lauantai 4. toukokuuta 2013

Runsasta elämän arkea


Muuttuuko elämäni yksinkertaisemmaksi sitten, kun joku päivä olen muuttanut nykyisestä kodistani jonnekin muualle?  Monenlaisia ajatuksia tulee ja menee. Osa niistä satuttaa kipeästi, osa tekee mielen haikeaksi. Sitten tartun taas käytännön töihin kuten ikkunoiden pesuun, aarrelaatikkojeni sulkemiseen, pihatöihin.  Haaveisiin ei enää ole aikaa paitsi ehkä unissani. Työt odottavat minua joka nurkassa. En vain jaksa niin paljon kuin haluaisin, vaikka kevään tulo onkin antanut lisää virtaa. Iltapäivällä olen jo niin väsynyt, että en jaksa edes kirjoittaa saati lukea.  Onneksi sisareni Heljä vietti tällä viikolla muutaman päivän kanssani ja haravoi koko pihan, mistä olen hänelle kiitollinen, koska se auttaa minua keskittymään muihin töihin.  Haluan siivota jokaisen nurkan talon myyntiä varten ja samalla pakata osan tavaroista odottamaan tulevia vaiheita. Työmaa on kaikesta etukäteistyöstäni huolimatta edelleen vaativa ja aiheuttaa stressiä.


Haikeaa oli katsella kukkasipuleita Kukkatalossa. Ja pitihän tutun perhosenkin  kaktukseen lennähtää.

Tulevan miettimisen aika on vasta sitten, kun tämä suuri mullistus on ohitse.  Minulta kysytään usein, minne olen muuttamassa. Siihen en pysty vastaamaan.  Jossakin vaiheessa ihmiselämää, asettuu paikkaan, johon aikoo jäädä loppuelämäkseen kun on ensin kierrellyt ympäriinsä.   Mutta minähän olen käynyt tämän asian jo läpi ja tyynesti hyväksynyt, että en tiedä, en pelkää vaan otan tulevaisuuden vastaan sellaisena kun se eteeni tulee.  Ovathan muutot ennenkin olleet kaaoksia, joista on selvitty. Ja muutokset ovat aina hyväksi, senhän tiedän ennestään.


Pantheon 23.4.2013


Palasin Roomasta viime sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.  Matka kuuden opiskelutoverini kanssa onnistui ilman mitään käytännön ongelmia.  Jaksoin juosta perässä kaikissa lukemattomissa kohteissa, joita Helsingin yliopiston avoimen yliopiston taidehistorian professorimme Jukka-Pekka Airas oli suositellut Rooma-praktikumiin osallistuneiden käytäväksi.  Pari seurueestamme oli suorittamassa tätä osuutta, jonka me muut olimme korvanneet jo aiemmin syksyllä 2010 ”Kuvan kerrostumat”- luentosarjalla ja sen pohjalta kirjoittamallamme esseellä.

Pari kertaa irtosin joukosta, mutta muuten pysyttelin tiukasti kintereillä valokuvaten koko ajan. Kuvien laatu ei kuitenkaan ole kummoinen, koska valokuvaukseen tunnen tarvitsevani enemmän aikaa.  Olisi ollut myös tarpeen perehtyä tarkemmin aiheeseen etukäteen, ettei kaikki olisi näin jälkikäteen mielessä yhtenä kaaoksena.  Sen voin kuitenkin sanoa, että Rooma tuli entistä kodikkaammaksi paikaksi.  Sen pohjakaava on nyt tiukemmin kaiverrettu aivoihini, jotta tulevilla (toivottavasti) matkoilla sinne, pystyn entistä paremmin kuljeskelemaan ilman karttaa. Kohteemme nimittäin sijaitsivat ympäri Roomaa, lähinnä muurien sisäpuolella ja kaikki olivat kävelymatkan päässä historiallisesta keskustasta, missä asuimme.  Käytimme aika vähän julkisia kulkuvälineitä ja taksia, mutta kuitenkin sen verran, että niiden käyttö tuli tutuksi.


Kolme meistä asui aivan Pantheonin kupeessa ja kolme muuta, joiden joukossa minä, asui Campo del Fioren kulmalla, muutamia metrejä torista.  Vuokrasimme asunnot ”Sleep in Italy”-välitystoimiston kautta.  Sisareni ehdotti asunto-asiaa pähkäillessäni, että katsoisin ”Home away”-toimiston sivuja. Se johdatti minut sitten useille muille sivuille, joista sitten löytyi etsimisen kautta nämä vaihtoehdot,  joihin päädyimme.  Tämä olikin sitten kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. Tilasimme samalla myös taksikuljetukset lentokentältä ja takaisin.  Suurin piirtein kaikki sujui kiitettävästi.

Asunnossa emme paljon muuta ehtineet tehdä kuin levätä.  Jalkani olivat todella poikki jokaisen kävelypäivän jälkeen, että en jaksanut iltaisin paljon muuta tehdä kuin kirjoittaa lyhyesti matkapäiväkirjaan ja lueskella hetken ennen kuin uni vei mukaansa. Olin ylpeä itsestäni, että jaksoin kuitenkin niin hyvin kuljeskella, kiipeillä ja laskeutua kaikissa paikoissa.  Ihmispaljous oli myös valtava, erityisesti koin sen Vatikaanissa ja sen museoissa. Pietarinkirkkoon ei kannattanut edes yrittää. Uusi paavi Franciscus oli kerännyt Roomaan uskomattoman paljon matkalaisia. Radio Vatikaanin sivuilta näkee, mitä hän puhui tuolla viikolla.

Näin hiljaista oli Pietarinkirkon aukiolla 14.3.2008 aamuvarhain kun sisareni Heljä tepasteli siellä. 

Oman listani kohteet kuten vaikkapa vain Vatikaaniin kuuluva Aurelianuksen muurien ulkopuolella oleva  Basilica Papale di San Paolo fuori le Mura eli Pyhän Paavalin basilika muurien ulkopuolella, Rooman toiseksi suurin kirkko Pietarinkirkon jälkeen, jäi minulta tälläkin kertaa näkemättä. Onhan syytä palata Roomaan, vaikka en taaskaan heittänyt kolikoita Trevin suihkulähteeseen.

Konstantinus  Suuri rakennutti basilikan Paavalin hautapaikalle 300-luvulla. Sitä laajennettiin myöhemmin, mutta vuonna 1823 tuli tuhosi sen.  Basilika rakennettiin uudelleen vanhan mallin mukaan.  Siksi se varmaan ei ole taidehistorioitsijoiden luettelossa, mutta Paavalin jalanjäljillä kulkeva kuten minä, on siitä erityisen kiinnostunut.  Paavalin oletettu sarkofagi  löydettiin kirkosta vuonna 2006 ja joidenkin lähteiden mukaan siellä olevat luut on ajoitettu radiohiiliajoituksella  100 – 200 – luvuille.


Näkymä Via dei Cappellarin varrella olevan asuntomme olohuoneeseen. Ikkuna on kadulle päin. Oikealla ovi keittiöön.


Aikaisempia blogejani lukenut saattaa muistaa kiinnostukseni näitä kristinuskon suurmiehiä kohtaan.  Toivon palaavani tähän aiheeseen toisella kertaa myös syystä, että tapasin tällä matkalla uudelleen myös Franciscus Xavierin (1506-52), kun vierailimme jesuiittojen pääkirkossa Il Gesùssa.  Aihe on mielikuvitustani kutkutteleva ja sain uutta tutkittavaa.


Caravaggion (1571 – 1610) kohdalla vanhat polkuni risteilivät nyt uusien kanssa. Hänen taiteensa oli erityisesti nähtävien joukossa ja olikin hienoa nähdä lisää mestarillisia teoksia. Taiteen osalta tämä Rooman matka oli siis yltäkylläinen.  Onkin vaikea nostaa mitään nähtyä ylitse muiden.  Toivon, että ehdin palata vielä pitkään Rooman tämän kertaisiin kokemuksiini,  niiden yksityiskohtiin huolimatta siitä, että oma arkeni täällä kotona painaa armottomasti päälle.

Näkymä Gianicolon kukkulalta aivan Villa Lanten vierestä alas.

Jos ihmettelet, mikä arjessani minua niin hurjasti rassaa, niin voin kertoa, että teen jo mielikuvaharjoitteluja tulevan varalta.  Toisaalta ne eivät tapahdu pelkästään mielikuvissa vaan oikeasti kasaan valmiita laatikoita erilleen jo muuttoa varten, lajittelen niitä jonkinlaiseen järjestykseen, siivoan komeroita ja heittelen edelleen tarpeetonta pois.  Minullahan on vielä tilaa levitellä papereitani, kuviani, kirjojani ja vaatteitani ympäriinsä.

Tavaroiden levittely rassaa myös, koska toisaalta alkaa olla aika tyhjentää kaikki jonnekin piiloon kiinteistönvälittäjää ja myyntiä varten.  Mielikuvissa ajattelen erityisesti muuttoani tulevaan kotiini, siihen tuntemattomaan tekijään tämän kaiken keskellä. En aio mitenkään stailata kotiani, kunhan vain siistin paikkoja pystymättä kuitenkaan tekemään ihmeitä.  Koska en itse hoida myyntiponnisteluja, säästyn kaikilta kommenteilta ja ihmettelyiltä ostajaehdokkaiden osalta. Toivottavasti ostaja löytyy, jotta pääsen asiassa seuraavaan vaiheeseen. 

Kuva edelliseltä Rooman matkalta ostamastani seinäkalenteristä. Tiberin saari, Isola Tiberina. Ylitimme saaren viimeisena Rooman päivänä 28.4. kun tulimme Trasteveren puolelta vasemmalta ensin pitkin Ponte Cestiusta (vuodelta 46 eKr) ja saaren ylitettyämme jatkoimme pitkin Ponte Fabriciota (vuodelta 62 eKr)

Vanhempana kaikki asiat tuntuvat entistä vaikeammilta.  Kun kantaa kaikki asiat yksin, ei pääse mitenkään helpolla.  Mielessä ongelmatkin silloin moninkertaistuvat. Pienet asiat suurenevat. Matkalla Roomasta istuessani lentokoneessa,  tunne yksinäisyydestäni iski taas entistä kipeämpänä mieleeni tajutessani, mitä kaikkea minulla on edessä,  Tosin tunne lievittyy usein nopeasti, kun asetan ajatuksen rinnalle parisuhteiden varjopuolet tai yksinkertaisesti tarkkailen jotakin pariskuntaa. 

Olen tänään pohtinut myös sitä, olisiko minulla aikaa pitää uusi kirpputori.  Kirjoja ja kaikkea muuta pientä olisi vielä tarjolla. Laitoin tänään pari ilmoitusta netin torille (tori.fi) kokeillakseni sitä. Löytyisikö ostaja Kameralehden vuosikerralle välillä 2000 - 2010 tai Luontokuvalehden vuosikerralle 2007 - 2010?  Yritän myydä siellä myös käyttämätöntä leikkuualustaa kokoa 60 x 90 cm. Se on kätevä pöydän suojana vaikkapa kankaita leikattaessa.  Itse käytän sellaista leikatessani passepartout – kehyksiä valokuviini. Netin torilla myydään muuten talojakin. 

Muuta pohdittavaa on siinä, kun tyttäreni isä vaimoineen eli siis ensimmäinen mieheni ja lastenlasteni Opa on kohtapuoliin tulossa Saksasta Suomeen lomalle pitkän väliajan jälkeen. Minua tarvitaan ainakin aluksi tulkkina. Tilanne on erityisen jännittävä varsinkin tyttäreni perheelle. Kaksi nuorinta eivät ole koskaan tavanneet isoisäänsä eikä vanhinkaan varmaan muista hänestä paljon mitään. Kaikki osapuolet, myös Saksan päässä olevat, ovat jännittyneitä tulevasta tapaamisesta. 

Tässä minun arkeani juuri nyt. 

Olimme menossa viimeisenä Rooman päivänä tutustumaan Santa Maria in Cosmedinin kirkkoon, joka 1100-luvulta olevine torneineen näkyy vasemmalla. Oikealla on Hercules Victorin temppeli, jota aiemmin kutsuttiin ja mahdollisesti vieläkin kutsutaan Vestan temppeliksi. Se on 100-luvun lopulta eKr ja tehty kreikkalaisesta marmorista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti