tiistai 3. syyskuuta 2013

Kotona taas ja pientä päivitystä

Kun on ollut viikon pois kotoa, monta asiaa odottaa tarttumista toimeen. Kirjoittaminen on kuitenkin kaikista tärkeintä, sillä olen sitä laiminlyönyt viime aikoina aivan liikaa.  Nukuin viime yön levottomasti ja aina herätessäni oli mielessä, että otan läppärini ruokapöydälle tai jopa sänkyyn ja alan kirjoittaa mieleeni pulpahtaneista asioista. Kun lähtee matkalle ja on poissa kotoa, mielessä olevat projektit järjestäytyvät ikään kuin uudelleen.  Pihalla minua odottaa toki muutama juttu kuten aidanteen siivouksen jatkaminen, mutta se saa nyt odottaa ensi viikkoon. Viikonloppuna on edessä matka Turkuun,  siihenkin on ehkä hiukan valmistauduttava.

Käymässä Haaparannalla  H.M. Hermanssonin kaupassa


Facebookissa olevat kaverini ovat tietoisia siitä, että vietin viikon pohjoisessa, Torniossa. Palasin sinne lähes kahden vuoden tauon jälkeen. Sain pian sinne tultuani jonkin vilustumisviruksen ja podin kurkkukipua, väsymystä ja ehkä pientä kuumettakin Elisan ja Keijon kotona nukkuen ja muuten leväten. Lensin Ouluun ja takaisin Norwegianilla. Paluumatkalla Elisa oli seuranani, koska hän oli jatkamassa Budapestin GNLD:n tapaamiseeen.  Matkanteko oli helppoa, nopeaa ja edullista. Junalla ei kannattanut lähteä hinnan eikä ajankaan takia, vaikka hidas matkanteko onkin mieleistäni.  Ehkä sitten sain flunssantapaisen juuri siksi, että en mennyt elimistöni mukaan.  Ken tietää?

Jaksaisin katsella Suomea ilmasta mielin määrin, mutta lentokone lentää suurimman osan matkasta niin korkealla, etä usein olemme pilvien yläpuolella. Pellot ja metsät näyttävät alempaa katottuina kuin vanhan ajan kartoilta.

Ehdimme kuitenkin viikon aikana jonkin verran kierrellä ympäristössä, mikä on juuri sitä, mistä pidän erityisesti. Ympäristöoppia! Hautausmaakuvissa monta tarinaa odottaa kertomistaan, kiehtovat Tornionlaakson maisemat ja alueen historia ovat pakahduttavia. Aina ennen nukahtamista, tutkin hetken Tornion historian alkutaivalta Elisan kirjahyllystä kaivamistani kirjoista. Elisa on myös kiinnostunut paikallishistoriasta, joten aiheesen liittyvää kirjallisuutta riittää.

Vanha kartta Torniosta (1736) Lähde: http://www.vanhakartta.fi/historialliset-kartat/kaupunkikartat/sekalaiset-kaupunkikartat/@@mapview?handle=hdl_123456789_23549


Mutta se oli Postcrossing, joka  vei meidät Elisan kanssa aikanaan  syksyllä 2008 tutustumaan toisiimme. Kun tapasin hänet ensimmäisen kerran Tuusulassa, oli hänen myöhemmin samana vuonna kuollut  äitinsäkin mukana.   Postikorteista riittääkin aina tarinaa ja saan uutta virtaa, kun täällä meillä päin ei minulla oikein ole ystäviä, jotka olisivat niistä samalla tavoin kiinnostuneita.  Postikorttien kautta löytyy kiinnekohtia lähes kaikkiin muihinkin aiheisiin.  Historia ja taide ja valokuvaus ovat tärkeimpiä, mutta tulihan se minun viimeaikaisin  ”pakkomielteeni” sukututkimuskin sieltä.  Oli melkein pakko selata hänen sukunsa vanhaa kuva-albumia. Hänen isänsä äidin suvun kautta yhteydet tulevat aina Helsinkiin saakka.  Olen jo aikoinaan lyhyesti tutkinut samaa albumia, mutta nyt käytin siihen enemmän aikaa.  Saan kyllä jatkuvasti pitää sormeni sidottuina, jotta en lähde tässä asiassa muiden reviireille.  Omassa tutkimuksessani on vielä aivan riittävästi tehtävää.  Olenkin huomannut, että tässä asiassa palaudun useimmiten takaisin omalle alueelleni keskusteluissa muiden kanssa tai Facebookissa sekaantuessani johonkin keskusteluun  syystä, että kiinnostuksemme kulkevat omilla reiteillään.  Ihan hyvä niin.

Niistä albumeista on löytynyt tämäkin kuva  paikasta, jossa minä kävin syntymässä myöhemmin 1940-luvun loppupuolella eli Helsingin Kätilöopistosta.

Lempeä syysaurinko kultaa puutarhan ja suorastaan repii minua kesken kirjoittamisen pihalle työskentelemään. On syytä kuitenkin vielä vähän välttää ruumiillista työtä, koska en ole vielä kokonaan toipunut vilustumisen jättämästä yskästä. Ainakin eilen illalla ripustamani pyykit kuivuvat nyt hyvin. Voisin pestä vähän lisää pyykkiä, kun sää on näin suosiollinen.


Tässä vaihdetut osat Mora-hanasta.

Kotona oli sillä välin tapahtunut ihmeitä.  Kun astuin keittiöön, ihmettelin hetken, miksi yli vuoden vuotanut keittiön hana ei enää vuoda. Ehkä se on vain kuivunut poissa ollessani, ajattelin.  Sitten kävikin ilmi, että tyttäreni mies Marco oli käynyt hoitamassa hanan kuntoon. Olin jo keväällä hankkinut varaosat  sen korjaamiseksi, mutta korjaaminen ei ole saanut tätä ennen tulta. Jos taloon jossakin vaiheessa tulee ostajaehdokkaita, ei tarvitse hävetä vuotavaa hanaa.  Muutenkin, jotta en olisi kuullut tippuvan veden ääntä, hana piti aina käytön jälkeen asetella sopivaan asentoon.


Blogikirjoittamisesta

Lukiessani vanhoja blogejani,  joita aina silloin tällöin uudelleen julkaisen täällä, olen kiinnittänyt huomioni siihen, etten olekaan oikeasti rohkea.  Kerron sitä sun tätä asian sivusta, mutta ikään kuin hienotunteisuudesta jätän paljon kertomatta ja saatan vain epämääräisellä viitteellä viitata johonkin elämäni asiaan.  Henkilökohtaisessa blogikirjoituksessa pitää kirjoittajalla olla myös täysi vapaus kommentoida omaa elämäänsä ja siihen vaikuttavia ihmisiä.  On mahdottoman vaikea hypätä oman varjonsa taakse ja suoristaa sitä rohkeutta kuin verhoa elämänsä edestä.  Taidan sittenkin kuunnella liikaa muiden mielipiteitä ja kannanottoja. 

Lisää kuvateksti
  
Mahdollisuudet julkaista omaa aineistoa vaikka missä ovat muuttaneet yksittäisen ihmisen mahdollisuuksia paljon. Suurinta osaa ihmisistä kiinnostaa kuitenkin vain julkisuuden ihmisten elämä kaikissa muodoissaan. Heidän temppujaan luetaan ja siterataan.  Kun aikanaan aloitin blogien kirjoittamisen, minua ihmeteltiin ja jotkut sanoivat sen olevan julkisuuden hakemista. Mutta todellisuudessa se on hyvin kaukana siitä. Tavallisen vanhan naisen elämä kiinnostaa vain harvaa. Tuskin moni nuorikaan saa paljon lukijoita.  Kukaan ei ehdi lukea tai seurata kuin muutamaa blogikirjoitusta.  Suomalaisen Blogilistan listalla on juuri nyt tätä kirjoittesssani 53 055 blogia. Tänään 7041919 uutta blogikirjoitusta, 39 uutta blogia ja 58 uutta käyttäjää.

Suosituimmat blogit ovat  taas vaikkapa chilinkasvatus-, muoti-, kauneus- ja  sisustusblogeja ja usein juuri aika rohkeita, koska kirjoittaja pistää itsensä oikeasti likoon  kuvaamalla itseään.  Kirjoittajien tuttavapiirikin saattaa olla ihan muuta luokkaa kuin vanhempien ihmisten.  Kun lähden miettimään tällaisia asioita, huomaan joutuvani hakoteille. Maailmaamme on entistä vaikeampi hallita millään lokeroinnilla, joka saattoi päteä joskus ammoin ja joka tulee esille keskusteluissa oman ikäistensä ihmisten kanssa. Nyt pitää vain mennä eikä vilkuilla sivuille ja todeta, että rapatessa roiskuaa. Facebookissakin on ryhmiä, joissa kuumeisesti yritetään saada ihmisiä tottelemaan tiettyjä järjestyksiä, kun vanhemmat ihmiset ovat tottuneet sellaiseen. Se nyt ei vaan enää onnistu!

Tornion keskustassa aivan hienon kirkon lähistöllä odottaa remontoimista tämä rakennus nk. Pothanin koulu, jonka ovat Museoviraston sivujen mukaan suunnitelleet arkkitehdit Richardsson ja Holmström 1906 ja koulu on valmistunut 1910. Koulun rakennusvarojen lahjoittaja oli kauppias ja raatimies Matias Porthan. Taustalla kaupungintalo.

No, katsotaan, onnistunko vaikuttamaan omiin blogeihini vai ajaako jokin muu projekti jälleen yli vai onko ylipäänsä tarpeenkaan. Tämähän on vain eräänlainen ajatusten apuväline.

2 kommenttia:

  1. minusta on ihanaa seurata elamaasi, merja.itse paivitan facebookiani liian harvoin,kun en muka kiireeltani ehdi.nain unilkopellossa saan viela olla osana elamaasi ja sita aikaa jolloin minulla viela Oli yhteys isaani. Kiitos siita. Jatka vaan sinnikkaasti eteenpain..mina olen matkassa mukana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle. Arvaan kyllä kuka anonyymin nimimerkin takana on. Olette kyllä ajatuksissani ja ehkä me vielä joskus voimme tavatakin! Halauksia koko perheellesi!

      Poista