ” On siis jotakuinkin varmaa, että Karjalaan on siirtynyt rautakauden loppupuolella viimeistään 700-luvulta alkaen, vahvanlaisesti asutusta lännenpää Suomesta” kiinnittää huomioni. Olenhan tullut itsekin siihen johtopäätökseen, että alan pikkuhiljaa uskoa, että Karjalaan on tullut väkeä vaikkapa Hämeestä.  Muutama tutkijakin on pitänyt tuota hautaröykkiötä muistona ja merkkinä Karjalan vanhimmasta maanviljelysasutuksesta. Venäläiset tutkijat kuten Aleksandr Saksa ovat epäilevämpiä.



Osallistuin elokuun loppupuolella Hämeen linnassa seminaariin, jossa tavallaan mielenkiintoisimman luennon piti FT Mari Isoaho. Hän tuli korvaamaan professori Jukka Korpelan osuuden, jonka piti käsitellä Hämettä ja Pähkinäsaaren rauhaa. Mari Isoahon aihe koski Hämeen esiintymistä venäläisissä vanhoissa kronikoissa. Hän käytti esimerkkinä Kiovan varhaisinta kronikkaa, jossa oli muutama maininta jäämien/jaamien maasta vuodelta 1042, jolloin ruhtimas Vladimir teki matkan Hämeeseen. Jäämit olivat kansa muiden joukossa, joka maksoi veroja Novgorodille, maa vaikean taipaleen takana. Toinen kronikka, joka sisältää huomattavan paljon mainintoja Hämeestä on Novgorodin varhaisin kronikka. Siinä on mainintoja vuodesta 1042 aina 1300-luvulle saakka, jolloin Häme eli jäämien maa katoaa kronikoista. Pähkinäsaaren rauha solmitaan juuri noihin aikoihin.




Nestorin kronikasta olen kuullut usein ennenkin, varsinkin matkoillamme Karjalaan. Rusin suku on ollut vankasti vuosisatoja Kuolemajärven Seivästön kylässä, josta se on levinnyt Uudellekirkolle ja muuallekin. Olen tutkinut  oman sukututkimukseni sivutuotteena Rusien alkuperää sukututkimuksen keinoin, erityisesti siis Kuolemajärvellä.  Olen rekisteröinyt runsaat 400 henkeä. Yksi haara on Karjalaisten kylässä lähtien Henrik Henrikinpojasta, joka syntyi  noin 1718 ja kuoli vanhuuteen 83 vuoden iässä seuraavan vuosisadan alkaessa eli vuonna 1801.




On olemassa myös tuo aiemmin mainitsemani Seivästön kylän haara, Hietanen/Laasolan kylästä ja myös Yläkirjolasta löytyy Ruseja. Uudenkirkon Rusien kotisivulta löytyy paljon erikoista ja todella mielenkiintoista tietoa Rusien alkuperästä. Tulen palaamaan aiheeseen melko varmasti myös myöhemmin.

Wikipediasta lainattua:

”Nestorin kronikka kertoo slaavilaisen asutuksen leviämisestä vedenpaisumuksen jälkeen, Kiovan hallitsijoista sekä Novgorodin ja muiden kaupunkien perustamisesta 800-luvulta vuoteen 1116. Nestorin kronikan merkitys venäläisille on samaa luokkaa kuin Kalevalan merkitys suomalaisille tai Eddan sankarirunojen merkitys islantilaisille.

Kronikka kertoo, kuinka slaavit saivat alkunsa Nooan pojan, Jafatin, poikien perillisistä ja asettuivat nykyisille asuinsijoilleen. Vuosisatoja myöhemmin nykyisen Venäjän alueella asuvat suomalais-ugrilaiset (tsuudit, merjalaiset, vepsäläiset) sekä slaavilaiset (sloveenit ja krivitšit) kansat kyllästyivät maan epäjärjestykseen ja jatkuviin sotiin heimojen välillä. He päättivät kutsua johtajikseen kolme veljestä, Rurikin (Hrörek), Sineuksen ja Truvorin, meren takaa, ”russien” maasta. Näiden veljesten mukaan novgorodilaiset nimittivät maataan Russkaja zemljaksi, Rusien maaksi. Kronikassa ”russien” alkuperä ei täysin selviä, mutta heidän arvellaan olleen Skandinavian alueelta tulleita viikinkejä eli varjageja. Veljeksistä vanhin, Rurik, nousi Novgorodin hallitsijaksi. Rurikin kuoltua hänen sukulaisensa Oleg (Helgi) liitti Kiovan valtakuntaan ja siirsi pääkaupungin sinne.

Kronikka kertoo myös Kiovan ruhtinaasta Vladimirista, joka opiskeli ja otti selvää eri uskonnoista. Kronikan mukaan Vladimir valitsi Kiovan uskonnoksi ”uskonnoista parhaan”, ja näin ortodoksisuudesta tuli Kiovan ja sittemmin koko Venäjän uskonto.”

Joka tapauksessa kaikkien noiden kronikoiden tarinat vahvistavat toisiaan. Ne paljastavat palasen ikivanhasta esihistoriastamme, josta ei muista kirjallisista lähteistä saa selvää.  On jännittävää havaita, että meidän suomalaisten historia on paljon vanhempaa ja kunniakkaampaa, kuin uudemman ajan historia antaa ymmärtää. Viikingit ja suomalaiset ovat aikoinaan hallinneet suurta Venäjän maata, olleet Novgorodin perustajia ja sittemmin sulautuneet slaaveihin. Hurja olettamus, jota monet historiantutkimuksen seikat myös tukevat.


Heinäkuussa 2015 Seivästöllä. Suuri osa oli Rankien ja Rusien jälkeläisiä.
Siis ehkäpä Hämeestä on siirtynyt väkeä Karjalan kannakselle jo hyvin varhain.  Väkeä otettiin Hämeestäkin orjiksi ja osa tiputettiin matkalla.  Mielikuvitus lähtee lentämään. 

Mutta minä lähden tästä pikku hiljaa nukkumaan.  Aika on taas hurahtanut aivan liian nopeasti. Onneksi sain tänään sovittua asioita viikonlopun suhteen.  Huomenna on taas proosallisen siivouksen aika, kun talon näyttö on sunnuntaina. Töitä ja stressiä on aivan riittävästi.  Mutta enköhän ole jo vuosien kuluessa niihin tottunut,



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti