lauantai 20. lokakuuta 2012

Valinnan vaikeus ja nuoruusmuistoja

Kylläpä kirjoittamani otsikko valinnan vaikeuden osalta kuulostaa tutulta entisen blogini ajalta.  Monet kirjoitusaiheet ovat viime päivinä vilistäneet mielessäni, mutta en tahdo pysyä mukana. Viikko on ollut vauhdikas, mutta meno hiljenee viikonlopuksi. Ehdin ehkä jopa keskittyä vaihteeksi johonkin pitkäjänteisempään tai sitten en. Katsotaan nyt, mihin kirjoitukseni tänään osuu.

Nimittäin tekemistä riittää pihalla ja sisällä.  Koska lähes koko ajan on satanut, ovat ulkotyöt edelleen rempallaan. Eilen aamupäivällä oli vaihteeksi sadetonta ja naapurini Kari ja Kaisli tulivat auttamaan minua. Kuten olen aiemmin maininnut jopa kuvallisesti, niin katon ja sadevesirännien puhdistus on askarruttanut mieltäni.  Asia tuli äskettäin puheeksi ollessani kävelylenkillä Kaislin kanssa. Kari kiipesi katolle käyttäen oman taloyhtiönsä tikkaita talon omien hankalien kiinteiden tikkaiden sijasta ja puhdisti katon nopeasti. Hän leikkasi vielä pari isoa katolle asti roikkuvaa männyn oksaa poikki. Me naiset haravoimme sillä aikaa. Heidän lähdettyään jatkoin vielä kuljettamalla neulas- ja lehtikuormia kompostiin. Kun pakkaset tulevat ja lumi sataa, ulkonakin rauhoittuu. Toisaalta silloin on hoidettava renkaiden vaihdot ja muut auton pitoon liittyvät asiat kuten katsastus. Linnuillekin on hankittava siemeniä valmiiksi.





Pitkästyttävä ihminen

Olen  pohtinut aika ajoin tätä omaa pitkästyttävyyttäni. Nykyihmiset kun pitävät lyhyistä esityksistä, lyhyistä kirjoituksista ja kaikesta sellaisesta. Mieluummin hömppää kuin vakavamielistä pohdiskelua.  Facebookissa vierailevat lukijani varmaan mahdollisesti ymmärtävät, mitä tarkoitan. Lehtijutuista luetaan vain otsikot ja niiden perusteella tehdään johtopäätöksiä asiasta perehtymättä taustoihin. Siihen Facebook on juuri omiaan. Pinnallisuus on levinnut kaikkialle tiedotusvälineisiin. Onneksi tähän maailmaan mahtuu myös meitä pitkästyttäviä ja tylsiä ihmisiä, jotka kaivelevat menneisyyttä ja ovat ehkä liian kriittisiä kaiken nykypäivän pinnallisuuden suhteen. Myös kiire ja malttamattomuus ovat aikamme syöpää. Huomaan usein hermostuvani kohdatessani tuollaista levottomuutta, mutta en anna sen vaikuttaa itseeni muuttavasti. On oltava koko ajan ajan hermolla siitäkin huolimatta, mutta pidettävä kiinni omasta itsestään. Mutta miten käy niiden, jotka putoavat sieltä?

Hämeen Sanomat/mielipiteitä

Pieni kirjoitus Hämeen Sanomien Mielipide-sivulla kiinnitti tällä viikolla jo toisen kerran huomioni ja heitti minut hetkessä kaukaiseen nuoruuteeni ja Hämeen sydämeen. Nimimerkki "Koko kylä kasvattaa" Rengosta kirjoitti 12.10.2012, että ankkurille olisi töitä Rengossa. Luin mielipiteet aivan toiselta näkökulmalta omaa nuoruuteni taustalla, kunnes nyt aloinkin tutkia, mistä on kysymys. Asiahan on niin, että tästä maailmasta on tullut niin mahdottoman monimuotoinen, ettemme välttämättä edes ymmärrä, mitä jokin kirjoitus ajaa takaa. En aio mennä edes sen syvemmälle tähän aiheeseen kuin, että laitan tänne havaintokuvan ja lyhyen kuvauksen, jotka olen lainannut täältä eli poliisin sivuilta. Nämä asiathan ovat olleet kovasti esillä nuorten syrjäytymisestä keskusteltaessa.



" Ankkuri-tiimien tarkoituksena on ehkäistä lasten ja nuorten syrjäytymistä seuraavin toimenpitein:
Varhainen puuttuminen alaikäisten rikolliseen käyttäytymiseen, nuoren asiakkaan kokonaisvaltaisen elämäntilanteen ja avun tarpeen selvittäminen sekä tarkoituksenmukaisen avun/tuen piiriin ohjaaminen.
Nopea puuttuminen lähisuhde-, perheväkivaltaan ja tarkoituksenmukaisen avun/tuen piiriin ohjaaminen.
Sisäisen turvallisuuden lisääminen moniammatillisella yhteistyöllä."

Nämä mustavalkoiset kuvat ovat omasta valokuva-albumistani juuri noilta ajoilta 1960-luvun puolivälistä. Tässä kunnantalo, jonka vieressa ensimmäinen työpaikkani Rengon Sähkö ja toinen työpaikkani Hämeenlinnan Sedun Osuuskassa, Rengon konttori.


Miten 1960-luvun puolivälissä

Meidän aikanamme nuoret hölmöilivät samalla tavalla. Syyspimeät villitsivät meidätkin kuten tämän päivän nuoret. Ylilyontejä sattui meillekin siellä samoilla nurkilla, joilla nyt toisen kirjoituksen (18.10.) mukaan "Likainen tusina riivaa". Sunnuntaina 14.10. iso nuoriso- ja lapsijoukko maleksi vielä puolenyön aikoihin pahojaan tehden entisen kunnanviraston ja Salen edessä. Vanhemmat vain naureskelevat eikä poliisikaan puutu asiaan. Ja tämä kaikki tapahtuu aivan sisarteni ja minun entisen kodin lähistöllä, mistä mekin noina lämpiminä syysiltoina kultaisella 60-luvulla lähdimme maleksimaan pitkin kyläteitä ja kujia ja johon palasimme kotiin tullessamme. 

Lukioaikanani muutimme talviajoiksi Rengon kirkonkylään syvemmältä maaseudulta, kun isämme ryhtyi pankinjohtajaksi ja sai vuokralle virka-asunnon. Minulle avautui silloin täysin uusi maailma. Koska aiemmin koulumatkoihin Hämeenlinnaan meni koulupäivän lisäksi lähes koko päivä, nyt hyvien linja-autoyhteyksien takia jäi kummasti aikaa muuhunkin. Me kaikki neljä tyttöä, joiden ikäero vanhimmasta nuorimpaan oli kuusi vuotta, aloimme samanaikaisesti elää lähes yhteistä nuoruutta. Kuljimme paljon ulkona sekä päivällä että iltaisin joko keskenämme tai muiden kirkonkylän nuorten kanssa. Isämme oli välillä vaikeassa välikädessä, kun hänelle käytiin kylän nk. juoruämmien toimesta raportoimassa meidän touhuistamme. Täytyy kyllä mainita tässä, että eivät ne touhut niin kauhean pahoja olleet. Kaikki nuoret hölmöilevät jossakin vaiheessa ja kokeilevat rajojaan ja vanhemmat ihmiset kauhistelevat.  

Valokuvamalleinani olivat yleensä sisareni Päivikki ja Raija.


Kerran pääsimme lehteen, samaiseen Hämeen Sanomiin (mahdollisesti syksyllä 1965), kun kuljimme ison valtatie 10:n reunaa. Itse asiassa en edes muista koko tapausta kunnolla ja tuskin kirjoitin siihen aikaan päiväkirjaani päivän tapahtumista selkokielellä, joten odotan kommentteja sisariltani. Meitä oli suuri lössi ja kuljimme pitkässä muodostelmassa. Osuiko ohiajava auto johonkin, lensikö jonkun kenkä ojaan, loukkaantuiko joku? Muistikuvani ovat hävinneet. Jos tapaus mainittiin lehdessä, paikalle oli ehkä kutsuttu poliisi. Lehtiarkistoissa riittäisi tutkittavaa.



Entä nyt?

Olisi muuten kiva tietää, mitä ne noiden nimimerkkien "Koko kylä kasvattaa" ja "Hämmästelevä kansalainen" mainitsemat häiriöt ovat, joita tapahtuu tälläkin hetkellä "Rengon idyllissä." Vaalimainosten repiminen mainitaan nyt ainoana yleisen maleksimisen lisäksi. Olen minäkin joskus repinyt vaalimainoksia kotikyläni ladon seinästä ja häpeillen sen nyt tunnustan. Vanhempien oli silloinkin ja on kautta aikojen ollut vaikea kahlita nuoria, jotka tutustuvat suureen maailmaan. Eikä pienen pahan tekeminen ole aina merkki siitä, että lasta on laiminlyöty tai että hän on syrjäytynyt. Olen kokenut samaa omien lasteni ja lastenlastenikin kautta.

Mielipide-kirjoitusten mukaan näiltä lapsilta puuttuu kuri ja kiellot. Me olisimme aikanamme kielloista ja liiallisest kurista innostuneet vain lisää. Kuritustakin koin joskus, kun isä oli saanut tarpeekseen juoruista. Hän varmaan myöhemmin katui sitä, mutta minä vanhimpana olin aikuiseksi saakka kuritetuin.  "Hämmästelevän kansalaisen" mukaan tilanne on Rengossa jo siinä mallissa, että asioihin pitää puuttua heti. Pitääpä seurata Hämeen Sanomia nyt tarkemmin. 

Taitaa olla niin, että nykyään yksinkertaiset perusasiat tahtovat unohtua. Kaikkien asioiden hoitamiseen tarvitaan nykyään viranomaisia. Pienikin ongelma tai häiriö vaatii sitten kriisiapua. 


Yleisnäkymä kevättalvella 1966 Käräjämäeltä alas Rengon kirkonkylään. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy osa kaksikerroksisesta talosta, jonka toisen kerroksen asunnossa silloin asuimme.


Palutetta

Saatan ärsyttää nk. kunnon kansalaisia. Olen todennut havaintojeni perusteella. että melko harva tuttuni lukee näitä kirjoituksiani. Syy lienee tuo pitkäveteisyyteni ja menneisyyteen panostamiseni. Toisaalta jotkut voivat kokea lukemisen tirkistelyksi. Olen aiemmin kertonut olevani täysin avoin ihminen, jolla ei ole elämässään mitään salattavaa. Piste. En arvostele muiden tekemisiä ja olemisia enkä kirjoita kovin pahasti kenestäkään yksityisestä ihmisestä. Kirjoituksiani saa siis vapaasti lukea ja jopa kommentoida. Jotkut myöntävät lukevansa ja jotkut "tykkäävät" Facebookissa, josta ymmärrän, että on luettu. Kommentteja en juuri saa, en suullisia enkä kirjallisia. Ehkä sanon niin paljon, että siihen ei kommentteja enää mahdu. Voit aina halutessani laittaa vaikkapa vain puumerkin kommentit-sarakkeeseen, sillä kuka tahansa voi sellaisen kirjoittaa.

6 kommenttia:

  1. Merjalle, olen kommentoinut pari kertaa. Mielestäni voit edetä vain omalla tyylilläsi, kritiikistä viis. Ei meistä kenestäkään ole kaikkien mieleiseksi kirjoittajaksi. Eräs runoilija kirjoitti että vaikka hänen runonsa ei puhuttele kuin yhtä niin hän on tyytyväinen. Tavoite on silloin saavutettu.
    Toimittaja Hermunen kritisoi ankarasti nykyisiä televisiotoimittajia, ja syytä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos vaan kommenteista. Omaksi ilokseni oikeastaan kirjoitankin. Kokeilin laittaa tuon palautekysymyksen tuohon loppuun oikeastaan aiheeseen liittyen. Näen, että aika moni on käynyt ainakin avaamassa blogini, mutta tuskin siis lukenut edes loppuun, koska oletettavasti ei ole jaksanut. Yhtään muuta vastausta ei ole tullut. Kritiikkiä en edes odota. Kokeilen joskus toisella tavalla.

      Poista
  2. Kyllä minäkin näitä sinun juttujasi aina luen. Niistä herää aina ajatuksia. Lähinnä mietin, kuinka erilaista on ollut asua nuorena vielä vanhempien kanssa, kun itse jouduin lähtemään hyvin varhain maailmalle. En kyllä haikaile, että olisinpa saanut asua vanhempieni kanssa siellä kaukana kaikesta maaseudulla. Ei siellä olisi ollut työpaikkojakaan meikäläiselle. Kotoa ajettiin ulos maailmalle välittömästi, kun kansakoulun ovi kolahti kiinni viimeisen kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin tuli äkkilähtö pian sen jälkeen, seuraavana syksynä, kun olin kirjoittanut ylioppilaaksi. Ei sitä suoranaisesti sanottu, mutta ymmärsin itse, että on paras lähteä. Kaipa myös siksi, kun en tehnyt opiskelujen suhteen niin kuin vanhemmat toivoivat. Monet tosiaankin joutuivat lähtemään nuorempana kuten sinä.

      Poista
  3. Testaan taas tätä hiukan, kun olen saanut palautetta, ettei anonyyminä voikaan kommentoida. Tarkistin asetukset enkä löytänyt sieltä mitään, mikä estäisi kommentoinnin. Jatkan tutkimuksia.

    VastaaPoista
  4. Eli onnistuu kommentointi nimettömänäkin jopa itseltäni.

    VastaaPoista