sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Ihanan kevään kuohuja


Pihalla on narsissien meri ja metsissä, ojanvierillä ja pelloilla valkovuokot virtaavat jokina ja ryöppyävät koskina.  Äitienpäivä on täynnä tunteita ja muistoja.  Itkin tänään ajaessani tyttäreni luokse syömään. Itkin haikeuttani, joka aivan liian usein valtaa mieleni. Yksin elävä nainen tuntee varmaan kouriintuntuvammin vanhenemisensa ja mitä se on jo tuonut ja tuo vielä mukanaan. Usein silloin samaistun myös omiin vanhempiini, erityisesti äitiini, mutta isänikään tuntemukset eivät ole minulle vieraita. Itkin sitä, että jätin pihalleni naapurini äitienpäivävieraat pystyttämään uutta pyykinkuivaustelinettä, jonka edeltäjän joku heistä oli alkuviikosta rikkonut katkaistessaan sen päällä roikkunutta isoa männynoksaa.  
Kuvat eivät tarkoituksella täsmää tarinan kanssa. Mutta koska tänään skannailin muutaman valokuvan, käytän niitä tässä. Taitaa olla talvi 1974 ja olemme maalla Vehmaisissa viettämässä hiihtolomaa. Christina ja äitinsä päiväkirja. Vanhat kuvat ovat omiaan lietsomaan haikeutta.
Naapurissani asuvalla itseäni lähes parikymmentä vuotta vanhemmalla pariskunnalla on ainakin viisi lasta. Siinä on sitten juhlapäivinä porukkaa paikalla vaikka kuinka paljon.  Itkin ihmisten ystävällisyyttä.  Jollei minulla olisi omissa asioissani niin paljon puurtamista, auttaisin muita ihmisiä paljon enemmän.  Viime talvena pari kertaa tein naapurilleni lumitöitä avaamalla lumiauran peittämän pihan sisäänkäynnin. Saat sitä, mitä toivot. Niinhän se menee. Naapurini oli tuolloin juuri julkaissut uuden kirjan, josta oli kirjoitettu Keski-Uusimaassa (22.12.2012).  Naapurini  Pauli Huuhtanen on kääntänyt kreikasta suomeksi Flavius Josefuksen ” Juutalaissodan historian” (WSOY.2004). Tuo työ jätti hänelle paljon materiaalia, joita hän sittemmin on käyttänyt  kahden aiheeseen liittyvän romaanin aineksina.  ”Herodes” ilmestyi 2008  (Kesuura) ja ”Masadan piiritys” nyt 2012 (Kesuura) ennen joulua.  Sainkin yllätyksenä kiitoksena lumen kolaamisesta sitten postilaatikkooni tämän viimeisimmän kirjan.  ”Herodeksen” ja vuonna 2009 ilmestyneen kirjoittajan oman karjalaisen perheen vaiheisiin liittyvän romaanin ”Sodan varjossa” olen saanut aiemmin ja ne olen ehtinyt lukeakin.
Koska tänään oli äitienpäivä, muistelin äitiäni kuten myös tyttäreni muisteli mummoaan ja  myymäläautolla käyntejä. Tässä kuvassa hän odottaa myymäläautoa vanhan kaupan luona Vehmaisissa Rengossa äitini kanssa. Nummisen Fanny eli Nummiska on tullut paikalle potkukelkalla. Olin kuvaajana mukana. Talviloma 1980.

Sitten onkin jo kesä.
Olen kirjoittanut Pauli Huuhtasesta muutaman kerran aiemmassa blogissani.  Kesällä 2007 kävi nimittäin niin, että saatuani tietää hänen taideharrastuksestaan, pyysin häntä yhteisnäyttelyyn Tuusulan kunnantalolle, josta olin varannut näyttelytilan kahdeksi viikoksi.  Nyt jälkikäteen ajateltuna, nuo ajat, jolloin rohkenin laittaa valokuviani esille, olivat mahtavan hienoja.  Keskustelut muiden kanssa antoivat paljon ja auttoivat astumaan vaikeiden asioiden ulkopuolelle. En varmaan enää edes pystyisi siihen, koska olen astunut tavallisen taapertajan maaperälle. Nyt voin välillä vain unelmoida siitä tilasta pilven reunalla, jossa olin aina hetken näyttelyjemme avajaisissa.  Aika aikaa kutakin. Kirjoitin aiheesta myöhemminkin, kun tutkin aluetta Google Earthin avulla. Ja sittemmin kävi vielä niin, että taidehistorian opiskelussa käytiin hyvin tarkkaan läpi Jerusalemin temppelin vaiheita. Menetin niiden professori J-P Airaksen luentojen takia jopa yöuneni.  Oli silloin pakko nousta tutkimaan tuossa alla olevassa tekstissä  mainitsemaani karttaa alueen eri vaiheista. Temppelivuori on pyhä paikka sekä juutalaisille, kristityille että muslimeille. Liitänkin taas vaihteeksi tähän vanhan  blogitekstin, kun kerran tämä kirjoitus siihen johti.


”6.1.2009

Kuohuva maailmankolkka

Jerusalemista ei ole pitkä matka Masadan linnoitukselle lähellä Kuolluttamerta. Ja Betlehem on Jerusalemin lähettyvillä ja sinne näkyy Herodiumin kukkula.  Israelissa ei ole minnekään pitkä matka, onhan maa pieni. Autiomaissa teitä risteilee harvakseltaan. Kiehtova maa on taas uutisissa Gazan kriisin johdosta, mikä ei ole mitään uutta tuolla maailmankolkalla. Alue on muutenkin  elänyt niin pitkälle kuin tiedämmekään dramaattisia vaiheita eri kansojen taistellessa sen hallinnasta. Olen joskus aiemmin tutkinut aluetta kartalta Jeesuksen näkökulmasta. Nyt tuli aika katsoa, miltä maassa näytti ennen Jeesuksen syntymää. Silloinkin siellä eri heimot taistelivat vallasta, mutta samaan aikaan toteutettiin isoja rakennustöitä.

Nimittäin, naapurini, teologian tohtori Pauli Huuhtanen on kirjoittanut tänä syksynä kirjan Herodeksesta, jonka sain juuri luettua loppuun.  Kopion tähän kirjan esittelyn Suuri Kuu-kirjakaupan sivuilta:

Teol.tri, dosentti, Käpylän entinen kirkkoherra Pauli Huuhtanen on kirjoittanut historiallisen romaanin nimeltä Herodes, Herodes Suuren aikakaudelta (73-4 eKr). Pauli Huuhtanen on tutkinut Uuden testamentin ajan historiaa. Hän on aiemmin koonnut samojen kansien väliin juutalaissotaa koskevia tutkimustuloksia, sekä luennoinut aiheesta pääasiassa Helsingin yliopistossa. Hän on suomentanut kreikan kielestä Flavius Josefuksen juutalaissodan historian. Hänen muissa tutkimuksissaan kuvataan Palestiinan poliittista tilannetta Uuden Testamentin aikana, Jeesuksen ajan juutalaisia uskonnollisia ja poliittisia ryhmiä, sekä Uuden Testamentin ajan sosiaalista tilannetta sekä juutalaisten diasporaa. Nyt tiedemies yllättää historiallisella romaanilla, jossa Herodes Suuren ja hänen sukunsa kuvaus tihkuu lihaa ja verta kaunokirjallisessa muodossa. Historiallinen romaani kuvastaa hyvin aikaansa ja sen julmuutta, mutta myös ihmisten välistä rakkautta ja toisistaan välittämistä. Valta turmelee, tai ainakin kyynistää. Herodes-romaania voinee lukea myös allegoriana tähän päivään. Herodes Suuri "Juudean kuningas Herodes tunnetaan monissakin antiikin ajan historiallisissa lähteissä. Erotukseksi jälkeläisistään hän on saanut lisänimen Suuri. Merkittävin tämän kuninkaan tuntijoista on juutalainen historioitsija Flavius Josefus. Hänenkin tiedoistaan huomattava osa perustuu tosin Herodeksen hovihistorioitsijan Nikolaos Damaskoslaisen kirjoituksiin. Niitä ei ole säilynyt sellaisinaan, vaan ne ovat luettavissa Josefuksen teoksista. Herodeksen maine julmana hallitsijana heijastuu mm. Uuden testamentin kertomasta Betlehemin lastenmurhasta. Kuitenkin on todettava myös tämän Juudean kuninkaan monet ansiot. On tosiasia, että hänen aikanaan Juudea, joka oli Rooman Syyria-provinssin osa, sai viettää suhteellisen rauhallista elämää. Herodes osasi pitää yllä hyviä suhteita imperiumin johtajiin vaihtaen joustavasti puolta aina sen mukaan, kuka Roomassa oli kulloinkin vallassa. Hallituskautenaan 37-4 eKr. Herodes suoritti valtavia rakennustöitä maassaan. Niistä on erityisesti mainittava Kesarean satamakaupunki, jolla oli suuri merkitys merenkululle Välimeren itäosissa. Juutalaisten uskonnon kannalta tärkeä oli Jerusalemin temppelin uudisrakennus. Siinä Herodes ylitti jopa itsensä kuningas Salomon temppelin loistokkuuden. Lisäksi hän rakennutti monia linnoituksia, joista jotkut olivat samalla myös huviloita. Suurilla rakennustöillään Herodes ei kuitenkaan saavuttanut kansan jakamatonta suosiota. Vaativathan ne valtavia kustannuksia, jotka perittiin kansalta veroina. Huomattava osa kansasta vastusti tämän puolipakanallisen idumealaissyntyisen nousukkaan kuninkuutta myös siksi, että se piti makkabien eli hasmonien kuningassukua oikeana ja laillisena. Näiden vastustajiensa kanssa Herodeksen oli kamppailtava koko halituskautensa ajan. Olettamiensa vastustajien eliminoimisessa hän oli armoton. Niinpä hän tapatti kolme poikaansa, yhden vaimonsa, kaksi ylimmäistä pappia ja lukuisan määrän em. hasmonisuvun jäseniä ja kannattajia. Edellä esitettyihin historiallisiin kehyksiin sijoittuu historiallinen romaani Herodes, jossa yksittäisistä tapahtumista ja henkilöistä kerrottaessa fiktio on kuitenkin hallitsevana." Pauli Huuhtanen
National Geographicin suomenkielisen version viimeisimmässä numerossa 15 (18.12.2008-28.1.2008) kerrotaan samasta aiheesta ”Kuningas Herodes, poikalasten tappaja vai nerokas hallitsija”. Artikkeli on varustettu runsailla kuvilla Herodeksen valtakunnan rakennuksista mm. edellä mainitsemistani Masadasta ja Herodiumista.  Lehden mukana tulee myös hieno kartta nimellä ”Historian takomo” kuvaten itäistä Välimerta. Kartan toisella puolella on kuvattu Jerusalemin pyhät paikat.  Täytyy sanoa, että tänä päivänä maailma tulee kaikista väylistä eteemme, että meidän ei välttämättä tarvitsekaan matkustaa, vaikka kyllä minua edelleen houkuttelee ajatus joskus päästä oikeasti sinne... ”

On kesä 1972. Vietin sen Christinan kanssa Suomessa. Hänen isänsä tuli ystäviemme Irenen ja Herbertin kanssa käymään. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti